Ihan mahtavat neljä päivää takana. Meillä oli Facebookin tasurihurjat-ryhmän kanssa Puruvesi-treffit ja innokkaimmat olivat kokonaisen viikon paikalla. Me lähdettiin torstai-aamuna ajamaan puoli kuudelta ja kello 9.17 laskin tasurin avantoon :)

Olen kuullut Puruvedestä hurjia juttuja ja sieltä on noussut älyttömiä saaliita. Kahden kilon ahvenet ovat ihan mahdollisia saavuttaa, jos palaset loksahtavat kohdalleen. En asettanut itselleni oikein mitään tavoitteita, sillä Puruvesi on niin iso vesistö, että sieltä tosissaan joutuu etsimään kalaa. Ajattelin, että kunhan nyt yhden ahvenen saisi ja se tavoite onneksi täyttyi.

Reissun kohokohta oli ehdottomasti tavata Kalarosvon valmistaja Tommi Joensuu. Kyllä me kuunneltiin korvat höröllä sen tasurijuttuja ja viisas on mies, ei voi muuta sanoa. Ja ei passaa unohtaa Kalapelen valmistajaa Leinon Pekkaa, sanoinkin heille, että tämä oli meille fanitapaaminen, kun päästiin tapaamaan omia idoleita :) Siinä on kaksi mestaria, jotka eivät turhia höntyile.

Pekka antoi minulle muutaman Kalapelen Nulikan, se on muuten ollut tosi kova kilon ahvenen tasuri tänä talvena. Pekka on saanut tosi paljon palautetta ja kyllä isot ahvenet ovat ihan rakastuneita Nulikkaan.

Kalapelen Nulikka kevennettyjä, upeita!

Porukka oli kalastanut jo kolme päivää, kun me mentiin paikalle. Alkuviikko ei ollut isoja saaliita antanut, mutta torstaina ammattimiehet räjäyttivät pankin. Kilon kaloja ei löytynyt, mutta puolikkaita senkin edestä. Neljän päivän aikana me tajuttiin Juhan kanssa, että kyllä me painitaan vielä ihan eri sarjoissa kuin tekijämiehet. He menevät jäälle, etsivät kalat ja nostelevat ne pois. Ei se sen vaikeampaa näköjään ole.

Aamuinen maisema mökin ovelta

Oma reissu meni kalojen puolesta surkeasti. Ensinnäkin kalastussyvyydet ovat jotain ihan muuta, kuin kotivesillä. Tänään yhdessä vaiheessa pilkin viidessätoista metrissä ja mielessäni ajattelin, että olen liian matalassa. Aika nurinkurista :) Kaksikymmentä metriä oli antoisin syvyys.

Perjantaina oli kunnon sumu

Neljä päivää avarti aika paljon asioita. Päivät opiskeltiin järvellä kalastusta ja illat kuunneltiin tasurimiesten neuvoja. Tommi antoi meille Puruvedellä hyvin toimivat flash-tasurit, jotta meillä olisi varmat ottipelit ja näytti kartasta ottipaikat. Meidän ei olisi tarvinnut, kuin onkia kalat pois, mutta jostain syystä kala vaan ei ikinä ollut meidän avantojen alla, vaikka kyllä sieltä kiloisia joka päivä joillekin nousi.

Flash-kylkisestä Kalarosvon kevennetystä löytyy kaikki maailman värit

Kyllä tuolla saisi kaksi viikkoa menemään nopeasti ja varmaan vasta viimeisenä päivänä olisi niin sanotusti kartalla. Neljä päivää oli tosi lyhyt aika etsiä kalaa tuon kokoisesta järvestä ensikertalaisena. Aika paljon tuli tuijotettua syvyyskäyriä ja mietittyä, että missä kala voisi olla.

Moneskohan vapa vastaiskussa poikki =)

Viime viikolla olin Sepon kanssa kelkalla kalassa ja kerroin meidän tulevasta reissusta. Sanoin, että meillä on kelkka vuokralla Ruokkeelta ja Seppo sanoi, että sen reissun jälkeen te hankitte oman kelkan. Naureskelin ja sanoin, että ehei, ei tule meille kelkkaa.

Nyt sitten kävi niin, että kelkkakuume iski. Huristelin reilut 80km pitkin Puruvettä ja eipä se kalattomuus haitannut, kun sain kaasutella kelkalla. Se oli niin mukavaa! Myykää minulle kelkka, haen huomenna =D

Puitteet kohdillaan! Ilkalle suurkiitos kypärälainasta :)

Kyllä kelkan avulla voi kalastaa paljon tehokkaammin ja tyhjän paikan vaihto käy hetkessä. Meillä olisi kotivesillä tosi mielenkiintoisia paikkoja kokeiltavana, mutta kun niille ei pääse koskaan. Kyllä avautuu ihan uusi maailma Kallavedelläkin, jos pääsee minne päin vaan kalaan. En malta odottaa!

Ukko rekeen ja menoks!

Puruvesi antoi meille vain muutaman ahvenen päivässä. Torstai-iltana saatiin onneksi Tommin mökkiläisiltä sen verran kalaa, että päästiin paistamaan ja maistamaan Puruveden ahventa. Heillä oli varmaan 20kg filekalaa ja Pekka pähkäili, että kyllä näistä kaloista osa joutaa, kun huomenna se on taas sama ruljanssi edessä ☺Ja niinhän se oli :)

Nam

Meidän mökissä oli minun ja Juhan lisäksi Riikka ja Jaakko. Ostin Jaakolta pari tasuria ja kyllä ovat hyvännäköisiä!

