Niin taisi käydä, että tänään taapersin tämän kevään viimeisen kerran jäältä pois. Kausi oli ihanan pitkä ja koska ehdittiin jo viime vuoden puolella pilkkimään viikkokausia, kalastuspäiviä kertyi talven aikana kahdeksankymmentä. Saalismäärät käyntikertoihin nähden olivat aika heikot, mutta oppia tuli siitäkin edestä.

Kävin viime viikolla kaverin kanssa kalassa Siilinjärven puolella. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hyödynnettiin auringonnousun aika, mutta kuten arvata saattaa, ei siitä mitään hyötyä ollut. Tänä talvena auringonnousu ei ole aktivoinut kaloja ollenkaan, liekö ovat aamu-unisia. Monesti kala on alkanut syömään vasta tunti pari auringonnousun jälkeen.

Heti aamusta pelipaikoilla

Hiljaista oli luotaimen näytössä ja ensimmäistä tapahtumaa sai odottaa kymmeneen saakka. Sen tapahtuman muistankin pitkän aikaa, mutta en niinkään hyvällä tavalla. Voi voi, se päivä oli epäonnea täynnä, vaikka ei ollut edes perjantai kolmastoista.

Huomasin luotaimesta, kun ihan jäänkannen alla ui hyvänkokoinen kala. Morrittelin juuri ahvenia pohjasta, joten kelasin morrin nopeasti jään alle. Kala oli jo painumassa alaspäin, kunnes huomasi minun morrin ilmestyneen yläpuolelleen.

Värisytin morria kevyesti ylöspäin ja kalahan kiinnostui siitä. Pian siimassa tuntui järkyttävä paino ja säikähdin, kun kala tärppäsi niin nopeasti. Kala oli ISO ja mietin koko ajan onko se ahven, siika vai hauki. Kalan potkut tuntuivat erikoisilta eikä se jumpsuttanut kuten hauki. Morri olisi siis ehkä turvassa, sillä siimassa ei tietenkään ollut peruketta.

Yleensä siiat uivat lähellä jään kantta, joten todennäköisin vaihtoehto kalalle oli jättimäinen siika. Nousin seisomaan ja annoin kalalle siimaa pariin otteeseen. Pelotti ihan kauheasti ja olin varma, että siima ei kestä sen kokoisen kalan painoa. Anna nyt Ahti tämä kala näytille, on oma ennätys aivan varmasti.

Kohta siima löystyi ja samassa kuului muutama kirosana. Oliko se sittenkin hauki, joka katkoi siiman? Nostin lopun siiman ylös ja jaahas, morrin koukku poikki. Voi saakeli tai joku vielä rumempi sana. Harmitti niin paljon, sillä kala oli ihan hirvittävän iso.

Siima kesti, mutta morri ei

Tuosta järvestähän on nettitietojen (SKES.fi) mukaan saatu Suomen suurin siika vuonna 1913 ja siialla oli ollut painoa 10kg. Harmi juttu, että en itse päässyt ennätysrekistereihin sillä vähintään 11kg siialla, joka karkasi ;)

Mökötin omissa oloissani tunnin ja mietin vain kalan kokoa. Olisin niin paljon halunnut nähdä sen kalan, olisihan se ollut kommee :)

Nätti keli lohdutti mököttäjää

Tuttavilla on kätevä kulkupeli =)

Ahvenet eivät olleet syönnillään ja sain päivän aikana vain muutamia alle parisatasia. Yhdessä vaiheessa huomasin taas jään kannen alla viivan ja nostin heti morrin kalan yläpuolelle. Kala tärppäsi ja jäälle nousi pieni siika, joten sen jälkeen en epäillyt enää hetkeäkään, etteikö karannut kalakin olisi ollut siika.

Näitä ui jään kannen alla

Epäonni ei jättänyt minua rauhaan, vaan koin tasurimenetyksen. Tai oikeastaan se oli puolikas menetys, mutta joka tapauksessa huono karma vainoaa minua Kalapelen tasureiden kanssa. En ole kehdannut Leinon Pekallekaan kertoa, että yksi Nulikkaparka vaurioitui.

Oikeastaan syytän siitä isokenkäistä kaveriani, joka tuli ihastelemaan viereeni hienoa Nulikkaa. Hän pyöritteli sitä käsissään ja kehui värejä. Sitten hän astui epähuomiossa sen päälle! Perälevy irti ja minä mökötin taas tunnin. Mitähän seuraavaksi? Noh, odottakaapas niin kerron.

Monissa paikoissa siioissa on vähintäänkin lokkilapamato, mutta lisäksi saattaa olla myös haukimato, joten ihan mielenkiinnosta otin pienen siian mukaani, jotta pystyisin kotona tutkimaan sen sisukset.

Irrotin kaiken mahdollisen suolistosta lähtien siian mahasta ja laitoin sanomalehden päälle. Tutkin kumihanskat kädessä “osia”, ja löysin lokkilapamadon aiheuttamia rakkuloita ja myös pitkiä valkoisia lokkilapamatoja. En vielä päässyt siihen asti, että olisin tutkinut lihan kuntoa ja mahdollista haukimatoa, sillä puhelin soi.

Olin hetken puhelimessa ja palasin tutkimaan siian kuvottavaa mahan sisältöä. Huomasin, että yksi kissa oli kadonnut, samoin sanomalehden päällinen oli tyhjä. Voi piip! Huusin kissaa ja lopulta löysin sen kylpyhuoneesta, jossa ihana kisuliini juuri lopetteli ruokailuaan. Sinne upposi lokkilapamato ja kaikki muukin lehden päällä ollut. Sen jälkeen apteekkikeikka ja matolääkitys kissoille. Ehkä olikin ihan hyvä, että se jättisiika karkasi, sillä sen mahassa niitä matoja vasta olisi ollutkin.

Bellan mielestä siika oli maukasta madoista huolimatta

Käytiin perjantaina Pohjois-Kallavedellä, vaikka alunperin oli tarkoitus lähteä Etelä-Kallavedelle Pääsiäisen ahvenpaikalle. Vaihdoimme kuitenkin suunnitelman, sillä iltapäivän keliennuste näytti niin huonolta. Suunnaksi valikoitui siis Haminalahti ja rannan läheisyydessä olevat kalapaikat.

Katson ennusteen yleensä aina Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, mutta perjantaina vilkaisin huvikseen myös Forecan. Kuinka voikin ennusteet poiketa niin paljon toisistaan? Forecan mukaan sadetta ei ollut luvassa ollenkaan, kun taas Ilmatieteenlaitos varoitteli koko iltapäivän kestävistä sateista.

Ota siitä sitten selvää (lähde: foreca.fi ja ilmatieteenlaitos.fi)

Kala söi huonosti. Olen nyt viime reissuilla sortunut morritteluun, sillä tasurit eivät saa aikaan mitään elämää jään alla. Pieniä ahvenia nousi morrilla muutamia, mutta tarve oli isommille. Etsin ahkerasti eri syvyyksiä, mutta tulosta ei tullut. Välillä kokeilin tasureitakin, mutta joka paikka vaikutti tyhjältä. Meillä oli Juhan kanssa välimatkaa useampi sata metriä ja Juha pisti minulle viestin. Viestissä luki, että hän oli saanut Kalarosvon tervaselkäisellä tasurilla hyvänkokoisen kalan nousun näyttöön.

Itse en ollut tervaselkäväriä vielä kokeillut, joten pistin sen heti uimaan. Kymmenen sekunnin päästä minulla oli ensimmäinen filekala jäällä. Oho, aika tehokas! Nyt löytyi oikea väri, tästäkö alkaa ruokakalojen kerääminen. Ei alkanut. Yhden kerran se tervis toimi, mutta sen jälkeen ei tullut enää yhtään nousua.

