Muutama viikko sitten vannoin, että enää en mene pilkille, jos on kova pakkanen. Minun oli kuitenkin pakko syödä sanani, sillä Siperiasta saapunut kylmyys jämähti Suomeen ja lauhaa keliä ei ole lähiaikoina luvassa. Jos haluaa pilkkiä, se on pakko tehdä pakkasessa.

Täytyy yrittää ajatella positiivisesti. Pakkastahan voisi olla neljäkymmentä astetta, nyt sitä on vain puolet siitä. Mutta valitettavasti se positiivinen ajattelu ei lämmitä, kun istuu umpeen jäätyneellä avannolla varpaat tunnottomina.

Erään aamun pakkaslukemat

En ymmärrä miten minusta on tullut tällainen vilukissa. Tänä talvena varpaat ovat olleet jäässä tosi monella reissulla, vaikka ostin uudet Muckbootsitkin ja niiden piti olla superlämpöiset. Epäilen kyllä vian olevan minun varpaissani, en kengissä :)

Kovimmilla pakkasilla olen pukenut Nevercoldin lämmitettävän liivin ja rukkaset ja en kyllä olisi voinut olla jäällä ollenkaan ilman niitä. Onneksi joku viisas on keksinyt sellaisia tuotteita meille kylmyyttä inhoaville henkilöille :)

Pari kolme vuotta sitten Sotkanselkä oli yksi minun lempipilkkipaikoistani. Sieltä tuli kuhia ja hyvänkokoisia ahvenia. Tänä talvena olen kuullut huhuja, että Sotka olisi ollut oikukkaana ja tosi kitsaana. Mehän käväistiin siellä yksi reissu alkutalvesta ja hyi, se oli kyllä kammottava keikka, kun keli oli jäinen ja tuulinen. Ei jäänyt hyviä muistoja.

Nyt kun on kelkkakelit, niin ajateltiin, että käydäänpäs tsekkaamassa Sotkan tilanne. Jos porukka on siellä koko talven pilkkinyt tyhjää, niin ehkä he ovat kalastaneet vääriä paikkoja. Tehtiin kunnon suunnitelma Sotkan reissulle ja aikomuksena oli kierrellä tuttuja ja uusia paikkoja. Olin tosi innoissani ja aivan varma, että kalaa löytyy.

Lähdimme Puutossalmen lossilta jäälle

Heti aamusta näin luotaimessa ajoahvenparven ja ne ovat ihania tilanteita, kun kaikuluotaimen näytössä näkyy kuoreparvi ja sen alla kuoretta ajavia ahvenia. Mutta tässä tapauksessa asiassa oli pieni mutta. Tilanne meni niin, että lähdin hakemaan kelkkaa n. 150 metrin päästä ja jätin luotaimen avannolle. Palasin takaisin viiden minuutin päästä ja ihan mielenkiinnosta kelasin luotainnäkymää taaksepäin. Siellähän oli tosiaan ollut tilanne, että avannon alle oli ilmestynyt tiheä kuoreparvi ja sen alla mutkitteli ahvenia.

Tuntui, kuin olisin tarkastanut vanhaa lottolappua tämän viikon numeroista ja siinä olisi ollut kuusi ja lisänumero oikein. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Miten voi olla niin huono tuuri, että sen muutaman minuutin aikana ajoparvi ehti käydä minun avannolla? Laskin heti tasurin avantoon ja vaikka istuin samalla avannolla vielä varmaan kaksikymmentä minuuttia, mitään ei ilmestynyt enää näyttöön.

Sain kuitenkin uutta potkua päivään siitä tapahtumasta, sillä tiesin, että ahven on syönnillään ja kunhan me ne löydetään, niin toista kertaa en tilannetta mokaa.

Sotkalla satoi ihania lumihiutaleita, tässä hienoimmat kuvattuna minun rukkasen päällä =)

Kurvailtiin Sotkanselällä rannalta toiselle ja etsittiin kalaa ahkerasti. Kaikesta etsimisestä huolimatta emme saaneet päivän aikana ensimmäistäkään kalaa! Ihan uskomatonta, Sotka tosiaan on tukossa ja voi olla, että tänä keväänä ei kovin montaa reissua tule sinne enää tehtyä. Harvoin on niin huono syönti, että me molemmat Juhan kanssa jäädään ilman kaloja. Mutta Sotka on Sotka. Tosi usein sieltä on tyhjin käsin joutunut lähtemään, mutta joku siinä silti kiehtoo. Se järvi saa nyt kuitenkin olla meiltä rauhassa jonkun aikaa.

Voi Sotka minkä taas teit…

Tämän Siperian tervehdyksen vuoksi on käyty kalassa vaan lähialueilla, sillä yli 20 asteen pakkasessa ei ihan täyttä pilkkipäivää kärsi ulkona olla. Onneksi asutaan lähellä Kallavettä ja linnuntietä rantaan on vain 150 metriä. Ollaan tehty muutama reissu Etelä-Kallavedelle ja lähdetty kelkan kanssa Pirttilahden satamasta.

Meidän Lynkkis ei ole ollut kovin innoissaan aina aamulla lähdössä ja sitä on saanut houkutella monta kertaa käynnistymään. Ja autokaan ei ole joka kerta ollut yhteistyöhaluinen. Kai nämä reilun kahdenkympin pakkaset alkavat olla siinä rajoilla, että kannattaako pilkille ylipäätään lähteä.