JTSL-kevennetyt

Tapasin myös PP-Lures tasureiden valmistajan eli Perttulan Petrin. Petri antoi testiin pari tasuria ja kyllä minua melkein hävettää, kun niin surkeasti löysin kalaa Puruvedestä, vaikka ottipelit oli ainakin kunnossa. Ehkä minä huristelin moottorikelkalla onneni ohi, onkohan se kelkan hankinta sittenkään niin hyvä idea…

Etukoukusta jigipyrstöön pituutta 15cm =)

Kuva ei anna oikeutta tälle tasurille, luonnossa ihan älyttömän hieno ja nuo yksityiskohdat, huh huh!

Puruvedellä oli tosi hienoja railoja. Ne olivat pitkiä ja korkeita ja kyllä ne asettivat haasteita liikkumiseen, kun niitä oli niin paljon eikä yli päässyt kuin kävellen.

Hienoin toimisto ikinä!

En ole koskaan nähnyt missään niin paljon pientä ahventa, mitä Puruvedellä. Sain niin paljon nousuja tasurille, että ei tosikaan. Harmi, kun yhtä paljon tuli myös laskuja. Vesi on ihan tajuttoman kirkasta ja kala näkee tasurin jo lähes avannon alta, vaikka vettä olisi parikymmentä metriä. Pienet ahvenet saattoivat nousta kymmenen metriä tasurille ja luotain piirsi aina välillä ilotulitusta. Ne kalat kun olisivat olleet jättiläisiä, ai että :)

Ihan ensimmäinen ahven Puruvedestä, harva taitaa tietää, että siellä on myös näin pieniä kaloja =D

Katsottiin tasureiden uintia avannosta ja tasurin näki vielä ihan hyvin, vaikka se oli viisi metriä avannon alla. Ihan uskomatonta miten tasurin väri muuttuu vedessä ihan erilaiseksi. Miten voi olla mahdollista, että tumma selkä muuttuu vedessä helmiäisen vaaleaksi, outoa. Vieläkin hämmästelen yhtä Kalarosvon selkää..

Hei ahven, sulla on ruokaa suupielessä!

Lauantaina käytiin porukalla yhdessä syömässä ja tässä vielä ryhmäkuva Tasurihurjista. Lauantaina oli leikkimielinen pilkkikilpailu, jossa suurimman ahvenen saaja sai pokaalin ja rasiallisen hienoja tasureita. Mikahan sen pystin kotiin vei, kuten se uhosikin jo ennen treffejä :)

Tasurihurjat koossa, yksi näistä löysi tänään kiloisenkin, onnittelut! :)

Hieno palkinto, onnea Mikalle :)

Reissu oli ihan täydellinen vaikkei kalaa oikein löytynytkään. Tapasin ihania ihmisiä ja opin paljon uusia asioita. Kelkkakuume on kova ja kyllä se on nyt tosissaan alettava kelkkaa etsimään.

Kiitos kaikille mukana olleille, ikimuistoiset treffit =)

Niin ne kelit kylmenevät ja talvi lähestyy. Ei mene enää kauan, kun pitää Puattinen pistää talviunille. Vuoden aikana on kaksi inhottavaa ajanjaksoa, kun kalastukseen tulee pakollinen tauko ja malttamaton kalastaja joutuu vaan pyörittelemään peukaloitaan: keväällä heikkojen jäiden aikaan ja loppusyksystä, kun jäitä odotellaan.

Minun pieni salainen haave on, että pääsisin pilkille jo tämän vuoden puolella. Jostain bongasin uutisen, että Suomeen olisi tulossa tosi kylmä talvi. Hymyilin. Se tietää vahvoja jäitä ja pitkää pilkkikautta :)

Olen saanut nyt syksyn aikana useiden eri valmistajien tasureita testiin ja kohta täytyy alkaa järjestelemään pilkkivarusteita kautta varten. Tasureille täytyy kehitellä järkevät säilytysrasiat, sillä aion ottaa kaikki tasurini mukaan joka reissulle. Olen tottonut siihen, että vaihtelen tasureita päivän aikana paljon ja yhdellä avannolla saattaa kaksikymmentäkin tasuria käydä vedessä. Kalat ovat välillä nirsoja.

Kommo lähetti pari takinkääntäjää, joissa tasurin toinen puoli on valkea ja toinen musta. Pienempi malli on Kommon Köykänen, joka on Kommon suosituin tasuri tällä hetkellä ja isompi on uusi, pari senttiä pidempi malli, tosi hyvännäköinen sekin. Uuden tasurin läpinäkyvä selkä on hieno!

Ensimmäiset takinkääntäjätasurit, kiitos vinkistä Henrille :)

Kommo oli tehnyt myös eri kokoisia jigipäitä ja näitä tulee kyllä talvella kokeiltua ahvenelle!

Kommon jigipäät olivat juuri sopivia Savage Gearin 8cm jigeille, painavammat venepilkintään ja kevyemmät talveksi

Rädyn Jari pisti minulle yhden Kaweri-tasurin testiin. Tällä kevennetyllä on mittaa 10cm koukusta koukkuun ja painoa 21g. Tasuri on kuulemma napsinut useita yli kilon ahvenia. Jospa se olisi minullekin antelias, meistä voisi tulla vaikka parhaat ystäwät ;) Mielenkiintoista päästä tätäkin uittamaan.

