Mihin ihmeeseen ne kylmät kelit katosivat? Muutama viikko sitten olin tosi toiveikas jäiden suhteen ja täällä Savon suunnilla jotkut kävivät pienemmillä lammilla jo pilkillä. Sitten tapahtui jotain ja hyvin alkanut talvi teki täyskäännöksen. Onneksi ensi viikosta alkaen kelien pitäisi alkaa taas viilenemään.

Kuvakaappaus Foreca.fi

Kuluneet viikot ovat olleet yhtä tuskaa, kun kalastuksessa on ollut äärettömän pitkä tauko. Onneksi tilanne korjaantui eilen ja pääsin pitkästä aikaa Kallavedelle. Pelotti, että osaanko enää edes ajaa veneellä saati kalastaa, kun edellisestä reissusta oli niin pitkä aika. Ja olihan siinä myös muita huolenaiheita mielessä. Lämpötila on ollut vain vähän nollan yläpuolella, joten jäinen veneluiska ei olisi hyvä asia. Ainahan sen veneen järveen saa, mutta saako järvestä pois…

Perjantaina keli oli tosi epävakainen ja tuulinen. Vaikka Ilmatieteenlaitos lupaili lauantaille tyynempää keliä, olin silti vähän epäluuloinen. Voisiko olla niin hyvä tuuri, että juuri lauantaille sattuisi poutainen ja nätti keli?

Eilen aamulla herätessä vilkaisin ensimmäiseksi säätiedotteen ja keli näytti sen verran hyvältä, että kalaan päästiin lähtemään. Tuuliennuste oli viisi metriä sekunnissa, mutta iltapäiväksi ja illaksi kelin piti tyyntyä. Harmi vaan, että aurinko laskee tähän vuodenaikaan jo iltapäivällä, joten ei se tyyni keli paljon lohduta pimeällä. Kalastuspäivän pituus on seitsemän tuntia, jos kalastaa vain valoisan ajan. Noh, pääasia että kalaan pääsi edes vähäksi aikaa.

Kalareissun tavoitteena ei enää olleet ruokakalat tai uudet ennätykset siiman päässä, vaan päällimmäisinä tavoitteina oli päästä järvelle, saada jigi veteen, ajella veneellä ja olla paleltumatta. Ja tottakai saada vene päivän päätteeksi ylös mahdollisesti liukkaalta luiskalta. Näin ne haaveet muuttuvat ?

Lähdimme kotoa yhdeksältä ja suuntasimme Pirttilahden satamaan. Ajateltiin aloittaa kalojen etsiminen jo ihan Pirttilahdesta, sillä tuuli oli käynyt lahteen monta päivää. Ehkä löytäisimme pikkukalaa ja niiden perässä olevia petokaloja.

Pirttilahden satamassa ei ollut ruuhkaa

Pirttilahti oli ihan täynnä silppua ja ensimmäinen ankkuripaikka oli jo sadan metrin päässä rannasta. Harmi vaan, että ainoa petokala jonka siiman päähän sain, oli hauki. Hyvä merkki kuitenkin, että aktiivista kalaa löytyi heti. Silpun perässä oli paljon nälkäisiä saalistajia, mutta meidän vieheet eivät niille kelvanneet, joten jatkoimme matkaa.

Aika tuntui kuluvan tosi nopeasti. Luotaimen kello näytti yhtätoista, vaikka tuntui, että vastahan me oltiin tultu. Aina se kello kyllä kalassa ollessa menee supervauhtia.

Kovin korkealle ei aurinko noussut koko päivänä

Suurin osa päivästä meni kalojen etsimiseen. Pienempää kalaa oli yllättävän paljon liikkeellä ja varsinkin pikkukalaparvia näkyi melkein joka paikassa. Parvissa ja niiden alla saalistavat pedot olivat kuitenkin harvassa, mutta niitäkin löytyi paikka paikoin. Petokalojen laji jäi kuitenkin arvoitukseksi. Epäilen, että suurin osa silppuparvien alla olleista saalistajista oli alamittakuhia.

Raitapaitojen etsimistä

Yritin heitellä ja vertsuta, mutta se oli turhaa. Aamun hauki oli päivän ainoa heittojigaamalla tullut kala ja vertikaalityylillä sain yhden satagrammaisen ahvenen. Kuhat olivat uskomattoman ronkelilla tuulella, jos ne nyt ylipäätään edes olivat kuhia. Niille ei kelvannut mikään.

Kuhat selkeästi muuttuvat nirsoiksi talven tultua, siksi niitä on niin vaikea saada pilkilläkin. Kallaveden kuhien käyttäytyminen kesällä on kyllä ihan erilaista, kuin talvella. Lämpimän veden aikaan kuhaa tulee lähes aina ja melkein mistä vaan, mutta käykääpäs kokeilemassa jäiden tultua. Ei niitä kiinnosta mikään ?

Eilen löydettiin myös ihan tyhjiä alueita

Iltapäivällä vilkuilimme aurinkoa ja kelloa. Kohta se laskee. Kalastimme vain muutaman kilometrin säteellä olevia paikkoja ja kahden jälkeen lähdimme takaisin kohti satamaa. Pirttilahden suulla oli tosi paljon kalaa ja jopa luotainkin sekosi välillä, kun se erehtyi luulemaan silppuparvia pohjaksi. Parvien alla oli myös tosi paljon saalistajia, mutta meidän vieheet eivät niille kelvanneet. Harvoin näkee niin nirsoja kaloja, että ei käydä edes hipaisemassa. Mitä ihmettä niille olisi pitänyt tarjota?

Keli oli uskomattoman hyvä vuodenaikaan nähden. Aurinko paistoi ja iltapäivällä oli jo lähes tyyntä. Aurinko jopa lämmitti sormia. Ihan täydellinen kalakeli, mutta pimeys oli tulossa pilaamaan meidän reissun. Pakkohan se oli lähteä, kun auringonlasku oli ihan käsillä.

