Huh hellettä!

Lämpöiset ilmat senkun jatkuvat ja loppua ei näy. Hellekelien huono puoli on kovat ukkoset ja meillä meni koko lauantai ukkosmyrskyn odottamiseen.

Kun heräsin lauantaina, niin Ilmatieteenlaitos antoi ukkosvaroituksen jokaiselle päivän tunnille. Päätettiin siis suosiolla jättää lauantain kalareissu väliin. Kerran ollaan ukkosen kanssa satuttu samaan aikaan järvelle ja silloin siimat nousivat monen metrin korkeuteen itsekseen. Se oli pelottava kokemus, jota en toista kertaa halua kokea.

No ei kalasteta sitten :( (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Käytiin perjantaina kalassa Kallavedellä ja edellisen viikonlopun saarireissun heikko kalansaalis kummitteli vielä takaraivossa. Mitenkähän Kallavedestä löytyy kalaa…

Alkuun joka paikka vaikutti tyhjältä. Tai no perinteiset alamittakuhat köllöttelivät kalapaikoilla, mutta mitään isompaa ei luotaimen näytölle piirtynyt. Emme halunneet kalastaa pikkukuhia vaan mielessä olivat isot ahvenet.

Pikkukuhia

Yleensä ahven on löytynyt Kallavedestä 5-7 metristä kesällä ja niitä syvyyksiä etsin perjantainakin. Sattumalta kuitenkin huomasin ahvenia yhdeksässä metrissä ja olin vähän ihmeissäni. Nytkö ahvenet ovatkin normaalia syvemmässä?

Yleensä jos luotaimesta bongaa aktiivisia kaloja, siimat alkavat kiristymään melkein heti. Parkkeerasin ahvenparven päälle ja taivasankkuri piti meidät kalojen yläpuolella tarkasti. Siitä oli helppo alkaa napsimaan kaloja veneeseen.

Kalojen koko ei ollut mitään erikoisen suurta, mutta kumma kyllä, parvessa ei ollut yhtään ihan pieniä ahvenia, kun monesti niitä 50-100g kaloja tulee parven seasta aina välillä.

Perjantai-illan isoin

Olen viime kesästä asti käyttänyt ahvenen kalastuksessa cheburashka-jigipäitä ja ne ovat alle 8 senttisille jigeille ihan parhaita. Jigin uinti on tosi eläväistä ja ahvenet eivät myöskään saa tuhottua jigejä yhtä helposti, kuin tavan jigipäästä, jolloin kovalla syönnillä jigin pyrstö katkeaa vähän väliä.

Tuollaiseen cheburashka-jigipäähän on myös tosi helppo vaihtaa jigi, kun koukussa ei ole kaulusta, joka rikkoisi jigin. Varsinkin ihan pienille n. 5cm jigeille tuo on ihan ehdoton. Ja myös kelluville jigeille tuo on hyvä heittokalastuksessa, kun jigi ui niin elävästi koukussa.

Cheburashka toimii

Perjantaina löysimme vain pari ahvenparvea, mutta molemmissa oli kalaa ihan hirveästi. Selkeästi ahvenet ovat nyt tosi isoissa parvissa (ja hieman normaalia syvemmässä), mutta parvia joutuu etsimään enemmän ja monet normipaikat olivat tyhjiä.

Ahvenia

Joku pikkupeto vaanii silppuparvea

Aurinko laskee, joten kotiin joutaa

Kuten jo aiemmin mainitsin, lauantai meni ukkosta pelätessä. Seurailin sade- ja ukkostutkia ja kyllähän ne tutkat näyttivät sateita ja ukkosia, mutta arvatkaapa näkyikö niitä Kuopiossa? No ei näkynyt, eikä kuulunut. Iltapäivällä sataa ripsautti ehkä tunnin, mutta muuten päivä olisi ollut huippu kalastukseen. Höh ja höh. Ja kalakin oli kuulemma syönyt ihan hurjana lauantaina…

Mentiin lauantaina ajoissa nukkumaan, jotta päästiin sunnuntaina heti aamusta kalaan. Oltiin Pirttilahden satamassa jo ennen puoli kuutta, vaikka toisaalta se oli tosi myöhä, kun aurinko oli noussut puolitoista tuntia aiemmin.

Sunnuntaina kello 5.30

Ukkonen on siitä pelottava, että se saattaa tulla koska vain ja sen takia seurailin myös sunnuntaina aina välillä varmuuden vuoksi ukkostutkaa. Onneksi ”salamia” ei näkynyt kartalla ? Sadekuuroja oli päivän mittaan luvassa, mutta lämmin kesäsade ei ole paha.

Mentiin pitkästä aikaa Hirviselälle ja parin tunnin etsimisen jälkeen löytyi jättipotti. Olen tänä kesänä huomannut, että ahvenen etsimisessä pitää olla tosi tarkkana, sillä parvet eivät aina piirry luotaimeen niin selkeästi. Vaikka luotain olisi piirtänyt ensimmäisen kerran kalapaikan yli ajaessa vain muutaman ”päällekäin” olevan kalan, paikan yli kannattaa ajaa useamman kerran. Yhden yli ajamisen perusteella saattaisin itsekin hylätä paikan, mutta nyt vähän viisastuneena ajan paikan tarkemmin läpi. Eli vaikka veneessä onkin viistoluotain, silti kalapaikka kannattaa ajaa useammin kuin kerran läpi.

Toisinaan kalaa piirtyy ihan kunnolla eikä tarvitse arvuutella ollaanko kalapaikalla. Ahvenet ovat yleensä “päällekäin” ja monessa kerroksessa, varsinkin aktiiviset ahvenet.

Eilen oli sellainenkin tilanne, että kalapaikka vaikutti alkuun ihan tyhjältä neljän kalan rykelmää lukuunottamatta. Aiempi minä olisi kaasuttanut paikalta pois toiseen kalapaikkaan, mutta nyt lähestyin kalanäyttöä muutaman kerran eri suunnista ja lopulta paljastui, että siinä olikin tosi iso parvi kalaa alla. Kalat siis saattavat olla tosi pienellä alueella ja vain kerran paikan yli ajamalla siitä ei saa oikeaa käsitystä.

Pakko siis ajella tosi tarkasti kalapaikat läpi ja usein ne samat vanhat hyväksi havaitut kalapaikat ovat hyviä edelleen. Kyllä sieltä monesti aina kalaa löytyy, kun tarpeeksi etsii.
No ei ihan aina ?

Välillä sitkeys palkitaan tällä näkymällä

Ja tällä näkymällä

Ja tällä näkymällä

Sunnuntaina kalaa löytyi kolmesta paikasta. Tai kyllähän niitä yksittäisiä kaloja oli melkein joka paikassa, mutta isoja ahvenparvia löytyi kolmesta paikasta. Edelleen kala oli hieman syvemmässä, 7-9 metrissä.

Näkeekö kukaan muu saman kuin minä?

=D Ahvenhan se siellä!

Kalasääski vartioi pesäänsä

Iso linnunpesä

Kolmannessa kalapaikassa kala ei ollut enää niin ahnetta ja syönyt kaikkia niille tarjottuja jigejä, vaan sain kalat syömään vasta kun pidin jigiä paikallaan kolme metriä pohjan yläpuolella. Kalastin siis lähes samalla tavalla kuin tasurilla ja välillä pohjasta aina lähti määrätietoinen viiva kohti jigiä ja tärppäsi rajusti. Kalat söivät 10cm v-pyrstöjigin kokonaan kitusiinsa ja tärpit olivat tosi kovia. Melkein tuli ikävä pilkkimistä, kun kalat käyttäytyivät samalla tavalla kuin talvella ☺

Luotaimen näytöllä näkyy jigin uittotekniikka ja tärppi, ja kuvan etualalla lopputulos =)

Sunnuntaina sade yllätti, mutta meni onneksi ohi nopeasti

Kuinkas sattuikaan, että pulpetista löytyi yksi sateenvarjo, sen alta oli mukava katsella sadetta =)

Erikoista viikonlopussa oli se, että mittakuhia ei näkynyt ollenkaan. Veneessä kävi joitain alamittoja ja ne kuhat löytyivät ahvenparvien seasta, mutta isommat kuhanäytöt puuttuivat kokonaan. Netissä huomasin keskusteluja samasta aiheesta ja porukka epäili kuhien painuneen syvempiin vesiin, kun vedet ovat nyt lämmenneet niin paljon.