Eri suunnista tuleva valo saa hologrammipinnan elävän näköiseksi, tasuria kääntelemällä kyljestä löytyy vaikka mitä värejä

Viikonloppuna oli kylmää ja tuulista, mutta silti piti kalaan päästä. Perjantaina katseltiin säätiedotusta ja keksittiin, että lähdetään lauantaina Sotkalle. Tuuliennuste oli kohtalainen ja keli kuiva, joten pilkkivaatteet päällä kalastus onnistuisi aivan hyvin. Lauantaiaamuna tuuli olikin yllättäen paljon kovempi, kuin piti ja Sotka jäi haaveeksi. Kalastamaan oli kuitenkin päästävä, joten päätettiin, että katsotaan Pirttilahdessa aallokon tilanne ja valitaan sitten suunta, jonne lähdetään kalastamaan.

Kotona lähtöä tehdessä blogiraportoinnin tärkein työkalu eli omppukännykkä lipsahti käsistä ja tottakai näyttö hajosi. No niin, päivä alkoi loistavasti. Mitähän seuraavaksi?

Ajettiin Pirttilahden satamaan ja aallokko oli tosi kova. Koskaan ei ole tuossa suojaisessa lahdessa ollut sellainen aallokko. Muutamat veneet, jotka vielä laitureissa olivat, heiluivat hurjina. Noh, tänne asti kun on tultu, niin lähdetään kokeilemaan. Eihän meiltä todellisuudessa ole kuin puoli kilometriä satamaan, mutta jollain piti itselleen selitellä syysmyrskyyn lähtemistä.

Ei mikään unelmien kalakeli

Ensimmäiseksi tankattiin vene ja kylläpä keikutti. Lämpötila oli pari astetta nollan yläpuolella, joten tuuli oli suht vilpoisa. Ei minulla kylmä onneksi ollut, samoilla varusteilla pitää pärjätä yli 20 asteen pakkasessakin, joten tämä oli vasta pientä.

Ei se aallokko tässä kuvassa niin pahalle näytä, mutta kyllä se kuulkaas keikutti =)

Lähdettiin pikkuhiljaa putputtamaan kohti kalapaikkoja ja aikeissa oli kierrellä suojaisia saarten penkkoja. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Etsin kaloja pari kolme tuntia, mutta mitään ei löytynyt. Lopulta oltiin jo yli viiden kilometrin päässä satamasta. Vihdoin näin jotain elämää luotaimessa ja päätin tarjota PP-Lures ahvenvertikaalijigiä. Hentoja tärppejä siihen sainkin ja vihdoin yksi kala tuli ylös asti. Raitapaita, jolla pituutta 34cm. Ihan ookoo, kyllä tämän kokoiset minulle kelpaavat :)

Voi tuota minun ilmettä =D

Ensimmäinen kala PP-ahvenvertsulla 34cm, voisiko seuraava olla 44cm, Petrihän antoi sen kilon ahvenen takuun :)

Paksut sormikkaat kädessä kalastus oli aika tunnotonta ja monta kalaa jäi saamatta, kun tärpit olivat niin hentoja. En tuntenut pientä hipaisua siiman päässä ollenkaan ja kun vihdoin tajusin kalan käyneen maistamassa jigiä, oli jo myöhäistä vastaiskulle. Löysin päivän aikana vielä yhden hauen, mutta koko päivän saaliiksi meillä jäivät ne kaksi kalaa. Uskomattoman heikkoa!

Kotiin joutaa tästä aallokosta

Happosen Seppo kysyi minua mukaan lohenuisteluun Suvakselle sunnuntaiksi, jolloin olisi kuulemma hyvä kalakeli. Ilomielin lähdin mukaan. Minähän olin Sepon mukana viime syksynäkin lohihommissa yhden kerran ja blogiinkin siitä kirjoittelin. Jos juttu meni silloin ohi, niin pääset lukemaan sen linkistä Alamittaa Kukkarinselällä.

Seppo ja Erik hakivat minut aamulla yhdeksältä ja lohenmaku suussa lähdettiin kohti Suvasta. Jos lauantaina oli kova aallokko Pirttilahdessa, niin sunnuntaina Enonniemen aallokko oli ihan järkyttävä. Omalla Puattisella ei olisi päässyt yhtään minnekään, enkä kyllä olisi lähtenyt yrittämäänkään mistään hinnasta.

Kamera kaunistelee näitä aallokko-kuvia, kyllä siellä oikeasti oli isot aallot =)

Sepolla on onneksi iso hyttivene, joten mikäpä oli istuessa lämpöisessä hytissä, kun aallot roiskivat vettä ikkunaan. Penkin reunasta sai kyllä puristaa kovasti, sillä joka aallossa pylly nousi useita senttejä ilmaan.

Suvaksella ei ollut ruuhkaa

Puattinen olisi hörpännyt vettä joka aallolla

Kymmenen minuutin ajon jälkeen oltiin pelipaikoilla ja Seppo alkoi viritellä vapoja kuntoon. Se oli melkein tunnin homma virittää kymmenen vapaa täkysalakoineen valmiiksi, joten ei ole lohenuistelu kiireisen ihmisen kalastusmuoto.

Seppo tormakkana

Minä olen tosi huono uistelemaan ja jostain syystä olin unohtanut vuoden takaisia asioita. En muistanut miten kala “viritetään” uimaan ja mikä on sivutönkkö. No onneksi Seppo osaa uistelujutut vaikka silmät kiinni ja yhdellä kädellä, joten minä sain tarkkailla vieressä ja olla henkisenä tukena :)

Sepon käsissä salakat saivat houkuttelevan uinnin

Suvasvesi oli ollut muutaman viime päivän hiljainen ja kitsas, mutta kyllä meillä silti toiveita oli. Tunnit kuluivat ja siimat pysyivät löysinä. Odotusta ei palkittu, vaikka nälkä kurni mahassa. Seppo sanoi, että veden lämpötila on vielä himpun liian korkea, sillä muikku kutee, kun vesi on 6-7 asteista ja nyt lämpötila oli vielä yli kahdeksan. Oltiin siis pikkuisen etuajassa.