Päivän isoin ahven

Kaksi minuuttia vaille kaksitoista alkoi sataa lunta. Peukutin ilmatieteenlaitosta, he veivät tämän päivän skaban. Minuutti yli kahdentoista lumisade loppui ja pian paistoi aurinko. Otetaanpas peukutukset pois, päivä ei olekaan vielä ohi.

Puolen tunnin päästä tuli raekuuro ja ei aikaakaan, kun pilven raosta pilkotti taas aurinko. Ihan ihme keli! Ja kohta satoi taas kaatamalla vettä ja juuri kun meinasimme pakata tavarat, aurinko paistoi jo täyttä häkää taivaalla. En osaa sanoa, kumpiko ennuste piti paremmin paikkansa, ehkä noiden kahden kannattaisi yhdistää voimansa, sillä kummankin ennusteessa oli jotain oikein ;)

Rivi avantoja syvästä matalaan, ei tuloksia

Välillä paistoi

Välillä satoi

Ehkä alla olevaan panoraamakuvaan pystyy tiivistämään sekä Forecan että Ilmatieteenlaitoksen ennusteet, toinen sanoo, että paistaa ja toinen sanoo, että sataa =)

Riita poikki, paistaa ja sataa yhtä aikaa :)

Kala söi koko päivän huonosti, mutta muutama ruokakala saatiin kuitenkin mukaan.

Eilen oli vuorossa Pääsiäisen ahvenpaikka Etelä-Kallavedellä. Juha karkuutti siellä viime viikonloppuna ison ahvenen ja suuntasimme heti aamusta samalle paikalle. Juha löysi vielä saman avannonkin, jossa kala karkasi.

Eilen oli nätti aamu

Juhan avannossa näkyi heti elämää ja siellä oli pikkukalaa pohjassa. Aivan kuten silloinkin, kun jättiahven oli karannut. Minä tein Juhan avannon ympärille reikiä ja kaikki olivat tyhjiä. Mikä lie taika-avanto se Juhan avanto, kun ainoastaan siellä oli elämää.

Juha kysyi, että saako lainata minun morrionkea nopeasti, kun hän haluaisi aktivoida pikkukaloja, sillä tasuri ei kiinnostanut kaloja ollenkaan. Annoin morriongen hänelle hetkeksi ja ihan hyvin se morri ja toukka -yhdistelmä kaloja aktivoi, sillä melkein heti jäälle nousi 700g ahven. Vai semmoisia pikkukaloja…

Minun oma avanto oli kolmen metrin päässä ja tottakai morrittelu alkoi kiinnostamaan minuakin. Sain ongen lainasta takaisin ja ajattelin saavani hyviä köllikkäahvenia itsekin. Vielä mitä, onnistuin kalastamaan vain särkiä ja kukkokaloja, vaikka ihan vieressä oli ison ahvenen paikka. Miksi ette isot kalat ole koskaan minun avannon alla?

Päivä oli minun osaltani heikko, loppujen lopuksi sain joitain ruokakaloja morrilla, mutta tasuriin en saanut päivän aikana hipuakaan. Juha taas sai ihan hyvin ruokakalaa sen seiskasatasen lisäksi ja hän sai jopa tasurillakin muutaman.

Eilen aamulla vielä ajattelin, että kausi loppuisi eiliseen ja siksi odotukset päivälle olivat kovat. Päivän päätteeksi päätin, että sunnuntaina on vielä pakko käydä kokeilemassa ahvenpaikkaa, sillä lauantain saldo oli niin heikko. En halunnut lopettaa pilkkikautta sären hajuisilla käsillä, vaan paljon kivempi olisi lopettaa ison ahvenen tuoksuisilla käsillä.

Tänään lähdin aivan yksikseni pilkille ja olin jäällä vähän ennen seitsemää. Suuntasin toiveikkaana suoraan Juhan taika-avannolle ja puoli tuntia tuijotin tyhjää reikää. Ei ollut taikuutta ilmassa eikä vedessäkään. Aloin etsimään syövää kalaa, mutta joka paikka vaikutti tyhjältä.

Ei kun menoks!

Keli oli loistava ja ahkiossa olisi ollut tilaa monelle kilolle kalaa, mutta minä en vaan löytänyt niitä. Takana on pitkä talvi ja paljon pilkkimistä, mutta edelleenkään en tiedä, milloin ja missä ahven syö.

Jos avanto on tyhjä, tarkoittaako se sitä, että kala jurottaa pohjassa suu supussa, eikä sillä ole nälkä? Vai tarkoittaako se sitä, että kala ei oikeasti olekaan siellä, vaan se on saalistusreissulla jossain ihan muualla?

Monesti tuijotan tyhjää luotaimen näyttöä ja olen sitä mieltä, että kala ei syö. Todellisuudessa se voi olla kunnon syömäkarkeloissa sadan metrin päässä ja pistää muikkua tai kuoretta kitusiinsa minkä ehtii. Ja minä olen siinä uskossa, että se ei syö?

Nyt olemme kartoittaneet tuota ahvenpaikkaa satojen reikien verran ja lähes joka kalalla on ollut muikkua suu tai maha täynnä. Siinä on ilmiselvästi pöytä katettuna ihan lähialueilla, enää pitäisi vaan keksiä, että missä. Tänään löysin reilusta kymmenestä metristä muikkuparven ja siinä on syvää vettä tosi paljon vieressä, joten ensi talvena täytyy etsiä ajoahventa myös syvemmästä.

Kunhan jäät sulavat, lähden heti tutkimaan aluetta luotaimen kanssa. Sain OPM:lta lainaan Lowrancen viistokaikuluotaimen ja uskon, että se antaa ensi kesänä minulle tosi paljon kullanarvoista tietoa ahvenparvien liikkeistä ja piilopaikoista. Ensi talvea varten tuo paikka täytyy tutkia läpikotaisin ja piirtää tarkat kartat alueesta.

Tämän päivän saalis oli kymmenistä avannoista huolimatta vain muutama kala. Morrilla nousi sinttejä ja lokit kyttäsivät koko ajan vieressä makupaloja. Aika viisaita otuksia nuo lokit. Minusta tuntuu, että tässä viikon aikana he oppivat tuntemaan minut ja samalla oppivat myös lukemaan kaikuluotainta tarkoilla silmillään. Mikä muuten selittäisi sen, että joka ikinen kerta, kun kala lähti pohjasta nousemaan vieheelle, lokki köpötteli jo valmiiksi minun viereen odottamaan kalaa. Kai ne kohta osaavat pyytää minulta ongen lainaan ja onkia itse kalat pois.

Olin aamulla epätoivoinen ja laitoin Juhalle viestin, että olen saanut morrilla vain pari kukkokalaa ja sären, enkä ole nähnyt luotaimessakaan mitään isompaa. Juha vastasi, että laita tervaselkä väliveteen.

Tein työtä käskettyä ja laitoin tervaselän väliveteen ja pilkkikauden päätöskala ahven 550g oli pian jäällä. Tähän on hyvä lopettaa, vaikka toissa keväänä kausi loppui vähän paremmin, kun ahven 1087g oli jäällä. Oi niitä aikoja :) No mutta kaiken kaikkiaan hieno talvi ja eihän se kalastusilo tähän lopu. Vain muutama viikko ja suuren ahvenen etsintä jatkuu :)

Joskus on hyvä kysyä viestillä vinkkejä =)

Kalarosvo maistuu kaloille usein pää edellä

Kännykän kameran itselaukaisimelle oli käyttöä tänään =)

Tervaselkä Kalarosvo, tänään erilaisella jigipyrstöllä

Tykkään niin paljon tuosta taustalla olevasta valkoisesta :)

Taas olisi jääkaapissa mukavasti ahvenfilettä, ne täytyy käyttää harkiten, sillä seuraavan kerran ahventa saattaa päästä syömään vasta kesällä. Viime viikolla fileet pääsivät ahvenkeittoon, positiivinen ongelma oli, että filettä meinasi olla jopa liikaa viiden litran keittoon =)

Ei ehkä kaunein keitto, mutta kyllä maistui

Kyllä, siellä tuli kolme päivää ravattua, vaikka joitain viikkoja sitten uhosin unohtavani koko Kallaveden. Sieltä on ollut koko talven hankala löytää ahvenia ja tarpeeksi monen tyhjän reissun jälkeen siellä ei kiinnostanut enää edes käydä.

