Mistähän lie sain kuumepöpön, mutta täällä sitä nyt sairastellaan kuumeen kourissa. Alkuviikosta olin vielä terveen kirjoissa, mutta keskiviikkona se iski. Täytyy nyt rauhassa katsella meneekö tauti itsestään ohi vai vaatiiko kenties jotain toimenpiteitä =)

Meidän Puattinen on palvellut kaksi kesää aivan loistavasti ja ollut tosi toimintavarma vene. Ikävähän sitä tulee, jos sen menen vaihtamaan. Ei minulla ole oikeastaan vielä mitään “uutta” venettä valmiiksi katsottuna ja merkkikin on vielä avoinna. Ehkä ainoat kriteerit tällä hetkellä ovat keskipulpetti/kaksi pulpettia ja moottorin teho enemmän kuin tuo Puattisen 20hp. Buster on yksi potentiaalinen vaihtoehto.

Mikäli jollakin on tulossa nyt syksyllä myyntiin vene, joka sopii minun kriteereihin, niin olkaahan yhteydessä! =)

Alkuviikosta sain Kimiltä kutsun lähteä hänen mukaansa kalaan. Maanantaina käytiin etsimässä Hirviselällä ahvenia ja minun lempparipaikat olivat tyhjiä. Liian hyvin tässä on viime aikoina mennytkin ahvensaaliiden kanssa, kun Hirviselkä on ollut tosi höveli. Eihän sellainen ahventen tulo voi loputtomiin jatkua ja maanantaina oltiinkin taas normimeiningissä eli tyhjää joka paikassa.

Tuuli oli järkyttävän kova ja puuskissa jopa 10 metriä sekunnissa. Aallokko heitteli mukavasti vettä veneeseen eikä kalastuksesta meinannut tulla mitään. Myrskyä olikin helppo syyttää kalattomuudesta, päivän aikana ei montaakaan kalaa veneessä käynyt.

En tykkää :(

Näitä kun saisi enemmän, kuin yhden

Tiistaiksi keli tyyntyi jonkin verran ja päätimme lähteä Hirviselän kautta Sotkalle. Kilon ahvenet jäivät aika kaukaisiksi haaveiksi, sillä Hirviselkä oli mykkä ja Sotkanselkä jotain ihan muuta, kuin minun unelmien kalapaikka. Mitä ihmettä sille Sotkalle on tapahtunut? Aiemmin tänä kesänä käytiin siellä ja tulos oli surkea. Tiistaina me saatiin sieltä vain kukkoahvenia?!! Melkein naurattaisi, jos ei itkettäisi. En tosiaankaan ymmärrä missä Sotkan isot, körmyniska-ahvenet ovat. Ja isot kuhat… alamitta ei paljon mieltä lämmittänyt.

Tässä vaiheessa odotukset olivat vielä suuret

Noh, jospa Sotkalla oli vaan huono päivä ja ehkä se on taas oma ihana itsensä ensi kerralla. Harvoin on niin päin, että Kallavedeltä saa isompia ahvenia ja kuhia. Tänä kesänä asia on ollut niin. Lähdettiin Sotkalta häntä koipien välissä takaisin Kallavedelle ja loppujen lopuksi rankan päivän saaliina oli vain muutamia ahvenia, kuhia ja haukia.

Kimi löytää isoimmat kuhat

Minun päivän isoin kala oli hauki, miksi tämä ei voinut olla kuha? =)

Luulin kalastavani isolla jigillä (vasen), mutta sitten katsoin Kimin jigiä, jolla oli mittaa 18cm :) Isot jigit, isot kuhat ;)

Heräsin tähän päivään taas intoa täynnä, sillä suuntana oli Hirviselkä Puattisen kanssa. Alkuviikosta Kimin kyydissä oli mukava olla ja kalastus oli rentoa, kun sai vaan istua keulassa ja odottaa, että joku muu etsii kalat. Se näytön tuijottaminen kun on välillä aika raskasta.. Tänään pääsin taas itse ohjaksiin ja halusin lähteä ajamaan samat alkuviikon Hirviselän kalapaikat läpi. Ehkä ahven olisi otillaan..

Heti aamusta luotain piirsi hyvin kalaa pohjaan ja mielessäni kuvittelin, ei kun sanoinkin sen ihan ääneen, että tästä päivästä saattaa tulla elämän paras ahvenpäivä. Kohta jigiä puri mukavan kokoinen ahven ja nyt jälkiviisaana ei voi kun voivotella, että ei olisi pitänyt kuvitella liikoja ja elämän parasta ahvenen syöntiä, varsinkaan ääneen =) Ahventen tulo nimittäin loppuu kuin seinään. Haukia saatiin vielä muutamia, mutta raitapaidat katosivat kokonaan.

Harvoin on luotain niin tyhjää piirtänyt, kuin minun maagisten sanojeni jälkeen. Niin vain Ahti tiputti minut takaisin maan pinnalle. Etsin tuntikausia ja ties miten monta pattia ja saaren penkkaa kaloja, mutta en löytänyt mitään! Olin jo luovuttamassa, kun kalakaverikin oli simahtanut keulaan, mutta yhden ankkuripaikan halusin vielä testata.

Luotain piirsi ahvenia pohjaan ja ensimmäisellä heitolla heti vajotuksessa kala tarttui kiinni. Epäilin sitä haueksi, kun niitä oli aamusta tullut useampia. 51cm kuha oli positiivinen yllätys monen tunnin tyhjyyden jälkeen. Kalakaveri heitti samaan suuntaan ja hänelläkin ensimmäisellä heitolla heti vajotuksessa kala kiinni. Se oli savupönttökamaa eli raitapaita, jonka kelpuutin kokonsa puolesta savuun. Siihen jäivät sen ankkuripaikan kalat ja vaikean päivän jälkeen oli aika suunnata rantaan.

Savage Gearin salakka ei enää toimi, tällä hetkellä Lunker Cityn Swimfish on kalojen mieleen

Jigiahventen koko vaihtelee :)

Huomenna syödään savukuhaa ja savuahventa, nam nam! Mukavaa viikonloppua kaikille, käykäähän kalassa, kun näyttäisi olevan huippukelejä luvassa =)

Hirviselkä, siinäpä ahvenen kalastajan paratiisi, ainakin nyt viime aikojen kokemusten perusteella. Voihan se tietysti olla, että syksy on saanut kalat aktiivisemmiksi ja ahven puree yhtä hanakasti joka puolella Kallavettä, mutta ainakin ahventen keskikoko Hirviselällä on hyvä :)

Viime reissut ovat kaikki suuntautuneet Hirviselälle ja kunhan tuuli pysyy siedettävissä lukemissa, siellä tulee varmasti ravattua loppusyksy. Alue on tosi mielenkiintoista pohjan muodoiltaan, sillä syvyyksien vaihtelu on ihan uskomatonta. Viidestäkymmenestä metristä kahteen metriin ja sitten taas kolmeenkymmeneen metriin ja niin edelleen. Löytyypä sieltä myös Kallaveden syvin kohta, 75 metriä. Syvää vettä on siellä todella paljon, mutta myös tosi paljon hyviä matalampia helpommin kalastettavia alueita. Syvästäkin kalaa voi saada, kunhan ei ihan pohjaan asti mene lirkkimään ;) Luotaimen mukaan pikkukalaparvia menee syvän päällä ja sielläpä ne isommatkin kalat sitten saalistavat.