Vähän säälitti kiusata vanhaa Lynkkistä

Ajaminen on vähän hankalaa tällaisen kypärän kanssa

Kala ei ole ollut kovin aktiivista, mutta kyllä me muutamia ruokakaloja on saatu. Tahti on kuitenkin ollut aika hidasta, mutta toisaalta eipähän ole sormet jäätyneet kaloja nostellessa. Sain Happosen Sepolta testiin uuden prototasurin ja nimesin tasurin värin Jäämuikuksi. Tasuri on ollut viime reissuilla ylivoimainen ja jostain syystä Kallaveden kalat ovat tykänneet siitä tosi paljon. Tasuri antoi kalaa useampana päivänä ja Kallaveden ahveniksi kalojen koko oli hyvää.

Jopa melko pienet ahvenet iskivät hanakasti Sepon uuteen kevennettyyn

Sepon tasuri toimi useampana päivänä

Jäämuikku-väri on ainakin tällä hetkellä pop

Saatiin Rantamäen Manulta pieniä luomukevennettyjä testiin ja hyvin toimii Mr. Manutkin Savossa. Ensimmäinen uinti antoi vajaan puolen kilon kalan, vaikka ensin avanto vaikutti ihan tyhjältä.

Mr. Manu toimii loistavasti

Mr. Manun uusi pieni protokevennetty

Hurjaa ei kyllä syönti ole ollut siihen nähden, että montako tuntia avannoilla on taas nökötetty, mutta sentään jotain. En tiedä miten tämä pakkanen vaikuttaa kaloihin, ainakaan korkea ja tasainen ilmanpaine ei omien kokemusten mukaan ole paras kalansyöntikeli, mutta ainahan siellä joukossa on yksi tai kaksi nälkäistä kalaa.

Sain nappaistua hienon kuvan, kun lentokone lensi ohi

Isoja potteja ei meinaa Kallavedestä kuitenkaan löytyä, olisi se joskus mukava saada vaikka muutama kala per avanto. Nyt se meinaa mennä niin, että yksi kala per kymmenen avantoa. Tai voihan se reissu päättyä myös kirjaimiin M ja P, kuten eilen.

Eilen oli näin kirkasta ja oikeastaan keli on ollut ihan samanlainen koko viikon

Nätti keli, mutta älkää antako kuvan hämätä, siellä oli todella kylmä

Käytiin vielä tänään pikapisto Kallavedellä, kun lämpötila oli aamulla hetkellisesti oikein mukavissa lukemissa. -9 astetta ei tuntunut enää missään viime päivien pakkasten jälkeen ja kalastuksesta pystyi taas nauttimaan täysin rinnoin.

Tänään pakkasta oli alle kymmenen astetta

Tai ei se ihan pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, sillä kolme sinttiä per naama päivän aikana ei kovin kummoisesti mieltä lämmittänyt. Ei niin ei, pakko se on uskoa. Kallavesi ei minulle potteja anna, ei sitten millään. Hankalaksi menee ahvenruokien valmistus, jos joutuu kaksi viikkoa käymään kalassa, että saa yhden aterian tehtyä.

Tänään ei paljon parempi keli olisi voinut olla

Antaa nyt pakkasten paukkua ja pilkkivehkeiden lomailla jonkun aikaa. Lähden uusille vesille heti, kun keli lauhtuu. Toivottavasti sieltä sitten se lottovoittokin, eli kunnon ahvenpotti, osuu kohdalle. Olisi se kerrankin mukava saada täydet seitsemän oikein Ahdin veikkauspelissä. Sitä odotellessa…

Oletteko te uskaltautuneet pilkille näillä pakkasilla ja onko kala syönyt?

Alkuviikosta on KYLMÄ! (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)

Nuoret, muistakaa tämä kilpailu! Ja vanhat, jakakaa kilpailuilmoitusta eteenpäin ;)

Hei taas pitkästä aikaa, minä käväisin risteilyllä ja kyllä jo kahdessa päivässä ehti tulla ikävä Kuopiota ja kalavesiä ☺️

Sain viime postaukseen ihan älyttömän paljon kannustavia kommentteja teiltä, kiitos! Se motivoi kirjoittamaan, kun tietää, että ei tarvitse “jutella tyhjille seinille” :)

Juhannuksena kävin koleasta kelistä huolimatta kalassa ja minulla onkin paljon raportoitavaa niistä reissuista. Emme olleet käyneet Kallavedellä toukokuun lopun jälkeen ollenkaan ja viime torstaina lähdimme katsastamaan kalatilanteen sinne. Viimeksi kun siellä kävimme, veden lämpötila oli seitsemän astetta ja kalantulo heikkoa. Ajattelin nyt, että vedet olisivat lämmenneet rutkasti ja kalat aktivoituneet syömishommiin. Vielä mitä, vesi oli kaksitoista asteista ja pohja piirsi tyhjää.

Bella olisi halunnut lähteä kippariksi

Keli oli tosi tuulinen ja jouduimme kalastamaan suojaisissa paikoissa lähellä Pirttilahtea. Suomi vietti keskikesän juhlaa ja kalareissulle olisi tarvinnut pilkkihaalarin. En arvannut, että veneessä taretakseen päälle olisi pitänyt pukea toppavaatteet ja muistoksi torstain reissusta sainkin flunssan.

Keli näytti lämpöisemmältä mitä oli

En edes muista milloin minulla olisi ollut niin kylmä. Vieläkin naurattaa se päivä, sillä jouduin penkomaan laukusta lämmikettä itselleni ja tein kahdesta käsipyyhkeestä säärystimet. En aio näyttää sitä valokuvaa ;) Siitä huolimatta seuraavana aamuna heräsin kurkkukipuun.

Eihän siinä muuten mitään, kalastus vaatii veronsa, mutta olisihan se ollut mukava saada saalista. Lähdimme kotiin päivällä jo ennen kahtatoista ja saldoksi jäi kolme alamittakuhaa, jotka kaikki tulivat Happosen Sepon tekemällä jigipäällä.