Mitä pienempi viehe, sitä pienempi kuha?

Ruokakalat mukaan ja loput kasvamaan

Olen tänä kesänä kalastanut pääsääntöisesti UL-setillä ja aina luullut, että ahvenelle ja kuhalle tarvitsee omat vapansa, mutta hyvin on kuhaa tullut ylös ahvenvavallakin. Toki siinä on aina se ongelma, että kovin isoja jigejä ei 5-15g vavalla voi heittää. Samalla ahvenvavalla olen väsytellyt myös pari yli nelosen haukea, joten kyllä siinä potkua riittää =)

Tänä vuonna olen siirtynyt kokonaan yli kaksimetrisiin vapoihin ja nykyään sitä lyhyemmät tuntuvat ja näyttävät tosi pieniltä. Viime viikkoina minulla on ollut kuhavapana Okuman Carolina LRF vapa, mikä varmaan oikeasti on tarkoitettu carolinarigattujen jigien heittelyyn, mutta voi vitsit tuo vapa on hyvä ihan normi ahven- ja kuhajigien heittelyyn.

Vavalla on pituutta 240cm ja aluksihan se näytti naurettavan pitkältä, mutta ensimmäisten käyttöjen jälkeen oli pakko sanoa, että voi hyvänen aika mikä tuntuma kalastukseen ja jigeihin. Vavan viehesuositus on 7-35g, joten sillä viskoo niin pienet ahvenjigit kuin isommat kuhajigitkin.

Okuma LRF Carolina

Olin varma, että kärjestä niin löysällä vavalla ei saisi tartutettua kuhia, mutta siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Enää en pysty kalastamaan jäykällä lyhyellä tikulla tuon jälkeen, tuntuma on niin erilainen. Suosittelen testaamaan ihan mielenkiinnosta, itse yllätyin tosi paljon, kun olin ollut niin ennakkoluuloinen. Vapa oli alkuun ihan liian pitkä ja löysä. Nyt minun entinen kuhakeppi, joka on 180cm pitkä, on ihan liian lyhyt ja jäykkä ? Näin nopeasti ne mielipiteet muuttuvat ?

Tuossa Okuman vavassa on ihan todella hyvä hintalaatusuhde, kun kerralla saa vavan ahvenelle ja kuhalle. Itse olen laittanut vapaan Okuman Helios sx 20 kelan, se on kevyt ja hyvä kela ja sopii siihen hyvin.

Viikko sitten vietettiin viikonloppu saaressa kalastaen ja retkeillen. Kalaa ei oikein tullut, vaikka varustauduttiin reissuun GoPron kanssa. Videolle tuli sitten kuvattua kaikkea muuta. Tai no lähinnähän se meni ajeluksi, mutta mikäpä oli ajellessa ihanalla veneellä ihanissa maisemissa ihanassa kelissä ?

Käykäähän Youtubessa katsomassa viiden minuutin pätkä meidän viikonlopusta, videon voi katsoa myös alta.

270 kalaa viikonlopun aikana veneeseen!

Nyt alkaa olla ihan uskomatonta touhua. Täytyy nipistellä itseään, kun ei meinaa uskoa kalantuloa todeksi. Kaksi viikkoa sitten meillä oli huippureissu Juurusvedellä ja saatiin valtava määrä ahvenia. Viikko sitten tapahtui joku outo notkahdus ja kaloja tuli vain kourallinen. Ehkä se oli tyyntä myrskyn edellä, sillä juuri päättyneen viikonlopun aikana kalaa tuli ovista ja ikkunoista.

En näe mitään muuta syytä näille hurjille kalamäärille, kuin keulasähkömoottorin. Se helpottaa ja nopeuttaa kalastusta niin paljon, kun pääsee luotaimessa nähtyjen kalojen kimppuun heti. Tehokasta. Motorguide kyllä tekee kalastuksesta saalisvarmempaa, jos kalastaja vaan osaa etsiä kalat ensin valmiiksi ☺

Viikonloppuna säät taas suosivat kalastajia mukavasti, vaikka lämpötila ei ollutkaan hellelukemissa. Veneessä kuitenkin pärjäsi hyvin pukemalla muutaman kerroksen merinovillaa ja kuorruttamalla kokonaisuuden toppavaatteilla ? Suomen kesä ?

Käytiin viime vuonna muutaman kerran Karhonvedellä ja huomattiin, että siellä ahvenen ja kuhan keskikoko on ehkä parasta, mitä tässä Pohjois-Savon järvillä on nähty. Siispä päätimme suunnata Karholle lauantaiaamuna. Oltiin Riistaveden satamassa kuudelta ja koska Karhonvedelle pitää ajaa Melaveden läpi, ajattelimme kopaista muutaman otollisen näköisen paikan jo Melaveden puolelta.

Riistaveden satama

Kalaa ei meinanut löytyä, vaikka olisi ahventen luullut olevan aamupalatouhuissa. Kokeiltiin muutamia paikkoja ja edettiin pikkuhiljaa Karholle päin. Kuhia alkoi näkymään penkoissa ja muutamia saatiin ylös astikin. Yleensä otamme 2-4 ruokakuhaa mukaan, jos Ahti vaan suo ja tällä kertaa soi. Sillä taisi olla huono omatunto siitä Virmaksen reissusta.

50cm kuha lähti ruokapöytään

Olen kertonut sen jo sata kertaa aiemminkin, että meidän tavoitekala on ahven sekä kesällä että talvella. Siksi lauantaina hylkäsimme muutaman paikan, joissa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat kuhia. Vaikka kuhaa onkin mukava kalastaa, niin silti ahven on mukavampi ja haastavampi.

Pieniä kuhia patilla

Välillä vaikuttaa siltä, että meidän järvissä kuhaa on enemmän kuin ahventa ja oikeastaan on me se nähtykin. Ahvenparvet ovat vaikeita löytää ja kun etsimme niitä, voi olla että joudumme kiertämään monta eri paikkaa, jotka ovat täynnä kuhaa, ennen kuin törmäämme ahveniin. Ahvenet ovat harvinaista herkkua, ainakin ne vähän suuremmat, jotka ovat myös mukavia siiman päässä ☺

Saavuttiin Karhonvedelle vähän ennen puolta päivää ja mentiin tarkastamaan yksi tuttu ahvenpaikka viime syksyltä. No siellähän oli nälkäisiä kaloja paikalla ja päästiin nostelemaan ahvenia veneeseen hyvällä tahdilla. Parvi oli sekaparvi, sillä ahventen seasta nousi myös kuhia. Otettiin huvin vuoksi laskuri käyttöön, jotta nähtäisiin päivän päätteeksi kuinka moni kala on siimoja kiristellyt.

Alkuun minun saamieni ahventen koko oli pienehköä, mutta kun vaihdoin Juhan suositteleman Lucky Johnin Makora jigin, minunkin ahvenilla alkoi keskikoko kasvaa. Päivän isoin ahven oli 35cm ja otettiin ruokakaloiksi muutama 30-35 senttinen ahven.

Lucky John Makora oli päivän tehokkain jigi, sillä tuli varmaan 80% päivän kaloista ja v-pyrstöstä huolimatta se toimi myös heittojigauksessa loistavasti

Kala söi hurjana koko iltapäivän ja vaihdoimme aina paikkaa, kun edellinen hiljeni. Kuuteen mennessä laskuriin oli tullut sata kalaa ja oltiin tosi iloisia. Ihan hurja syönti ja kyllä siinä touhussa alkoi itsellekin jo nälkä tulla, joten hurautettiin lähisaareen makkaran paistoon. Kiitos vielä Lasselle valmiista tulista ;)

Purtosaari

Pienen tauon jälkeen tarkoitus oli vielä kalastaa jonkun aikaa, mutta ahvenet olivat tehneet katoamistempun. Joka paikassa näkyi vain kuhia ja niitä emme jaksaneet jigailla. Nukkumattikin koputteli unihiekkapussinsa kanssa olkapäähän, joten järkevintä oli lähteä satamaa kohti. Sunnuntaina voisi käydä vielä pikapiston Kallavedellä…

Sunnuntai koitti ja koska meillä ei ollut mahdollisuutta kalastaa kuin muutama tunti, päätimme laskea veneen Pirttilahdesta ja käydä lähialueilla kiertämässä. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä yleensä Kallavesikeikat ovat päättyneet aika pieniin saaliisiin. Veneessä huomasimme unohtaneemme myös kylmälaukun kotiin, joten ehkä sekin kertoo Kallaveden haasteellisuudesta jotain. Varmaan alitajunta sanoi, että mitäpä sitä turhaan kylmälaukkua kuljettelemaan ?