Viime tiistaina lähdin kahden tyypin kanssa kalaan. Reilu viikko sitten perjantainahan löysin ihanan ahvenpotin (linkki) ja paikka selvästi kiinnosti näitä tyyppejäkin. Aamukuudelta oltiin veneessä ja matka kohti isoja raitapaitoja alkoi. Ajoin suoraan elämäni parhaat purut antaneelle spotille, mutta vähän pahoin pelkäsin, että kala ei enää siinä olisi. Alkuun vaikuttikin siltä ja tunti siinä kalasteltiin tyhjää ja kierrettiin testaamassa alueen kalanäyttöjä.

Veneen alla oli kalaa, joten triplakalastus käynnissä

Puoli kahdeksalta se ihana siimojen kiristyminen sitten taas alkoi. Hyviä ahvenia nousi veneeseen ja pienimmät lähtivät takaisin. Kukkokalojahan siellä ei edes pyöri, joten pienetkään eivät olleet ihan pieniä. Parista sadasta grammasta ylöspäin olevat kalat me otettiin mukaan, sillä tyypeillä oli nälkä.

Ahvenen kalastus on kivaa!

Syönti kesti noin puolitoista tuntia ja isoimmat kalat olivat puolen kilon luokkaa. Sittenpä ne kalat tulivat kylläisiksi ja siltä paikalta ei enää kalaa noussut. Alue hiljeni täysin, joten lähdimme testaamaan uusia paikkoja. Kalat laittoivat selkeästi suunsa kiinni, sillä kierrettiin useampi potentiaalinen alue, mutta mistään ei isompaa määrää kalaa löydetty. Puolen päivän aikaan löytyi yksi 595g ahven ja mittakuha, mutta sitten hiljeni taas.

Hyviä viivoja :)

Tyyppi nro 2 nosteli mukavia ahvenia

Päivän isoin 595g

Iltapäivällä lähdimme Pirttilahtea kohti ja siinä matkan varrella vielä kokeiltiin muutamassa kohtaa. Yksi vanha ahvenpaikka antoikin taas vähän aikaa parempaa ahventa ja ehdittiin siinä parikymmentä minuuttia raitapaitoja nostelemaan. Päivän saldona oli iso pussi ruokaa ja tyypeillä on ehkä ahvenkiintiö vähäksi aikaa täynnä ;)

Vertsuillessa 20g pää ei ollut liikaa

Jigeistä edelleen Savage Gearin Bleak Paddle Tail on ollut numero yksi ja tiistaina suurin osa kaloista nousi veneeseen juurikin sillä. Olen tykännyt paljon myös Mikadon Fishuntereista, niitä saa useammassa eri koossa ja varsinkin pienin, eli 5,5cm, on ollut tehokas ahvenelle. Monesti merkitystä ei niinkään ole värillä, vaan koolla :) Isommat taas toimivat kuhalle hyvin. Ensi talvena on tarkoitus uitella mikrojigejä enemmänkin ja nyt olenkin ihan talvea ajatellen ostellut varastoon jigejä valmiiksi, ennen kuin kaupat vievät kesäkalastuskamppeet myymälästä piiloon :) Harmi vain, että jos ahven on ihan hurjalla purulla, niin Fishunterit ovat parissa sekunnissa pyrstöttömiä ;)

Jos nämä eivät ahvenelle kelpaa, niin ei sitten mikään!

Perjantaina Puattinen kaasutteli taas kohti Hirviselän ykköspaikkaa. Muistan ikuisesti ne kalanäytöt luotaimesta viikon takaa, kun sitä kalaa oli ihan hirveästi. Nyt perjantaina kalaa oli huomattavasti vähemmän, mutta kannattaa ne muutamatkin tsekata, jos olisivat ottihaluisia. Kalakaverin ensimmäinen kala veneeseen vajaa puoli kiloa, no jopas, näitä minä täältä etsin ja vielä kun sen toisen puoli kiloa siihen kokoon lisää, niin kyllä menee hymy korviin.

Ilo loppui lyhyeen, sillä parvi karkasi johonkin. Sinne se varmaan lähti syvän päälle rauhassa kuoretta syömään, ei paljon näy syöntiä häiritseviä jigejä niissä syvyyksissä. Eipä ole ihmekään, että uistelijat tykkäävät tuosta Hirviselästä, kun syvän päältä saaliiksi saattaa saada ihan mitä vaan.

Kierreltiin ja kaarreltiin ja vain yksittäisiä kaloja oli saaliina. Aiempien reissujen ilotulitukset olivat enää muisto vain. Yksi hauki puri jigiä ja pääsi kalapullien raaka-aineeksi. Siihenpä jäikin sen päivän kalat, joten kokonaisuudessaan melko heikko päivä.

Yksi parempi ahven kiristeli minunkin siimaa perjantaina

Haukipekonipullat vain parin työvaiheen päässä

Eilen lauantaina keli oli ihan huippu ja tuuli oli minimissään, joten aallokkoakaan ei ollut. Missäpä sitä ihminen lauantaipäivän mieluummin viettäisi, kuin vesillä. Ei varmaan ole yllätys, että sama selkä se taas kutsui.

Siellä siintää Hirviselkä

Ykköspaikka antoi ahvenia, mutta pieniä olivat, parisatasia. Paitsi se vajaan puolen kilon ahven, jonka kalakaveri pienempien seasta nosti. Jigiin tärpittiin hulluna ja kalat varastivat jopa kokonaisen jigin koukusta, niin vaan vei joku raitapaita Savagen salakan, saattoi kyllä olla hieman kumimainen suutuntuma. On siellä kyllä isojakin seassa, mutta eivät ota niin hanakasti jigiin, kuin pienet. Vertsuillessakin tuntuu, että ne pienemmät ovat nopeampia ja nousevat aina salamana jigille. Kilon köllikkäahven on vasta puolessa välissä tulossa, kun pikku sintti on jo kiinni :( Ykköspaikalta vaan yksi ahven lähti mukaan ja päätettiin lähteä eräälle “kuhapaikalle” etsimään kuhia.

Tämä oman tiensä kulkija ei käyttänyt raitapaitaa

Nyt tuntuu, että on saatu vain ahvenia ja kuhat ovat olleet piilossa kauan aikaa. Olin satavarma, että kuhat ovat jo reilusti yli kymmenessä metrissä majailemassa, kun viime syksynäkin ne menivät jossain vaiheessa syvään. Kuhapaikka ei piirtänyt kalaa yli kymppiin, mutta muka kuhan näköisiä kaloja oli seiskassa. Sanoin kalakaverille, että nämä ovat joko kuhia tai isoja ahvenia ja hämmästys oli suuri, kun 49cm kuha puraisi Savagen salakkaa. No näköjään ne ovatkin vielä matalassa.