Kolmen jälkeen oli aika lopetella ja kun Seppo nosteli kamppeita ylös, niin yhden siiman päässä oli joku pieni kala. Minä sain kunnian kelata päivän ainoan kalahavainnon veneeseen. Siiman päässä ei tuntunut olevan mitään, mutta kyllä sieltä lopulta maailman söpöin pieni taimen löytyi. Ai että oli nätti kala! Nappasin nopeasti valokuvan, kun Seppo irroitti kalan koukusta. Sinne se lähti kasvamaan ja parin vuoden päästä se on hyvä ruokakala.

Taimen on kyllä hieno kala, melkein vetää vertoja ahvenelle, mutta ei ihan :)

Horisontti vinossa, kuten jokaisessa kuvassa, mutta ei siinä aallokossa voi suoria kuvia tullakaan ;)

Vene kyytiin ja keula kohti Kuopiota

Reissut Sepon kanssa ovat aina anteliaita, vaikka kalaa ei tulisi. Seppo on kalastuksen kävelevä tietopankki ja joka kerta opin ja kuulen uusia mielenkiintoisia kalajuttuja. Vitsit, mikä huippunaapuri :)

Kiitos Sepolle ja Erikille kivasta päivästä, hauskaa oli, vaikka lohet jäivät tällä kertaa vielä kasvamaan =)

Koko viime viikon odotin lauantaita, sillä sää- ja etenkin tuuliennusteet näyttivät ihanilta. Hirviselkä kutkutteli mielessä. Lähivedet ovat olleet typötyhjiä viime aikoina, joten olin tosi kiinnostunut Hirviselän kalatilanteesta. Ovatko kaikki kalat siellä?

Viime viikkoina ahventen keskikoko on ollut onnetonta. Melkein kalakukkoja olisi päässyt tekemään niillä jigikaloilla. Ihmeellistä, että ahven ottaa itsensä kokoiseen jigiin. Isojen körmyjen parvet ovat kiertäneet minut kaukaa ja veneessä on ollut joku outo silppumagneetti. Eikö se Ahti usko, että en tykkää pienistä kaloista…

Koko kesän olen etsinyt savustuskokoisia ahvenia ja paras koko savupönttöön on puoli kiloa. Se ei ole liian iso, eikä liian pieni ja sellaisessa kalassa on jo vatsalihatkin syötävän kokoiset, vatsan kohdalla on muutakin kuin ruodot.

Tilasin viikolla Petri Perttulalta ihan hitsin hyvännäköisiä PP-Lures ahvenvertikaalijigejä ja jigipäitä. Näillä on kuulemma tullut kilon ahvenia ja kun kysyin Petriltä saanko ‘kilon ahven takuun’, niin kyllä hän sen lupasi. Aikarajaa takuulle ei kyllä tullut ;)

Ahvenen herkkua

Nämä uudet jigipäät uivat tosi hyvin normaaleihin jigipäihin verrattuna ja kyllä uinti on lähempänä tasurin, kuin normaalin lyijyisen pyöreän jigipään uintia. Vertikaalijigi myös väläyttää kylkeä, kuin tasuri konsanaan. Näitä on pakko testata myös talvella!

Jigipäät 20g, joten näitä voi uitella kovemmassakin aallokossa

Sepeteus-vieheiden valmistaja eli Happosen Seppo kertoi pari viikkoa sitten saaneensa proton valmiiksi uudesta kevennetystä tasurista ja lupasi minulle pari testiin. Näitä tasureita voisi sanoa täsmätasureiksi Kallavedelle, sillä Seppo oli käynyt tuosta meidän venerannasta onkimassa salakoita, tehnyt salakasta muotin ja sillä muotilla lopulta tehnyt tasurin.

Evoluutio 2 -protot

Kun Seppo toi minulle testitasurit, niin yllätyin tasurien ulkonäöstä. Ne ovat tosi aidon näköisiä ja koko oli paljon isompi, mitä olin kuvitellut. Sanoinkin Sepolle, että nämä ovat hienoimpia tasureita, mitä olet koskaan tehnyt. Sepon salakat menevät varmasti ihan täydestä Kallaveden kaloille.

Iso tasuri, mutta isolle kalalle juuri sopiva suupala

Eilen oli siis pitkästä aikaa hyvä keli kalastaa. Kylmähän siellä järvellä on, siitä ei pääse mihinkään, joten eilen kaksi Michelinukkoa ahtautui veneeseen. Meillä oli pilkkivaatteet päällä ja ei ole kalastus, varsinkaan heittely, mitenkään sulavan sujuvaa sellaiset vaatteet päällä.