Kallaveden kuhat ovat pieniä

Tilasin Sepolta (Sepeteus-vaaput) lisää niitä huippu jigipäitä ja nyt onkin nopea vaihdella eri värejä ja pyrstöjä, kun on useampi pää käytössä. En tiedä onko Seppo nimennyt jigipäitään mitenkään, mutta minä olen jo monta viikkoa kutsunut jigipäätä nimellä ‘Seppo’, joten jos sanon uitelleeni Seppoa, tiedätte mitä tarkoitan ☺️

Löytyy keltaista mahaa, kuten toivoinkin =)

Armeija valmiina

Pyrstöinä Savage Gear, Lunker City, Lucky John ja Mikado

Emme ole tänä kesänä käyneet yhtään kertaa testaamassa iltasyöntiä, joten perjantai-iltana lähdimme käymään Hirviselällä. Torstain huono syönti ei lupaillut hyvää perjantaillekaan, eivätkä odotukset olleet korkealla. Hirviselkä on hyvä ahvenpaikka elo-syyskuussa, mutta entäpä alkukesästä? Meillä ei ole siitä kokemusta.

Kuten pelkäsimme, luotain piirsi tyhjää joka paikkaan. Miksi Kallavesi olet tuollainen? Iso järvi ja silti esittää, että on muka tyhjä. Jossainhan ne kalat ovat. Kiertelimme viime kesäisiä hyviä ahvenpaikkoja ja tällä kertaa viistoluotaimen kanssa, mutta ei ole apua edes hyvästä luotaimesta, jos kalaa ei yksinkertaisesti ole. Tai ainakaan Hirviselällä ei ollut.

Perjantaina piti olla vain pientä tuulta, mutta sääennusteiden luotettavuuden tietäen lähdin toppavaatteissa. Ja se oli oikea ratkaisu, aallokko oli tosi kova ja kelikin lähes yhtä vilpoisa kuin torstaina. Onneksi käsipyyhkeisiin ei sentään tarvinnut turvautua ;) Ilta antoi minulle pari ahventa ja yhden alamittakuhan, joten päätimme unohtaa Kallaveden kalastelut taas joksikin aikaa ja vaihtaa lauantaiksi uuteen vesistöön.

Seppo maistui kuhalle perjantaina Hirviselällä

Tällaisia kun saisi enemmänkin

Kyllä Kallavesikin kalaa antaa, täytyy vaan odotella oikeaa hetkeä ja vesien lämpenemistä. Ehkä ensi kuussa :)

Hirviselkä

Ai niin, sattuihan minulle yksi menetyskin perjantai-illan aikana, kun uittelin Seppoa ison keltaisen viivan yläpuolella. Kala ihastui Seppoon, tärppäsi rajusti ja sen jälkeen vapa tuntui kevyeltä. Mietin mitä ihmettä tapahtui, kun juuri olin vaihtanut uuden siimankin ja minulla oli siinä vertsuvirvelissä peruke. Kelasin siiman ylös ja siiman päässä oli enää yksi auennut viehelukko. Sinne lähti ykkös-Seppo keltaisen viivan matkaan, voi kalaparkaakin, saattaa olla monta koukkua huulessa.

Kallavesi juhannusaattona kello 22.46

Minun on tehnyt savukalaa mieli jo useamman viikon ja keksin, että kyllähän ahventa voisi kokeilla savustaa fileenäkin. Jättää vaan savustusajan lyhyemmäksi, että ei kuivu liikaa. Ja myös kuhafile savustettuna olisi herkkua ja se olisi helppo syödä ilman ruotovaaraa.

Olemme käyneet pari kertaa Leppävirralla kalassa ja lauantain reissu suuntautui taas sinne. Juhannussääksi keli oli kylmä, tai sanotaanko perinteinen, mutta ei sentään satanut. Toppavaatteet päällä lähdettiin taas matkaan.

Oltiin kalapaikoilla jo heti aamusta ja luotain piirsi kalaa tosi paljon. Olimme ihan innoissamme ja kylmälaukun täyttyminen oli vain ajan kysymys. Ensimmäinen savukala tulikin melko pian ja se oli ihan mukavan kokoinen ahven.

Aamupäivän ensimmäinen ahven

Mittakuhaa ei löytynyt, mutta alamittoja kävi veneessä joitakin. Kun olimme kalastaneet muutaman tunnin samalla alueella, joka siis oli ihan täynnä kalaa, aloin miettimään, että miten tämä on mahdollista. Meitä on kaksi ahkeraa kalastajaa veneessä, meillä on tuhat kiloa jigejä, meillä on elektroniikkaa, jota hyödyntää kalastamisessa. Ja monen tunnin lopputuloksena kylmälaukussa oli se yksi ahven! =D

Tästä penkasta vain yksi “mitta-ahven”

Kuulin jo mielessäni ihmisten hämmästyneet kysymykset: “Ai saitte yhden kalan siitä jättimäisestä kalarykelmästä?”
-Kyllä. Näin pääsi käymään.

Alamittaa sieltä kyllä nousi, suussa Lucky Johnin Long John

Myös tämä alamittainen kävi veneessä, sille kelpasi PP-Lures ahvenvertsujigi

PP-Lures vertsupää, osaapa olla aidon kalan näköinen!