Pakattiin ankkuri ja kerättiin kamat kasseihin. Kello oli pykälässä eli 15.12, mutta jännä juttu, että aurinko ei vielä ollut painunut piiloon. Tarkastettiin vielä Ilmatieteenlaitoksen nettisivuilta auringonlaskun tarkka aika ja kyllä, auringon piti laskea juuri sillä hetkellä. Hyvä ettei jo uutisiin soitettu, että nyt on jotain vialla tällä planeetalla. Sitten tajuttiin, että luotaimen kello oli kesäajassa ?

Jotain outoa oli tässä auringonlaskussa, sillä aurinko oli liian ylhäällä =D

Saatiin siis vielä yksi tunti lisäaikaa pyöriä Pirttilahden penkoissa ja kalan määrä oli ihan uskomatonta. Ja yhtä uskomatonta oli se, että me ei saatu edes tärppejä. Joko ahvenilla ja kuhilla on menossa paasto tai sitten kalat olivat lahnoja. Harvoin kuitenkaan olen sellaisia kalamääriä yhden päivän aikana nähnyt ja vielä onnistunut jäämään ilman tärppejä. Minulla päivän kokonaissaldo oli kaksi kalaa, mutta en valita. Tavoitteet täyttyivät eli jigi pääsi veteen, vene kulki hienosti, pysyin lämpöisenä ja trailerikin nousi luiskalta ylös =)

Avovesikausi on nyt paketissa ja on aika suunnata katse kohti pilkkikautta. Toivottavasti kauden pääsisi aloittamaan jo tämän vuoden puolella. Happosen Seppo oli tehnyt uusia tasurimalleja ja toi meille testiin muutamia.

Sepeteus-tasureita

Isommat ovat kevennettyjä malleja ja kaksi ihan pienintä lyijyisiä. Tasurit ovat kyllä tosi maukkaan näköisiä ja eiköhän se ahventenkin paasto pääty ja ruokahalu palaa, kun pääsevät näiden tasureiden kanssa tekemään vähän lähempää tuttavuutta =) Kiitos Seppo!

Viime viikko meni pakkasten vuoksi sisätiloissa. Perjantaina keli alkoi olla siedettävä ja vihdoin päästiin etsimään uusia kalapaikkoja Lynkkiksellä.

Kallaveden ahvenet ovat jossain lomalla, sillä niitä ei löydy oikein mistään. Olen jutellut useiden kuopiolaisten pilkkimiesten kanssa ja kaikki valittavat samaa: Kallavesi on tyhjää täynnä. Ihan turhahan se oli haaveilla paremmista kalasaaliista tuon kelkan takia, yhtä vaikeaa on kalojen löytyminen, kuin aina ennenkin.

Kelit ovat hellineet, Ahti ei

Perjantaina kierrettiin kelkalla kesäpaikkoja, mutta päivän aikana ei montaa ahventa löytynyt. Outoa, että hauetkin ovat piilossa. Ostin Vartiaisen Jarilta Kirpun kehivapoja ja perjantaina kokeilin niitä ensimmäisen kerran. Rakastuin niihin aivan välittömästi ja melkein hävettää enää edes myöntää, että olen aiemmin uitellut tasureita jollain muovirimpuloilla. Ero on kuin yöllä ja päivällä, Kirpun vavat ovat niin tunnokkaita ja kevyitä, ja tärpit tuntuvat niissä tosi hyvin. Paluuta ei ole entiseen, se on varmaa.

Kehivapa on ehdoton tasuripikintään

Vavalla saa nostettua ja laskettua tasuria nopeasti ja varsinkin jos kalat ovat oikukkaalla päällä, eli eivät itsekään tiedä söisivätkö pohjasta vai välivedestä, kehivavalla voi nopeasti kokeilla mikä on maittavin syvyys tasurille. Perjantain kaikki kalat tulivat Moilasen Pertin tasurilla, se on ollut tosi kova tasuri Kallavedelle nyt.

Lauantai-aamuna pakkasmittari näytti -18 ja hyrrrr, palelsi jo pelkkä ajatus pilkille lähdöstä, mutta lähdettiin silti. Ei meillä kummoisia odotuksia päivälle ollut ja viiteen ahveneen jäi päivän saldo. Nekin olivat sen verran pieniä, että vapautin kaikki. Pertti Moilasen tasurilla tuli taas kaikki kalat.

Moilasen Pertin tasuri ja kuore, kuin kaksi marjaa

Eilen ilmanpaine oli mukavasti laskussa ja luultiin kalan vihdoinkin aloittavan syömisen. Heh, melkein naurattaa, miten surkeasti päivä meni, minun saaliina oli yksi tärppi! Koko päivän luotain piirsi tyhjää. Ajattelin edellisten reissujen takia möyriväni pohjamudissa kalastuksen suhteen, mutta kyllä eilen kaivauduttiin vielä syvemmälle sinne mutaan. Eipä muistu edes mieleen, milloin olisi niin surkeaa kalapäivää ollut. Mutta en masentunut, sillä minulla oli Lynkkis ja sillä minä kuskailin pilkkimiehiä paikasta toiseen.

Eilen oltiin jäällä kahdeksan jälkeen

Kartoitettin paikkoja kolmeen pekkaan, ei auttanut

Kun saisi tällaisen nousun kaikuluotaimeenkin…

Sain facebookissa kommentin koskien sunnuntain kaikuluotaintekstiä ja siinä tokaistiin, että eikö tuo olisi jo sama hakea kalat kalatiskistä. Kommentoijan mielestä kaikuluotaimen avulla kalastus on kuulemma liian helppoa ja kalaa tulee senkun nostaa. Eilen oli luotain, kelkka, akkukaira ja monta kymmentä tasuria mukana, mutta niin vain onnistuin tekemään ämpee-reissun. Aina eivät edes ne varusteet auta, jos vika on pilkkijässä =D

Kevät taisi tulla

Olen haaveillut Hirviselän isoista ahvenista monta kuukautta, mutta sinne on kävellen liian hankala mennä. Nyt kun hankittiin kelkka, niin viime kesän kalapaikat ovatkin tavoitettavissa. Tänään oli tarkoitus hakea ahkiollinen isoja ahvenia Hirviselältä ja oltiin jo kahdeksan jälkeen ajamassa kohti ykköspaikkaa. Ehdimme ajaa kahdeksan kilometriä, kun yhtäkkiä kelkka vaan sammui. Kaikki pimeni ja vauhti hiljeni kuudesta kympistä nollaan sekunnissa. Mitä hittoa?