Mutta inhoan kylmyyttä sen verran paljon, että vaikka olo oli iso ja kömpelö, niin oli se myös ihanan lämmin. Ainoastaan sormet olivat hypotermian kourissa ja pitäisikin hankkia jotkut hyvät ja lämpimät sormikkaat syyskalastukseen. Onko kellään vinkkejä sormikkaista, jotka eivät olisi jäykät, mutta kestäisivät vettä ja vielä pitäisivät nämä nakit lämpiminä? :)

Perjantai-iltana olin laittamassa herätystä suunnilleen neljäksi, mutta kalakaveri kysyi, että miksi ihmeessä, kun aurinko nousee vasta kahdeksalta. Hyvä kysymys, minä olin ihan kesäaikatauluissa vielä menossa. Kylläpä on muuten päivän pituus lyhentynyt, enää pystyy tekemään vain kymmenen tunnin reissuja. Pikapistoja siis ;)

Eilen aamulla Pirttilahti oli näin tyyni

Eilinen pikapisto alkoi aamukahdeksalta ja tuuli oli aamulla vain metrin pari sekunnissa, joten Hirviselällehän minä pörryytin. Matkan varrella sain taas havainnon todennäköisesti taimenesta. Ajoin hitaasti erään saaren vierestä ja siinä oli vettä 32 metriä alla. Hiljensin vauhdin, sillä jäätiin ihastelemaan isoa lintuparvea. Yhtäkkiä näin muutaman metrin päässä veneestä, kun iso tumma pyrstö kävi veden pinnalla. Jäin vain suu auki tuijottamaan ja miettimään, että mikä ihme menee tässä syvyydessä pinnassa. Kai se taimen oli, pyrstö ainakin vaikutti pikavilkaisulla samanmuotoiselta. Hieno kokemus :)

Jatkettiin matkaa kohti ykkösahvenpaikkoja. Perillä pari ensimmäistä tuntia olin aikalailla maani myynyt. Suuret toiveet ja odotukset isoista ahvenista alkoivat taas murentua, aivan kuten lähes jokaisella aiemmallakin reissulla. Aamulla intoa täynnä ja siitä pikkuhiljaa palataan samaan vanhaan kalattomuuteen. Missä ihmeessä ne ahvenparvet luuraavat?

Onneksi muistin Happosen Sepon vinkit Hirviselän ahvenpaikoista. Pari kuukautta sitten hän merkitsi minulle karttaan paikat, joista kannattaa kokeilla ja yksi juurikin niistä paikoista piirsi vihdoin isoja ahvenia alle. Olin jo täysin unohtanut miltä isot ahvenet näyttävät Down vu:ssa. Ne näyttävät niin kauniilta <3 Se näkymä saa tosiaankin sukat pyörimään jaloissa :)

Siellä olisi tarjolla isoja ahvenia

Pitkästä aikaa siis löytyi ahvenia, mutta se ei tarkoittanut vielä suuria saaliita. Ahvenparven siirtäminen veneeseen asti on se työläin vaihe. Ja aika heikonlaisesti kalat söivät. Kaikenmaailman uittotyylit tuli kokeiltua, kymmenen eri tasuria ja hirmuinen kasa jigejä. Lopulta kun iso köllikkä tärppäsi, se kelpuutti Lunker Cityn Swimfish kuorejigin. Sama jigi, joka on ollut huippuviehe pari viime kuukautta Kallavedellä.

En saanut eilen yhtään kalaa heittelemällä, kaikki tulivat vertsutyylillä

Minulle jäi päivän isoimman ahvenen titteli, 530g ja 35cm ja vihdoin sain kalan, jota olen savupönttöön etsinyt.

Näitä kun tulisi joka reissulla muutama

Ahvenparvi löytyi kahdeksasta metristä ja olipas aika yllätys, että samasta parvesta löytyi myös kuha. Kuha otti Fishunterin 5,5cm kokoiseen jigiin.

Pikkukuha oli nätin värinen

Pikkukuhalle maistui pikkujigi

Ahvenia löytyi myös parista muustakin paikasta vielä, mutta ne olivat tosi nirsoja ottamaan. Kalakaveri sai ul-vehkeillä ja tosi pienellä jigillä paremmin kalaa, kuin minä kymmensenttisellä jigillä. Sekin oli eilen liian iso.

Kalakaverin päivän isoin 35cm ja 480g

Sepon tekemä salakkatasuri herätti myös kiinnostusta ja sitä käytiin tökkimässä. Sain sillä ahvenen ja hauen, ja joku iso kala oli kiinni, mutta karkasi. Eilen koko oli liian iso ahvenille, mutta kunhan syönti paranee, niin salakka on huippuviehe Kallavedelle. Vaikka tasurilla on mittaa koukusta koukkuun 13cm, niin uinti on ihmeen rauhallinen. Tasuri vilauttaa tosi kivasti kylkeä ja kyllä Seppo taisi iskea kultasuoneen tämän tasurinsa kanssa. Ulkonäkö ja uinti on huippua!

Pikapistomme päättyi kuudelta auringonlaskuun :) Kun hämärtyi, niin kokeiltiin vielä yksi Pirttilahden lähellä oleva vitosen patti. Ensin patti vaikutti ihan tyhjältä, mutta sitten yhdellä penkalla kahdeksassa metrissä näkyi kalaa. Uittelin Lunker Cityn kuoretta ja haukimainen viiva ponkaisi pohjasta kohti. Veneeseen nousi pieni kuha. Ohhoh ja tähän aikaan.

Vielä viiden jälkeen vähän ennen auringonlaskua löytyi kuhia

Vapautin kalan ja ehdin saamaan jigin pohjaan, kun samanlainen viiva ponkaisi vastaan. Kelasin kalan veneeseen ja taas kuha. Tällä oli mittaa 45cm ja tyytyväinen hymy ilmestyi kasvoille. En olisi uskonut mittakalaa enää tänä vuonna saavani. Mutta hyvä näin ja savukuha on myös hyvää, pääsee ahventen kaveriksi pönttöön. Olipas muuten erikoisen kiva kalareissu pitkästä aikaa, vaikka kalaa ei hirveästi tullutkaan. Parempi tämä kuitenkin oli, kuin ne kukkoahvenreissut.