Pienille maistui iso

Luovutimme sen alueen osalta, vaikka sitkeästi jaksettiin yrittää. Moni varmaan olisi vaihtanut paikkaa jo tunnin jälkeen, mutta me uskottiin taitoihimme. Heh. Ehkä ensi kerralla paremmin sitten :)

Uusi paikka oli myös täynnä kalaa. Oikeastaan ykköstoiveena minulla olivat ahvenet, sillä ne ovat niin haastavia kalastaa kesällä. Kuhaa taas meinaa tulla liikaakin. En täysin osaa erottaa kuhia ja ahvenia luotaimen näytöstä, sillä esimerkiksi Leppävirralla kuhaparvet ovat olleet tosi isoja ja olen ensin luullut niitä ahveniksi. Ei Kallavedellä ole sellaisia parvia.

Pikkuisen isompi kuhaparvi =)

Pysäytin veneen tälle uudelle paikalle, laskin jigin kohti pohjaa ja muutaman sekunnin päästä oli kuha veneessä. Vapautin kalan ja laskin jigin pohjaan. Uusi tärppi. Ja sama toistui vielä kolmannen kerran, kolme kalaa suunnilleen minuutissa. Jiginä oli Lucky Johnin Long John, jolla tuli myös aamun isoin savuahven. Todella tehokas jigi ja tuolta uudelta kalapaikalta se napsi arviolta 15 kuhaa.

Kuhien koko oli pientä, vain pari mittakalaa viidentoista joukossa, joten vaihdoimme taas paikkaa. Molemmat aiemmat paikat, jossa olimme päivän aikana käyneet, olivat tuttuja paikkoja edellisiltä kerroilta ja olin merkinnyt ne plotteriin. Päivän kolmas paikka oli myös tuttu paikka ja ihmeellistä, mutta totta, se oli myös täynnä kalaa. Plotterin merkki oli tarkka, kalat olivat juuri siinä, mihin merkin olin muutama viikko aiemmin laittanut. Eli kyllä kaloilla näköjään on omat suosikkipaikkansa ja ne viihtyvät aina tietyillä pienillä alueilla. Jokin siellä kiinnostaa.

Ajoin viistoluotainta apuna käyttäen kalojen yli ja kyllä luotaimesta on suuri apu parvien sijainnin kartoittamisessa. Olen kiitollinen OPM:lle Elite-9 Ti:n lainasta, sillä ainakin nyt vaikuttaa siltä, että saalismäärät ovat kasvaneet. Toki Kallavedellä saa pyytää tyhjää, oli veneessä vaikka Elite-sata laite. Alla muutamia kuvia viime päiviltä viistoluotaimen näytöltä.

Tämä ei ole avaruudesta, vaikka näyttääkin vähän siltä

Kalaparvi

Syvyysvaihtelua ja kiviä

Tässä todennäköisesti välivedessä näkyvä kala, kala jättää luotaimeen varjon, josta näkee kalan sijainnin pohjaan nähden ja voi päätellä kalan koon

Vanhat kalamerkit pitivät paikkansa =)

Paljon kalaa, mutta ei isoja

Luotaimen sivuilla näkyy kirkkaampia “tikkuja”, ne ovat kaloja

Viistoluotain ei kaloja takaa, mutta jos kalapaikat ovat tiedossa, niin kalojen etsiminen nopeutuu huomattavasti ja esimerkiksi selkäpattien läpi käyminen on helppoa, kun viistoluotaus näyttää niin monta kymmentä metriä myös sivuille. Ja pelkällä alaspäinluotauksella olisi voinut eilenkin jäädä ahvenparvi löytymättä, sillä huomasin parven viistosta kauempana. Jos luotain näyttää vain veneen alle, alueen joutuu ajamaan paljon tarkemmin ja useampaan kertaan läpi.

Eilen siis sattui hyvä tuuri, kun kalat olivat juuri siinä, missä pitikin. Tiputin jigin veneen alle ja vavan kärki alkoi väpättää. Miljoona tärppiä yhtä aikaa ja ahvenet olivat ihan hurjina. Juuri sitä ilotulitusta minulla oli ollut ikävä.

Kalatakuu ;)

Ahvenet eivät olleet tarpeeksi isoja savufilekaloiksi, sillä koko oli 25-30cm, mutta mukavahan niitä oli nostella. Laitoimme ankkurin parven viereen tuulen yläpuolelle ja yleensä ankkuri karkoittaa kaikki kalat ympäriltä. Otimme kuitenkin riskin ja siinäkin oli taas onni meidän puolella, sillä parvi ei hievahtanutkaan.

Ilotulitus keskellä kesää =)

Oltiin kolmannella paikalla neljä tuntia ja koko ajan oli syövää kalaa alla. Ja koin myös oudon tunteen, kun lopulta en jaksanut enää kalastaa, kun kaloja vaan tuli ja tuli. Sellaista tunnetta ei ole tullut koskaan, käsi oli kipeä vastaiskuista ja kyllä myös tosi monet tärpit jäivät pelkiksi tärpeiksi. Olisi se kyllä rankkaa, jos joka kalareissu olisi tuollainen. Kyllä rauhallinen mp-reissu silloin tällöin on poikaa :)

Viideltä alkuillasta Lucky John vielä maistui erittäin hyvin

Kolme Lucky Johnia järsittiin kappaleiksi, pakko ostaa uusia :)

Puoli yhdeksän aikaan kuhat muuttuivat vielä aggressiivisemmiksi syönnissään. Ahventen ahnain syönti oli jo ohitse, mutta kuhia olisi tullut varmaan niin paljon, kuin olisi vaan jaksanut onkia. Niitä oli välivedessäkin ja ne käyttäyivät kuin hauet. Tärpit olivat tosi kovia ja jigit olivat suussa kokonaan, mutta silti päätimme lähteä kotiin.

Päivällä ja iltapäivällä toiminut Lucky John ei enää kiinnostanut, vaan eniten sekä kuhien että ahventen mieleen oli Lunker Cityn Fin-S Fish kuorevärissä.