Kaiken järjen mukaan jäiden piti olla nyt lähdössä, mutta pakkanen se vaan kiristyi ja jäät pysyvät. Kuka olisi uskonut, että vielä huhtikuun puolen välin jälkeen pääsee Kallaveden selkävesille pilkille. En minä ainakaan. Viime vuonna vappuna heitettiin jo ensimmäinen avovesikeikka, tänä vuonna ei sama tule toistumaan.

Kävin viikolla kaverin kanssa Sotkalla pilkillä ja aika hullun hommaahan se oli. Lähdettiin aamulla jo puoli viideltä matkaan ja ensimmäiset ahvennäytöt nähtiin luotaimessa vasta kahdeksan jälkeen. “Kannatti” siis olla kärppänä pelipaikoilla ennen auringonnousua.

Pilkkimistä kuutamossa

Aamulla oli lyhyt ahvenen syöntipiikki ja ahvenet nousivat keltamaha-Nulikalle monta metriä. Ehdin saamaan kolme otettavaa ahventa, jonka jälkeen tuli tyhjyys. Alunperin säätiedotus lupaili mukavaa pilvistä keliä ja toiveet kalantulolle olivat kovat. Aamun valjettua tajusimme, että taivaalla ei ollut pilven pilveä. Aurinko siis paistoi pilvettömältä taivaalta heti noustuaan ja se varmaan oli myös syynä tyhjään luotaimen näyttöön.

Aamulla sydän meinasi pysähtyä, kun keltamaha-Nulikkaa kävi katsomassa niin iso kala, ettei tosikaan. Se oli isoin kala, jonka olen koskaan luotaimessa nähnyt. Luulen, että se oli kuha, kun se nousi sen verran hitaasti. Ahvenhan se ei voinut olla, sillä kymmenen kilon ahvenia ei ole olemassa. Tiedän, että Sotkalla on tosi suuria kuhia, Happosen Seppokin on saanut kahdeksan kiloisen joitain vuosia sitten. Onneksi tuo Nulikkaa katsomassa käynyt kuha ei tärpännyt, se olisi muuten ollut sen keltamahan loppu. Juuri menetin yhden Nulikan Sotkan pohjaan, pää ei kestäisi, jos toinekin olisi lähtenyt ;)

Vaikka näyttöön piirtyi useampi viiva, kyseessä oli yksi kala

Tasurin viiva näkyy jännitteen alla pienenä mustana katkonaisena viivana

Ei tärpännyt, olisin sen varmasti tuntenut

Aamun pikasyöntipiikki oli siis hetkessä ohi ja sen jälkeen pilkimme monta tuntia tyhjää. Aurinko aiheutti minulle kovan päänsäryn ja tietenkään ei ollut edes lääkkeitä mukana. Sinnittelin silti avannolla kaloja odottaen.

Puolen päivän maissa Nulikkaa tuli joku kala katsomaan ihan välivedestä. Värisytin tasuria ylöspäin ja sain kalan tärppäämään. No siikahan se siellä! Ihan hyvänkokoinen siika, joka ikävä kyllä mahan aukaisun jälkeen paljastui sekä lokkilapamadon että haukimadon kantajaksi. Jäi se kala syömättä :(

Ota siika pois

Miksi olit matoinen siika?

Iltapäivällä oli pakko vaihtaa tasuri morriin. Jotain piti keksiä, kun millään avannolla ei ollut elonmerkkejä. Laitoin ison kromisinisen volframimorrin veteen ja luotaimen näyttö lähestulkoon räjähti. En ole koskaan saanut morrilla sellaista reaktiota kaloissa aikaan ja pohjasta lähti todella monta kalaa kohti laskeutuvaa morria.

Ihan ihmeellistä, miten kalat osaavatkin jurottaa pohjassa hievahtamatta ja saat heilutella vaikka sataa eri tasuria niiden yläpuolella. Sinä päivänä totuus oli, että tasurit eivät kiinnostaneet ahvenia pätkääkään. Voisikohan siitäkin syyttää sitä aurinkoa…

Luulin löytäneeni kunnon ottipelin, mutta valitettavasti morri jaksoi kiinnostaa kaloja vain hetken. Ja jännä homma, että jos morrin sattui laskemaan pohjaan, kalat säikähtivät sitä ja painuivat itsekin pohjaan. Jouduin morrittelemaan kolme metriä pohjan yläpuolella, ainoastaan silloin sain kalat tärppäämään.

Iltapäivällä vaihtelin morreja ja uusi morri jaksoi aina innostaa kaloja vähän aikaa ja sitten tuli kyllästyminen. Muutamia ruokakaloja vielä nousi ja vaikka päänsärky vaivasikin koko iltapäivän ja kalat olivat tosi ronkeleina, sain ihan kohtuuhyvän satsin ahvenia.

Sotkan potti

Pääsiäisen päivät vierähtivät Kallavedellä. Siellä on yksi paikka, joka antaa lähes aina kaloja, mutta jalkapelissä sinne ei aina kehtaa lähteä kävelemään, varsinkaan jos jäällä on lunta. Nyt siellä oli hyvä liikkua ja pääsiäisen kuntoilut tulivat kuin itsestään. Siltä alueelta minulla talven isoin ahven on 955g ja alkutalvesta sekä viime keväänä sieltä löytyi myös hyvänkokoista ahventa. Siinä on ollut joka kerta kalaa, kun ollaan käyty. Töitä joutuu tekemään ja etsimään kalaa ahkerasti, sillä alue on iso.

Koko pääsiäisen ajan oli melko kovat pakkaset ja kun siihen lisättiin inhottava pohjoistuuli, meinasimme jäätyä useaan otteeseen jäälle. Jään paksuus oli noin 40cm, joten hyvällä tuurilla vielä ensi viikonloppuna uskaltaa mennä pilkille.

Kala oli nirso koko pääsiäisen, mutta saimme silti jonkun verran kalapussiin täytettä. Pitkänä perjantaina luotto paikkaan meinasi rapistua, sillä kalaa ei oikein näkynyt missään. Ylös tulleiden keskikoko oli todella pientä, kunnes Juha sai reilun puolikiloisen keltamahaisella Kalarosvolla. Itselläni oli yhdessä vavassa keltamahainen Kalapele ja ajattelin, että kyllä se siihen keltamahaan iskee, jos keltainen kiinnostaa. Sormeni olivat täysin jäässä, joten tasurien vaihtaminen ei innostanut.

Kalapelen valmistaja Pekka Leino sanoi, että vedessä kaikki tasurin värit muuttuvat jossain syvyydessä harmaaksi ja epäili keltaisen muuttuvan juuri “oikeanlaiseksi” harmaaksi, joten ei ole ihmekään, että kuoreen ja muikun perässä uivat ahvenet kiinnostuvat keltamahoista.

Minulla on myös keltamahainen Kalarosvo ja siinä oleva keltainen on eri sävyinen kuin Nulikoissa. Juha siis sai hyvän ahvenen omalla rosvollaan ja kun etsin samalta alueelta lähes kaksi tuntia ahvenia saamatta yhtään kalaa luotaimen näyttöön, päätin vaihtaa yhteen onkeen keltamahaisen Kalarosvon.

Näköjään se oikea keltaisen sävy on pienestä kiinni. Tiputin Kalarosvon avantoon ja se oli yksi parhaista ilotulituksista, mitä olen koskaan nähnyt. Harmi, kun ilotulitus oli tosi lyhyt, mutta sentään kolme kalaa siitä ehdin nostamaan.