Harvinaista herkkua tähän vuodenaikaan

Kuuden aikaan alkoi jo hämärtämään, kun saavuttiin satamaan

Satsi savukalaa

Kissa-apulaiset ovat aina valmiina

“Kai minä edes yhden noista kaloista saan?” T. Wilma

Tänään herkuteltiin savukaloilla

Seppo soitti tänään iltapäivällä, että nyt olisi myös Evoluutio 1 tasureita valmiina testikäyttöön. Hän oli juuri käynyt koeuittamassa tasurit ja nakkasi pari meille testattavaksi. Tämä ykkösversio on kevennetty balsalla ja ylempänä esitelty kakkosversio muovilla. Jos lukijoiden keskuudessa on tasurista kiinnostuneita, niin uusia Evoluutioita, kuten myös muitakin vieheitä (vaappuja ym.) voi tilata Sepolta suoraan, yhteystiedot löytyvät Sepeteus vaappujen -nettisivuilta tästä linkistä.

Evoluutio 1, pituus koukusta koukkuun 13,5cm

Näillä ei sitten pieniä kaloja tulekaan =)

Muistatte varmaan, kun testasin Chef’s Choice veitsenteroitinta tässä syksyn aikana. Mastermark Brands lahjoitti yhden teroittimen arvontapalkinnoksi ja huomenna on arvontapäivä. Joku onnekas saa veitsensä teräviksi, jee! :) Linkki.

Valitettavasti vain yksi voi voittaa teroittimen, mutta mikäli onni ei suosi juuri sinua ja haluaisit kuitenkin hankkia Chef’s Choice teroittimen itsellesi, niin blogin lukijat voivat hankkia teroittimen -20% alennuksella Mastermark Brands verkkokaupasta. Siellä on muitakin malleja tarjolla, myös käsikäyttöisiä sähkökäyttöisten lisäksi. Tilausten toimituksen saatte puoleen hintaan. Oiva vinkki esimerkiksi isänpäivä- tai joululahjojen kanssa tuskaileville. Ei muuten lahjan saaja pety =)

Jos päätätte hyödyntää tarjouksen, niin käyttäkää alennuskoodia FISHMESHARP

Koodi antaa kaikista Chef’s Choice teroittimista -20% alennuksen. Koodi on voimassa 15.12.2016 asti, joten esimerkiksi joululahjoja ajatellen tässä on vielä mukavasti aikaa tilata :) Tuotteisiin pääset tutustumaan tästä linkistä.

Aiemmat veitsenteroitinpostaukset löytyvät tästä ja tästä.

Kyllä voi harrastaminen olla haasteellista. Yksittäisiä pieniä kalan näköisiä otuksia löytyy aina välillä jostain, mutta suuret parvet ovat karkuteillä. En vaan löydä niitä :( Olen taas pöristellyt Puattisella monta päivää kilometritolkulla ilman kotiintuomisia. Välillä jopa epäilen, että veneen runkoon on piilotettu kalan karkotin, sillä luotaimen näyttö piirtää pohjaan niin vähän liikettä. Luultavasti jopa NASAn avaruusluotain piirtää Marsin pinnalle enemmän elämää, kuin minun kaikuluotain Kallaveden kalapaikoille.

Tykkään vertikaalijigata, mutta usein homma menee pelkäksi jigien pesuksi, koska kalaa ei löydy. Ehkä heittelemällä saalismäärät olisivat isompia, sillä kalastettava alue olisi niin paljon suurempi. Vertsuillessa kalapaikan täytyy olla tosi varma ja kalojen juuri veneen alla. Heittelemällä taas pystyy napsimaan kaloja vähän kauempaankin. Ehkä ensi kesäksi hankin paremman luotaimen, jotta kalojen etsiminen nopeutuisi ja helpottuisi. Saalismäärät voivat toki olla yhtä surkeita siltikin =)

Sain viime viikolla testiin PP-Lures vertikaalijigejä, kun Perttulan Petri laittoi postia. Jigit ovat erittäin houkuttelevan näköisiä ja – värisiä, ja käsityönä valmistetut jigit ovat myös laadullisesti ihan toista maata, kuin teollisesti valmistetut. Materiaali on tosi jämäkkää, tiivistä ja “sitkeää”, ja kun koukun pujottaa jigiin, kumi ei säikähdä vaikka siihen joutuisi tekemään uusintapujotuksen. Myöskään kalan hampaat eivät järsi jigiä heti piloille, kuten pehmeämmille “markettijigeille” saattaa käydä. Osa Petrin lähettämistä jigeistä on pimeässä hohtavia, joten hämärämpinä päivinä jigiin voi “ladata valoa” :)

Värit luonnonvalossa :)

Jigien valmistaminen kotioloissa kuulostaa aika mielenkiintoiselta puuhalta. Itse en ole sitä (vielä) kokeillut, mutta joskus tulevaisuudessa olisi ihan mukava testata. Kysyin Petriltä valmistusohjeita ja ei ne ainakaan hirveän monimutkaisilta vaikuttaneet. Helpoltahan se tietysti luettuna kuulostaakin, toteutus voi sitten olla hermoja raastavaa =) Petri oli tehnyt nuo omat jiginsä käyttämällä mallina oikeaa salakkaa.

Hän teki salakan avulla muotin, josta sai sitten muovihartsia apuna käyttäen tehtyä prototyypin. Ja sitten proton avulla oikeat muotit. Eikös kuulostakin iisiltä :) Sen jälkeen vain kaadetaan kumimassa muottiin ja valmiiseen tuotteeseen maalia pintaan. Helppoa, kun sen osaa!