48cm kuhalla Lunker City jossain suun syvyyksissä

Lunker Cityssä muutamia hampaanjälkiä :)

Eilen myös useampi tuplatärppi!

Ehkä vielä joskus kaiholla muistelen eilistä iltaa ja tärppejä, kun lopetimme kalastuksen kesken ilotulituksen, mutta meillä oli savukuhat kylmälaukussa, joten päivä oli ollut ihan täydellinen. Harmi, kun ahvenia emme saaneet mukaan kuin sen yhden, mutta kyllä me noilla kuhillakin mahat täyteen saatiin. Päivän aikana tuli myös useita haukia, joten kappalemäärissä veneessä kävi suurin määrä kalaa koskaan Puattisen ja meidän yhteisessä historiassa.

Hook-5:n näytöllä ylemmässä kuvassa ahvenia, alemmassa kuhia

Olemme päättäneet, että otamme ruokakaloiksi aina vain sen verran, kun syömme tuoreeltaan, emmekä enää pakasta kalaa ollenkaan. Juha ei saanut eilen mittakuhia, joten minä hoidin sen puolen ja neljä kuhaa kokoluokassa 45-48cm lähti mukaan. Se on kohtuullinen määrä viiden hengen perheelle. Tänään sitten päästiin herkuttelemaan niillä haaveilemillani savukuhilla, voin suositella lämpimästi myös fileenä savustusta! Ainoa huono puoli siinä oli se, että ne katosivat pöydästä alta aikayksikön.

Täysin ruodotonta filettä, lihasruodotkin sai helposti pois, vaikka fileessä oli nahka

Kylläpä nyt onni potkii, ehkä elämäni paras kalastusviikonloppu, jos mietitään kaloja kappalemäärissä. Ja olihan se mahtava viikonloppu muutenkin, säät kerrankin suosivat, tuuli oli lähes nollassa ja kala söi hurjana. Toivottavasti en herää kohta, uskomattomaltahan tämä tuntuu =)

Oltiin eilen Leppävirralla kalassa ja kyllä se kesä on nyt täällä. Viikko sitten kalastin pilkkihaalari päällä ja tänä viikonloppuna t-paidassa! Veden lämpötila oli aamusta 14 astetta ja iltapäivällä jo 18C. Oltiin eilen aamukuudelta järvellä ja kalaa näkyi luotaimessa heti aamusta. Mentiin suoraan tutulle ahvenpaikalle, mutta eipä siellä ollutkaan kuin muutama ahven. Sepä ei meitä haitannut, sillä ahvenparven tilalla oli kuhaparvi. Isoja paksuja jytkyviivoja nousi jigille, kyllä vähän sydän tykytti :)

Aamukuudelta aurinko paistoi jo korkealta

Kuhaparvi <3

Kuhat olivat aika ronkelilla tuulella ja kelpuuttivat ainoastaan Savage Gearin salakkajigin. Sain aamulla kuhaparvesta pari kuhaa, joista toinen oli 50cm ja toinen hieman pienempi. Otin molemmat ruokakaloiksi.

Niin mukavaa!

50cm kuha Savagen jigi suussa

Kuhaparvi lähti tiehensä ja me jatkettiin kalojen etsimistä muualta. Ahvenethan minulla olivat vähän haaveissa, mutta päivä oli siitä kummallinen, että ahvenparvia ei näkynyt missään. Muutama yksittäinen ahven aina siellä täällä, mutta kokoluokka ei lähellekään otettavaa.

Päivällä oli sairaan kuuma. Vasta valitin kylmyyttä ja nyt sitten piti valittaa kuumuudesta. Välillä meinattiin läkähtyä, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja järven pinta oli peilityyni. Kalat pitivät taukoa syömisestä useamman tunnin ja minä ajelin kilometrikaupalla niitä etsien.

Kelepoo!

Iltapäivällä lähdettiin jo takaisin päin kohti satamaa, mutta sitten matkan varrella yhdessä paikassa näkyikin hyvin kalaa. Taas löytyi kuhaparvia, huom. monikossa :) Sitten sitä kalaa rupesi nousemaan.

Tässä näkyy hyvin, kun isommat pedot ovat silppuparven alla kytiksellä :)

Joukossa oli myös alamittoja

Uitin Savage Gearin salakkajigiä, jolla on “oikea pyrstö” eli malli oli Real Tail. Käytin noita Savagen jigejä jo viime kesänä, koska ne toimivat tosi hyvin ja tänä kesänä otin käyttöön myös tuon Real Tailin, se laitetaan jigipäähän kyljelleen. Ja kuhat tykkäsivät kylkiasennosta ihan hulluina! Päivän saldona 14 kuhaa, joista 12 laskin takaisin. Myös Juha sai omat kuhansa samalla salakkajigillä, vaikka kokeili päivän aikana suuren määrän erilaisia jigejä.

“Kylkiasento” toimii =)

Kuhat tulivat eilen 7-8 metristä ja sain kaikki kalani vertikaalijigaamalla. Salakkajigin oikean näköinen pyrstö houkutteli usein kuhat tärppäämään jo heti pudotuksesta, kyllä se taitaa olla aika uskottava kalajigi, mikäli päivän paria kymmentä kuhaa on uskominen :)

Näiden nosteluun ei kyllästy :)

Eilen vertsusin suurimman osan päivästä, mutta heittelin myös välillä. Ehkä pitää vielä panostaa enemmän tuohon heittelyyn, kun kalojen saaminen on paljon vaikeampaa heitellen. Yksi syy vertikaalijgaamiseen on se, että kun ajan ja näen luotaimesta kalat, pääsen niiden nenän eteen hetkessä, kun vaan tiputan jigin alas. Vene on myös vähän ahdas ja jos heittelen, minun pitää siirtyä pulpetin takaa veneen etuosaan. Ehkä voisi hieman siirtää veneen pulpettia eteenpäin…

Eilen lähdettiin alkuillasta kotiin, vaikka kala olisi vielä syönyt. Oli kyllä huippupäivä, kun tapahtumia piisasi koko ajan (lukuunottamatta kolmen tunnin taukoa päivällä). Siimaa kiristelivät sekä kuhat, hauet että ahvenet.