Sää oli hieno ja lämpöisempi kuin lauantaina. Toppatakki ja toppahousut saivat jäädä kotiin ja tyynen kelin ansiosta päästiin nautiskelemaan lämmöstä ☺

Ihana ilma

Kalastettiin uusia paikkoja pari tuntia ja saatiin muutamia kuhia ja ahvenia. Kalaa oli kuitenkin niissä paikoissa aika vähän, joten joku ratkaisu piti keksiä, että pikapiston ehti hyödyntämään kunnolla.

Huomasin yhden tutun paikan vähän kauempana ja minulle tuli heti mieleen parin viikon takainen paikka Juurusvedellä, jossa syvän keskellä oli täynnä kalaa oleva patti. Meidän piti alunperin lähteä päinvastaiseen suuntaan, mutta halusin käydä pikaisesti tarkastamassa sen tutun paikan, sillä siihen ei ollut pitkä ajomatka.

Aluksi paikka vaikutti tyhjältä, mutta kun siirryin etsimään kalaa vähän syvemmästä, silmät loksahtivat auki. Kalaa alkoi piirtymään luotaimen näytölle ihan hirveästi ja mietin, että voisiko tämä olla ahventa. Juuruksen reissu tuli taas mieleen ja jos nämä kaikki kalanäytöt ovat ahvenia, meillä menee tässä loppupäivä.

Sanoin Juhallekin, että nyt on semmoinen juttu, että en löytänyt pelkästään yhtä ahvenparvea, vaan löysin jättimäisen ahvenmaton. En ole koskaan nähnyt missään vastaavaa. Yleensä kalaparvi piirtyy luotaimen näytölle ja kun ajat eteenpäin, parvi katoaa ruudulta pikkuhiljaa pois.

Tämä parvi ei kadonnut. Se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Pistin karttaan merkkejä joka puolelle, jossa olisi hyvä taivasankkuripaikka enkä osannut päättää, että mihin menisimme ensimmäisenä. Harmi, kun alla oleva kuva luotaimen näytöstä on heijastumisesta johtuen huono, mutta siinä näkyy, kun penkka lähti laskeutumaan, niin kalaa oli ihan hirveästi. Ja tuollaista oli joka puolella.

Eihän ne jättiläisiä olleet, mutta niitä oli paljon

Maltoin viimein pysäyttää veneen, vaikka aluetta olikin ihana ajella ympäriinsä, kun näki jotain niin outoa. Ensimmäinen ankkuripaikka ja molemmilla kiristyi siimat heti. Ja siitä se sitten jatkui samanlaisena yli neljä tuntia.

Se tunne, kun on kala kiinni joka heitolla :)

Vaihdoimme aina välillä hieman taivasankkuripaikkaa ja koska kalaa oli kaikkialla penkassa 8-10 metrin syvyydessä, aluetta riitti kalastaa. Joka heitolla oli kala kiinni ja vertsulla sai veneen alta ahvenia jatkuvasti.

Kalastamista sormet rakoilla, Crazy Fishin Polaris jigi oli yksi ahventen herkuista eilen

Mikäpä siinä vertsutellessa

Peter Lahden 7cm Core Shad oli myös tosi kovaa valuuttaa eilen

Juha halusi kokeilla kuinka monta kalaa hän saa putkeen heittämällä ja kun takana oli 30 heittoa ja 30 kalaa, hän nauroi, että en minä jaksa enää heitellä.

30. heitto ja 30. kala!

Heitellessä kalat ottivat jigiin heti pudotuksesta ja kuten Juuruksellakin pari viikkoa sitten, kalaa oli joka ilmansuunnassa.

Tuplatärppien ennätyspäivä

Rantamäen Manu on tehnyt UL-vehkeille sopivia pieniä lippoja

Nimesin Manun lipat hurjapäiksi, sillä ne uivat niin hurjana ja keräävät myös kalaa hurjana

Päivä oli niin uskomaton, ei tuollaista tapahdu Kallavedellä. Ei ainakaan meille. Ihmettelen ilmiötä, että onko Kallavedessä oikeasti noin isoja ahvenparvia, joissa on miljardi kalaa vai oliko tämä joku outo sattuma, että patille oli kerääntynyt useita parvia. Jos tuo oli normaalia, niin emme näköjään koskaan ole malttaneet etsiä tarpeeksi hyvää kalapaikkaa, vaan kokeilleet kalastaa kymmenen ahvenen parvia.

Ahvenet olivat kuteneet ja näyttivät tosi hoikille

Kala lopetti syömisen puoli seitsemän jälkeen. Toisin sanoen silloin tuli ensimmäinen tyhjä ja tärpitön heitto, joten kala selkeästi passivoitui. Kyllähän siitä olisi kalaa vielä saanut, vaikka ihan joka heitolla ei enää napsunutkaan, mutta meidän piti lähteä satamaa kohti. Myös vettä alkoi ripeksimään silloin ja ihan kuin sateen alkamisella olisi ollut jotain tekemistä syönnin loppumisen kanssa.

Sunnuntain saldo

Olen joskus ehkä kironnut vaikeaa Kallavettä, mutta nyt on vedettävä sanoja takaisin. Kyllä täällä Savossa on paljon vaikeampiakin järviä, kuten, kröhöm, vaikka Virmasvesi ?

Kallavesi yllätti meidät täysin ja näytti, että kalaa kyllä on, mutta se täytyy löytää. Minä olenkin taas aika iloinen, että tuo sadan metrin päässä oleva järvi on nimenomaan Kallavesi, eikä mikään muu. Haastetta ja tutkittavaa riittää, mutta kukapa haluaisi liian helponkaan järven kalapaikakseen. Silloin kalastuksesta menisi hohto jossain vaiheessa.

Vaikka eilen kalastus oli helppoa, niin kyllä niitä tyhjiä tunteja ja päiviä on tullut niin paljon, että jo ihan todennäköisyyslaskelmien mukaankin joskus sen jättipotin on osuttava kohdalle. Jos miljoona kertaa käyt kalassa ja kerran sattuu Ahti olemaan oikein höveli, niin ei voi sanoa, että kalastus olisi aina helppoa.

En usko, että koskaan saadaan noita laskurin lukemia rikki eikä tarvitse saadakaan. Ostin laskurin viime kesänä ja silloin parhaimmat päiväsaldot olivat muistaakseni jotain 40-50. Joko tämä vuosi on parempi kalavuosi tai sitten taivasankkuri vaan on niin paljon parempi kuin tavan ankkuri.

Viikonloppu oli aivan mahtava ja oli kerrankin mukava kalastaa täysillä. Minulla on vieläkin kädet ja sormet kipeänä, kun eihän tällainen tottumaton tyhjänpyytäjä tuollaisiin ilotulituksiin yleensä pääse. Oli todella hienoa kokea unohtumaton “kerran elämässä”-hetki, sillä en usko, että tuollaista syöntiä enää kohdalle osuu.

Meille ei ole mikään pakkomielle naksutella kaloja laskuriin, mutta kun kerran tilaisuus nyt osui kohdalle, niin olihan se mukava katsoa ja kokeilla, että minkälaisiin lukemiin muutamassa tunnissa on mahdollista päästä, kun järvi kerrankin oli yhteistyöhaluinen. Oletteko te koskaan osuneet noin hurjaan syöntiin?