Olen käynyt muutamana päivänä kalassa ja olisi niin mukava nostella kuhia kyytiin uusilla vertikaaljigeillä, mutta nyt ihan aikuisten oikeasti kalat ovat hävinneet. Luotain ei ole piirtänyt moneen päivään “kuhamöykkyjä” pohjaan. Sen sijaan haukia on joka paikassa. Miksi hauet ovat vieneet kuhien kotipaikat? 15 tuntia ja yksi ainoa kuha käynyt veneessä ja Kallavesi on sentään kuuluisa kuhavesistö.

Myös ahventen kanssa on ollut heikkoa. Nyt on tullut seurattua lokkeja ja tiiroja kalojen perässä ja on nähty jopa pinnassa loiskivaa pikkukalaa, mutta niitä saalistavat petokalat ovat uupuneet. Ei ole isomukset tarttuneet koukkuun ja jos ahventa on löytynyt, se on ollut semmoista parisataista. Jos sais kerran reissullansa puolen kilon ahvenen…

Isompaa ei tipu, terveisin Ahti.

Viime yönä tuli jopa uisteltua käsi vapatelineenä toimien -> ei tärpin tärppiä! =)

Joku ehkä kuulikin uutisista, että Suomeen on nyt tulossa kesä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, kyllähän tässä jo yli heinäkuun puolen välin ollaan menty. Ihanan lämmintä ja tyyntä keliä näytti ensi viikolle, joten jospa ne kuhatkin saapuisivat piiloistansa lekottelemaan lämpimiin vesiin ja nautiskelemaan Suomen pitkästä ja kuumasta (heh) kesästä =D

Viikonloppuna ehdittiin käymään myös mummolassa lapsuuden maisemissa. Mansikkapellolla maha täyteen ja jälkiruuaksi savumuikkuja, nam nam! Kyllä niillä eväillä taas jaksaa =) Kuinkas muilla sujui viikonloppu, tuliko käytyä kalassa?

Kuten kuvasta huomaatte, tasurit ovat alkaneet parveutumaan, eli eiköhän se talvi sieltä ole tulossa. Surullisena on myönnettävä, että veneellä kalastelut ovat tältä vuodelta kalasteltu. Vene on loppusilausta vaille talviteloilla (se on siis vielä järvessä) :) Mutta niinhän ne sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Parin päivän sisään peitellään Puattinen talviunille.

Varastoon kesäkalastuskamoja pakkaillessa ajatukset olivat jo pilkkikaudessa. Omat tasurirasiat on käytävä läpi ennen talvea, jotta saan rasiat järkevästi kuljetettua pilkillä mukana. Kesällä veneeseen on ollut helppo roudata useampi kassi ja tasureita on ollut siellä täällä. Nyt täytyy tiivistää, sillä ahkioon ei hirveästi ylimääräistä tavaraa mahdu. Oman muistin virkistämiseksi purin kaikki tasurini rasioista ja päätin esitellä omia vieheitäni teillekin. Ihan kaikki tasurit eivät kuvissa ole, mutta näitä olen käyttänyt kaikkein aktiivisimmin ja nämä myös kulkevat joka reissulla mukana. Kesät talvet.

Suurin osa tasapainopilkeistäni on kevennettyjä, mutta nyt kesällä tuli hankittua myös lyijyisiä, sillä veneestä on helpompi pilkkiä painavammilla tasureilla. Osa tasureista on toiminut paremmin ja osa huonommin, mutta varmasti oikeaan aikaan oikeassa vesistössä jokainen toimii. Luotto on kova jokaikiseen ja eivät ne minun matkassa kulkisi, ellen uskoisi niihin.

Oikeastaan kaikki omistamani tasurit ovat pienvalmistajien tekemiä. On mielenkiintoista käyttää eri valmistajien tuotteita ja huomata jokaisen tasurin ainutlaatuisuus. Kyllähän ne kaikki kaloilta näyttävät, mutta monesti yhtäläisyydet loppuvatkin siihen. Jokainen tekijä on oman tasurinsa “fiilannut ja höylännyt” omaan silmään sopivaksi. Ennen kuin valmis viehe tipahtaa minun postiluukusta, on tapahtunut paljon asioita. Vaikea edes arvailla työn määrää ja toimivan tasurin tekeminen on takuulla vaikeaa. Voi olla, että siitä täytyy tehdä jopa kymmeniä koeversioita, jotta esim. uinti saadaan halutunlaiseksi. Ja käsityönä kun tehdään, se on hidasta hommaa. Pienvalmistajien tasurit maksavat enemmän kuin markettien 3kpl kympillä, mutta ovathan ne ihan eri maailmastakin. Mielelläni maksan laatutuotteesta enemmän, sillä tiedän, että tekijä on tehnyt paljon ajatustyötä sen eteen ja varmaan muutamia hikipisaroitakin vuodattanut :)

Laitan esittelyyn kaikista tasureista “noin”-mitat. Punnitsin ne kotivaa’alla ja mittasin pituuden koukusta koukkuun. Gramman ja millin heittoja saattaa olla valmistajien ilmoittamiin mittoihin nähden, mutta viralliset koot saatte itse valmistajilta/kotisivuilta. Valitettavasti en välttämättä tiedä/muista kaikkien tasureiden oikeita nimiä, mutta mainitsen kuitenkin valmistajan.

Kalarosvo,  Tommi Joensuu

Pienet kevennetyt 6,5cm/11g. Oikealla kevennetty 8,5cm/17g.

Kevennetyt 9,5cm/24g.