Keltamaha pystypyrstö Kalarosvo

Kalat varmasti jurottivat silloinkin pohjassa ja kun ne saivat oikeanlaisen ärsykkeen, kaikille tuli nälkä. Ikinä ei tiedä mikä väri voi laukaista syönnin. Silloin aurinko pilkahteli pilvien välistä ja ehkä keltamahassa olevat hileet olivatkin se viimeinen niitti, ei voi tietää.

Isoin ilotulituksesta saamani ahven oli 450g, mutta voi pojat, kun siinä olisi ollut tarjolla paljon samanlaisia. Luotaimen näytössä oli paksuja keltaisia viivoja, jotka kaikki nousivat tasurille. Edelleen mietin, että painuivatko kalat takaisin pohjaan vai lähtivätkö kokonaan pois siltä alueelta. Samanlaista joukkonousua en enää nähnyt, vaikka heiluttelin keltamahaa useilla avannoilla.

450g

Lauantaina suuntasimme samaan paikkaan. Menin suoraan ottireiälle, tiputin Kalarosvon keltamahan avantoon ja aloin odottamaan niitä keltaisia viivoja. Se paikka oli epäkunnossa, ei tullut nousun nousua. Kai se ahventen mielestä oli taas väärä sävy. Kun tietäisikin aina sen oikean..

Aamupäivä meni edellisen päivän paikkoja pommittaessa ja saaliskalojen koko oli reilua sataa grammaa. Pikkuisen jos kiitos saisi isompia.. Kalat olivat selkeästi syönnillään, sillä edellisen päivän ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja myös lauantaiaamuna yksi ahven sylki ihan sulamattoman kuoreen. Jossain siinä lähettyvillä ahven siis söi, vielä kun löytäisi paikan.

Kuore lensi pikkuahvenelta suusta

Kello oli jo yli kaksi ja olin liikkunut päivän mittaan syvempään. Vihdoin löysin ottiavannon ja kun pudotin keltamaharosvon sinne, kalat uivat kuusi metriä vastaan. Avanto antoi pienessä ajassa yli kymmenen kalaa ja kyllä oli mukavaa! Kerrankin Kallavedellä löytyi enemmän, kuin yksi otettava. Oikeasti tosi harvinaista, että saa yhdestä avannosta yli kymmenen kalaa. Ainakin minulle :)

Kaikki kalat eivät tulleet tasurilla, sillä syönti alkoi hiipumaan ja kalat kyllä olivat edelleen alla, mutta eivät lyöneet tasuriin. Isolla kultamorrilla nostelin sitten loput tarjolla olevat.

Yhdestä avannosta tuli yhteensä 11 kalaa, tässä isoimmat

Tänään aamulla suuntasimme eilisen ottipaikalle ja taas siellä näkyi kalaa. Voiko olla totta, että löydämme jo kolmatta päivää putkeen Kallavedestä ahventa. Eilisen ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja Juhan ahvenilla oli suut täynnä sulamatonta muikkua. Juha sai omat kalansa hieman eri paikasta, kuin minä ja oikeastaan koskaan meidän saalisahvenilla ei ole ollut muikkua mahassa. Aina kuoretta! Tuo paikka on siis potentiaalinen myös muikkutasurin uittoon..

Tämän aamun ensimmäinen kala nousi muutaman metrin ja tärppäsi jo tutuksi tulleeseen keltamahaiseen Kalarosvoon. Kova peli näköjään tuolla paikalla. Ahven painoi 460g ja sen isompia ei tänään tullut.

460g kelpuutti keltamahan

Harvinaista herkkua Kallavedestä

Juha karkuutti pystypyrstöisestä Kalarosvosta todella ison ahvenen juuri putkessa ja sillä menikin loppupäivä sen jälkeen pilalle. Oli ehtinyt nähdä ahvenen ja painon vuoksi haukena se olisi sitä pitänyt, ellei ahven olisi näyttäytynyt.

Tänään kaikki kalat olivat huonosti kiinni. Eilen ja toissapäivänä kalat olivat monesti etukoukussa, mutta tänään alakoukussa ja kala saattoi roikkua vaan hennosti huulestaan koukussa. Tänäänkin saatiin vielä hyvät ruokakalat ja tuo paikka täytyy mennä heti kartoittamaan veneellä luotaimen kanssa, kun jäät sulavat. On se Kallavesi sittenkin ihan hyvä järvi :)

Karvakamut toivovat pääsevänsä apajille

Takana on neljä kalareissua, joista kolme lähes tyhjää ja yksi täysi :) Viime viikolla vannoin, etten mene enää Juurukselle näillä jäillä, mutta käväistiin sittenkin ottamassa aurinkoa siellä yksi päivä.

Juuruksella oli vielä jäätie käytössä ja autoja kulki edestakaisin, joten uskaltauduttiin Lynkkiksellä lähialueille. Kuten jo äsken mainitsin, päivä kului aurinkoa ottaessa. Tiesin kalojen syönnin olevan heikkoa jo kotoa lähtiessä, sillä koko päiväksi oli luvattu auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta. Harvemmin sellaisilla keleillä ahvenilla on syömäkarkelot. Tyhjin kalapussein siis saavuttiin rantaan.

Juuruksella kelpasi nauttia kevätpäivästä

Toinen lähes tyhjä reissu tehtiin lauantaina Sotkalle. Siellä oli perjantaina kala syönyt hurjana ja kavereille oli noussut kuhia ja puolen kilon ahvenia. Me hyökättiin lauantaina samoille paikoille, mutta päivän saaliiksi jäi yksi 32cm ahven. Hurraa.

Aamuhämärässä taas liikkeellä

Auringonnousun aikaan tuli päivän ainoa ahven

Päivän ainokainen

Jäätilanne Sotkalla on vielä toistaiseksi tosi hyvä. Lauantaina siellä porukka jopa ajeli autoilla ja nyt on kuitenkin jo huhtikuu. No jospa sitä kelkallakin uskaltaa vielä muutaman päivän käydä…

Olemme käyneet aiempina vuosina muutaman kerran Sonkarilla ja se on lupaillut meille hyvää. Viime kevään reissusta kirjoitin blogiin Sonkarilla suupielet messingillä. Sieltä on nyt kuulemma pitkin talvea saatu hirmuisia kasoja ahvenia ja tottakai meitäkin kiinnostaisi tiskialtaallinen isoja raitapaitoja.

Päätettiin tehdä sunnuntaina päivän reissu Sonkarille ja lähdimme Kuopiosta jo kuudelta ajamaan. Ajomatka oli noin 80 kilometriä, joten se pilkkireissu oli pisin yhden päivän reissuista ikinä. Minun mummola on lähellä Sonkaria, joten pääsimme mummolan rannasta ajamaan kelkalla suoraan järvelle.

Lynkkis maakuntamatkailee

Matkaa oli vain muutama kilometri, joten päästiin kalapaikoille nopeasti. Sain Janne-serkulta paikkavinkkejä, mutta valitettavasti kala oli huonolla syönnillä. Janne on itse pilkkinyt ahvenia pienillä morreilla, mutta minun morrivarastoista löytyy lähinnä jättimorreja.

Tasuri ei toiminut alkuunkaan, joten sitä oli ihan turha heilutella. Virittelin morrin siiman päähän ja sehän oli tehokas kapistus, heti lähti viiva pohjasta kohti. Jes, tästäkö se tiskialtaan täyttö alkaa!? Kala nousi morrille ja kun sain nostettua sen jäälle, en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. SÄRKI! Siinä yksi syy miksi pilkin tasureilla :)

Upea saalis

En luovuttanut ahventen suhteen ja jatkoin morrin uittelua. Pohjassa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat niin huonolla syönnillä, että edes morri ei kelvannut. Välillä pienen silpun sekaan piirtyi isojakin kaloja, mutta eihän niitä saanut ottamaan millään.