Ärsytys iski välittömästi ja silmissä lenteli dollareita, joilla oli siivet. Sinnekö meni kelkkarahat, voi Lynkkis minkä teit. Käytetyn moottoriajoneuvon ostamisessa on aina riskinsä, mutta kyllä me luottavaisin mielin tuo kelkka hankittiin. Puattisenkin kanssa on mennyt kaikki niin hyvin eikä koskaan ole matkalle jättänyt. Ja nyt kelkka hajosi heti!

Siihen sammui Lynkkis

Vika löytyi nopeasti, kun Juha huomasi yhden pyörän irronneen matosta. Mistä lie johtui, että pyörä oli kimmonnut taivaan tuuliin. Onko tarakkamies liian painava? Kello oli vasta vähän yli kahdeksan ja Hirviselkä kaukana monen kilometrin päässä. Rantaan oli liian pitkä kävelymatka ja kalaan oli kuitenkin lähdetty, joten minähän aloin kalastaa. Juha kilautti sillä välin kaverille ja sai lohdutuksen sanoja, että eiköhän kelkka meidät rantaan veisi, jos hissukseen ajettaisiin.

Katsoin kartasta, että ihan ok paikkaan kelkka sammui, oikeastaan tosi hyvään paikkaan. Olen selannut Kallaveden karttaa satoja kertoja, mutta koskaan en ollut sitä kohtaa katsonut sillä silmällä. Melkein heti löysin ahvenia ja ne nousivat iloisesti tasurille. Kalojen koko oli vain 150-200g, joten vapautin niitä sitä mukaa, kun niitä tuli. Kyllä se pitäisi vähintään 300g olla, että ahven mukaan lähtisi.

Hieman alamittainen minulle

Luotaimessa näkyi aina välillä kuoreparvi välivedessä ja silloin myös pohjasta ampaisi monta ahventa kohti parvea. Tämänkin päivän ainoa ottipeli oli Moilasen Pertin tasuri. Tasuri on prikulleen samaa kokoluokkaa ahventen ravintokalan eli kuoreen tämän hetkisen koon kanssa, aivan kuin identtiset kaksoset :)

Pohjasta nousee ahvenia välivedessä uivalle kuoreparvelle

Ahmatilla roikkui kuore ja tasuri suusta, kun nostin sen avannosta

Kerrankin oli kaloja, mutta harmittavan pieniä

Muutama mukaan otettava

Tilasin Tommilta Kallavedelle Kalarosvon pystypyrstöisen tasurin. Tasurin vatsa on keltainen, sillä se on monesti ollut toimiva väri Kallavedellä tasureissa. Kyljen ja selän väriä en voi teille kertoa, koska sieltä löytyy taas niin suuri väriskaala, että liekö Tommi laittanut perinteiseen tapaan kaikki maailman värit sinne. Ihan uskomatonta, että tasuri on niin eri värinen eri kulmista.

Kalarosvon pystypyrstö

Tänään kotimatka järveltä rantaan kesti huomattavasti normaalia kauemmin ja kaasupeukalokin stressaantui, kun joutui tekemään niin hentoja liikkeitä. Keskinopeus oli 15 km/h, joka on tietysti enemmän, kuin kävellen, mutta oli se aika puuduttavaa. Toivottavasti Lynkkis ei ota tavaksi tuollaista kiukuttelua. Nyt on sitten vähän kelkan remonttihommia edessä, jospa ensi viikolla pääsisi viimein sinne Hirviselälle asti.

Kotiin päästyä pihaan kurvasi naapurin Seppo, joka on nyt innostunut jigipäiden valmistuksesta. Hän oli muokannut kolmen viikon takaista jigipäätä eri malliseksi ja tämä muoto auttaa jigipäätä uimaan paremmin. Ja onhan se aidon kalan näköinenkin, koko ajan ollaan lähempänä tasurin ulkonäköä :)

Sepeteus-jigipää

Näille kaksikoukkuisille jigipäille on ollut paljon kysyntää ja tämä malli toimii varmasti myös kesällä venepilkissä. Ulkonäköä ja uintia saa nopeasti muokattua vaihtamalla eri värisen/muotoisen pyrstön. Jos on kiinnostusta hankkia tällainen jigipää, niitä voi tiedustella Happosen Sepolta sepedeus@dnainternet.net

Näitä kun ei ainakaan vielä kaupoista saa :)

Jigipäitä saa neljässä eri painoluokassa 15-30g välillä

Koko viime viikon odotin lauantaita, sillä sää- ja etenkin tuuliennusteet näyttivät ihanilta. Hirviselkä kutkutteli mielessä. Lähivedet ovat olleet typötyhjiä viime aikoina, joten olin tosi kiinnostunut Hirviselän kalatilanteesta. Ovatko kaikki kalat siellä?

Viime viikkoina ahventen keskikoko on ollut onnetonta. Melkein kalakukkoja olisi päässyt tekemään niillä jigikaloilla. Ihmeellistä, että ahven ottaa itsensä kokoiseen jigiin. Isojen körmyjen parvet ovat kiertäneet minut kaukaa ja veneessä on ollut joku outo silppumagneetti. Eikö se Ahti usko, että en tykkää pienistä kaloista…

Koko kesän olen etsinyt savustuskokoisia ahvenia ja paras koko savupönttöön on puoli kiloa. Se ei ole liian iso, eikä liian pieni ja sellaisessa kalassa on jo vatsalihatkin syötävän kokoiset, vatsan kohdalla on muutakin kuin ruodot.

Tilasin viikolla Petri Perttulalta ihan hitsin hyvännäköisiä PP-Lures ahvenvertikaalijigejä ja jigipäitä. Näillä on kuulemma tullut kilon ahvenia ja kun kysyin Petriltä saanko ‘kilon ahven takuun’, niin kyllä hän sen lupasi. Aikarajaa takuulle ei kyllä tullut ;)

Ahvenen herkkua

Nämä uudet jigipäät uivat tosi hyvin normaaleihin jigipäihin verrattuna ja kyllä uinti on lähempänä tasurin, kuin normaalin lyijyisen pyöreän jigipään uintia. Vertikaalijigi myös väläyttää kylkeä, kuin tasuri konsanaan. Näitä on pakko testata myös talvella!