Kuhalle maistui, yllätys yllätys, Savage Gearin salakka =D

Kuhaa ruokapöytään

Kohta löydettiin taas ahvenia ja se on kyllä yksi maailman ihanimmista tunteista, kun luotaimen näyttö on täynnä kalaa ja kaikki rakastavat sinun jigiä. Parvi liikkui alueella nopeasti ja aina pienillä siirtymillä löydettiin se uudestaan. Kalat olivat hulluina ja tosi syönnillään, veden pinnassa kellui kuolleita kuoreita, kun porukka sylki sitä suustaan. Tämä se on poikaa! Jopa reilu 30cm ahvenet pääsivät takaisin, sillä ne olivat vähän pienehköjä :) Joko puoli kiloisia tai sitten ei mitään. Parven seassa oli myös kuhia ja kalakaveri pari mittakalaa siitä nosti. Pääsee taas syömään näitä “ilmaisia” kalaruokia =)

Ahventa vaikka muille jakaa

Kyllä siellä Down vu:ssa ahventa näkyy, kun tarkkaan katsoo :)

Kuoreita kelluu pinnassa

Liian ruipelo syötäväksi

Tämä 31cm oli jo vähän sinne päin (eli savupönttöön päin), mutta 3-4 senttiä vielä lisää, niin nam nam :)

Onneksi on melko pieniruokainen tuo vene ja eilen se jopa kulki pyhällä hengellä vähän aikaa. Satamaan saapuessa tankin viisari oli jo alle E:n eli emptyn, aika velaksi tuli näköjään ajettua ;) Bensakanisteri oli kyllä mukana, joten ei me Hirviselälle olisi jääty. Toisaalta, olisin voinut jäädä sinne. Kala se vaan puri hulluna, mutta kun aurinko oli laskemassa, niin oli pakko lähteä pimeyttä karkuun. Nähdään taas kalat, jigataan kun tavataan!

Lokit pysähtyivät ihastelemaan auringonlaskua

Kodinhoitohuoneeseen ei tarvitse kuin levittää sanomalehtiä tasolle, niin jo kissat tietävät, että kohta saa haistella kalaa :)

Varmaan maistuisi myös karvaisille kavereille :)

Eiköhän näillä nälkä lähde

Mukava kalastaa välillä ahvenia, sillä Kallavesi on pullollaan kuhaa ja yleisin saaliskala meillä on kesäisin ollut kuha. Näin isosta vesistöstä ahvenparvet on vaikea löytää ja jotta ne tavoittaa, tarvitsee hyvän paikkavinkin tai rutosti tuuria.

Kävin viikolla kaverini Maurin kanssa kalassa, sillä Mauri haaveili ahvenkeitosta ja patakukosta. Löysin alkukesästä yhden lähes satavarman ahvenpaikan, joka ei ole kertaakaan pettänyt, joten päätin, että mennään suoraan siihen. Alkuun näytti siltä, että paikka on tyhjä. Kalat ovat aina olleet 5-7 metrissä, mutta nyt siitä syvyydestä ei löytynyt mitään.

Vajaan tunnin etsimisen jälkeen olin jo luovuttamassa ja aloin katsomaan karttaselaimesta jotain uutta paikkaa. Vene oli liukunut vähän “hottialueen” ohi ja syvyyttä oli jo kymmenen metriä. Mutta kas kummaa, siellähän ne ystäväni raitapaidat olivatkin vähän syvemmässä. Ei muuta kuin jigit veteen ja siitä alkoi useita tunteja kestänyt ilotulitus. Kalaa tuli ihan jatkuvalla syötöllä, mutta harmi, kun tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g ja yli neljäsataisia emme ole siitä saaneet. Meillä oli muutamaan otteeseen joku painavampi kala kiinni, mutta näytille asti ei niitä saatu. Toisaalta siinä oli myös kuhia alla, joten toivottavasti karkulaiset olivat kuhia, eivätkä kilon ahvenia ;)

Minulle kolmesatanen on himppusen liian pieni ja koko kesän olen ne laskenut takaisin. Maurille sen kokoiset olivat kuitenkin juuri tavoitekaloja, joten otimme kaikki n. 150-350g kalat. Ja sitä kalaa muuten tuli, varmaan 10kg oli mukaan otettavia. Välillä parvi hävisi alta, mutta pienellä etsimisellä se taas löytyi. Ihana ahvenpaikka kyllä ja näköjään ne ahvenetkin siitä tykkäävät. Ehkä tuo on niiden kesäpesä. Alue kiinnostaisi myös käydä talvella testaamassa, voihan se olla myös ahventen talvipesä.

Ahvenet sylkivät puoliksi sulaneita kuoreita

Iltapäivän puolella syönti hiipui ja ahvenen koko pieneni sen verran, että vaihdoimme paikkaa. Muualta ei enää ahvenparvia tavoitettu, yksi alamittakuha ja 2,4kg hauki tarttuivat vielä minun jigiin. Olipas muuten kalaisa päivä pitkästä aikaa :)

Mauri lähetti kuvan kesken kalojen perkauksen

Koko viikon lauantaille näytti kauheaa myrskyä ja se oli selvä, että Puattinen ei rannasta lähde kymmenen metrin tuuleen. Lauantaina voisi siis vaikka kokkailla pitkän kaavan mukaan herkkuruokia ;) Olen käynyt lähimetsässä muutamaan otteeseen sienessä ja aina sieltä on jonkun verran mustatorvisieniä ja kanttarellejä löytynyt, mutta yksi päivä viikolla iskin kultasuoneen. Toki olin metsässä viisi tuntia, joten siinä ajassa jo täytyykin tulla koriin täytettä, mutta kukkupäisen korin lisäksi myös muovipussi tuli täyteen. Kunhan nuo on kuivattu, niin täytyy käydä haravoimassa metsä loppuun =)

Nämä löytyivät keskiviikkona, odottelevat kalaa kaveriksi

Torstaina sateenkaaren päässä

Torstain saalis kokonaisuudessaan

Perjantaina oli tarkoitus lähteä etsimään sitä kilon murikkaa Hirviselältä. Kysyin Happosen Sepolta paikkavinkkejä, sillä hän uistelee siellä paljon. Muutaman koordinaatin jälkeen olin hyvin luottavainen kalasaaliiseen ja sienien kaveriksi olisi tulossa ahvenfilettä lauantaiksi. Lähes ainahan minä olen luottavainen ennen kalareissuja ja monesti on tiputtu korkealta ja kovaa. Tällä kertaa luottamus oli kuitenkin suht realistinen, sillä lauantaiksi saapuva kova matalapaine saattaisi tehdä kalat nälkäisiksi.

Oltiin pelipaikoilla aamukahdeksalta, Hirviselälle ajaa noin 20 minuutissa Pirttilahdesta. Aallokko oli aamulla välillä jopa kova, mutta iltapäivää ja iltaa kohti tuulen piti tyyntyä. Kokeiltiin Sepon neuvomia paikkoja, mutta vain yksi ahven kävi veneessä. Kiloon oli vielä matkaa 950 grammaa. Jos pikkuisen isompaa löytyisi…

Down vu piirsi ilmiselviä kuhia erääseen kymmenen metrin penkkaan ja sanoin kalakaverille, että otetaan tästä ruokakalat. Sain melkein heti kovan tärpin, mutta kala irtosi kelatessa. Kohta myös kalaverin siima kiristyi ja vertikaalijigiä puraisi 50cm kuha. No niin, minähän sanoin, että siinä on ruokakalaa :) Eipä siitä enää tullut kuin alamittaa, joten lähdettiin kokeilemaan seuraavia paikkoja.