Kyllä siellä jotain parempaakin olisi ollut seassa

Juha sai jallitettua pienellä morrilla muutaman ahvenen, joista suurin oli vajaa nelisatanen. Sen jälkeen pitkästä aikaa minullekin nousi taas pohjasta viiva määrätietoisesti ja tärppäsi. Nostin kalan jäälle ja deja vu, särkihän se siinä taas. No niin, taidan unohtaa nämä toukkahommat ja pyytää mieluummin tyhjää.

Päivä oli tosi vaikea ja kaiken lisäksi vielä märkä, sillä iltapäivällä saapui sankka ja vetinen lumisade. Päätettiin luovuttaa ja hurautettiin mummolaan nautiskelemaan herkullisesta nakkikeitosta. Ehkä ensi kerralla Sonkari heltyy…

Sakea lumisade

Nälkä!

Tänään suuntana oli Sotka ja nyt sitten vihdoin päästiin ahventen makuun, sillä Sotkahan oli kiltti kuin mikä. Pitkästä aikaa päästään tekemään patakukkoa, nam nam! “Harmi”, kun patakukon joutuu tekemään fileistä =D

Maa valkeana lumisateiden jälkeen

Viime viikolla Sotkan antamat ahvenet jatkojalostin ahven-pekonirulliksi, ihan älyttömän hyvää ja helppoa ruokaa! Tai onko se nyt niin helppoa, kun niin harvoin saa ahvenia saaliiksi. Mutta kun ahvenet ovat pyydetty, sen jälkeen loppu on helppoa. Ahvenfile kääritään pekoniin, ripaus suolaa ja hammastikulla rulla kiinni. Rullat kypsyvät nopeasti uunissa ja ne myös häviävät nopeasti parempiin suihin..

Rullat menossa uuniin

Sotka siis oli tänään yllättävän höveli. Aamulla pelkäsin ahvenen syönnin olevan huonoa, sillä ilmatieteenlaitos lupaili pilvettömältä taivaalta porottavaa aurinkoa. Onneksi jostain tuli vähän pilviä suojaksi.

Lauantaina näimme Sotkalla kuhia, mutta emme saaneet niitä ottamaan mihinkään. Tänään aloitimme kalastuksen samalta paikalta ja taas kuhia näkyi silppuparvien alla pohjassa. Hitaasti pohjasta nousevia viivoja, jotka eivät nousseet kuin maksimissaan metrin ja sitten painuvat takaisin.

Sain yhden kuhan tärpin jigiin, mutta se oli hentoinen, eikä kala pysynyt kiinni. Vaihdoin Kalapelen tasurin, joka sitten kelpasi vähän paremmin. En ole saanut kahteen vuoteen talvella kuhaa ja tänään vihdoin yksi alamitta kävi tervehtimässä. Pikkukuha tärppäsi Kalapeleen. Olisihan se mittakalakin kelvannut, mutta ehkä joskus toiste.

Vauvakuha

Kuhia oli turha jallittaa, kun ne eivät tärpänneet mihinkään, joten siirryin kymmenestä metristä hieman matalampaan. Ahven on ollut Sotkalla viime aikoina 7-8 metrissä ja niin myös tänään.

Kiitti Sotka

Kalat olivat tosi nirsolla otilla ja ainoa toimiva tasuri oli keltamahainen Kalapele. On se Leinon Pekka huippu mies tekemään tasureita! Tuo keltamahainen tasuri on nyt viime aikoina ollut paras tasuri Sotkalla ja myös eräs kaveri on saanu keltamahaisella Kalapelellä Sotkalta ihan hurjia saaliita. Jännä juttu, että muut tasurit eivät tällä hetkellä toimi, mutta kun Nulikan pistää väliveteen päivystämään, ei mene kauan, kun nälkäisiä ahvenia alkaa vilistä näytöllä.

Päivän ottipeli Kalapelen Nulikka keponen

Pari kalaa joudun tänään ronkkimaan morrilla, mutta muutoin kalat tulivat Nulikalla. Ehkä se ahven sittenkin alkaa aktivoitumaan kevättä kohti, vihdoin sain minäkin täytettä tiskialtaaseen :)

Minun ja Juhan yhteissaalis

Tunteiden vuoristorataa tämä kalastus. Välillä haluaa myydä kaikki kalastusvehkeet, kun kalareissuilta ei tule mitään, mutta sitten taas löytyy hyviä kaloja ja harrastus jatkuu :)

Käytiin viime viikolla heittämässä Sotkan ja Ripatinselän (Pohjois-Kallavesi) keikat. Ihan järkyttävän surkeaa. Joka paikka oli niin tyhjä, että meinasin oikeasti pakata pilkkivehkeet varastoon ja alkaa odottamaan jäiden sulamista. Mietin, että minkä ihmeen takia sitä jaksaa käydä yhdeksän tuntia tekemässä jäähän reikiä ja tarpomassa upottavassa lumessa, kun palkkaa ei näy eikä kuulu. Jos minun ruokavalio koostuisi itse pyydetyistä kaloista, minussa olisi vain luu ja nahka.

Olen kyllä ottanut viime kalareissut ihan vain kuntoilun kannalta. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka olisin heilutellut avannossa hyppynarua. Sotkalla kierrettiin kahteen pekkaan monta paikkaa ja reikiä tehtiin varmasti sata. Kelkka näkyi aina pienenä pisteenä, kun kartoitin alueita kairaamalla. Tuntui, että etsittiin koko Sotka, mutta ei ketään missään.

Auringonnousu Puutosalmella

Kahdestaan saa kartoitettua ison alueen, kelkka ja Juha näkyvät mustina pisteinä

Kahvitauko suojassa tuulelta

Tuuli teki aaltoja lumeen

Useampi alue kartoitettiin, mutta turhaan

Sama meininki oli Ripatinselällä. Sain vain pari kukkoahventa, enkä enää ihmettele yhtään miksi tämä on kalakukkokaupunki. Tietenkin siksi, kun täältä ei tule kuin kukkokaloja. Emme olleet koskaan ennen käyneet Ripatilla ja tuon saalismäärän perusteella emme sinne enää menekään. Sielläkin etsittiin kaikki potentiaaliset paikat, mutta ei. Paitsi yksi kartan mukaan hyvännäköinen paikka jäi kokeilematta, sillä siinä oli niin paljon loskaa, että kelkka meinasi jäädä kiinni.

Neulaniemen päässä on hyvät parkkipaikat ja sieltä pääsee helposti jäälle

Ripatinselällä keli oli välillä tällainen..

Ja välillä tällainen

Sunnuntaina oltiin koko päivä Puutos- ja Hirviselällä. Sen päivän jälkeen olin masentunut. En saanut koko päivän aikana edes tärppiä! Voitteko uskoa? Kiertelimme hyviä paikkoja, mutta kalat vaan eivät olleet siellä. Näin pitkin Hirviselkää jonkun kengän jälkiä ja välillä näkyi myös vasta kairattuja avantoja. Pian nähtiin tämä “kenkämies” eräällä kalapaikalla ja jäimme juttelemaan hänelle. Hän oli kiertänyt koko päivän Hirviselkää ja saaliina nolla kalaa. Ei mene muillakaan hyvin. Olen usein sunnuntaisin kirjoittanut blogiin rapsan, mutta viime sunnuntaina halusin vaan unohtaa koko pilkkimisen.

Maanantaiaamuun mennessä pilkkimasennus oli kaikonnut ja sanoin aamulla Juhalle, että tänään rytisee. Jännää, miten se toivonkipinä aina syttyy uudestaan yön aikana, vaikka edellinen päivä tai edelliset viikot olisivat olleet ihan surkeita. Silti takaraivossa on aina pieni luotto Ahtiin, että kyllä se joskus heltyy. Säätilakin näytti hyvältä.

Eilisen sää Kuopiossa (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Mentiin Etelä-Kallavedelle ja aloitimme kalastuksen eräältä viime keväiseltä hyvältä ahvenpaikalta. Ensimmäisellä avannolla joku iso kala kävi katsomassa tasuria ja koska viimeisimmästä ison kalan havainnosta oli ikuisuus, jumittauduin kymmenen neliön alueelle etsimään jättiä.