Kesä jatkui vielä tänään ja suuntasimme aamulla Juurusvedelle. Aamulla satoi vettä, joten lähtö hieman venähti, mutta puoli kahdeksalta saatiin vene vesille.

Laskettiin vene Jännevirran sillan luota

Jännevirran silta

Emme ehtineet rannasta kuin muutaman sadan metrin päähän, kun hieroin unihiekkaisia silmiäni, että ompas hauskan näköisiä pieniä veneitä tuolla kauempana. En hahmottanut ollenkaan, että kuinka ihminen mahtui sen oudon ruskean veneen kyytiin ja käskin Juhaa kääntämään selkänsä ja sanomaan mielipiteen pikkuveneistä. Juha kääntyi katsomaan ja kertoi minulle, että ne ovat hirviä ? Otin kännykän kameran ja aloin zoomaamaan niihin ja nehän tosiaan olivat hirviä, eivät veneitä :) Olipas kyllä jännä tilanne ja onneksi Puattinen ei kulje yli neljää kymppiä, ei kukaan olisi uskonut, jos olisin ajanut veneellä hirvikolarin.

Kaksi venettä, eikun hirveä =)

Tuonne metsään ne hävisivät

Ei olla käyty Juurusvedellä kuin pari kertaa aiemmin ja saaliina on ollut alamittakuhia. Tänään lähdimme sinne ahvenjahtiin, mutta kuhahommiksihan se taas meni.

Ahvenparvien löytäminen on tosi vaikeaa ja löydän parvet oikeastaan aina tuurilla. Tänään ei ollut tuuria mukana ja vain yksi ahvenparvi sattui kohdalle, joka sekin hävisi liian nopeasti alta. Ajoin veneellä yhden patin reunoja ja yhtäkkiä näytössä näkyi silppukalaparvi, jonka sekaan downscan piirsi tosi paljon möykkyjä. Pysäytin veneen välittömästi ja laskin jigin parveen. Ahvenet alkoivat tärppimään hulluna ja muutaman kalan siitä sain nostettua. Vene liikkui tuulen mukana ja kohta mentiin parvesta ohi. Sen jälkeen ne kalat hävisivät. Kyllä harmitti, kun siinä olisi ollut myös isompia ahvenia tarjolla.

Ahvenet ahnaina

Savage suussa =)

Siinä tilanteessa mieleen tuli taas ajatus keulasähkömoottorista, ehkä siitäkin parvesta olisin saanut useamman kalan nostettua, jos vene olisi pysynyt parven päällä. Myös toinen tilanne tänään sai harkitsemaan keulista, kun löysin hyviä kaloja ja päätettiin laittaa ankkuri tuulen yläpuolelle. Ehkä se ankkuri tipahti kalojen päälle, kun kaikki kalat hävisivät paikalta ankkurin laskemisen jälkeen. Höh.

Välillä lentokoneet lentävät korvan juuresta

Juurusvesi on pohjan muodoiltaan ihan erilainen kuin Kallavesi. Kallavedellä kierrän yleensä selkäpatteja tai saarten penkkoja, mutta Juuruksella patteja ei oikeastaan ole. Kalat pitää etsiä rinteistä ja niitä rinteitä siellä kyllä riittää.. onneksi myös saarten penkat toimivat. En ollut tutkinut Juuruksen karttaa ollenkaan etukäteen ja aamulla kun lähdin rannasta, tein päätökset kalapaikoista sitä mukaa, kun plotteri piirsi karttaa.

Juuruksella on aika samea vesi ja kalat ovat aina hieman matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Tänään kiertelimme 5-8 metrin paikkoja ja vaikka kalaa löytyi jonkun verran, sai päivän aikana tuijottaa tuntikausia myös tyhjää luotainta. Yhdessä vaiheessa löysin taas ihan tuurilla kuhaparven. Kyllä on kuha ollut aktiivisena tänä viikonloppuna!

Kuhaparvesta nousi yksi kuha jigille ja tärppäsi, tärppi näkyy keskellä kuvaa

Tämän pikkukuhan tärppi näkyy luotaimen näytöllä

Tänään tärppejä tuli paljon enemmän, mitä kaloja ylös asti. Viikonloppu meni tosi hyvin, mutta vähän jäi harmittamaan yksi hyvänkokoinen kuha, joka tärppäsi pariinkin otteeseen Juuruksella, mutta ei pysynyt kiinni. Vapa vaan muljusi kädessä, kun ote lipesi kalan tärpistä. Noh, tiedän missä se asuu ja tänä kesänä aion vielä käydä koputtelemassa sen ovea..

Juuruksessa alamittaa riittää!

Kuinkas muualla Suomessa kala söi? Oletteko huomanneet kalojen aktivoituneen?

Mukava kalastaa välillä ahvenia, sillä Kallavesi on pullollaan kuhaa ja yleisin saaliskala meillä on kesäisin ollut kuha. Näin isosta vesistöstä ahvenparvet on vaikea löytää ja jotta ne tavoittaa, tarvitsee hyvän paikkavinkin tai rutosti tuuria.