Viikko sitten käytiin Virmasvedellä ja sain sen jälkeen viestin, että olenko kuullut IHN-viruksesta. Kyllähän minä siitä olin kuullut ja luulin, että asia koskee vain kirjolohia. Minulle oli yllätys, että virusta voisi esiintyä myös esimerkiksi Virmasvedessä ja siellä kalastettaessa kalastusvälineet pitäisi Eviran ohjeistuksen mukaan käsitellä (esim. desinfioida), mikäli niillä kalastaa jollain toisella järvellä.

Ihan uutta informaatiota minulle ja näköjään täytyy olla Nilakan ja Virmasveden alueilla kalastaessa tarkkana ja noudattaa ohjeistusta. Eipä ole kyseinen asia tullut mieleen myöskään talvella, kun Virmaksella on käyty tasureita uittamassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, että kuinka suuri riski viruksen leviämisessä ylipäätään on. Mehän emme oikeastaan saaneet edes kaloja Virmakselta viimeksi, mutta virus saattaisi silti siirtyä toiseen järveen vieheiden mukana?

Eviran sivuilla on lisäinfoa ja ohjeistusta IHN-viruksesta. Kannattaa lukea varsinkin jos kalastelee kyseisillä alueilla.

Kuva lainattu: www.evira.fi

Tietoa IHN-viruksesta:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/tarttuva-lohikalojen-ihn-virus-suomessa/

Eviran ohjeistus kalastajille:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/ohjeita-kalastajille/

Kauden ensimmäinen mittakuha veneessä

Suomessa on saatu nauttia niin hienoista keleistä viime aikoina, että tuntuu kuin elettäisiin heinäkuuta. Ja me ollaan vasta toukokuussa, kop kop, toivotaan, että nämä säät jatkuvat koko kesän :)

Viikko sitten päästiin aloittamaan avovesikausi ja kalat olivat täysin kadoksissa. Ainahan meillä kauden alku on ollut kalojen suhteen tahmea ja ensimmäisiä mittakuhia on saatu odottaa viikkoja. Ahvenet ovat olleet myös haasteellisia tavoittaa.

Viikko sitten vesien lämmöt olivat 2-3C ja viikossa ne ehtivät muutaman asteen nousta. Viikonloppuna iltapäivän kuumimpina hetkinä anturi näytti jopa 14C tyynimpiin kohtiin, joten kyllä vedet lämpenevät nopeasti, jos kelit ovat näin kesäisiä ja lämpöisiä tulevina viikkoina. Ehkä kalatkin aktivoituvat normaalia nopeammin talven jäljiltä, kun ei tarvitse niin kauan kohmeisena kylmässä vedessä hortoilla ?

Käytiin helatorstaina pikapisto Sotkalla ja siitä reissusta jäi sellainen tunne, että en mene Sotkalle enää ikinä. Muistan kyllä vannoneeni ihan samaa useita kertoja aiemminkin, mutta nyt olen tosissani. Ehkä.

On se vaan vaikea paikka. Ei löydy ahvenia talvella, mutta ei myöskään kesällä. Tai löytäjät löytää, itse en niihin kuulu. Huhuja kuitenkin kuulin viime talvenakin semmoisista saaliista, että en viitsi julkisesti niitä edes kertoa, sillä hullunahan minua pidettäisiin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että isoja ahvenia siellä on, ja paljon.

Huhuu kalat, missä olette?

“Takapenkillä” kelistä nauttimassa

Ajettiin Sotkalle Pirttilahdesta täysillä ja sieltä takaisin Pirttilahteen vielä kovempaa. Se oli perinteinen MP-reissu, deja vu.

Perillä Pirttilahdessa

Viime syksynä saatiin Juhan kanssa avovesikauden ennätysahvenemme Karhonvedeltä. Se oli hauska sattuma, sillä me molemmat saatiin sama ahven, mutta aikaa oli välissä viikko ? Tänä kesänä haluan käydä Karhonvedellä uudestaan, sillä se on niin mielenkiintoinen paikka ahvenen kalastajalle. Ja meidän tavoitekalammehan on ahven, kuhaa tulee sitten lähinnä sattumakaloina. Ehkä viime kesän 39cm ennätysahven on kasvanut talven aikana muutaman sentin ja voin taas parantaa ennätystäni ?

Käytiin perjantaina Karhonvedellä, mutta oikeastaan käytiin vain ihan Karhonveden ”reunalla”. Laskimme veneen Jännevirralta ja ajoimme Juurusveden kautta kohti Karhonvettä. Matkan varrella kalastettiin siellä täällä ja vaikka aamulla aikeina oli mennä suoraan Karholle, päivä hurahti vahingossa Juurusvedellä.

Kalastettiin saarten välejä ja etsittiin hieman virtaavia paikkoja, sillä edellisen viikonlopunkin kaikki tapahtumat tulivat virtapaikasta. Kalaa näkyi luotaimessa välillä paljonkin, mutta siiman päässä ei tapahtunut mitään. Ehkä ne olivat nirsoilevia, pieniä kuhia.

KESÄ!

Muutaman tunnin etsimisen jälkeen löydettiin aktiivisen oloista kalaa eräästä salmesta. Sain kauden ensimmäisen kuhani, mutta se oli alamittainen. Kalan pieni mitta ei kuitenkaan hymyä hälventänyt, vaan kuha tuntui ihan yhtä mukavalle saada, oli se sitten minkä kokoinen tahansa.

Kauden eka kuha =)

Salmessa oli myös ahvenia ja ehkä muutaman asteen selkävesiä lämpöisempi vesi houkutteli kalat saarten sopukkaan. Pian siimaa kiristeli taas kuha ja vaikka sekään kala ei ollut mikään jättiläinen, se oli kuitenkin mitallinen. Jihuu, niin hyvä tunne löytää mittakuha toukokuun 11. päivä! En todellakaan odottanut, että toukokuussa saisimme ruokakuhia.

Kauden toinen kuha oli mitallinen

Jumiuduttiin salmeen ihan liian pitkäksi aikaa ja oltiin edelleen Juurusveden puolella, vaikka alunperin tarkoitus oli kalastaa Karhonveden tuttuja paikkoja. Etenimme vihdoin kohti Karhoa, mutta pitihän se vielä matkan varrella muutama paikka kokeilla. Joitain alamittoja löytyi ja myös Juha sai mittakuhan. Tämähän on luxusreissu ?

Kuhia ruokailemassa silpun alla

Juhallekin mittakuha

Karhonveden keikka kesti tunnin, sillä kello alkoi olla sen verran paljon, että piti lähteä kotia kohti. Karhonvedeltä ei saatu mitään ja päätettiinkin, että lähdetään sinne toisen kerran vähän pidemmän kaavan mukaan ja ehkä sinne on viisainta mennä suoraan Riistavedeltä Melaveden kautta, niin ei Juurusvesi houkuttele liikaa matkan varrella ☺

Palattiin Juuruksen puolelle ja kuinka ollakkaan, emme malttaneet olla kokeilematta erästä talven pilkkipaikkaa. Ahvenparvet ovat olleet täysin kadoksissa, tai pari kertaa bongasin parven torstaina Sotkalla, mutta tottakai ankkurointi epäonnistui ja parvi meni menojaan. Juuruksella bongasimme päivän ainoan kunnon parven illalla puoli kahdeksan maissa ja se oli selkäpatin reunalla suht kylmässä vedessä (6C).

Ahvenet olivat heti aktiivisia, kun niille tarjosi vertikaalilla jigiä. Jigin piti kuitenkin olla pieni, kuten nyt kaikille kaloille, mitä on siiman päähän saatu. Ehdin nostelemaan muutamia kaloja parvesta, kunnes parvi katosi johonkin ja tilalle tuli kuhia. Kaikki ahvenet tulivat pinkillä Crazy Fishin Polaris jigillä, joka on tosi eloisa uinniltaan. Se toimii kyllä nirsollekin ahvenelle ja jos ei siihen pure, niin ei sitten mihinkään.

Näitä lisää, kiitos!

Kalat söivät jigin ahnaasti

Oli ihanaa löytää vihdoin ahvenia ja tänä kesänä tarkoituksena on laittaa keulasähkömoottori veneeseen, joten en malta odottaa ahvenen kalastusta taivasankkurin kanssa. Kaiken järjen mukaan ahvenet eivät enää sen jälkeen voi päästä minua karkuun ?