Tein useita reikiä muutaman metrin välein ja pohjasta nousi välillä aina pienempiä kaloja. Taisin muutaman ahvenen siinä saadakin, mutta vapautin kaikki. Eräs Jari antoi edellisenä päivänä vinkkejä, että koska kalat ovat nyt tosi arkoja, tasuria ei saa missään nimessä laskea pohjaan asti.

Pidin Kalarosvoa kolme metriä pohjan yläpuolella, vettä oli alla kuusi metriä. Annoin tasurin olla ihan paikallaan ja välillä onkikaan ei ollut kädessä. Vilkuilin luotainta ja odotin. Räpläilin siinä kännyykkääkin aikani kuluksi. Sitten näin pohjasta irtoavan viivan. Nyt näyttää hyvältä! Olin ahvenpaikalla, joten tottakai toivoin kalan olevan raitapaita. Otin ongesta tukevan otteen ja toistelin kalalle, että älä tee syöksyä, älä tee syöksyä. Hauen tärpin tunnistaa luotaimesta jo ennen kuin sitä tuntee vavassa. Pelkäsin siis, että kala tekisi nopean syöksyn, jolloin se olisi ilmiselvä hauki.

Minun toistelut tepsivät, sillä kala ei tehnyt syöksyä vaan nousi ihanan määrätietoisesti kohti Kalarosvoa. Viiva oli todella paksu ja tiesin kalan olevan iso, jos saisin sen jäälle. Pam! Kala tärppäsi paikallaan olevaan tasuriin ja minun tarvitsi vain tehdä vastaisku. Oijoi, hyvältä tuntuu ja kala poukkoili siiman päässä juuri kuin ahven. Ihanaa, tule nyt jäälle asti. Siima sotkeentui anturin johtoon, mutta se ei haitannut, sillä kala oli syönyt kolmihaarakoukun kaikki kolme koukkua ja oli erittäin tiukasti kiinni.

Sain kalan jäälle, ja viime viikon huonot reissut ja sunnuntain maailman surkein nollareissu unohtuivat hetkessä. Ei haittaa, anna vaan Ahti MP-reissuja, jos hyvität ne aina näin. Ahven näytti tosi isolle ja ajattelin, että siinä ja siinä rikkoontuuko kilon raja. Eihän minulla mitään stressiä kilokalasta ole, kun kerran jo sellaisen olen saanut, mutta en pistäisi pahakseni, jos saisin toistekin. Punnittiin kala kahdella vaa’alla ja ei paukkunut kilo, harmi. 955 grammaa ja 41 senttiä, iso se kuitenkin oli! Kala oli minun Kallavesienkka ja myös tämän talven isoin ahven, kyllä tuntui mukavalle!

Kalalle maistui Kalarosvon flash-kylkinen kevennetty

Melkein heti kalan saamisen jälkeen paikalle kurvasi kaksi poliisia moottorikelkoilla. Leijailin yläilmoissa ison ahveneni vuoksi ja mieleen tuli ajatus, että voivatko he pidättää minut liian suuren ahvenen hallussapidosta.. no se siitä oudosta ajatuksesta, he pitivät vain puhallusratsian =)

En saanut koko päivänä enää yhtään kalaa, mutta mieli oli iloinen siitä huolimatta. Etsittiin Kallavedeltä laikkuja, mutta kaikki paikat olivat täynnä sitä kukkokalasilppua. Isot olivat kadonneet, taas.

Kovin kauan ei kelkalla enää jäälle pääse, sillä rannat alkavat sulamaan. Yöllä lämpötila saattaa käväistä pakkasella, mutta päivällä on jo sen verran plusasteita, että lumi häviää silmissä päivän aikana. Meidän kotikatukin muuttui yhdessä päivässä lumisesta mustaksi, nyt on paljas asfaltti. Nyyh, en tiedä haluanko pilkkikauden vielä loppuvan, mutta sitähän ei minulta kysytä…

Vielä tänään kuitenkin ehti yhden paikan käydä testaamassa kelkan kanssa. Heräsin aamuvirkkuna neljän hujakoilla ja olimme kuudelta jo matkalla. Katsoin aamulla ilmanpaine-ennustetta ja aamupäiväksi Suomen päälle oli tulossa matalapaine. Joko nyt vihdoin hanat aukeaa ja me päästään savustamaan ahvenia?

Tänään ilmanpaine teki näin (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Aamun ensimmäiset avannot olivat tyhjiä. Olimme tutuilla paikoilla, josta saimme helmikuun alussa hyvin isoja ahvenia. Höh, tällaistako on koko päivän, kalatonta? Vaihdoimme paikkaa ja edelleenkään pohjassa ei ollut mitään eloa. Meneekö koko päivä pelkäksi etsimiseksi ja ajeluksi, olisihan se mukava välillä nostella kalojakin. Yksi avanto vielä ja sitten siirtymä uuteen paikkaan.

Tein reiän ja laskin Kalarosvon väliveteen. Vettä oli alla kahdeksan metriä ja pistin rosvon vitoseen. En ehtinyt edes uitella rosvoa, kun pohjasta lähti viivoja kohti. Uuuh mikä tunne, siis viivoJA, ei ainoastaan yhtä, kuten aina yleensä. Nopein kala nousi todella määrätietoisesti tasurille ja tärppäsi. Nostin kalan ylös ja hyvä savuahven oli jäällä!

Aamulla keli oli näin märkä

Äkkiä tasuri takaisin ja taas useampi viiva lähti kohti. Nostelin avannosta muutaman hyvän kalan, kunnes syönti hiipui. Paras savukalan koko on minun mielestäni 300-700g, joten kaikki parisataset ja pienemmät vapautin. Hetken syöntipiikki sai minut taas niin onnelliseksi, kalojen nousu tasurille on niin ihana tunne.

Savuun =)

Ei savuun vaan takaisin kasvamaan

Vaihdoimme taas pian paikkaa ja menimme alueelle, jossa oli sama kahdeksan metriä vettä. Jos kerran aiemmat kalat olivat siinä syvyydessä, ehkä ne ovat muuallakin kasissa. Alkuun uusi paikka piirsi tyhjää ja vilkuilin jo kartasta seuraavia paikkoja. Olin kahden vaiheilla, että mennäkkö etelään vai pohjoiseen päin. Pohdiskelu loppui Juhan jäälle nostamaan 630g ahveneen. Jäämme tähän.

Samassa minunkin luotaimessa alkoi taas näkymään hyviä nousuja ja yhden hyvän kalan karkuutin aivan avannon alla. Se avanto tyhjeni täysin, mutta sitten taas seuraavalla näkyi elämää. Kalat lähtivät nousuun vain silloin, jos tasuri oli useamman metrin pohjan yläpuolella, joten koko päivän kalastin välivedessä.

Tasuri houkutteli välivedessä saalistajia

Mukavan kokoisia kölliköitä

Ravintokalana 5cm kuore, harvoin näkee noin pieniä.. silti iso tasuri kelpasi

Silmä lepää =)

Kalarosvon alla näkyvä tasuri toimi tänään parhaiten, tai siis se oli ainoa tasuri joka ylipäätänsä toimi. Ihme järvi, muilla tasureilla en edes ole saanut tuolta kaloja..

Päivän ottipelit, mikään muu ei toiminut!

Syönti loppui kahdentoista jälkeen eikä nousevia viivoja näkynyt enää sen jälkeen, vaikka etsimme kalaa vielä melkein neljä tuntia. Ihana syöntipiikki ja pitkästä aikaa vähän pidempi, kuin yhden kalan mittainen. Pian pääsen taas herkuttelemaan savuahvenilla, olikin ikävä :)

Viime viikko meni pakkasten vuoksi sisätiloissa. Perjantaina keli alkoi olla siedettävä ja vihdoin päästiin etsimään uusia kalapaikkoja Lynkkiksellä.