Jigipäät 20g, joten näitä voi uitella kovemmassakin aallokossa

Sepeteus-vieheiden valmistaja eli Happosen Seppo kertoi pari viikkoa sitten saaneensa proton valmiiksi uudesta kevennetystä tasurista ja lupasi minulle pari testiin. Näitä tasureita voisi sanoa täsmätasureiksi Kallavedelle, sillä Seppo oli käynyt tuosta meidän venerannasta onkimassa salakoita, tehnyt salakasta muotin ja sillä muotilla lopulta tehnyt tasurin.

Evoluutio 2 -protot

Kun Seppo toi minulle testitasurit, niin yllätyin tasurien ulkonäöstä. Ne ovat tosi aidon näköisiä ja koko oli paljon isompi, mitä olin kuvitellut. Sanoinkin Sepolle, että nämä ovat hienoimpia tasureita, mitä olet koskaan tehnyt. Sepon salakat menevät varmasti ihan täydestä Kallaveden kaloille.

Iso tasuri, mutta isolle kalalle juuri sopiva suupala

Eilen oli siis pitkästä aikaa hyvä keli kalastaa. Kylmähän siellä järvellä on, siitä ei pääse mihinkään, joten eilen kaksi Michelinukkoa ahtautui veneeseen. Meillä oli pilkkivaatteet päällä ja ei ole kalastus, varsinkaan heittely, mitenkään sulavan sujuvaa sellaiset vaatteet päällä.

Mutta inhoan kylmyyttä sen verran paljon, että vaikka olo oli iso ja kömpelö, niin oli se myös ihanan lämmin. Ainoastaan sormet olivat hypotermian kourissa ja pitäisikin hankkia jotkut hyvät ja lämpimät sormikkaat syyskalastukseen. Onko kellään vinkkejä sormikkaista, jotka eivät olisi jäykät, mutta kestäisivät vettä ja vielä pitäisivät nämä nakit lämpiminä? :)

Perjantai-iltana olin laittamassa herätystä suunnilleen neljäksi, mutta kalakaveri kysyi, että miksi ihmeessä, kun aurinko nousee vasta kahdeksalta. Hyvä kysymys, minä olin ihan kesäaikatauluissa vielä menossa. Kylläpä on muuten päivän pituus lyhentynyt, enää pystyy tekemään vain kymmenen tunnin reissuja. Pikapistoja siis ;)

Eilen aamulla Pirttilahti oli näin tyyni

Eilinen pikapisto alkoi aamukahdeksalta ja tuuli oli aamulla vain metrin pari sekunnissa, joten Hirviselällehän minä pörryytin. Matkan varrella sain taas havainnon todennäköisesti taimenesta. Ajoin hitaasti erään saaren vierestä ja siinä oli vettä 32 metriä alla. Hiljensin vauhdin, sillä jäätiin ihastelemaan isoa lintuparvea. Yhtäkkiä näin muutaman metrin päässä veneestä, kun iso tumma pyrstö kävi veden pinnalla. Jäin vain suu auki tuijottamaan ja miettimään, että mikä ihme menee tässä syvyydessä pinnassa. Kai se taimen oli, pyrstö ainakin vaikutti pikavilkaisulla samanmuotoiselta. Hieno kokemus :)

Jatkettiin matkaa kohti ykkösahvenpaikkoja. Perillä pari ensimmäistä tuntia olin aikalailla maani myynyt. Suuret toiveet ja odotukset isoista ahvenista alkoivat taas murentua, aivan kuten lähes jokaisella aiemmallakin reissulla. Aamulla intoa täynnä ja siitä pikkuhiljaa palataan samaan vanhaan kalattomuuteen. Missä ihmeessä ne ahvenparvet luuraavat?

Onneksi muistin Happosen Sepon vinkit Hirviselän ahvenpaikoista. Pari kuukautta sitten hän merkitsi minulle karttaan paikat, joista kannattaa kokeilla ja yksi juurikin niistä paikoista piirsi vihdoin isoja ahvenia alle. Olin jo täysin unohtanut miltä isot ahvenet näyttävät Down vu:ssa. Ne näyttävät niin kauniilta <3 Se näkymä saa tosiaankin sukat pyörimään jaloissa :)

Siellä olisi tarjolla isoja ahvenia

Pitkästä aikaa siis löytyi ahvenia, mutta se ei tarkoittanut vielä suuria saaliita. Ahvenparven siirtäminen veneeseen asti on se työläin vaihe. Ja aika heikonlaisesti kalat söivät. Kaikenmaailman uittotyylit tuli kokeiltua, kymmenen eri tasuria ja hirmuinen kasa jigejä. Lopulta kun iso köllikkä tärppäsi, se kelpuutti Lunker Cityn Swimfish kuorejigin. Sama jigi, joka on ollut huippuviehe pari viime kuukautta Kallavedellä.

En saanut eilen yhtään kalaa heittelemällä, kaikki tulivat vertsutyylillä

Minulle jäi päivän isoimman ahvenen titteli, 530g ja 35cm ja vihdoin sain kalan, jota olen savupönttöön etsinyt.

Näitä kun tulisi joka reissulla muutama

Ahvenparvi löytyi kahdeksasta metristä ja olipas aika yllätys, että samasta parvesta löytyi myös kuha. Kuha otti Fishunterin 5,5cm kokoiseen jigiin.

Pikkukuha oli nätin värinen

Pikkukuhalle maistui pikkujigi

Ahvenia löytyi myös parista muustakin paikasta vielä, mutta ne olivat tosi nirsoja ottamaan. Kalakaveri sai ul-vehkeillä ja tosi pienellä jigillä paremmin kalaa, kuin minä kymmensenttisellä jigillä. Sekin oli eilen liian iso.