Jännevirralla on uusi hieno silta =)

Karhonveden lisäksi on toinenkin tosi potentiaalinen järvi ahvenen kalastajalle: Unnukka. Käytiin siellä eilen ja koska viime keväänä aika pian jäiden lähdön jälkeen löysimme sieltä tosi hyvin ahvenia, ajattelimme, että se olisi hyvä alkukauden kalapaikka ahventa ajatellen.

Aika heikosti meni. Kyllähän me sieltä kaloja saatiin, mutta kalat olivat tosi levällään. Ei oikein ollut paikkaa, johon ankkuroitua, kun kalaa oli joka paikassa. Joo, kuulostaa positiiviselta ongelmalta, mutta ei se sitä ollut. Kalastus oli vaikeaa, kun ankkuripaikassa oli aina ehkä vain yksi kala. Ahvenparvia ei löydetty kuin kerran ja nekin olivat aika pieniä. Muutamia fileahvenia laitettiin brackettiin odottamaan kaveruksia, mutta lopulta vapautimme nekin, kun kaveruksia ei ilmaantunut.

Bracket toimii sumppuna

Sain päivän aikana vain alamittakuhia, mutta Juha sai yhden mittakalankin. Ehkä meillä oli liian kovat odotukset Unnukkaan, sillä se on monesti ollut niin hurja kalapaikka. Jos olisimme Kallavedestä saaneet tuon verran kaloja, mitä eilen saimme, olisimme olleet ihan tyytyväisiä reissuun. Unnukalle voi kuitenkin laittaa vähän suuremmat tavoitteet, sillä sieltä on tullut niin hyviä saaliita.

Yksi tavoite Unnukalla kuitenkin täyttyi, sillä sain kauden ensimmäiset heittojigaamalla saadut kalat ja vielä kolmea eri lajia; kuhia, ahvenia ja hauen. Tähän asti kaloja oli tullut vain vertikaalilla ja ehkä se kertoo kalojen aktivoitumisesta, että kalat syövät myös ohi kiitävää jigiä =)

Ehkä Unnukka kesällä alkaa toimimaan paremmin tai sitten ne viime kesän huippureissut vaan sattuivat olemaan pieniä lottovoittoja. No sen näkee tulevaisuudessa, vaikka yksi pieni ajatus kävi mielessä Unnukallakin jossain vaiheessa: ”en tule tänne enää ikinä” ?

Tänään emme käyneet kalassa, vaan vietimme Äitienpäivää Iivarinsalossa. Kyllä meillä kuitenkin oli pari vapaa mukana, jos ja kun lapset innostuisivat kokeilemaan kalastusta. Aika jännä juttu, mikä lie karma, mutta kun ollaan Juhan kanssa kalareissulla, niin ei varmasti löydy ahvenparvia mistään. Sitten kun menet retkelle saareen ja ajelet outoja reittejä takaisin satamaan, niin viistoluotain piirtääkin hirveitä ahvenparvimassoja joka puolelle.

Kokeiltiin hetken aikaa yhtä paikkaa ja tyttö sai heti ahvenen. Minäkin tottakai tiputin jigin veneen alle ja karkuutin muutaman hyvän ahvenen. Yksi sentään tuli ylös astikin, mutta olen täysin varma, että jos menemme samalle paikalle joskus uudestaan kalastamaan, se on tyhjä. Pitäisi vaan aina kalastaa enemmän uudenlaisia paikkoja eikä mennä niihin samoihin, vanhoihin, tyhjäksi todettuihin kaivoihin. Toivottavasti tämä vanha koira oppii uusia temppuja ja seuraavalla kalareissulla uskaltaa ajaa ihan uusille paikoille.

Ahvenparvet kadoksissa

Viime viikon sunnuntaina oli jo vähän huolestuttavia merkkejä ilmassa, kun yksi järvi oli tyhjä ahvenista. Ala-Ruokovedeltä ei löytynyt raitapaitajengejä ollenkaan, mutta ajattelin sen olevan vain hetkellinen ilmiö.

Juuri päättyneen viikonlopun tulokset neljältä eri järveltä ovat aika surkeat, joten ahvenparvet ovat oikeasti tainneet kadota jonnekin. Yksittäisiä ahvenia on näkynyt siellä täällä, mutta missä ovat isot parvet?

Talvi ja pakkaset eivät ole ihan vielä Savoon saapuneet ja kulunut viikonloppu oli säiden suhteen oikein hyvä. Lämpötila ei enää kovin korkealla huitele, mutta ei se toisaalta haittaa, sillä nyt voi jo alkaa karaistamaan itseään pilkkireissuja varten. Veden lämpötila on noin yhdeksän astetta, joten se on monta astetta ilman lämpötilaa korkeampi.

Lauantain sää (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)

Sain viikko sitten lauantaina oman avovesikauden ennätysahveneni (39cm) Karhonvedeltä ja samoille suunnille teki mieli kalastamaan uudestaan. Meillä on ollut haaveissa käydä Akonvedellä Juankoskella ja koska Karhonvesi on Akonveteen yhteydessä, päätimme iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja kolmas kärpänen tuli vielä kaupan päälle, sillä Karhonveden ja Akonveden välissä on Muuruvesi ? Järkevintä oli laskea vene Muuruvedeltä, sillä siitä oli lyhyt matka molempiin suuntiin.

Muuruveden satama oli positiivinen yllätys

Hyvä veneluiskakin löytyi, tästä tulee varmasti laskettua vene toistekin

Akonvedellä on mahdollisuus suuriin kuhiin, mutta arvelin ajankohdan olevan jo liian myöhäinen niille. Saimme Akonveden puolelta ainoastaan pari alamittakuhaa, mutta luotaimessa kyllä näkyi parempiakin kaloja. Mielenkiintoinen järvi, mutta ehkä kuhien ja vertikaalijigauksen suhteen toimivampi kesällä, joten palaan Akonvedelle kesällä 2018 =)

Sillan toisella puolella siintää Akonvesi

Akonveden alamittakuha

Muuruvedestä kalapaikkana meillä ei ollut mitään tietoa. Luotain piirsi todella paljon pikkukalaa joka paikkaan, mutta jotenkin onnistuttiin välttämään ne isommat petokalat. Kai sieltä joku on joskus kaloja saanut ja ehkä meillekin olisi saalista tullut, jos olisimme malttaneet hieman kauemmin kartoittaa paikkoja, mutta minun mielessä pyöri se 39cm kaveri edelliseltä viikonlopulta. Satuimme niin hyvään syöntiin Karhonvedellä viikko takaperin, joten haaveilin vain samanlaisesta syöntipiikistä. Pikkuhiljaa siirryimme kohti Karhonvettä ja ”ykköspaikkaa”.

Lauantain keli oli tyyni, huomaatteko tässä kuvassa mitään erikoista? =)

Hurautin Karhonvedellä suoraan meidän ahvenpaikalle ja se oli tyhjä! Odotin koko ajan ison ahvenparven näkemistä viistoluotaimesta, mutta parvista ei näkynyt jälkeäkään. Ehkä ne olivat siirtyneet uuteen paikkaan.

Tämä ei voi olla Karhonveden parasta antia! Jännä, että jo kukkokalatkin oksentavat kuoretta..

Nämä syksyiset kalareissut ovat kelloa vastaan taistelemista, kun aika kuluu niin nopeasti ja aurinko laskee aina liian aikaisin. Ja viikko viikolta päivät vaan lyhenevät.

Aina on aikaa juoda kahvikupponen

Ajeltiin ristiin rastiin ja joka paikassa oli hiljaista. Yksittäisiä kaloja näkyi aina siellä täällä, mutta niistäkään ei osannut sanoa, että olivatko ne ahvenia vai kuhia. Tuntui, että ahvenparvet olivat täysin hajonneet ja jokainen ahven mökötti ja halusi olla omissa oloissaan. Ehkä ahvenillakin on huonoja päiviä, ei aina jaksa olla sosiaalinen ja iloinen ryhmätyöskentelijä.