Lyijyiset 9,5cm/35-40g.

Sepeteus, Seppo Happonen

Kevennetyt 11cm/27g.

Kaksi ylintä ovat lyijyisiä, kooltaan 10cm/35g. Kaksi alinta kevennettyjä 10cm/21g.

Pääevä, Mikko Asikainen

Pieni lyijyinen 5cm/16g. Kevennetyt 8,5cm/20g.

Panucci, Panu Kolehmainen

Kevennetyt 10cm/24g.

Silli Lures, Toni Sillanpää

Lyijyiset 10cm/29g ja 8cm/19g. (Sillin kasit ovat pakasta vedettyjä, joten niitä en ole vielä ehtinyt testaamaan.)

Perza-vaaput, Jarno Viljakainen

Kevennetyt 11cm/24g.

Sanek, Chadin Alexsandr

Kevennetyt 10cm/28g.

PP-Lures, Petri Perttula

Kevennetyt 10cm/23g ja 7cm/16g.

Jekku, Jani Elkelä

Kalapele, Pekka Leino

Lohijurmu

BTG, Juho Mäki-Maunus

Kevennetyt Jekku 9,5cm/16g, Kalapele 8,5cm/15g, Lohijurmu 9cm/16g, BTG 12cm/28g.

Hankin omalta kotipaikkakunnaltani (Rautalampi) kotoisin olevan valmistajan, Lohijurmun, Kalaja-kevennetyn. Sitä en ole vielä päässyt testaamaan ollenkaan, mutta näppituntuma on hyvä :) Mielenkiinnolla odotan pilkkikauden alkua. Toivottavasti karman laki ei toteudu, sillä ostin toissa kesänä Lohijurmun vaapun ja ensimmäisellä käyttökerralla kävi näin. Täytyy olla tuon Kalajan kanssa varovaisempi ja toivoa, ettei se näppituntuma ole liian syvä, eikun hyvä ;)

Oma uittotyylini tasureiden suhteen vaihtelee. Välillä kalat tykkäävät täysin paikallaan olevasta tasurista ja liikkeiden pitää olla tosi pieniä ja rauhallisia. Varsinkin talvella kuhat ovat oikeastaan aina tärpänneet sillä tyylillä uitettuun tasuriin. Toisinaan tasuria taas saa uitella tosi suurilla liikkeillä ja vasta sitten alkaa tapahtumaan. Kaikuluotain on kyllä aivan ehdoton kapistus tasurihommissa. Sen avulla pystyy seuraamaan ovatko kalat kenties sen paikallaan olevan kalan perään vai haluavatko ne pyydystää vähän vikkelämmin liikkuvia kaloja. Monesti pilkilläkin olen luullut olevani tyhjän reiän päällä, mutta sitten pohja alkaakin elämään, kun satun uittamaan tasuria oikealla tyylillä.

Minulla tosiaan kulkee koko tasuriarsenaali aina mukana ja haluan testata monia vieheitä päivän aikana. Avannollakin minulla on tasurirasiat jäällä avonaisina ja vaihtelen niitä muutaman minuutin välein, jos ei merkkejä tule. Samoin kesällä tulee vaihdeltua tosi ahkerasti. Ja vaikka olisin jonkun tasurin kokeillut, saatan kokeilla sitä vielä monta muutakin kertaa päivän aikana, jos minulla on tunne, että se voisi toimia. Joskus se sitten viidennellä kerralla toimiikin. Tai sitten ei :) Sehän siitä kalastuksesta mielenkiintoista tekee. Aijaijai, nyt alkoi tekemään pilkille mieli. Pitäiskö tässä muuttaa Lappiin vai jaksaisko odottaa vielä muutaman viikon ;)

Vapaapäivien aktiviteetteja ei tarvitse aina kovin kauan pähkäillä, veri vetää vettä kohti. Eilen mietiskelin kannattaako Sotkalle lähteä tänään kuhia metsästämään, kun ilmanpaine oli niin korkealla. Omaan tasuriin purreet kuhat kun ovat aina tulleet alle tonnin paineella. Voihan tämä olla taikauskoakin :) Mutta kuhia en itse tänään saanut, vaikka yksi mitallinen talouteen saatiinkin.

Meni ehkä puoli tuntia ja vieläkin epätoivoisena toivoin kalan tulevan takaisin. Uittelin PP-Lures kevennettyä ja kohta uusi viiva irtosikin pohjasta. Se ui suoraan tasurille ja tärppäsi. Haukihan se oli tietenkin, koska eihän se maailma sillä tavalla pyöri, että saisin samalta avannolta aina kiloisia kuhia. Hauella painoa reilu 1,3kg ja se lähti pakastimeen, koska edelliset pakasteet päätyivät haukipihveihin. 

Aika kovan tärpin kyllä antaa tuonkin kokoinen hauki nanofiilisiimaan. Minulla on noin metrin pätkä 0.40mm monofiiliä tapsina, mutta silti tärpin tullessa iso UUSI pilkkivapani räksähti jostain kohti ja taas lensi onki jäälle. Onneksi kala pysyi kiinni vaikka saikin löysiä sen aikaa, kun etsin siimaa jäältä. 

Suolistin kalat jo jäällä, kai tämmöinen sotkeminen keskellä järveä on sallittua? Joku eläin varmaan käy herkuttelemassa tuon annoksen.. Omastakin pilkkirepusta löytyy Ricu kalanperkausväline ja kyllä sillä saa sukkelasti mahan auki ja suolet vedettyä “pellolle”. 

Aurinko paistoi “lähes” pilvettömältä taivaalta :)