Kävin viikolla kaverini Maurin kanssa kalassa, sillä Mauri haaveili ahvenkeitosta ja patakukosta. Löysin alkukesästä yhden lähes satavarman ahvenpaikan, joka ei ole kertaakaan pettänyt, joten päätin, että mennään suoraan siihen. Alkuun näytti siltä, että paikka on tyhjä. Kalat ovat aina olleet 5-7 metrissä, mutta nyt siitä syvyydestä ei löytynyt mitään.

Vajaan tunnin etsimisen jälkeen olin jo luovuttamassa ja aloin katsomaan karttaselaimesta jotain uutta paikkaa. Vene oli liukunut vähän “hottialueen” ohi ja syvyyttä oli jo kymmenen metriä. Mutta kas kummaa, siellähän ne ystäväni raitapaidat olivatkin vähän syvemmässä. Ei muuta kuin jigit veteen ja siitä alkoi useita tunteja kestänyt ilotulitus. Kalaa tuli ihan jatkuvalla syötöllä, mutta harmi, kun tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g ja yli neljäsataisia emme ole siitä saaneet. Meillä oli muutamaan otteeseen joku painavampi kala kiinni, mutta näytille asti ei niitä saatu. Toisaalta siinä oli myös kuhia alla, joten toivottavasti karkulaiset olivat kuhia, eivätkä kilon ahvenia ;)

Minulle kolmesatanen on himppusen liian pieni ja koko kesän olen ne laskenut takaisin. Maurille sen kokoiset olivat kuitenkin juuri tavoitekaloja, joten otimme kaikki n. 150-350g kalat. Ja sitä kalaa muuten tuli, varmaan 10kg oli mukaan otettavia. Välillä parvi hävisi alta, mutta pienellä etsimisellä se taas löytyi. Ihana ahvenpaikka kyllä ja näköjään ne ahvenetkin siitä tykkäävät. Ehkä tuo on niiden kesäpesä. Alue kiinnostaisi myös käydä talvella testaamassa, voihan se olla myös ahventen talvipesä.

Ahvenet sylkivät puoliksi sulaneita kuoreita

Iltapäivän puolella syönti hiipui ja ahvenen koko pieneni sen verran, että vaihdoimme paikkaa. Muualta ei enää ahvenparvia tavoitettu, yksi alamittakuha ja 2,4kg hauki tarttuivat vielä minun jigiin. Olipas muuten kalaisa päivä pitkästä aikaa :)

Mauri lähetti kuvan kesken kalojen perkauksen

Koko viikon lauantaille näytti kauheaa myrskyä ja se oli selvä, että Puattinen ei rannasta lähde kymmenen metrin tuuleen. Lauantaina voisi siis vaikka kokkailla pitkän kaavan mukaan herkkuruokia ;) Olen käynyt lähimetsässä muutamaan otteeseen sienessä ja aina sieltä on jonkun verran mustatorvisieniä ja kanttarellejä löytynyt, mutta yksi päivä viikolla iskin kultasuoneen. Toki olin metsässä viisi tuntia, joten siinä ajassa jo täytyykin tulla koriin täytettä, mutta kukkupäisen korin lisäksi myös muovipussi tuli täyteen. Kunhan nuo on kuivattu, niin täytyy käydä haravoimassa metsä loppuun =)

Nämä löytyivät keskiviikkona, odottelevat kalaa kaveriksi

Torstaina sateenkaaren päässä

Torstain saalis kokonaisuudessaan

Perjantaina oli tarkoitus lähteä etsimään sitä kilon murikkaa Hirviselältä. Kysyin Happosen Sepolta paikkavinkkejä, sillä hän uistelee siellä paljon. Muutaman koordinaatin jälkeen olin hyvin luottavainen kalasaaliiseen ja sienien kaveriksi olisi tulossa ahvenfilettä lauantaiksi. Lähes ainahan minä olen luottavainen ennen kalareissuja ja monesti on tiputtu korkealta ja kovaa. Tällä kertaa luottamus oli kuitenkin suht realistinen, sillä lauantaiksi saapuva kova matalapaine saattaisi tehdä kalat nälkäisiksi.

Oltiin pelipaikoilla aamukahdeksalta, Hirviselälle ajaa noin 20 minuutissa Pirttilahdesta. Aallokko oli aamulla välillä jopa kova, mutta iltapäivää ja iltaa kohti tuulen piti tyyntyä. Kokeiltiin Sepon neuvomia paikkoja, mutta vain yksi ahven kävi veneessä. Kiloon oli vielä matkaa 950 grammaa. Jos pikkuisen isompaa löytyisi…

Down vu piirsi ilmiselviä kuhia erääseen kymmenen metrin penkkaan ja sanoin kalakaverille, että otetaan tästä ruokakalat. Sain melkein heti kovan tärpin, mutta kala irtosi kelatessa. Kohta myös kalaverin siima kiristyi ja vertikaalijigiä puraisi 50cm kuha. No niin, minähän sanoin, että siinä on ruokakalaa :) Eipä siitä enää tullut kuin alamittaa, joten lähdettiin kokeilemaan seuraavia paikkoja.