Välillä kalakaverillekin jotain ;)

Anna Ahti ahvenia

Aika vaikeaa oli ja kalat eivät meinanneet tärpätä, vaikka niitä välillä löytyikin. Erään karikon vierestä sain vihdoin ahvenen, jonka kelpuutin mukaan. Ei se ollut kuin reilu nelisatanen, mutta nyt ihan lauantain päivällistä ajatellen kaikki puolen kilon molemmin puolin olevat kalat oli otettava mukaan. Kalat olivat pienessä parvessa ja kun ajoin niiden yli, pysäytin veneen välittömästi ja tiputin jigin parven päälle. Kala tärppäsi heti, mutta samalla muu parvi katosi. Kyllähän sillä valokuvien ottamisellakin varmaan jotain osuutta asiaan oli, parvi meni menojaan, kun minä poseerasin kameralle =D

Ei auttanut muu, kuin alkaa etsimään parvea uudestaan. Kohtapa sen tavoitinkin ja ei muuta kuin jigi niiden nenän eteen. Nehän olivatkin syömätuulella, mutta ei millä tahansa syömätuulella, vaan niille kelpasi ainoastaan vihreä jigi. Sain parvesta nostettua kolme hyvää kalaa ja tottakai se menee aina niin, että kun löydät jonkun ottijigin, sinulla on niitä tasan yksi jäljellä. Ja tuo minun jigi meni neljän körmyn hampaissa lähes muussiksi. Voi harmi. Kalakaveri kokeili vaikka mitä jigejä, mutta se sai parvesta vain yhden kalan.

Syvemmällä penkassa oli isompaa ahventa

Hymy herkässä

Lähestulkoon menetin muuten virvelinkin siinä rytäkässä. Olin juuri saanut hyvän ahvenen ja pistin “viisaana tyttönä” jigin takaisin uimaan siksi aikaa, kun papitin ja verestin kalan. Vettä oli vajaa 10 metriä ja jätin jigin johonkin kolmoseen. En kuvitellut, että kalat tulevat sinne asti sitä tärppimään. Kala oli verestetty ja palasin paikalleni ja otin virvelin käteen. Ja mitä ihmettä, siellähän oli puolen kilon körmy kiinni! Onneksi ei kerennyt varastaa minun onkea, huh =) Ei muuta kuin kala veneeseen ja kylmälaukkuun ;)

Parvi hävisi taas alta ja siltä alueelta en sitä enää tavoittanut. Ilma oli muuttunut niin kesäiseksi, että paksut vaatteet alkoivat olla liikaa. Kelikin oli tyyntynyt ja kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, oltiin ihan iloisia ettei pistetty aamulla Ursuitteja niskaan. Sekin nimittäin kävi mielessä :)

Kalastus alkoi vaikuttaa toivottamalta ja ainahan sanotaan, että kala ei syö, jos on liian tyyntä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olin jo luovuttamassa ja harkitsin kotiin lähtöä, mutta toisaalta kello oli vasta kolme, ehkä kala vielä aktivoituisi.

Tutkin kartasta mahdollisia uusia paikkoja ja yksi patti pisti erityisesti silmään. Lähdin heti ajamaan siihen ja kun saavuin patille, se oli aikalailla tyhjä. Ajoin patin yli ja pohja piirsi jotain ihan pientä. Päätin kuitenkin vielä ajaa siihen takaisin ja katsoa, että mitä ne pienet ovat. Jigi veteen ja sitten tapahtui jotain ihan outoa. Luotaimen näyttö tuli yhtäkkiä ihan täyteen kalaa. Ne olivat niin nälkäisiä ahvenia, että en ole koskaan ennen sellaisia tavannut. Ne oikeasti meinasivat repiä virvelin minun kädestä, miljoona kalaa repi yhtäaikaa minun jigiä ja minä vaan katsoin vavan kärkeä, että mitä kummaa. Missä vaiheessa tässä pitää tehdä vastaisku, kun vapa heiluu ylös alas.

Kaloja oli vaikea tartuttaa, mutta joitain sieltä sai aina välillä nostettua. Ottijigi revittiin hetkessä kappaleiksi ja etsin hädissäni kaikki vihreäsävyiset jigit testiin. Onneksi muutkin toimivat suht hyvin. Vene liikkui pois patilta, mutta parvi pysyi mukana. Kolmesataset heitin kylmän viileästi pois, sillä tarjolla oli isompia. Kohta vettä oli jo 25 metriä, mutta silti kalat olivat jossain 7-8 metrissä välivedessä vielä mukana.

Kai se on taas lähdettävä jigikauppaan

Down vu ei ole koskaan piirtänyt näin paljon isoa ahventa pohjaan

Ajoin takaisin matalampaan ja käskin kalakaveria heittämään ankkurin. Monesti kyllä ankkuri on ajanut parven tiehensä, mutta nyt täytyi ottaa riski. Eivät ne onneksi ankkuria säikähtäneet, vaan edelleen olivat yhtä ahneita kuin aiemminkin. Tuosta parvesta olisi saanut nostettua niin suuren kilomäärän kalaa, ettei tosikaan. Parvi oli syönnillään useamman tunnin, vaikka hulluin syönti hiipui parissa tunnissa. Suurin osa tuostakin parvesta oli 200-300g, mutta onneksi seassa oli niitä otettaviakin ;)

Pienet takaisin kasvamaan

Tämä lähti ruuaksi

En ole koskaan ikinä milloinkaan ollut tuollaisessa syönnissä. En tiennyt, että tuollaista voi edes olla. Ahvenet olivat kuin piraijoita, ensinnäkin ne söivät minulta tosi monta jigiä, mutta kun meinasivat syödä siiman ja virvelin ja kai ne minutkin olisivat popsineet poskeensa. Ihan uskomaton tunne, kun miljoona miljoonaveljestä repii sinun onkea veneen alla. Once in a lifetime. Tuskin enää koskaan pääsee tuollaiseen oikeaan ilotulitukseen mukaan, vaikka olenhan minä kuullut juttuja vastaavista syönneistä, mutta ne kalat ovat olleet kilon molemmin puolin. Sellainen se vasta kiva kokemus olisi, mutta tuskin Kallavedellä sellaista tapahtuu. Täällä ne isot ovat niin harvassa.

Hetki, jonka muistan kauan aikaa

Hirviselkä muuttui eilen minun lempipaikaksi, ainakin kesäkalastuksessa. Onhan se Sotka ihan kiva, mutta se on ollut hitsin kitsas näin avovesiaikaan.

Oma satsi eiliseltä

Kai se täytyy nyt alkaa suunnittelemaan menua, siitä löytyy ainakin raitapaitaa, mustatorvisieniä, kanttarellejä, valkoviiniä… nyt tuli nälkä ?

Hyvää viikonloppua ja kireitä siimoja!

