Viime viikolla oli hurjat pakkaset loppuviikosta, mutta onneksi jo viikonlopuksi ilma lauhtui siedettäviin lukemiin. Katsoin viikolla sääennusteita ja lauantaiksi oli tulossa surkea keli. Kukaan hurja ei lähtisi semmoisessa lumipyryssä, tuulessa ja tuiskussa pilkille. Ilmanpaine oli noussut viikolla ensin jyrkästi ja lauantaina se tipahti yhtä jyrkästi alas.
Minulle surkea keli tarkoitti ison ahvenen syöntikeliä. Olen odottanut koko alkutalven tarpeeksi huonoa säätä, jotta voisimme lähteä testaamaan erään ison ahvenen järven. Lauantaina keli vihdoin oli halutunlainen, joten auton keula suunnattiin kohti suurten raitapaitojen kotia.
Kymmenen metrin puuskatuuli, kymmenen asteen pakkanen ja poikittain piiskaava lumisade saivat minut välillä epäröimään homman järkevyyttä, mutta itsepähän olen harrastukseni valinnut. Aamupäivän jälkeen saldona oli vain kaksi haukea, joka ei haitannut yhtään, sillä aikomuksena oli tehdä elämän ensimmäiset purkkikalat. Isosta ahvenesta ei saatu merkkiäkään, vaikka kaiken piti olla otollista.
Puolen päivän aikaan Ahti antoi kuin antoikin sen suuren ahvenen, mutta epähuomiossa väärästä avannosta. Olan takaa alkoi kuulua pilkkikaverin hämmentynyttä jupinaa, “minä luulin, että se on hauki”. Käännyin katsomaan ja älytön mötkö makasi jäällä. Ohhoh!
Juoksin äkkiä kameran kanssa viereiselle avannolle ja vaikka Juha olisi ahvenen halunnutkin vapauttaa punnituksen jälkeen, kalan silmät olivat jäätyneet hetkessä, joten vapautus ei onnistunut.
Kala oli seuraillut kauan aikaa jigiä, jonka jälkeen pikainen vaihto Kalarosvoon oli saanut sen tärppäämään. Juhan rosvo on lähes samanlainen, kuin minun ykköstykki kuore Kalarosvo. Huippuväri ja malli, ei voi muuta sanoa :) Tommille taas kovasti kiitoksia perheen neljännestä kilokkaasta ;)
Enempää ei isoja ahvenia löytynyt ja minun päivän saaliina oli vain haukia. Järvi on vaikea, se oli tiedossa. Nyt vain odotellaan tarpeeksi surkeaa keliä, jotta pääsee taas kokeilemaan onneaan ;)
Tänä talvena monet ovat käyttäneet pieniä jigejä ahvenen pilkinnässä, sillä ne ovat tosi tehokkaita. Ainoa huono puoli “pikkuvertikaalijigauksessa” on jigipäiden huono saatavuus tai oikeastaan puute. Pieniä jigipäitä ei meinaa löytyä. Vilkmanin Aleksi oli tehnyt juuri ahvenen pilkkimistä ajatellen pieniä jigipäitä, joissa on erikoinen muoto ja bonuksena alakoukku :) Hän lähetti minulle muutaman testiin ja kyllä näillä jigi ui tosi nätisti!
Sunnuntaina käytiin kalassa ihan uudella pikkujärvellä ja seuraksi saimme blogin kautta löytyneitä kalakavereita. Treffattiin rannassa Markun ja Jeren kanssa, joille järvi oli entuudestaan tuttu. Isoja ahvenia on sieltäkin löytynyt ja tottakai pieni salainen haave oli löytää körmyahvenia.
Aamupäivällä ihmettelin, kun luotain ei piirtänyt kun tasurin, vaikka kokeilin eri syvyyksiä kolmesta metristä yli kymppiin. Kylläpä osasi olla hiljaista. Markku varoittelikin, että järvi on vaikea, mutta en olisi uskonut, että se on niin vaikea. Kaloilla ei ollut syöntipäivä ja sillä selvä. Yritin houkutella kukkoahventa näytille kärpäsen toukalla, mutta en saanut edes sellaista. Kierrettiin kaiken kaikkiaan iso lenkki ja pitkästä aikaa kalareissu oli tyylipuhdas mp :)
Kalastus olikin vähän sivuseikkana koko päivän, sillä meillä oli niin mukavaa muutenkin. Markku teki saareen tulet ja vuoli meille makkaratikut. Kylläpä kelpasi kyrsää järsiä :) Jälkiruoaksi sain kokea verkot :)
En ole koskaan ollut verkoilla ja olihan se jännää nostaa verkkoa jäälle, kun selvästi samalla tunsi, että jotain liikettä siellä verkossa tuntuu. Veikkasin sitä nelosen kuhaksi, mutta arvio meni hieman pieleen. Alle kilon hauki =) Huonosti oli kalaa verkkoonkin uinut, ei ihmekään että hiljaista oli joka puolella jään alla.