Kalakaverin päivän isoin 35cm ja 480g

Sepon tekemä salakkatasuri herätti myös kiinnostusta ja sitä käytiin tökkimässä. Sain sillä ahvenen ja hauen, ja joku iso kala oli kiinni, mutta karkasi. Eilen koko oli liian iso ahvenille, mutta kunhan syönti paranee, niin salakka on huippuviehe Kallavedelle. Vaikka tasurilla on mittaa koukusta koukkuun 13cm, niin uinti on ihmeen rauhallinen. Tasuri vilauttaa tosi kivasti kylkeä ja kyllä Seppo taisi iskea kultasuoneen tämän tasurinsa kanssa. Ulkonäkö ja uinti on huippua!

Pikapistomme päättyi kuudelta auringonlaskuun :) Kun hämärtyi, niin kokeiltiin vielä yksi Pirttilahden lähellä oleva vitosen patti. Ensin patti vaikutti ihan tyhjältä, mutta sitten yhdellä penkalla kahdeksassa metrissä näkyi kalaa. Uittelin Lunker Cityn kuoretta ja haukimainen viiva ponkaisi pohjasta kohti. Veneeseen nousi pieni kuha. Ohhoh ja tähän aikaan.

Vielä viiden jälkeen vähän ennen auringonlaskua löytyi kuhia

Vapautin kalan ja ehdin saamaan jigin pohjaan, kun samanlainen viiva ponkaisi vastaan. Kelasin kalan veneeseen ja taas kuha. Tällä oli mittaa 45cm ja tyytyväinen hymy ilmestyi kasvoille. En olisi uskonut mittakalaa enää tänä vuonna saavani. Mutta hyvä näin ja savukuha on myös hyvää, pääsee ahventen kaveriksi pönttöön. Olipas muuten erikoisen kiva kalareissu pitkästä aikaa, vaikka kalaa ei hirveästi tullutkaan. Parempi tämä kuitenkin oli, kuin ne kukkoahvenreissut.

Harvinaista herkkua tähän vuodenaikaan

Kuuden aikaan alkoi jo hämärtämään, kun saavuttiin satamaan

Satsi savukalaa

Kissa-apulaiset ovat aina valmiina

“Kai minä edes yhden noista kaloista saan?” T. Wilma

Tänään herkuteltiin savukaloilla

Seppo soitti tänään iltapäivällä, että nyt olisi myös Evoluutio 1 tasureita valmiina testikäyttöön. Hän oli juuri käynyt koeuittamassa tasurit ja nakkasi pari meille testattavaksi. Tämä ykkösversio on kevennetty balsalla ja ylempänä esitelty kakkosversio muovilla. Jos lukijoiden keskuudessa on tasurista kiinnostuneita, niin uusia Evoluutioita, kuten myös muitakin vieheitä (vaappuja ym.) voi tilata Sepolta suoraan, yhteystiedot löytyvät Sepeteus vaappujen -nettisivuilta tästä linkistä.

Evoluutio 1, pituus koukusta koukkuun 13,5cm

Näillä ei sitten pieniä kaloja tulekaan =)

Muistatte varmaan, kun testasin Chef’s Choice veitsenteroitinta tässä syksyn aikana. Mastermark Brands lahjoitti yhden teroittimen arvontapalkinnoksi ja huomenna on arvontapäivä. Joku onnekas saa veitsensä teräviksi, jee! :) Linkki.

Valitettavasti vain yksi voi voittaa teroittimen, mutta mikäli onni ei suosi juuri sinua ja haluaisit kuitenkin hankkia Chef’s Choice teroittimen itsellesi, niin blogin lukijat voivat hankkia teroittimen -20% alennuksella Mastermark Brands verkkokaupasta. Siellä on muitakin malleja tarjolla, myös käsikäyttöisiä sähkökäyttöisten lisäksi. Tilausten toimituksen saatte puoleen hintaan. Oiva vinkki esimerkiksi isänpäivä- tai joululahjojen kanssa tuskaileville. Ei muuten lahjan saaja pety =)

Jos päätätte hyödyntää tarjouksen, niin käyttäkää alennuskoodia FISHMESHARP

Koodi antaa kaikista Chef’s Choice teroittimista -20% alennuksen. Koodi on voimassa 15.12.2016 asti, joten esimerkiksi joululahjoja ajatellen tässä on vielä mukavasti aikaa tilata :) Tuotteisiin pääset tutustumaan tästä linkistä.

Aiemmat veitsenteroitinpostaukset löytyvät tästä ja tästä.

Kylläpä on sää suosinut suomalaisia viime päivinä ja ihanaa on ollut olla ulkoilmassa. Lähiaikoina on tullut kalastettua tosi paljon, mutta ei missään nimessä kyllästymiseen asti. Kalakelit eivät enää parempia voisi olla, tuulen puuskatkin nolla metriä, mikä on tosi harvinaista herkkua.

Käytiin perjantai-iltana Hietasalon suunnilla kalassa, sillä olen vähän kyllästynyt Pirttilahden samoihin vanhoihin paikkoihin. Pirttilahti on ollut jotenkin hirmuisen kitsas kalojensa kanssa koko kesän. Viime viikolla kävin pari reissua uusilla paikoilla, Teemun kanssa maanantaina ja Kimin kanssa keskiviikkona. Jotenkin tuntui, että heidän paikoillaan kalaa näkyi paljon enemmän, kuin minun omilla perinteisillä Pirttilahden pateilla. Nyt aion vähän alkaa kartoittamaan uusiakin seutuja, jotta saan lisää hyviä paikkamerkkejä plotteriin. Ollinselkä, Roninselkä ja Hirviselkä, erittäin mielenkiintoisia ja potentiaalisia paikkoja. Jokainen toki on iso selkä, joten kovassa aallokossa ne paikat täytyy unohtaa. Roninselällä kylläkin on paljon saaria, joten niiden suojassa pystyy tuulisella kelillä kalastamaan.

Perjantai oli ihme päivä, ei löydetty merkkiäkään kuhista! Outoa. Jonkun verran löytyi ahvenia ja olivat kyllä hurjalla purulla sen aikaa, kun parvi vieressä pysyi. Kun kelasi muutaman kierroksen jigiä, kalat repivät ja tärppivät. Kun kelasi uudestaan, ahvenet tappelivat jigistä koko ajan. Joka ikisen kelauksen jälkeen piti tehdä vastareita, mutta kun eivät pikku pirulaiset tarttuneet.