Kylläpä taas vierähti viikko nopeasti, enkä ole joutanut blogiakaan päivittämään. Nyt sitten saattaakin olla luvassa ennätyspitkä romaani =) Kalassa on käyty ja pyörähdimpäs katsomassa vähän eksoottisempiakin kalalajeja huvipuistoreissulla. Pakko laittaa muutama kalakuva teidänkin nähtäväksi, sillä kyllä ne veden asukit ovat mielenkiintoisia otuksia, elivät ne sitten kotivesillä tai maapallon toisella puolella. Löysin näistä kaloista paljonkin samoja piirteitä, kuin kotimaan kalalajeista. Siellä oli selkeästi ainakin lahnan, ahvenen, matikan ja sären “sukulaisia” :)

No mutta sitten kotimaan uutisiin :) Ruotsalaisen Pasi Samfishingiltä kysyi joku aika sitten, että lähtisinkö Peter Lahden kyytiin Kallavedelle pienelle jigireissulle. Samfishing on vuosittain järjestänyt jigitapahtuman, jossa Peter on ollut opastamassa jigailun alkeita. Tänä vuonna he tarjosivat kiinnostuneille parin tunnin jigireissun Peterin kyydissä Kallavedellä ja ihan ilmaiseksi. Aivan mahtava tilaisuus kartuttaa omaa tietämystä jigiasioissa.

Minulta ei tarvinnut kahta kertaa asiaa kysyä, sillä kaksi tuntia Peterin mukana opettaa enemmän, kuin koko kesä itsenäisesti Kallavedellä. Ainakin melkein :) Kyseinen jigireissu oli viime torstaina ja veneessä oli minun ja Peterin lisäksi viisi henkeä. Päivän aikana Peter teki yhteensä kolme parin tunnin reissua, joten jigioppeja jaettiin kaiken kaikkiaan isolle porukalle.

Peterin vene on iso ja vakaa, ja siinä mahtuu isompikin porukka kalastamaan yhtä aikaa

Ruokakalat kahdessa tunnissa, kyllä on tehokasta!

Minulla ei ollut kalatavoitteita päivälle, sillä ennemminkin halusin kuunnella Peterin neuvoja, ja oppia lisää jigikalastuksesta. Sain taas hyviä vinkkejä kalapaikkojen etsimiseen ja Peter näytti plotterista potentiaalisia kuhapaikkoja keväällä, kesällä ja syksyllä. Taas sitä katselee omia karttoja ihan uusin silmin, Pirttilahdenkin ympäristöön ilmestyi useita uusia kalapaikkoja :) Kyllä tuota miestä jaksaisi kuunnella vaikka vuorokauden putkeen, niin mielenkintoista juttua sieltä tulee :)

Torstain aiemmilla reissuilla porukka oli saanut kuhaa ihan syötäväksi asti. Ennen viimeistä reissua keliin tuli pikkuinen muutos ja sade meinasi tulla päälle. Kala pisti suunsa kiinni ja ainakin tunti kalasteltiin tyhjää. Olimme samoilla paikoilla, jotka aiemmin päivällä olivat antaneet kuhaa, mutta nyt ei saatu niistä edes tärppejä. Seitsemän virpan viskelijää, mutta kalat väistelivät jigejä tehokkaasti.

Sadealue meni onneksi ohi

Tarkkaavaisia korva- ja silmäpareja, kun Peter opettaa jigauksen saloja

Kokeilin eri värejä ja ainakin kymmenen eri jigiä ehti käydä uimassa, ennen kuin sain ensimmäisen tärpin. K.P. Baitsin muikkuväri oli kalojen mieleen ja toinen tärppi tulikin jo ylös asti. Jes, ensimmäinen kala veneeseen ja se tuli minulle, en olisi uskonut :) Kala oli alamittainen kuha, joten vapautin sen nopeasti. Jatkoin heittelyä ja selkeästi väri oli oikea, sillä jo toinen alamitta kävi veneessä. Kala aktivoitui hetkeksi ja kohta keulassa nousi mittakala veneeseen.

Tulihan sitä veneeseen mittakalaakin!

Pasi jikkailee :)

Aika kului liian nopeasti ja reissu läheni loppuaan. Vertikaalijigasin veneen perästä ja vielä loppumetreillä ehdin nostaa yhden kuhan veneeseen. Se olikin jo vähän paremman kokoinen ja mitat täyttävä.

Tämä 54cm on syypää mun hymyyn

Minireissu meni paremmin kuin odotin ja minun laskujen mukaan veneessä kävi neljä kalaa, joista minä sain kolme. Kerrankin hyvä tuuri :)

Peter oli ottanut minusta ja kuhasta mageen kuvan =) (Kuva: Peter Lahti)

Tuoretta lähiruokaa

Perjantaina lähdin kalakaverin kanssa kalaan Pirttilahden suunnille ja Peterin innoittamana kartoitettiin alkuun vähän uusia paikkoja. Olin katsonut kartasta erään syvän montun penkan valmiiksi ja ajoin suoraan siihen. Paikka vaikutti tosi potentiaaliselta ja reissu alkoikin hyvin, kun lähes heti sain siitä kuhan. No niin, näinkö helppoa se kalapaikkojen etsiminen on. Kartasta vaan määränpää valmiiksi ja siirtymä siihen. Sitten viehe veteen ja kala veneeseen.

Sitten Ahti koputti olkapäähän ja sanoi, että ei se kuules Jaana niin mene. Sinun pitää tehdä enemmän töitä kalojen eteen. Paljon enemmän. Eihän se Ahti oikeasti siellä käynyt, mutta jotain tekemistä sillä herralla varmasti oli sen asian kanssa, että sen aloituskuhan jälkeen kalastettiin monta tuntia tyhjää.

Ei auttanut uusien paikkojen etsiminen kartasta, sillä joka paikka piirsi tyhjää. Plotteri oli taas täynnä jälkiä ja tuntui, että kaikki paikat oli koluttu. Kai sitä kotiin joutaisi, mutta sitten muistin, että oltiin meidän ykkösahvenpaikan lähettyvillä. Käydäämpäs huvikseen kokeilemassa vielä se, ja katsomassa että voiko satavarma ahvenpaikka olla tyhjä. Me ollaan käyty tänä kesänä sillä samaisella paikalla useita useita kertoja ja aina siinä on ahvenen syönti käynnissä. Se olisi ihme, jos siinä ei joskus olisikaan kalaa.

Perjantai ei tehnyt poikkeusta sääntöön, kalaahan siellä oli ja paljon. Ankkuroiduttiin kalojen viereen ja alettiin nostelemaan kalaa veneeseen. Tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g, eikä olla koskaan saatu siitä yli 400g ahvenia. Tälläkin kertaa jouduttiin päästämään kaikki takaisin, sillä se puolen kilon köllikkä olisi minulla haaveissa. Veneessä kävi kymmeniä kaloja ja kyllä saalis olisi ollut tosi monta kiloa, jos kalat olisi otettu mukaan. Kalastus oli kivaa, vaikka tällä kertaa ei savupönttöön asti kalaa saatukaan. Ahven söi varmaan tunnin ja syönnin hiivuttua lähdimme kotiin.

Mistä tunnistaa pienen ahvenen? Siitä, kun se näkyy läpi.

Tänään kello oli soimassa vasta viideltä, sillä eilinen huvipuistoreissu oli sen verran rankka :) Tämän päivän keli vaikutti liian hyvältä ja jotenkin epäilin jo heti aamusta, että kalaa ei tänään tule. Tottakai pienen taikauskon omaavana ajoin aamulla kello kahdeksaksi viime sunnuntain kolmosen kuhan paikalle jälleennäkemisen toivossa. Typötyhjäähän siellä oli ja oikastaan kaikkialla muuallakin Kallavedellä. Pyörittiin Ollinselällä ja vain yksi pieni kuha oli päivän saaliina yhteentoista mennessä. Tänään tuli ajettua ehkä eniten ikinä ja sain tuhlattua puoli tankkia bensaakin.