Rapu odottaa tositoimiin pääsyä

Neljän maissa sanoin, että käydään katsomassa ykköspaikka vielä uudestaan ja sen jälkeen suunnataan satamaan. Viikko aiemmin lauantaina ahven oli aloittanut hurjan syönnin vasta auringonlaskun maissa. Ehkä niillä onkin ruokatunti vasta silloin?

Emme olleet neljään mennessä edes ottaneet vielä ankkuria keulalaatikosta valmiiksi, kun missään ei ollut näkynyt kalastettavia paikkoja.

Ajoin ykköspaikalle ja mitä ihmettä, veneen alla näkyikin ahvenparvi. Ja aiemmin päivällä siellä ei ollut kerrassa mitään. Sanoin Juhalle, että nyt laitetaan ankkuri ja hän oli sitä mieltä, että ei tähän aikaan enää kannata alkaa sitä kaivelemaan. No minä olin eri mieltä, joten kävin keulassa laittamassa ankkurin valmiiksi, sitten siirryin ratin taakse ja ajoin veneen sopivaan kohtaan ja tiputin ankkurin.

Hetken päästä Juha taisi olla ihan kiitollinen minun ratkaisusta, sillä hän nosti parvesta veneeseen 39cm ahvenen. Se oli hänen avovesikauden ennätysahvenensa ja aika hauska sattuma, että meillä molemmilla oli nyt samankokoinen ahvenennätys jigikaudelta.

Komea 39cm

Juha naureskeli ahvenen mitattuaan, että onkohan tämä sama ahven minkä minä olin viikko aiemmin saanut, kun oli saman pituinenkin. Nauroin, sillä tiesin Juhan vitsailevan. Otettiin muutama valokuva ja Juha päästi ahvenen takaisin.

Saimme parvesta ihan hyviä ahvenia, mutta kokoluokka oli pienempää kuin viikko takaperin. Aika jännä juttu kuitenkin, että taas ahven aktivoitui auringonlaskun aikaan syömään. Syönti kesti puolisen tuntia.

Ahvenet olivat noin 30cm ja alle

Juhan vitsi pyöri mielessä. Ei kai ahven oikeasti voisi olla sama, minkä minä sain aiemmin? Toki paikka oli kutakuinkin sama ja olen kuullut, että esimerkiksi sama hauki on tullut parikin kertaa jollekin kalastajalle. Aloin tutkimaan puhelimesta kuvia ja vertailemaan ahvenia.

Ahvenet olivat ihan eri väriset, mutta siinä asiassa kelillä ja valoisuudella oli suuri merkitys, sillä viikko sitten oli kirkkaampaa ja nyt taas oli ihan harmaa päivä ja saderintamakin saapumassa. Ahventen evissä näytti olevan samanlaisia yksityiskohtia ja lopulta pyysin vielä Facebookin puolella tunnistusapua. Lopputulos oli se, että kyseessä on yksi ja sama ahven!

Seuraavia treffejä odotellessa :)

Tosi mielenkiintoista ylipäätään, että kala ensinnäkin oli samassa paikassa ja myös se, että uitin kyseisen kalan yläpuolella samaa oranssivatsaista Crazy Fishin rapua, jolla olin saanut sen viikko aiemmin, mutta nyt rapu ei kiinnostanut kalaa ollenkaan. Olen täysin varma, että kelillä on osuutensa jigin toimivuuteen. Juha sai ahvenen ruskealla jigillä ja myös minä sain lauantaina kaikki ahvenet samanlaisella ruskealla Lunker Cityn 7cm jigillä.

Ehkä harmaa keli vaati luomuväritteistä viehettä ja edellisen viikon kirkkaalla kelillä taas oranssivatsainen rapu houkutti enemmän. Pohdiskelin blogissa vähän aikaa sitten uv-värien tehoa vieheissä ja Crazy Fishin rapujigissä on myös uv-väriä. Viikko sitten oli kirkas keli ja aurinkokin paistoi välillä. Voisiko olla mahdollista, että iso ahven kelpuutti juuri sen uv-rapujigin silloin, koska se näytti auringon pilkahdellessa syötävän hyvältä ahvenen silmissä?
Ja nyt lauantaina uv-väri ei päässyt oikeuksiinsa harmaan kelin vuoksi. Tähän asiaan saadaan selvyys heti, kun ahvenet oppivat puhumaan. Toivottavasti siihen ei mene kauan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös ahventen syönti. Auringonlasku oli käsillä ja alkoi jo olla kiire rantaan ennen pimeän (ja sateen) tuloa.

Sunnuntaina oli vuorossa Unnukka. Minulla on sieltä niin hyviä muistoja kesältä, että halusin vähän verestää niitä. Ahvenparvet ovat olleet muualla piilossa, mutta Unnukkaan minulla oli kova luotto. Jos ei muualla kala syö, niin Unnukka kyllä antaa lohtua.

Aikainen lintu madon nappaa

Oltiin Unnukalla jo heti auringonnousun aikaan, jotta saatiin hyödynnettyä koko valoisa aika. Lisäksi oli mielenkiintoista nähdä, että onko kala aktiivista myös auringon noustessa, kun viime reissuilla auringonlasku on ollut hyvä aika kalastaa.

Löysin heti aamusta kalapaikan, jossa oli paljon ahvenia. Ne vaan olivat niin ronkeleita, että mikään jigi ei kelvannut. Harmitti, kun kalaa oli pohjassa tosi paljon, mutta ahvenet pitivät suunsa kiinni. Vaihtelin värejä ja kokeilin isompia ja pienempiä jigejä. Lopulta laitoin Savage Gearin oikein ärsykevärisen jigin ja heitin sen kohti parvea.

No niin, alkoihan se lyyti kirjoittamaan. Ahven tärppäsi heti kiinni, kun oikea väri löytyi! Kelasin ahvenen veneeseen ja kun näin sen ”raitapaidan”, käskin Juhaa nostamaan ankkurin mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen kaasutin kauas pois siltä ahvenpaikalta. Siinä meni aamun parhaat aurigonnousun hetket lahnan jallitukseen, hyvä minä, olen oikea ahven-expertti.

Näiden ahventen takia myöhästyttiin parhaalta aamusyönniltä

Eipä sieltä Unnukalta niitä oikeita ahvenparvia sitten sen paremmin löytynyt, kuin aiempien reissujen järviltäkään. Kuhaa taas oli joka paikassa ja vaikka välillä luulimme kalastavamme ahvenia, siiman päästä löytyikin kuha. Otettiin pari mittakuhaa mukaankin, kun Ahti kerran niitä antoi.

Ruokakala

Kierrettiin tuttuja ja uusia paikkoja, mutta saatiin vain yksittäisiä ahvenia sieltä täältä. Parvet ovat tosissaan ihan levällään nyt, ei ensimmäistäkään havaintoa kunnon rykelmistä missään.

Vaikka lähdettiin hyvissä ajoin aamulla liikkeelle, päivä kului nopeasti myös Unnukalla ja auringonlasku koputteli olkapäähään. Käänsin veneen keulan kohti satamaa, mutta matkalla oli vielä yksi syvänteen penkka, jonka aioin ajaa viistoluotaimen kanssa läpi.

En meinannut uskoa silmiäni, kun odotin näkeväni tyhjän penkan, mutta jotain ihme pallukoita alkoikin piirtymään luotaimeen. Plop, plop, plop, laskin alla olevan ainakin viisitoista palloa ja jos ne eivät olleet ahvenia, niin mitä sitten? No lahnojahan ne tietysti olisivat voineet olla, mutta ne ajatukset nyt pois. Kyllä nuo ahvenia ovat, sillä ne ovat niin aktiivisia ja irti pohjasta.

Emme ehtineet laittaa edes ankkuria, vaan tiputin heti oranssimahaisen ravun kalojen päälle. Välittömästi 35cm ahven tärppäsi rapuun kiinni. Wuhuu, kohta sumppu nitisee liitoksissaan. Juha napsi parit valokuvat ja kun vilkaisin luotainta sen jälkeen, se piirsi tyhjää. No ei hätää, siirrän venettä hieman takaisin päin parven päälle.

Unnukan 35cm ahven

Aurinko ja oranssimahainen Crazy Fish rapujigi, jossa uv-väri. Sattumaako?