Jigeistä katkeili pyrstöjä, kun niin kova nälkä niillä oli, mutta koukkuun niitä ei meinannut saada. Onneksi raitapaitoja kävi veneessäkin jonkun verran, mutta takaisin kotiinsa niin pienet oli passitettava. Vertikaalilla en saanut perjantaina mitään, kaikki kalat tulivat heittelemällä.

Viikolla tuli shoppailtua ja puhuinkin aiemmin, että tilasin Okuman Inspira kelan. Kela saapui sopivasti viikonlopuksi ja tykkään kyllä kybällä =D Tosi sulava ja pehmeä kelattava vanhaan kelaan verrattuna, hyvä ostos :)

Happosen Seppo on kysellyt minua mukaansa uistelemaan muutaman kerran, mutta aina ovat aikataulut menneet ristiin. Lauantai-iltana oli Sepolla taas vapaata ja se sopi myös meille, joten treffattiin uistelun merkeissä. Lähdettiin Pirttilahdesta suuntana Hirviselkä. Seppo oli kuullut ystävältään aiemmin lauantaipäivänä, että kuhan syönti on Kallavedellä heikkoa. Kyllä Seppo meille kuitenkin kuhafileet lupasi, jos ei uistelemalla, niin sitten hänen pakastimestaan :) Kalantulo oli siis kerrankin satavarmaa.

Lähdettiin satamasta puoli viideltä ja tarkoitus oli uistella 5-6 tuntia. Pelipaikoille päästyä Seppo alkoi virittelemään vapoja ja kyllä se vaan aina yhtä vaikealta näyttää. Tai siis sehän näyttää ihan todella helpolta Sepon tekemänä, kun Seppo osaa tehdä valmistelut vaikka silmät kiinni, mutta minä olen ihan kuutamolla, jos jotain pitäisi oma-aloitteisesti tehdä. Ei onnistu. Hyvä, että osaan pitää vapaa oikein päin kädessä.

Seppo ei käytä muita vaappuja, kuin itse valmistamiaan Sepeteuksia, ja miksipä käyttäisi, kun omat vaaput antavat kalaa hurjia määriä. Minä olin ratissa, kun “pojat” laittelivat vaappuja uimaan ja kyllä muuten lauantai-iltana Kallavedellä uiskenteli ihan hiton hyvän värisiä vaappuja! Nättejä, kuin mitkä :)

Aika nopeasti alkoivat siimat kiristymään, kun vaaput lähtivät uimaan ja tasaiseen tahtiin veneessä kävi kuhaa ja haukea koko illan ajan. Mitään isompaa ei lauantaina ollut liikkeellä ja se kasin kuha jäi vielä näkemättä. Luotan kyllä Seppoon ja uskon, että joku kerta Sepeteus-vaappu sellaisen kyytiin poimii, onhan se jo kerran poiminut :) Sellainen mörkö olisi kyllä mukava nähdä livenä.

Seppo valmistaa vaappujen lisäksi myös tasureita, joten jos Sepeteuksilla haluaa kalastaa ympäri vuoden, se onnistuu. Vaappumalleja Sepolla on seitsemän erilaista. Sepeteus-vaappujen kotisivuihin voi käydä tutustumassa täällä.

Kännykällä vaikea saada kuvia vaappujen todellisista väreistä, mutta eiköhän tämä kuva jotain kerro :) Lisää värejä löytyy kuvaa klikkaamalla.

Illalla siirryimme vielä Ollinselän suuntaan, jossa uistelimme pari tuntia. Yhteensä otimme mukaan kuusi ruokakuhaa ja yhden isomman ahvenen. Voin sanoa, että palvelu pelasi, sillä ihana Seppo fileoi meille kalat mukaan. Ihan huipputyyppi!

Ja kalaa nousee!

Päätöntä menoa =)

Oltiin kotona yhdentoista maissa ja ehdittiin käydä pikatreffeillä nukkumatin kanssa, sillä kello oli soimassa jo neljältä. Kerrankin nollatuuli, joten tarkoitus oli lähteä heti aamusta Ollinselälle. Sieltä on nyt huhupuheiden mukaan noussut ihan kohtuukokoista kuhaa.

Ollinselkä tänä aamuna kuuden hujakoilla

Ollinselkä oli hiljainen. Löydettiin ihan mukavasti kalaa, mutta taas ne olivat nirsolla päällä. Heittelin, vertsuilin ja jopa uittelin pitkästä aikaa tasureita, mutta en saanut tärppejä. En edes hipaisua! Selkeästi oltiin väärissä paikoissa.

Täytyi vaan kartoitella alueita Puattisella tarkemmin ja pikkuhiljaa alkoikin aktiivisempaa kalaa löytymään. Löydettiin ihanan hurjia ahvenia, jotka kelpuuttivat vertikaalityylillä uitetun jgin. Ja uittotyylikin piti näille ahvenille olla juuri oikeanlainen. Ensin uittelin jigiä kalojen yläpuolella, mutta ketään ei kiinnostanut. Sitten laskin jigin pohjaan ja pomputin pari kertaa. Sen jälkeen kun lähdin nostamaan jigiä, niin kaikki halusivat sen. Jännää! Ahvenet tarttuivat ihan pohjan tuntumasta, tuskin enempää, kuin 10cm pohjasta. Eivät siis nousseet jigille. En tiedä, olisiko kenties tuo pohjassa pomputtelu auttanut tasureita toimimaan.. se jäi kokeilematta.

Päivän eka :)

Päivän toka :)

En saanut tänään ensimmäistäkään kalaa heittelemällä, vaikka heittelin samaa jigiä, millä vertsuilin. Tärppejä kyllä tuli heittelemällä jonkun verran, mutta tartutus oli tosi vaikeaa. Vertsutyylillä vastaiskun sai tehtyä oikein makoisasti ja kalat pysyivät hyvin kiinni. Ahvenet löytyivät 7-9 metristä ja erikoista, että kuhaa oli 6-7 metrissä eli matalammassa. Yhtään isompaa kuhaa ei tänään tullut ja selkeästi tämän viikonlopun jigailut ovat antaneet paremmin ahventa, kuin kuhaa.