Aloin jo luopumaan toivosta, kun kalaa ei vaan löytynyt mistään. Kiertelin ihan uusia paikkoja ja sitten näin erään saaren vieressä kymmenessä metrissä kalaa. Laskin Savage Gearin salakan pohjaan ja sain varmaan 20 tärppiä sekunnissa. Ihan oikeasti! Kalat olivat ihan hulluina ja tunnistin ne heti ahveniksi. Paikalle oli pakko ankkuroitua, sillä niin hurjana tärppiviä kaloja ei saa missään nimessä päästää karkaamaan.

Ankkuroinnin jälkeen se taas alkoi, nimittäin ihana ilotulitus. Koko ajan oli kala kiinni ja niitä tuli heittelemällä ja vertikaalilla. Nämäkin ahvenet olivat liian pieniä savupönttöön ja keskikoko samaa luokkaa kuin perjantaina eli 200-300g. Lokkeja kerääntyi ympärille ruuan toivossa. Sama ilmiö muuten tapahtui perjantainakin. Ennen vanhaan kalapaikat etsittiin lokkeja seuraamalla, mutta nykyään lokit etsivät kalapaikat seuraamalla minua =) Vitsit, että niistäkin on tullut laiskoja ;)

Ilotulitus kesti tänään tunnin ja sitten se loppui kuin seinään. Käytiin testaamassa pikaisesti vielä yksi tuttu paikka ja sieltä jgiin nappasivat ahven ja kuha. Olisi kyllä mukava löytää isompaa ahventa vielä tänä kesänä, selkeästi ne eivät liiku noiden pienempien ahventen kanssa samoissa parvissa. Laitetaan nyt vielä tälle kesälle tavoitteeksi kilon ahven, mistäköhän minä sellaisen löytäisin? =)

42cm näyttää pikkiriikkiseltä viime viikonlopun kolmosen jälkeen =)

Se on ihan uskomatonta, minkälaisia elämyksiä kalastus voikaan tarjota. Pääsin eilen taas kokemaan ihan käsittämättömän hienon kalastuspäivän, sen kuvailussa ei voi mitenkään käyttää liikaa ylisanoja. Upea, mahtava, tapahtumarikas, unohtumaton. Olen vieläkin ihan fiiliksissä, yleensä tuollaisia reissuja pääsee tekemään vain unissaan.

Vähän aikaa sitten kerroin päässeeni kalaan kalastusopas Teemu Hiltusen kanssa, pääset lukemaan meidän huippureissusta tästä. Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kalaan kahden kalastusoppaan kanssa, Teemun lisäksi veneessä olisi Peter Lahti. Arvostan Peteriä tosi paljon ja hän on tottakai Suomen ykkösnimi jigikalastuksessa. Olin erittäin innostunut tarjouksesta ja ilman muuta halusin lähteä mukaan oppimaan ja kalastamaan.

Teemu tuli hakemaan minut aamulla seitsemältä ja tarkoitus oli kalastaa koko päivä Vuotjärvellä. Ajettiin Lastukoskelle, josta pystyi laskemaan veneen.

Peter tuli meitä laituriin vastaan

Kun olimme matkalla Kuopiosta Lastukoskelle, kuulin Teemulta, että Yle on tulossa tekemään juttua Itä-Suomen alueuutisiin jigikalastuksesta ja kalastusopastoiminnasta. Kuvausryhmä saapui yhdeksäksi ja lähdimme heti vesille. Pari tuntia aamusta meni aikalailla samoilla paikoilla pyörien, sillä Ylen porukalla oli tiukka aikataulu. He halusivat kuvaukset ja oppaiden haastattelut nopeasti purkkiin, joten emme voineet lähteä kovin kauaksi rannasta. Kuvausten lomassa löysimme joitain ahvenia ja käyttipä Teemu veneessä aika jytkyn kuhankin, huikea kala heti aamusta!

Teemu ja Vuotjärven kuparikylki

Jos Ylen juttu jigikalastuksesta meni ohi, niin sen voi katsoa Yle Areenasta http://areena.yle.fi/1-3638243, juttu alkaa kohdasta 3:50.

Kun kuvaukset olivat ohi, Peter ehdotti Syvärille siirtymistä. Olin innoissani, sillä olen kuullut Syväristä pelkkää hyvää, mutta koskaan en ole siellä päässyt käymään. Lähdimme Syvärin puolelle Peterin veneellä.

Peterin veneessä mahtuu kalastamaan isompikin porukka

Siirryimme Syvärille Lastukosken kanavan kautta

Sitten se alkoi, ilotulitus. Kalaopas löytää kaloja, joten kaksi opasta löytävät tuplamäärän. Peterillä oli samanlainen MotorGuiden keulasähkömoottori, kuin Teemulla, joten kalojen luokse parkkeeraaminen ja vieressä pysyminen oli helppoa. Peter hurautteli paikasta toiseen ja jokainen ankkuripaikka antoi kalaa, toiset enemmän, toiset vähemmän. Aina kun syönti hiipui, teimme muutaman kymmenen metrin siirtymän tai vaihdoimme kokonaan uuteen paikkaan.

Kyllä keulasähkömoottori on poikaa =D

Hymy herkässä

Meininki oli ihan erilaista, kuin minulla Kallavedellä. Kalaa näkyi tosi paljon luotaimessa ja aika pian näkymän jälkeen kalat tuntuivat myös siimassa.

Kuhien pesä

Teemu ja Peter korostavat vastuullisuutta kalastuksessa ja päivän aikana vain muutama ruokakoon kuha lähti mukaan. Tuollaisissa tilanteissa, kun kala on kovalla syönnillä, vastuullisuuden merkitys kasvaa. On ihan eri asia ottaa kaikki kalat mukaan, jos kalareissun aikana saa vain muutaman kalan, mutta eilen meitä oli viisi henkeä ja käytimme veneessä noin sata kuhaa.

Jos järvellä kalastaisi useampi porukka ja jokainen ottaisi kaikki saamansa kalat mukaan, määrät alkaisivat oikeasti olemaan tosi merkityksellisiä. Sellainen kalastus näkyisi aika pian kalakannoissa, joten parempi on toimia ennaltaehkäisevästi ja järkevästi jo ennen kuin kannat kärsivät. Kalastuksesta voi nauttia varmasti ihan yhtä paljon, vaikka vapauttaisi saamiaan kaloja. Ruokakalaa tottakai saa ja voi ottaa, mutta kohtuus kaikessa.