Ajoin takaisin kohtaan, jossa olin nähnyt parven, mutta luotaimessa ei näkynyt enää pallukan pallukkaa. Ei ole totta, noin nopeastiko aktiiviset parvet liikkuvat? Ajoin aluetta hiki päässä ympäri, mutta parvi oli tipotiessään. Ei nitissyt sumppu yhden ahvenen vuoksi.

Kokeiltiin vielä kalastaa samassa paikassa ja heiteltiin jigejä ympäriinsä, mutta saaliina oli enää yksi kuha. Ahvenparvi katosi todennäköisesti pikkukalaparven perässä jonnekin, sillä alueella oli tosi paljon joko kuoretta tai muikkua.

Rapujigi maistui myös kuhalle

Tämä kuha tuli heittojigaamalla

Crazy Fishin rapujigi on minun uusi lempparijigi. Sen uinti on tosi houkuttelevaa ja vaikka sitä heittäisi painavalla jigipäällä, se vajoaa leveän muotonsa ansiosta pohjaan hitaasti. Ja rapu ikäänkuin ”sätkyttelee” pinnan alla, ravun saksien liikkeestä tulee mieleen sirppipyrstöisen jigin uinti, mutta saksia on tuplamäärä, joten jigi houkuttelee tuplahyvin. Rapu kelpaa näköjään niin ahvenelle kuin kuhallekin.

Jos syksyllä ei ole paljon aikaa ahvenen kalastukseen, niin kalastus kannattaa ajoittaa auringonlaskuun. Silloin on parhaat mahdollisuudet saada ahvenia. Kuha taas syö koko päivän ja sitä löytyi ihan yllättävän paljon. Kuhat eivät olleet edes kovin syvässä, Unnukalta mittakuhat tulivat alle kuudesta metristä.

Hämärän rajamailla Unnukan rantaan

Viime vuonna talvi yllätti avovesikalastajat, vaikka taitaahan se talvi yllättää meidät suomalaiset joka vuosi. Ei sen tuloon vaan osaa varautua, kun se on niin harvinainen ilmiö ?

Tässä nyt jännityksellä odotetaan tulevia viikkoja, pakkaset saattavat saapua koska vain. Sitten on kausi paketissa, kun järven pinta on jäässä. Onneksi pilkkikausi on sen jälkeen jo nurkan takana. Rospuuttoajaksi blogi varmaan hiljenee, kun pyörittelen peukaloitani neljän seinän sisällä, mutta sitten on taas raportointia luvassa, kun jäät kantavat =)

Ison ahvenen juhlaa

Syksy on ollut ennätyssateinen, mutta onneksi sateet ovat ajoittuneet enemmän arkipäiville ja viikonloput on menty kuivemmissa olosuhteissa. Lauantaiksi oli luvattu huippuhyvää syyskeliä, joten sellaiset päivät on aina hyödynnettävä kalastukseen. Sunnuntain sääennuste näyttikin sitten jo märkää ja tuulista keliä.

Kävin pari kertaa Melavedellä ja Karhonvedellä vähän aikaa sitten ja huomasin järvien potentiaalin ison ahvenen kalastuksessa. Siellä olisi tarjolla tosi hyviä raitapaitoja, kunhan vaan oppisi järvien metkut. Päätimme lähteä lauantaipäiväksi selvittämään Riistaveden ahventen arvoitusta.

Keskikesällä auringon noususta aurigon laskuun kalastaminen on kova urakka, mutta nyt syksyllä nousun ja laskun väli ei meinaa edes riittää kalastamiseen, päivä kuluu niin nopeasti. Aamulla ei pääse järvelle ennen kuin päivä on valjennut ja alkuillasta taas joutuu kyttäämään kelloa, jotta ehtii valoisan aikaan rantaan. Kuka muka ehtii kymmenessä tunnissa edes kalastaa? ?

Oltiin Melavedellä pelipaikoilla lauantaina yhdeksän maissa. Jori kertoi viime viikonloppuna, että järvet (Mela- ja Karhonvesi) ovat siitä erikoisia, että siellä on aina kalaa, mutta kala ei aina syö. Se siis poikkeaa paljon esimerkiksi Kallavedestä, joka monesti on ihan tyhjä. Ihmettelin järvien luonnetta ja ajattelin, että jos minä kalaa sieltä löydän, niin kyllä minä jollain ilveellä saan ne myös jigiin haksahtamaan.

Yksi Karhonveden saarista =D (Kuvakaappaus: Navionics Boating app)

Kaikuluotain piirsi kalaa röykkiöittäin joka paikkaan ja pakko oli jossain vaiheessa perua puheitaan. Vaikka uitti mitä jigejä ja luki loitsuja, niin kalat eivät kiinnostuneet vieheistä alkuunkaan. En ole koskaan edes nähnyt kaikuluotaimessa sellaisia kalamassoja, mitä Melavedellä ja Karhonvedellä lauantaina. Toisaalta petokaloilla oli myös ravintokalaa tarjolla ihan älyttömän paljon, voi olla että mauton kumiluttero ei voittanut mehevää, aitoa ja eloisaa muikkua tai kuoretta.

Sama tapahtuma sekä alasluotauksessa että perinteisessä 2D-näkymässä, parven alla vähän parempi kala kyttäämässä

Myös tässä sama tilanne molemmissa luotaimissa, en saanut edes tärppejä näiltä kalapaikoilta =)

Sain testiin Crazy Fish jigejä ja ensimmäisen käyttökerran perusteella jigit tulevat olemaan aktiivisessa käytössä myös tulevilla reissuilla. Kalat olivat ronkeleina, mutta Crazy Fish toimi siitä huolimatta. Luulen, että jigipäillä ja jigien kiinnityksellä oli suuri merkitys, sillä kiinnityksen ansiosta jigien uinti oli tosi eläväistä.

Crazy Fishin kelluva Polaris-jigi

Ahvenparvet olivat livakkaliikkeisiä ja montaa kalaa ei parvesta ehtinyt aina kerralla napsimaan. Kuhia näkyi luotaimessa myös paljon ja haastavalla otilla olivat nekin. Juha sai päivän isoimman ja se oli 54cm.

Polaris maistui ahvenille

Päivän kaikki ahvenet tulivat Crazy Fish jigeillä

Iltapäivällä kokonaissaldo oli aika vähäinen ja kellokin alkoi jo lähentelemään puolta viittä. Pian pitäisi alkaa valmistautumaan rantaan lähtöön, mutta ajoin vielä huvikseen yhden aiemmin päivällä luodatun paikan läpi. Silmät muuttuivat lautasiksi, kun huomasin viistoluotauskuvassa isojen ahventen parven. Juuri sellaisia parvia olen yrittänyt koko kesän bongata ja ne kerrat, jolloin sellaisen olen ylipäätään nähnyt, voi laskea yhden käden sormilla.

Kyllä viistokaikuluotaimella on suuri merkitys, kun etsitään aktiivisia ahvenparvia. Parvet ovat pienellä alueella, joten täytyisi olla hyvä tuuri, että sellaisen yli sattuisi ajamaan. Viistoluotaimesta ne saa bongattua kymmenien metrien päästäkin.

Siinä se nyt oli: isojen ahventen parvi <3

Ja tiedättekö mitä? Näin niillä lautasen kokoisilla silmilläni vielä toisenkin samanlaisen parven, sen jälkeen tuli kiire heittää ankkuri. Olin tosi täpinöissäni ja noin aktiivisten kalojen parvista saisi varmasti isoja ahvenia, jos vaan ankkurointi onnistuisi, eivätkä parvet ehtisi katoamaan sitä ennen.

Kerrankin napakymppi ankkuroinnin suhteen ja kalaa alkoi nousemaan veneeseen. Yksikään kaloista ei ollut alle 30 senttinen ja pistimme kaloja sumppuun odottamaan.

Puolitoista tuntia ennen auringon laskua kalat aktivoituivat

Yhdessä vaiheessa päätin testata ravun muotoista Crazy Fish jigiä. Olin hieman epäluuloinen, kun en todellakaan tiedä syövätkö kalat täällä Pohjois-Savon järvillä rapuja? Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kalat tärppäävät oikeastaan mihin vieheeseen vaan, kunhan väri ja uinti miellyttävät.