Välivedessä ui silppua, jota pohjassa olevat ahvenet saalistivat

Vielä antaa isomus kuha odottaa itseään, olisihan semmoinen kunnon köllikkä mukava saada siiman päähän pitkästä aikaa. Jotain uutta on ehkä keksittävä, jotta kuhahaaveet toteutuvat. Nyt ainakin alan etsimään uusia kalapaikkoja, sillä tänäänkin Hirviselällä olisi ollut tosi paljon mielenkiintoisia paikkoja, mutta aika loppui kesken. Täytyy katsoa, jos ensi viikolla kävisin Puattisella kartoittamassa uusia mestoja, kelit ainakin pitäisi olla kohdillaan =)

Kuinkas muiden kalansaaliit, oliko ahven- vai kuhavoittoinen viikonloppu? :)

Kuten viime postauksessa kerroin, vietimme Juhannuksen perinteisesti risteillen. Palasimme kotiin kuitenkin jo lauantaina, joten kalaan lähtö houkutteli pahasta jet lagista huolimatta =) Vai mikähän lie ramasi, kun aikaero ei kuitenkaan ollut kuin tunnin ;)

Päivä Tukholmassa imee mehut =)

Karttaselain toimi vähän isommassakin Puattisessa :)

Lauantai-illalle säätiedotus näytti poutaista keliä. Kuitenkin taivaalle katsoessa näkyi vain tummia pilviä. Uskoako omia silmiä vai Poudan Pekkaa.. Ajettiin satamaan ja alettiin valmistautumaan lähtöön. Samassa taivas alkoi jyrähdellä ja tipautella hiljalleen vettä. Pekka oli siis väärässä. Pilvet näyttivät liikkuvan onneksi nopeasti, joten päätimme odotella ukkosen menemistä ohi.

Vajaan tunnin se jaksoi sataa ja sen jälkeen keli vaikutti juuri siltä, mitä säätiedotukset olivat lupailleet. Kun lähdimme kotoa, lämpötila oli 27 astetta, mutta sateen jälkeen enää parikymmentä. Hyvä keli, mutta koska kotoa lähtiessä oli helle, minulla oli taas vain hyvin ohuet kesävaatteet päällä :)

Sieltä se hyvä keli pilkistää

Alun perin meinasimme lähteä Hietasalon suunnille, mutta ukkonen sotki suunnitelmat. Ei kehdattu lähteä yli 10 kilometrin päähän, jos ukkonen päättääkin vielä palata. Myöskään sadevaatteita ei ollut mukana ihan Pekasta johtuen.

Kävin kokeilemassa sateenkaaren pään, aarre oli kai jo viety :(

Kierrettiin vanhoja tuttuja paikkoja Pirttilahden ympäristössä ja kalat olivat tosi passiivisia. Käväistiin myös kokeilemassa viime viikolla useamman kilon ahventa antanut paikka ja sieltä kyllä löysimmekin elämää. Kalakaverin mielestä ne ahvenet olivat kuitenkin liian pieniä, joten jatkettiin isompien etsimistä.

Kommon Köykänen oli taas raitapaitojen herkkua

Ilta ja yö olivat tosi vaikeita ja olen jo täysin luopunut toivosta löytää mittakuha Pirttilahdesta. Todennäköisesti niitä ei edes ole siellä, ovat varmaan uineet Sotkalle.. Auringon laskiessa minua alkoi taas yllättäen paleltaa ja jouduin lainaamaan kalakaverin vaatteita.

Kovin myöhään ei kehdannut tyhjää kalastaa, mutta kokeilimme ennen rantaan lähtöä vielä yhden uuden paikan, jossa oli vettä viitisen metriä. Uittelin Happosen Sepon lyijyistä tasuria, jonka hän teki minulle viime kesänä venepilkkimistä varten. Tasuri olikin lopulta yön tehokkain ottipeli, koska sain sillä lauantain ainoat kuhat. Eihän ne nyt hyvänen aika mittakuhia olleet nähneetkään, mutta laji sentään oli oikea.

Ihana kesäyö, mutta kotiin joutaa, kun ei kala syö :)

Sunnuntai oli huippupäivä veneilijöille kelien suhteen. Käytiin heittämässä päivällä muutaman tunnin reissu ja tottakai edellisyön pettymys mittakuhan suhteen oli jo unohtunut, joten olin taas aivan satavarma suuresta kuhasta =) Vesillä oli tosiaan ruuhkaa, ei ole vielä kertaakaan tänä kesänä ollut noin paljon porukkaa liikenteessä. Mentiin suoraan erääseen salmeen, josta kerroin viime viikolla. Kuhat kuulemma viihtyvät vähän syvemmässä ja virtaavassa vedessä päivällä, joten kalojen pyytämisen piti kaiken järjen mukaan olla piece of cake. Senkun nostellaan kylmälaukkuun.

Perille päästyä päätin pilkkiä edellisenä yönä kuhia antaneella Sepon tasurilla ja seurasin tasuria koko ajan luotaimen näytöltä. Yhtäkkiä se tarttui johonkin kiinni, vaikka pohjaan oli matkaa ainakin puoli metriä. Revittiin tasuria irti kauan aikaa ja se oli varmaan tarttunut johonkin tukkiin, sillä siima tuli aina hieman vastaan. Lopulta siima katkesi ja minun ottipeli jäi sinne. Taisi olla ensimmäinen tasurimenetys ikinä :( Muutama tunti tyhjän pyytämistä riitti ja päivä oli tyylipuhdas MP. Pyh, pidä Ahti kalas =)

Kuinkas muilla sujui Juhannus? Kävittekö kalassa ja tuliko saalista? Lehdistä sai taas lukea Juhannuksena vesillä sattuneista onnettomuuksista, tosi ikäviä asioita :( Muistetaan olla varovaisia veneellä liikkuessa ja pitää maalaisjärki matkassa.