Tapahtumia riitti, huomatkaa taustalla taipuva vapa :)

Nykyään kalastus ei ole enää pelkästään ravinnon hankkimista, vaikka toki on niitäkin, jotka käyvät hakemassa ruokakalat ja lopettavat kalastuksen siihen. Useille kalastus on harrastus, jossa voi kokea monenlaisia tunteita ja se myös yhdistää erilaisia ihmisiä. Varmasti muissakin harrastuksissa pääsee nauttimaan hienoista hetkistä, mutta kyllä iso kala siiman päässä on jotain uskomatonta. Jokaisen pitäisi saada kokea se kerran, sen jälkeen se onkin menoa ;)

Paras ruokakuha on 45-50cm

Eilisen ykkösväri oli pinkki, varmaan 70-80% kaloista tuli pinkin sävyisellä jigillä. Minä sain alkuun aika harvakseltaan tärppejä ja kalaa, mutta sitten Peter värjäsi minulle oman mallistonsa valkoisen Shad jigin vaaleanpunaisella jigitussilla kahteen kertaan ja loppu onkin historiaa =)

Peter Lahden valkoinen 11cm Shad jigi vaaleanpunaiseksi naamioituna, voin kertoa, että toimii =)

Pinkkiä suussa hänelläkin :)

Kylläpä kuhat tykkäsivät siitä jigistä. Se oli niin ihana tunne, kun kerrankin tärppi vähän väliä. Ja mikä parasta, monet tärpit tulivat ylös asti :) Jouduin pistämään Peterin värityshommiin uudestaankin, sillä jigi purtiin käyttökelvottomaksi pariinkin otteeseen =D Ei vaan minun omat jigit näytä ikinä siltä :) Minullahan on jigilaukussa jopa vuosia vanhoja jigejä, kun taas Peterin veneessä ei yksi jigi kauan vanhene. Voisiko syy minun kalattomiin reissuihin ollakin siinä, että tarjoan kaloille vanhaa ruokaa, Peterillä kun taas on aina tuoretta murkinaa tarjolla ;)

Suorat vavat ja löysät siimat olivat eilen harvinainen näky ;)

Ei ole turhaan tämä mies saanut lempinimeä jigiguru

Syväriltä emme löytäneet yhtään ahventa, mutta muutamia haukia tuli kuhien lisäksi. Suurin osa kaloista oli kuitenkin kuhia ja kalat olivat vielä hyvänkokoisia. Kyllähän sielläkin alamittaisia on, mutta Kallaveteen verrattuna paljon vähemmän. Tai sitten minä vaan olen niin hyvä kalastamaan niitä alamittoja Kallavedeltä, että ne mittakalat jäävät piiloon.

Tämäkin Petrin komea kuha puri pinkkiin

Houkuttaisi kyllä joskus käydä yksinkin tuolla Syvärillä ja katsoa, mitä tapahtuu. Pahoin pelkään, että saalis olisi mitätön eiliseen verrattuna. Vielä on paljon opeteltavaa kalastuksen saralla ja varsinkin kalojen etsimiseen on panostettava enemmän. Eilen oli mielenkiintoista nähdä minkälaisista paikoista Peter kalaa etsi. Sain siitä hyviä vinkkejä Kallavettä ajatellen, sillä yleensähän etsin kartasta vedenalaisia luotoja ja patteja. Peter taas niiden lisäksi kalastaa myös erilaisia rintuuksia. Nyt pääsen ihan uusin silmin katsomaan Pirttilahden ympäristön karttaa, ehkä siellä onkin enemmän kalapaikkoja, mitä olen kuvitellut.

Kyllä muuten kalaa löytyy!

Antti hädin tuskin näkyy ison kalansa takaa :)

Täytyi ottaa yhteen kuvaan myös Petrin päivän pienin, jotta oma kuhani näytti isommalta :)

Kuuden jälkeen oli aika suunnata kanavan kautta rantaan. Kalahan jäi Syvärille edelleen syömään, kun lähdettiin ja harvoja ovat ne kerrat, kun Jaana lähtee syövän kalan luota pois :) Mutta ei makeaa mahan täydeltä ja takana oli kuitenkin fyysisesti raskas päivä, kyllähän se väsy painoi vähän jokaista.

Rantaa kohti väsyneinä, mutta onnellisina

Eilinen oli kyllä sellainen päivä, että sitä voi vanhana kiikkustuolissa muistella, jos vaan muisti pelaa =)

Isoja miehiä vai pieni kuha?

Teemu on harvoja Kuopiossa aktiivisesti toimivia kalastusoppaita ja häneltä löytyy ammattitaitoa löytää asiakkaalle kalaa. Hän on saanut osan opeistaan Peteriltä, joten ei ihmekään, kun kalan etsiminen Kallavedestäkin oli niin helppoa meidän edellisellä reissulla. Teemun Lohimaa Fishing Services-sivuilta saa lisää tietoa Teemun tarjoamista opaspalveluista. Peter Lahden Blue White Safarin sivuihin, opaspalveluihin ja tuotteisiin voi tutustua täällä.

Peter ja Teemu löysivät söpöt pienet kaksoset :)

Jos jigikalastus kiinnostaa ihan kilpailtavaksi asti, niin Tervon Lohimaassa on elokuun lopussa Kultakoukku jigauskisa, jossa voittaja saa MotorGuiden keulasähkömoottorin. Kilpailussa palkitaan viisi parasta venekuntaa ja osallistumismaksu on vain 50€/venekunta. Tarkemmat tiedot kilpailusta löytyvät alla olevaa kuvaa klikkaamalla.

Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan kilpailun tarkemmat säännöt

Ihana päivä, tutustuin uusiin ihmisiin ja tapasin vanhoja tuttuja. Kalastettiin yhdessä ja höpöteltiin mukavia. Ja kelikin oli aivan mahtava! Suosittelen jokaiselle tällaista ihanaa piristysruisketta arkeen, kyllä tuollaisen päivän jälkeen jaksaa taas vaikka vähän tyhjääkin pyytää :)

Kiitos Teemu, Peter, Antti ja Petri!

Kylläpä on sää suosinut suomalaisia viime päivinä ja ihanaa on ollut olla ulkoilmassa. Lähiaikoina on tullut kalastettua tosi paljon, mutta ei missään nimessä kyllästymiseen asti. Kalakelit eivät enää parempia voisi olla, tuulen puuskatkin nolla metriä, mikä on tosi harvinaista herkkua.

Käytiin perjantai-iltana Hietasalon suunnilla kalassa, sillä olen vähän kyllästynyt Pirttilahden samoihin vanhoihin paikkoihin. Pirttilahti on ollut jotenkin hirmuisen kitsas kalojensa kanssa koko kesän. Viime viikolla kävin pari reissua uusilla paikoilla, Teemun kanssa maanantaina ja Kimin kanssa keskiviikkona. Jotenkin tuntui, että heidän paikoillaan kalaa näkyi paljon enemmän, kuin minun omilla perinteisillä Pirttilahden pateilla. Nyt aion vähän alkaa kartoittamaan uusiakin seutuja, jotta saan lisää hyviä paikkamerkkejä plotteriin. Ollinselkä, Roninselkä ja Hirviselkä, erittäin mielenkiintoisia ja potentiaalisia paikkoja. Jokainen toki on iso selkä, joten kovassa aallokossa ne paikat täytyy unohtaa. Roninselällä kylläkin on paljon saaria, joten niiden suojassa pystyy tuulisella kelillä kalastamaan.