Maistuisikohan tämän näköinen jigi ahvenille?

Olimme saaneet ahvenia heittämällä, mutta näin, että myös veneen alla oli kaloja. Laitoin ravun tositoimiin vertikaalijigaten ja se aiheutti välittömästi ihan uskomattoman reaktion kaloissa. Pohjasta ponkaisi isojen keltaisten viivojen sarja kohti laskeutuvaa rapua. Yksi kala tärppäsi ja ul-vapa roikkui enää puoliksi kädessä. Huusin Juhalle, että äkkiä haavi. Pelkäsin, että kala irtoaa, kun tärppi oli niin kova ja vapa lähes tippui kädestä järveen.

Juha kurotti haavilla kohti veden pintaa ja minä sain kelattua kalan haaviin. Vasta kun kala oli havaksen turvallisemmalla puolella, tajusin, että sehän oli todella hyvän kokoinen ahven. Jäin vaan miettimään, että miten järkyttävän isoja ne muut keltaiset viivat olivat…

39cm ahven Crazy Fish Nimble-jigillä, aikamoista =)

Ei muuten irtoa koukku!

Rapu on jigikoukussa ihan erilaisella kiinnityssysteemillä, mitä olen tottunut jigikalastuksessa normaalisti käyttämään. Loppuillan käytin vaan enää tuota yhtä jigiä ja todella hyvin pysyivät kalat kiinni tuolla systeemillä. Aion kyllä jatkossakin koukuttaa ainakin isommat jigit noin, täytyy perehtyä voiko ihan normijigejäkin kiinnittää tuohon koukkuun, vai vaatiiko jigi loven selkään.

Tämän rigaustyylin aion ottaa käyttöön!

Ahventen hurja syönti kesti tunnin ja lopulta rankan päivän jälkeen päätimme vapauttaa kaikki ahvenet sumpusta. Kuka jaksaa enää perata kaloja, kun kädet maitohapoilla on niitä tunti nosteltu ;) Kalat jatkavat uimistaan ja joku päivä menen taas rapuherran kanssa heidän oveaan koputtelemaan, sillä tiedän missä ne asuvat =)

Hymy korvissa ajeltiin rantaan. Vaikea päivä, mutta onneksi löydettiin nälkäiset ahvenet ennen auringon laskua. Päivän suurin ahven oli minun ennätysahven avovesikaudelta ☺️

Rannassa juuri ennen pimeää

Sunnuntain sääennuste ei mieltä lämmittänyt. Tuulta luvattiin 5-6m/s ja lisäksi päivällä saapuisivat kovat sateet. Me haluttiin tehdä kuitenkin edes pikapisto järvelle, joten kartan perusteella Ala-Ruokovesi näytti suojaisalta paikalta kalastaa itätuulen puhaltaessa.

Veneranta ei ollut “ihan” ydinkeskustassa ;)

Laskettiin vene Hirvilahdesta ja varustauduttiin päivään sadevaatteilla. Aikomus oli lähteä järveltä pois, kun kovat sateet saapuvat.

Rannassa ei ollut betonista luiskaa, mutta hyvin onnistui veneen lasku ja nosto silti

Päivä alkoi lupaavasti. Aloitin rapujigillä ja ensimmäisellä heitolla sain ihan ok-kokoisen ahvenen. No niin, toimiihan se rapu täälläkin.

Apua apua ahven söi rapua

Tavoitekalana oli ahven ja kyllä taas lauantai ja sunnuntai poikkesivat toisistaan ihan täysin. Mela- ja Karhonvedellä saatiin huippusaalis ja Ala-Ruokovedellä emme edes nähneet ahvenparvia luotaimessa.

Kierrettiin järvi kutakuinkin ympäri ja luotain ei piirtänyt ensimmäistäkään parvea! Kuhia kyllä oli joka penkassa ja jopa ihan mattoina välillä. Ja kuhat olivat yllättävän matalassa, 6-8 metrissä. Mutta kun me ei haluttu kuhia, vaan oltiin lauantain ansiosta vasta päästy vauhtiin raitapaitojen narrauksessa, joten haluttiin hioa meidän ahvenen kalastustaitoja.

Ala-Ruokovedellä tuli sama fiilis, kuin Suvaksella viime sunnuntaina. Onko nyt kyse päivästä, voiko ahvenilla olla sunnuntaisin lepopäivä? Vai onko kyse minusta? Luotaimia en voi syyttää, kun ne piirsivät niin hienosti ahvenia lauantaina. En ymmärrä, että mikä mättää.

Sääennusteen lupaamat sateet eivät tulleet koskaan ja jopa aurinko pilkahteli välillä. Toisaalta lopputuloksen kannalta sateilla ei ollut mitään merkitystä, yhtään enempää ei olisi ahvenia saatu, vaikka sade olisi saapunut klo 12. Päivä meni kartan piirtelyksi.

Kohta sataa. Tai sitten ei.

Päivä on lyhentynyt huimasti niistä keskikesän päivistä ja sehän tarkoittaa sitä, että avovesikausi alkaa pikkuhiljaa lähenemään loppuaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sillä mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, syksyn jälkeen tulee talvi. Ja kala syö myös talvella, vaikka kalastustyyli onkin hieman erilainen. Alutroll vaihtuu Lynkkikseen :)

Tilasin Joensuun Tommilta hieman täydennystä omaan tasurivarastoon ja joka kerta, kun saan uuden Kalarosvon käteeni, vietän hiljaisen hetken ihastellen tasurin ulkonäköä. Se on uskomatonta, että miten joillekin ihmisille on suotu sellaiset kädentaidot. Välillä tuntuu, että jokainen tasuri kuuluisi vitriiniin, kun ne ovat uniikkeja taideteoksia, mutta toisaalta silloin ne eivät pääsisi tekemään sitä, mihin ne ovat luotuja, eli rosvoamaan kaloja.

Kalarosvon pystyperät odottavat pakkasia

Pieni ihminen ei edes ymmärrä, että kuinka monimutkaista yhden tasurin valmistaminen on. Kurkkasin Kalarosvon Facebook-sivuja, jonne Tommi oli laittanut valokuvan kuoreen nahkasta. Olen lähes sanaton, kun mietin miten paljon työvaiheita tuollainen taideteos vaatii alkaen siitä kuoreen nylkemisestä. Jokainen tasuri kyllä näyttääkin siltä, että missään työvaiheessa ei ole oiottu, vaan kaikki on tehty millilleen juuri niin kuin pitää.

Jos vielä yksityiskohtaisempi kuvaus Kalarosvojen valmistuksesta kiinnostaa, niin käykää lukemassa viime vuoden puolella tekemäni kirjoitus. Linkki.

Kuoreen nahka (Kuva: Tommi Joensuu, Kalarosvon Facebook-sivu)

Tasureiden väritykset ovat aina sellaisia, että valokuvista on mahdotonta nähdä kaikkea, joten Tommi kertoi mitä kaikkea hän näille luomuksille teki ennen lopullista ulkonäköä.

”Kuoreen nahkainen. Nahkat on nyljetty 9cm kaloista, joten suomukuvio on mitoissaan. Nahkan osalta metalli paistaa läpi ja antaa kirkkautta. Parilla erivärisellä efektiraidalla. Vatsapuoli hyväksi havaittu vaalean keltainen höystettynä kullalla ja uv:lla. Selkäpuolella vihreä pigmentti, joka vaihtelee valon mukaan limen vihreästä kupariin. Perushöylä kaikkiin kuorepitoisiin vesiin.”

”Fish me luckissa on salakan nahka. Perä ja vatsa fluorioranssi maustettuna purplella. Selässä ja kyljessä musta rasteri. Päässä pohjalla kupari ja sininen pigmentti.”

”Salakassa on mustalla pohjalla siniseen taittava pigmentti (kahta eri sinistä). Kylki kirkasta salakan nahkaa aidolla kylkiviivalla. Vatsa metallivalkoinen, jossa hyppynen harmaan sinistä pigmenttiä. Pää sinertävä asemusta. Muikkupitoisiin vesiin ja usein myös silloin, kun muut eivät kelpaa. Varovainenkin kala kelpuuttaa.”

Kiitos Tommille jälleen kerran =)