Facebookissa on muuten taas arvonta käynnissä, joten facetyypit: käykäähän tykkäilemässä =)

Kuvaa klikkaamalla pääset Facebookiin

Etsii, muttei löydä. Sillä teemalla on viimeiset kahdeksan päivää taaperrettu. On kierretty lampea, Kallavettä ja Sotkaa. Tiukassa on ahven.

Sunnuntaina oli mahtava päivä kelien puolesta ja lähdettiin kokeilemaan viime talvista kuhapaikkaa Sotkalta. Sain sieltä pilkkiennätyskuhani reilu vuosi sitten. Paikka on yleensä aika tuskien taipaleen takana, mutta nyt sattui mukavat hankiaiset, joten kuhapaikalle pääsi ilman puolen tunnin umpihangessa rämpimistä.

Matkanvarrella Sotkalle mennessä oli kesäiset tunnelmat

Suunnattiin suoraan hotspotille ja pilkkikaveri vetäisikin melkein heti vajaan 400g ahvenen. Olin jo raapustamassa kalenteriin merkintää, että ‘tänään ahven alkoi vihdoinkin syömään’, mutta tyhjää luotainta syrjäsilmällä tuijottaessani jätin merkinnän tekemättä. Väärä hälytys! Kaloille ei ruoka maistunut enää loppupäivänä ja niinhän siinä kävi, että minulle jäi puhdas nollatulos siltä päivältä.

Kirppishankinta, ehkä maailman paras sellainen ;)

Pilkkikaveri nappasi Sotkalta lähes raidattoman ahvenen

Blogin ja Facebookin kalastusryhmien ansiosta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Mikäs sen mukavampaa, kuin höpötellä kalastusjuttuja toisen kalastushöppänän kanssa. Tänään pääsin erään höppänän mukaan Suvakselle :) Jari haki minut aamulla ennen kuutta kyytiin ja lähdettiin aamusyönnille. Elämäni toinen pilkkireissu Suvakselle ja tänään pääsin vähän edemmäksi rannasta kuin viimeksi, koska meillä oli kelkka mukana.

Aamulla kyyti oli kylmää, sillä pakkasta oli viisitoista astetta. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lämpötilakin alkaisi varmasti kohoamaan pikkuhiljaa.

Happosen Sepon uusi vähän pienempi malli testiin, huikeat värit!

Aamun ensimmäinen avanto oli hyvä. Olisin voinut istua siinä koko päivän, sillä luotaimessa oli elämää! Se tuntui niin hyvältä tyhjien näytöntuijotustuokioiden jälkeen. Viivoja nousi tasurille ja olin niin onnellinen jo pelkistä kalahavainnoista.

Tärppejä ei kuitenkaan tullut. Vaihtelin tasureita ja kokeilin muikkua ja kuoretta. Vihdoin yksi kala tärppäsi Taavitsaisen Ismon tekemään kuorekevennettyyn. Jarikin nosti kohta viereiseltä avannolta vajaan 600g ahvenen. Aloin jo melkein kaivelemaan kalenteria ja kynää taskusta. Ihanaa ahvenet, kun teille vihdoin tuli nälkä :) Ottaisitteko vähän kuoretta?

Ismo Taavitsaisen valmistama kevennetty maistui Suvaksen ahvenelle

Ilo oli yllättäen taas ennenaikainen, sillä ahventen syönti loppui kuin seinään, vaikka alku vaikutti niin hyvältä. Päivä oli onneksi vasta alussa. Päätimme vaihtaa paikkaa vähän syvempään. Aamun paikoilla oli 11 metriä vettä ja lähdimme 13-15 metrin montuille. Siellä Jari oli kuulemma nähnyt kaikuluotaimen näytöllä banaaneja jonain aiempana talvena. Selvennyksenä kerrottakoon, että “banaanit” olivat keltaisia ajoahvenkaaria luotaimen näytöllä.

Jari teki minulle merkin paikkaan, jossa voisi olla banaaneja

Ensimmäisellä avannolla vettä oli 12 metriä ja näyttö oli typötyhjä. Ei edes silppua, saati silppua ajavia ahvenia välivedessä. Tiputin Kalapelen muikkukevennetyn muutama metri pohjan yläpuolelle. Ei tapahtunut mitään. Laskin tasuria vielä alaspäin ja jätin paikoilleen. Kohta pohja alkoi elämään ja pohjasta nousi hitaasti viiva kohti. Ei ollut iso, mutta parempi kuin ei mitään. Pidin tasuria paikallaan ja kala tuli kohdalle ja tärppäsi. Olipas ahne tärppi! Kelasin kalan jäälle ja ahven oli syönyt tasurin takakoukusta ihan kunnolla. Harmi, kun enempää ei enää kaloja noussut, vaikka kokeilin samaa taktiikkaa uudestaan. Tuommosia ahmatteja olisi helppo nostella jäälle, pysyisivät ainakin hyvin kiinni.

Nulikka kelpasi raitapaidalle

Päätettiin vaihtaa taas paikkaa vähän matalampaan, noin kympin veteen. Kello oli jo iltapäivän puolella. Jari sai vielä yhden pienen ahvenen, mutta sen jälkeen hiljeni täysin. Minulta loppui juuri sopivasti luotaimesta akkukin, joten oli aika pakata kamppeet ja suunnata rantaan.

Voiko pilkkikeli parempi olla?

Päivän saldona neljä ahventa ja moni olisi tämmöiseen reissuun pettynyt. Minulla oli kuitenkin erittäin hauska ja opettavainen päivä. Jari kertoi mielenkiintoisia kalajuttuja ja vinkkejä, ja kahdeksan tuntia meni kuin siivillä. Pakkanenkin lauhtui aamun lukemista, joten mikäpä oli Suvaksella pilkkiessä. Hieno oli myös kulkupeli, taidan alkaa uskomaan taas joulupukkiin, jos se muistaisi minua ensi jouluna =) Kilttihän minä olen jo valmiiksi :)

Näkeekö muut tässä kuvassa pikkukaloja jahtaavan ajoahvenen? Niin minäkin ;)

Kiitos vielä Jarille huippupäivästä! =)