Perjantai oli ihme päivä, ei löydetty merkkiäkään kuhista! Outoa. Jonkun verran löytyi ahvenia ja olivat kyllä hurjalla purulla sen aikaa, kun parvi vieressä pysyi. Kun kelasi muutaman kierroksen jigiä, kalat repivät ja tärppivät. Kun kelasi uudestaan, ahvenet tappelivat jigistä koko ajan. Joka ikisen kelauksen jälkeen piti tehdä vastareita, mutta kun eivät pikku pirulaiset tarttuneet.

Jigeistä katkeili pyrstöjä, kun niin kova nälkä niillä oli, mutta koukkuun niitä ei meinannut saada. Onneksi raitapaitoja kävi veneessäkin jonkun verran, mutta takaisin kotiinsa niin pienet oli passitettava. Vertikaalilla en saanut perjantaina mitään, kaikki kalat tulivat heittelemällä.

Viikolla tuli shoppailtua ja puhuinkin aiemmin, että tilasin Okuman Inspira kelan. Kela saapui sopivasti viikonlopuksi ja tykkään kyllä kybällä =D Tosi sulava ja pehmeä kelattava vanhaan kelaan verrattuna, hyvä ostos :)

Happosen Seppo on kysellyt minua mukaansa uistelemaan muutaman kerran, mutta aina ovat aikataulut menneet ristiin. Lauantai-iltana oli Sepolla taas vapaata ja se sopi myös meille, joten treffattiin uistelun merkeissä. Lähdettiin Pirttilahdesta suuntana Hirviselkä. Seppo oli kuullut ystävältään aiemmin lauantaipäivänä, että kuhan syönti on Kallavedellä heikkoa. Kyllä Seppo meille kuitenkin kuhafileet lupasi, jos ei uistelemalla, niin sitten hänen pakastimestaan :) Kalantulo oli siis kerrankin satavarmaa.

Lähdettiin satamasta puoli viideltä ja tarkoitus oli uistella 5-6 tuntia. Pelipaikoille päästyä Seppo alkoi virittelemään vapoja ja kyllä se vaan aina yhtä vaikealta näyttää. Tai siis sehän näyttää ihan todella helpolta Sepon tekemänä, kun Seppo osaa tehdä valmistelut vaikka silmät kiinni, mutta minä olen ihan kuutamolla, jos jotain pitäisi oma-aloitteisesti tehdä. Ei onnistu. Hyvä, että osaan pitää vapaa oikein päin kädessä.

Seppo ei käytä muita vaappuja, kuin itse valmistamiaan Sepeteuksia, ja miksipä käyttäisi, kun omat vaaput antavat kalaa hurjia määriä. Minä olin ratissa, kun “pojat” laittelivat vaappuja uimaan ja kyllä muuten lauantai-iltana Kallavedellä uiskenteli ihan hiton hyvän värisiä vaappuja! Nättejä, kuin mitkä :)

Aika nopeasti alkoivat siimat kiristymään, kun vaaput lähtivät uimaan ja tasaiseen tahtiin veneessä kävi kuhaa ja haukea koko illan ajan. Mitään isompaa ei lauantaina ollut liikkeellä ja se kasin kuha jäi vielä näkemättä. Luotan kyllä Seppoon ja uskon, että joku kerta Sepeteus-vaappu sellaisen kyytiin poimii, onhan se jo kerran poiminut :) Sellainen mörkö olisi kyllä mukava nähdä livenä.

Seppo valmistaa vaappujen lisäksi myös tasureita, joten jos Sepeteuksilla haluaa kalastaa ympäri vuoden, se onnistuu. Vaappumalleja Sepolla on seitsemän erilaista. Sepeteus-vaappujen kotisivuihin voi käydä tutustumassa täällä.

Kännykällä vaikea saada kuvia vaappujen todellisista väreistä, mutta eiköhän tämä kuva jotain kerro :) Lisää värejä löytyy kuvaa klikkaamalla.

Illalla siirryimme vielä Ollinselän suuntaan, jossa uistelimme pari tuntia. Yhteensä otimme mukaan kuusi ruokakuhaa ja yhden isomman ahvenen. Voin sanoa, että palvelu pelasi, sillä ihana Seppo fileoi meille kalat mukaan. Ihan huipputyyppi!

Ja kalaa nousee!

Päätöntä menoa =)

Oltiin kotona yhdentoista maissa ja ehdittiin käydä pikatreffeillä nukkumatin kanssa, sillä kello oli soimassa jo neljältä. Kerrankin nollatuuli, joten tarkoitus oli lähteä heti aamusta Ollinselälle. Sieltä on nyt huhupuheiden mukaan noussut ihan kohtuukokoista kuhaa.

Ollinselkä tänä aamuna kuuden hujakoilla

Ollinselkä oli hiljainen. Löydettiin ihan mukavasti kalaa, mutta taas ne olivat nirsolla päällä. Heittelin, vertsuilin ja jopa uittelin pitkästä aikaa tasureita, mutta en saanut tärppejä. En edes hipaisua! Selkeästi oltiin väärissä paikoissa.

Täytyi vaan kartoitella alueita Puattisella tarkemmin ja pikkuhiljaa alkoikin aktiivisempaa kalaa löytymään. Löydettiin ihanan hurjia ahvenia, jotka kelpuuttivat vertikaalityylillä uitetun jgin. Ja uittotyylikin piti näille ahvenille olla juuri oikeanlainen. Ensin uittelin jigiä kalojen yläpuolella, mutta ketään ei kiinnostanut. Sitten laskin jigin pohjaan ja pomputin pari kertaa. Sen jälkeen kun lähdin nostamaan jigiä, niin kaikki halusivat sen. Jännää! Ahvenet tarttuivat ihan pohjan tuntumasta, tuskin enempää, kuin 10cm pohjasta. Eivät siis nousseet jigille. En tiedä, olisiko kenties tuo pohjassa pomputtelu auttanut tasureita toimimaan.. se jäi kokeilematta.

Päivän eka :)

Päivän toka :)

En saanut tänään ensimmäistäkään kalaa heittelemällä, vaikka heittelin samaa jigiä, millä vertsuilin. Tärppejä kyllä tuli heittelemällä jonkun verran, mutta tartutus oli tosi vaikeaa. Vertsutyylillä vastaiskun sai tehtyä oikein makoisasti ja kalat pysyivät hyvin kiinni. Ahvenet löytyivät 7-9 metristä ja erikoista, että kuhaa oli 6-7 metrissä eli matalammassa. Yhtään isompaa kuhaa ei tänään tullut ja selkeästi tämän viikonlopun jigailut ovat antaneet paremmin ahventa, kuin kuhaa.

Välivedessä ui silppua, jota pohjassa olevat ahvenet saalistivat

Vielä antaa isomus kuha odottaa itseään, olisihan semmoinen kunnon köllikkä mukava saada siiman päähän pitkästä aikaa. Jotain uutta on ehkä keksittävä, jotta kuhahaaveet toteutuvat. Nyt ainakin alan etsimään uusia kalapaikkoja, sillä tänäänkin Hirviselällä olisi ollut tosi paljon mielenkiintoisia paikkoja, mutta aika loppui kesken. Täytyy katsoa, jos ensi viikolla kävisin Puattisella kartoittamassa uusia mestoja, kelit ainakin pitäisi olla kohdillaan =)

Kuinkas muiden kalansaaliit, oliko ahven- vai kuhavoittoinen viikonloppu? :)