Meillä oli tosi hauska päivä, vaikka kalaa ei tullut. Kyllä kalastus on niin paljon muutakin, kuin pelkkää siiman heilutusta :) Kiitos Markulle ja Jerelle seurasta ja kiitos myös Möyhy-morreista. Markun isä on tehnyt morreja, joilla on pärjätty jopa SM-kisoissa. Nyt on minullakin ottivehkeet, jos vaikka innostun kisoihin joskus =)
Tänään käytiin Kallavedellä ja kyllä oli hurja tuuli sielläkin. Puuska oli 11 metriä ja ei paljon tehnyt mieli kalastaa ilman rukkasia. Olin ihan varma, että kala ei syö, kun se oli eilenkin niin passiivista, mutta kyllä sieltä jonkun verran raitapaitoja nousi. Pieniähän ne oli, kun silmä ehti jo tottua siihen kilon köllikkään, mutta eiköhän se taas tästä.
Kotiin tullessa nälkä kurni mahassa ja pääsin vihdoin maistamaan itse tehtyä purkkikalaa. Ihan uskomatonta, miten hyvää se oli! Purkeissa oli haukea ja ahventa ja kalan rakenne oli muuttunut lihamaiseksi. Vähän kuin tonnikalaa, mutta sata kertaa parempaa. Kannattaa kokeilla joskus, minä söin jo yhden purkin ja kohta taitaa mennä toinen.
Tarkkaa reseptiä en voi antaa, sillä kotikokkina olen vähän suurpiirteinen mausteiden suhteen :) Lonkalta heitettynä ainekset menivät näin:
-1,5kg puhdasta kalaa
-2 sipulia
-1,5dl ketsuppia
-1,5dl rypsiöljyä
-2rkl etikkaa
-2,5tl suolaa
-jauhettua valkopippuria
Pilkoin kalat, silppusin sipulin ja sen jälkeen heittelin mausteita sekaan. Seos kannellisiin purkkeihin ja uuniin. Purkkeihin kannattaa jättää muutama sentti tyhjää tilaa, ettei seos tule yli. Aluksi laitettiin lämpöä lähemmäs 150, jotta saatiin seos kiehumaan ja sitten laskettiin lämpö 125 asteeseen. Neljän tunnin päästä purkit olivat umpioituneet, joten virrat pois ja purkit jäähtymään. Minun uusi herkku ehdottomasti ja tätä täytyy alkaa tehdä useammin! Oletteko kokeilleet ja olisiko jotain vinkkejä maustamiseen?
Vielä meinasi yksi kiitos unohtua, kiitos Susanna ja Sami pullista, kyllä maistui perheelle! :)
Oli nyt lyhellä ajalla niin rankat ilmanpaineen muutokset ettei kalojen uimarakko ehtinyt välttämättä mukaan ja siksi ne eivät juuri liikkuneet.Ilmiö oli kautta maan kun kamujen kanssa vertailtiin taas kokemuksia.
Nouseva kuu tuo omat haasteensa hommaan.
Olen tehnyt purkkikalaa jokseenkin samoilla aineksilla varioiden vain muikusta ja onhan se törkeän hyvää vaikka ei mitenkään kulinaarisen näköistä suoraan purkista tarjottuna.
Muikut perataan ja pätkitään vaikka 3-4 osaan.Joku laittaa päät mukaan,minä en .
Laitan sekaan myös kuivatilliä,etikkaa en ole kokeillut.Kokeilen jatkossa ohjeesi mukaisesti.
Purkkien kannet laitan vain sen verran kiinni minkä sormivoimilla kevyesti menevät.Ne nimittäin menevät sisällön kiehuessa tiukkaan ja siitä tietää umpioitumisen onnistuneen eli purkin sisältä on ilma poistunut massan poristessa.
Kun kypsennysaika on lopussa katkaisen virran ja annan purkkien jäähtyä uunissa ja nostan pois vastaa kylminä.
Näin tehty kala on säilynyt vaikka huoneenlämmössä talven yli ellei joku ahmatti ole mättänyt sitä melkeinpä kaurapuuroonkin.
Kireitä ! Kyllä se iso mörkö vielä kevään mittaan tarjoutuu onkeesi useammankin kerran ;)
Nii ja muutaman kokonaisen mauste-ja rosepippurin viskaan joka purkkiin.
Pitääpäs tehdä muikuista myös, nam nam. Ja rosepippurit on ihania, niitä laitan ehottomasti ensi kerralla, kiitos vinkistä :)
Lyhyesti… MO :) Kiitos :)
Kiitos teille :)
Olen tehnyt purkkikalaa tomaattisoseen kanssa, pippureita hiukan enempi ja menivät hyvin “kaupaksi.” laitoin pikkuahvenia, joten poikkesi esitämästäsi. Ihan mitätötä määrää ei viitsi laittaa purkkiin. tai siis purkkeja pitää olla puolenkymmentä, jotta homma löisi leiville. Ruodot häipyvät täysin, kunhan puoli vuotta säilöö. Kaivan sen reseptin esiin, kunhan taas viitsin penkoa tätä tietokonetta. Huone on siisti, kun paperit ovat tietokoneen sisällä, mutta olisi pitänyt ajatella ensin jokin ryhmittely tiedoille, niin homma olisi helpompaa. Pitkä numerosarja ei kerro, onko skannattuna takuukuitti, resepti vai jotain aivan muuta.
Kiitos taas kivasta tarinasta!
Niin ne ruodot taitavat pikkukaloista pehmentyä, joten voisi joskus tehdä pienemmistäkin kaloista. Kuulin, että särestä tehty olisi huippuhyvää myös.. särkiä vaan on niin hankala saada :)
Tämmöistä tämä nykyaika on, kaikki on varmassa paikassa tallessa, mutta sen varman paikan löytyminen on välillä haasteellista :)