Kallaveden ahvenet ovat jossain lomalla, sillä niitä ei löydy oikein mistään. Olen jutellut useiden kuopiolaisten pilkkimiesten kanssa ja kaikki valittavat samaa: Kallavesi on tyhjää täynnä. Ihan turhahan se oli haaveilla paremmista kalasaaliista tuon kelkan takia, yhtä vaikeaa on kalojen löytyminen, kuin aina ennenkin.

Kelit ovat hellineet, Ahti ei

Perjantaina kierrettiin kelkalla kesäpaikkoja, mutta päivän aikana ei montaa ahventa löytynyt. Outoa, että hauetkin ovat piilossa. Ostin Vartiaisen Jarilta Kirpun kehivapoja ja perjantaina kokeilin niitä ensimmäisen kerran. Rakastuin niihin aivan välittömästi ja melkein hävettää enää edes myöntää, että olen aiemmin uitellut tasureita jollain muovirimpuloilla. Ero on kuin yöllä ja päivällä, Kirpun vavat ovat niin tunnokkaita ja kevyitä, ja tärpit tuntuvat niissä tosi hyvin. Paluuta ei ole entiseen, se on varmaa.

Kehivapa on ehdoton tasuripikintään

Vavalla saa nostettua ja laskettua tasuria nopeasti ja varsinkin jos kalat ovat oikukkaalla päällä, eli eivät itsekään tiedä söisivätkö pohjasta vai välivedestä, kehivavalla voi nopeasti kokeilla mikä on maittavin syvyys tasurille. Perjantain kaikki kalat tulivat Moilasen Pertin tasurilla, se on ollut tosi kova tasuri Kallavedelle nyt.

Lauantai-aamuna pakkasmittari näytti -18 ja hyrrrr, palelsi jo pelkkä ajatus pilkille lähdöstä, mutta lähdettiin silti. Ei meillä kummoisia odotuksia päivälle ollut ja viiteen ahveneen jäi päivän saldo. Nekin olivat sen verran pieniä, että vapautin kaikki. Pertti Moilasen tasurilla tuli taas kaikki kalat.

Moilasen Pertin tasuri ja kuore, kuin kaksi marjaa

Eilen ilmanpaine oli mukavasti laskussa ja luultiin kalan vihdoinkin aloittavan syömisen. Heh, melkein naurattaa, miten surkeasti päivä meni, minun saaliina oli yksi tärppi! Koko päivän luotain piirsi tyhjää. Ajattelin edellisten reissujen takia möyriväni pohjamudissa kalastuksen suhteen, mutta kyllä eilen kaivauduttiin vielä syvemmälle sinne mutaan. Eipä muistu edes mieleen, milloin olisi niin surkeaa kalapäivää ollut. Mutta en masentunut, sillä minulla oli Lynkkis ja sillä minä kuskailin pilkkimiehiä paikasta toiseen.

Eilen oltiin jäällä kahdeksan jälkeen

Kartoitettin paikkoja kolmeen pekkaan, ei auttanut

Kun saisi tällaisen nousun kaikuluotaimeenkin…

Sain facebookissa kommentin koskien sunnuntain kaikuluotaintekstiä ja siinä tokaistiin, että eikö tuo olisi jo sama hakea kalat kalatiskistä. Kommentoijan mielestä kaikuluotaimen avulla kalastus on kuulemma liian helppoa ja kalaa tulee senkun nostaa. Eilen oli luotain, kelkka, akkukaira ja monta kymmentä tasuria mukana, mutta niin vain onnistuin tekemään ämpee-reissun. Aina eivät edes ne varusteet auta, jos vika on pilkkijässä =D

Kevät taisi tulla

Olen haaveillut Hirviselän isoista ahvenista monta kuukautta, mutta sinne on kävellen liian hankala mennä. Nyt kun hankittiin kelkka, niin viime kesän kalapaikat ovatkin tavoitettavissa. Tänään oli tarkoitus hakea ahkiollinen isoja ahvenia Hirviselältä ja oltiin jo kahdeksan jälkeen ajamassa kohti ykköspaikkaa. Ehdimme ajaa kahdeksan kilometriä, kun yhtäkkiä kelkka vaan sammui. Kaikki pimeni ja vauhti hiljeni kuudesta kympistä nollaan sekunnissa. Mitä hittoa?

Ärsytys iski välittömästi ja silmissä lenteli dollareita, joilla oli siivet. Sinnekö meni kelkkarahat, voi Lynkkis minkä teit. Käytetyn moottoriajoneuvon ostamisessa on aina riskinsä, mutta kyllä me luottavaisin mielin tuo kelkka hankittiin. Puattisenkin kanssa on mennyt kaikki niin hyvin eikä koskaan ole matkalle jättänyt. Ja nyt kelkka hajosi heti!

Siihen sammui Lynkkis

Vika löytyi nopeasti, kun Juha huomasi yhden pyörän irronneen matosta. Mistä lie johtui, että pyörä oli kimmonnut taivaan tuuliin. Onko tarakkamies liian painava? Kello oli vasta vähän yli kahdeksan ja Hirviselkä kaukana monen kilometrin päässä. Rantaan oli liian pitkä kävelymatka ja kalaan oli kuitenkin lähdetty, joten minähän aloin kalastaa. Juha kilautti sillä välin kaverille ja sai lohdutuksen sanoja, että eiköhän kelkka meidät rantaan veisi, jos hissukseen ajettaisiin.

Katsoin kartasta, että ihan ok paikkaan kelkka sammui, oikeastaan tosi hyvään paikkaan. Olen selannut Kallaveden karttaa satoja kertoja, mutta koskaan en ollut sitä kohtaa katsonut sillä silmällä. Melkein heti löysin ahvenia ja ne nousivat iloisesti tasurille. Kalojen koko oli vain 150-200g, joten vapautin niitä sitä mukaa, kun niitä tuli. Kyllä se pitäisi vähintään 300g olla, että ahven mukaan lähtisi.

Hieman alamittainen minulle

Luotaimessa näkyi aina välillä kuoreparvi välivedessä ja silloin myös pohjasta ampaisi monta ahventa kohti parvea. Tämänkin päivän ainoa ottipeli oli Moilasen Pertin tasuri. Tasuri on prikulleen samaa kokoluokkaa ahventen ravintokalan eli kuoreen tämän hetkisen koon kanssa, aivan kuin identtiset kaksoset :)

Pohjasta nousee ahvenia välivedessä uivalle kuoreparvelle

Ahmatilla roikkui kuore ja tasuri suusta, kun nostin sen avannosta

Kerrankin oli kaloja, mutta harmittavan pieniä

Muutama mukaan otettava

Tilasin Tommilta Kallavedelle Kalarosvon pystypyrstöisen tasurin. Tasurin vatsa on keltainen, sillä se on monesti ollut toimiva väri Kallavedellä tasureissa. Kyljen ja selän väriä en voi teille kertoa, koska sieltä löytyy taas niin suuri väriskaala, että liekö Tommi laittanut perinteiseen tapaan kaikki maailman värit sinne. Ihan uskomatonta, että tasuri on niin eri värinen eri kulmista.

Kalarosvon pystypyrstö

Tänään kotimatka järveltä rantaan kesti huomattavasti normaalia kauemmin ja kaasupeukalokin stressaantui, kun joutui tekemään niin hentoja liikkeitä. Keskinopeus oli 15 km/h, joka on tietysti enemmän, kuin kävellen, mutta oli se aika puuduttavaa. Toivottavasti Lynkkis ei ota tavaksi tuollaista kiukuttelua. Nyt on sitten vähän kelkan remonttihommia edessä, jospa ensi viikolla pääsisi viimein sinne Hirviselälle asti.

Kotiin päästyä pihaan kurvasi naapurin Seppo, joka on nyt innostunut jigipäiden valmistuksesta. Hän oli muokannut kolmen viikon takaista jigipäätä eri malliseksi ja tämä muoto auttaa jigipäätä uimaan paremmin. Ja onhan se aidon kalan näköinenkin, koko ajan ollaan lähempänä tasurin ulkonäköä :)

Sepeteus-jigipää

Näille kaksikoukkuisille jigipäille on ollut paljon kysyntää ja tämä malli toimii varmasti myös kesällä venepilkissä. Ulkonäköä ja uintia saa nopeasti muokattua vaihtamalla eri värisen/muotoisen pyrstön. Jos on kiinnostusta hankkia tällainen jigipää, niitä voi tiedustella Happosen Sepolta sepedeus@dnainternet.net

Näitä kun ei ainakaan vielä kaupoista saa :)

Jigipäitä saa neljässä eri painoluokassa 15-30g välillä

Puruveden reissusta toivuttiin nopeasti ja koska oltiin ikävöity kotivesiä, täytyihän se lähteä heti seuraavana päivänä uittamaan tasuria. Sain joku aika sitten vinkin yhdestä uudesta kalapaikasta ja asia kummitteli mielessä. Vuosia sitten paikka oli antanut isoa ahventa, mutta ei siinä ollut tainnut porukka käydä lähiaikoina enää ollenkaan.

Minulla on kelkkakuume ja semmoinen vekotin taitaa muuttaa meille lähiaikoina. Tämä uusi kalapaikka on rannasta ihan muutaman sadan metrin päässä, joten siellä voi käydä helposti ilman kelkkaa. Edelleen olen kahden vaiheilla, että meneekö se liiallisuuksiin, jos hankkii kelkan. Mutta toisaalta taas koko tammikuu oli todella surkea saaliiden suhteen, kun yksinkertaisesti ei jaksa tällä kunnolla ja näillä varusteilla kävellä hirveän monen kilometrin päähän rannasta. Nyt se Ahti sitten taisi vähän näpäyttää minua, kun haaveilen kelkasta, että Jaana kyllä niitä kaloja löytyy ihan kohtuullistenkin kävelymatkojen päästä. Silti minä sen kelkan haluaisin :)

Maanantaina saatiin uudesta kalapaikasta hyviä merkkejä. Juha sai heti aamusta reilun 600 grammaisen ahvenen Kalarosvolla, jossa on Puruveden spessuvärit. Toimii näköjään meilläkin päin. Minä sain vain muutaman ahvenen päivän aikana, mutta kalojen keskikoko oli ihan hyvää ja siksi paikka alkoi kiinnostamaan minua todella.

Kylläpä näyttää 630g ahven pieneltä, jos omistaa noin isot sormet :)

En ole oikeastaan ikinä nähnyt luotaimessa pohjan aaltoilevan niin oudosti. Yleensä jos pohja väreilee, siellä on pieniä kaloja. Tuolla pohja aaltoili kuin Itämeri konsanaan emmekä saaneet kukkokaloista havaintoakaan. Jotain isoa siellä pohjassa möyrysi.

Maanantaina ahvenen suusta lensi kuore, jotain samaa näköä oli Kuoreella tuon ottipelin kanssa :)

Ränsistynyt ahven, mutta komean väriset evät!

Kuore on yleisin ahventen mahasta löytyvä kala täällä päin

Halusin tänään ehdottomasti samaan paikkaan. Päätimme kartoittaa aluetta enemmän ja huomasimme samalla, että karttaselaimen syvyyskäyrät eivät täysin pidä paikkaansa. Löysimme “muka tasaisilta” alueilta patteja ja monttuja ja niissä oli kauheasti kalaa :)

Kala ei ollut kovin syönnillään. Tuli mieleen Puruveden nousevat ja laskevat kalat, sama meininki luotaimen näytöllä. Uittelin taas rasioista vaikka sun mitä tasureita, mutta ainoastaan yhteen sain välillä tärppejä: Kalarosvon uuteen malliin. Välillä sitäkin sai uitella ihan rauhassa, kun kaloja ei kiinnostanut.

Tänään kaikki omat kalat tuli tällä Kalarosvolla

Sain kalat aktivoitumaan ihan ihmeellisillä liikkeillä. Joensuun Tommi on varmaan tehnyt tasurinsa lähinnä pieneen värisytykseen tai kevyisiin uittoliikkeisiin ja se olisi varmaan haukkonut henkeään, jos olisi nähnyt minun tyylini kalastaa. Monen metrin nostoja ja laskuja ja nostoja ja laskuja sekä hitaasti että nopeasti. Mutta se tyyli toimi tänään! Välillä sain nousemaan pohjasta älyttömästi kaloja, mutta sitten se viimeinen silaus saattoi puuttua, kun kukaan ei tärpännytkään.

Kalat ovat löytyneet 8-10 metristä ja kahdeksan metriä vaikutti ehkä vähän liian matalalta. Paljon siellä oli kalaa, mutta koko oli 100-200g, joten en halunnut onkia sitä syvyyttä. Kiertelin ympäriinsä ja etsin ysin ja kympin vettä. Saimme tänään suurimman osan kaloista ennen puolta päivää kymmenestä metristä ja syönti hiipui iltapäivää kohti. Enää edes isot liikkeet eivät kiinnostaneet kaloja, mutta silti minä jaksoin yrittää.

Yhden maissa piirtelin tasurilla kuvioita luotaimen näyttöön, nopeasti ylös kelaamalla ja alas laskemalla näyttöön muodostuu pyramideja :) Ja saattaapa joku fisukin kiinnostua, yksi kala tuli ihan puskista yhtäkkiä kesken minun Egyptisession :)

Pyramideja

Välillä vähän nopeampaa uittoa

Tämä ponkaisi jostain kesken piirtelyn :)

Kello raksutti jo kahta ja ajattelin käydä vielä kokeilemassa kasin vettä, kun yhdelle vanhalle avannolle jäi pohja täyteen kaloja. Mietin, että voisiko seassa olla isompaa…

Käppäilin vanhalle reiälle ja edelleen siellä uiskenteli sitä 100-200g kalaa. Niitä ei saanut tärppäämään millään ja aloitin taas pyramidien piirtelyn. Olin juuri pyramidin huipulla, kun pohjasta ponkaisi kala kohti. Ihanan määrätietoinen viiva, jollaisia minulla on ollut niin kova ikävä.

Onki tukevasti käteen ja kala lähestyi. Se ei aikaillut tärpin kanssa ja muutaman sekunnin päästä kala oli jo jään paremmalla puolella. Ihana ahven, ei tuo kiloa ole mitenkään, mutta talven isoin ehdottomasti. Olin niin iloinen, sillä koko tammikuun kalat kiersivät minun avannon kaukaa.

870g/38cm

Tämmöisiä niiden ahventen pitäisi olla

Päivän isoimmat kahteen pekkaan

Ottipelit

Puruvedellä opin vaikka mitä uusia kikkoja esimerkiksi siimoista ja vavoista. Tosi monet käyttävät tasuripilkinnässä kehivapoja ja täytyihän se minunkin pistää sellaiset tilaukseen. Tilasin sunnuntaina Vartiaisen Jarilta Kirpun kehivavat ja jo tiistaina ne olivat postissa. Kehivapojen käyttö näyttää helpolta, mutta tuskin on. En tiedä miten monta siimasotkua tai hermojen menetystä vaaditaan, että opin vapaa käyttämään, mutta aion ainakin yrittää ☺

Kirpun kehivavat

Tiedustelin Samfishingistä, että onko heillä hyllyssä erästä Trabuccon siimaa. Ei kuulemma ollut, mutta lähti tilaukseen ja lupasivat jo täksi viikoksi. Ei voi kun kehua tuota Samfishingin palvelua, ehdottomasti Kuopion paras kauppa! Jos kauppaan menee kalastukseen liittyvän ongelman kanssa, niin eipä ole ongelmia enää sieltä poistuessa, sillä eivät ne päästä sinua sieltä ulos, ennen kuin asiat ovat ratkenneet :)

Huipputyyppi Pasi