Välillä kalakaverillekin jotain ;)

Anna Ahti ahvenia

Aika vaikeaa oli ja kalat eivät meinanneet tärpätä, vaikka niitä välillä löytyikin. Erään karikon vierestä sain vihdoin ahvenen, jonka kelpuutin mukaan. Ei se ollut kuin reilu nelisatanen, mutta nyt ihan lauantain päivällistä ajatellen kaikki puolen kilon molemmin puolin olevat kalat oli otettava mukaan. Kalat olivat pienessä parvessa ja kun ajoin niiden yli, pysäytin veneen välittömästi ja tiputin jigin parven päälle. Kala tärppäsi heti, mutta samalla muu parvi katosi. Kyllähän sillä valokuvien ottamisellakin varmaan jotain osuutta asiaan oli, parvi meni menojaan, kun minä poseerasin kameralle =D

Ei auttanut muu, kuin alkaa etsimään parvea uudestaan. Kohtapa sen tavoitinkin ja ei muuta kuin jigi niiden nenän eteen. Nehän olivatkin syömätuulella, mutta ei millä tahansa syömätuulella, vaan niille kelpasi ainoastaan vihreä jigi. Sain parvesta nostettua kolme hyvää kalaa ja tottakai se menee aina niin, että kun löydät jonkun ottijigin, sinulla on niitä tasan yksi jäljellä. Ja tuo minun jigi meni neljän körmyn hampaissa lähes muussiksi. Voi harmi. Kalakaveri kokeili vaikka mitä jigejä, mutta se sai parvesta vain yhden kalan.

Syvemmällä penkassa oli isompaa ahventa

Hymy herkässä

Lähestulkoon menetin muuten virvelinkin siinä rytäkässä. Olin juuri saanut hyvän ahvenen ja pistin “viisaana tyttönä” jigin takaisin uimaan siksi aikaa, kun papitin ja verestin kalan. Vettä oli vajaa 10 metriä ja jätin jigin johonkin kolmoseen. En kuvitellut, että kalat tulevat sinne asti sitä tärppimään. Kala oli verestetty ja palasin paikalleni ja otin virvelin käteen. Ja mitä ihmettä, siellähän oli puolen kilon körmy kiinni! Onneksi ei kerennyt varastaa minun onkea, huh =) Ei muuta kuin kala veneeseen ja kylmälaukkuun ;)

Parvi hävisi taas alta ja siltä alueelta en sitä enää tavoittanut. Ilma oli muuttunut niin kesäiseksi, että paksut vaatteet alkoivat olla liikaa. Kelikin oli tyyntynyt ja kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, oltiin ihan iloisia ettei pistetty aamulla Ursuitteja niskaan. Sekin nimittäin kävi mielessä :)

Kalastus alkoi vaikuttaa toivottamalta ja ainahan sanotaan, että kala ei syö, jos on liian tyyntä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olin jo luovuttamassa ja harkitsin kotiin lähtöä, mutta toisaalta kello oli vasta kolme, ehkä kala vielä aktivoituisi.

Tutkin kartasta mahdollisia uusia paikkoja ja yksi patti pisti erityisesti silmään. Lähdin heti ajamaan siihen ja kun saavuin patille, se oli aikalailla tyhjä. Ajoin patin yli ja pohja piirsi jotain ihan pientä. Päätin kuitenkin vielä ajaa siihen takaisin ja katsoa, että mitä ne pienet ovat. Jigi veteen ja sitten tapahtui jotain ihan outoa. Luotaimen näyttö tuli yhtäkkiä ihan täyteen kalaa. Ne olivat niin nälkäisiä ahvenia, että en ole koskaan ennen sellaisia tavannut. Ne oikeasti meinasivat repiä virvelin minun kädestä, miljoona kalaa repi yhtäaikaa minun jigiä ja minä vaan katsoin vavan kärkeä, että mitä kummaa. Missä vaiheessa tässä pitää tehdä vastaisku, kun vapa heiluu ylös alas.

Kaloja oli vaikea tartuttaa, mutta joitain sieltä sai aina välillä nostettua. Ottijigi revittiin hetkessä kappaleiksi ja etsin hädissäni kaikki vihreäsävyiset jigit testiin. Onneksi muutkin toimivat suht hyvin. Vene liikkui pois patilta, mutta parvi pysyi mukana. Kolmesataset heitin kylmän viileästi pois, sillä tarjolla oli isompia. Kohta vettä oli jo 25 metriä, mutta silti kalat olivat jossain 7-8 metrissä välivedessä vielä mukana.

Kai se on taas lähdettävä jigikauppaan

Down vu ei ole koskaan piirtänyt näin paljon isoa ahventa pohjaan

Ajoin takaisin matalampaan ja käskin kalakaveria heittämään ankkurin. Monesti kyllä ankkuri on ajanut parven tiehensä, mutta nyt täytyi ottaa riski. Eivät ne onneksi ankkuria säikähtäneet, vaan edelleen olivat yhtä ahneita kuin aiemminkin. Tuosta parvesta olisi saanut nostettua niin suuren kilomäärän kalaa, ettei tosikaan. Parvi oli syönnillään useamman tunnin, vaikka hulluin syönti hiipui parissa tunnissa. Suurin osa tuostakin parvesta oli 200-300g, mutta onneksi seassa oli niitä otettaviakin ;)

Pienet takaisin kasvamaan

Tämä lähti ruuaksi

En ole koskaan ikinä milloinkaan ollut tuollaisessa syönnissä. En tiennyt, että tuollaista voi edes olla. Ahvenet olivat kuin piraijoita, ensinnäkin ne söivät minulta tosi monta jigiä, mutta kun meinasivat syödä siiman ja virvelin ja kai ne minutkin olisivat popsineet poskeensa. Ihan uskomaton tunne, kun miljoona miljoonaveljestä repii sinun onkea veneen alla. Once in a lifetime. Tuskin enää koskaan pääsee tuollaiseen oikeaan ilotulitukseen mukaan, vaikka olenhan minä kuullut juttuja vastaavista syönneistä, mutta ne kalat ovat olleet kilon molemmin puolin. Sellainen se vasta kiva kokemus olisi, mutta tuskin Kallavedellä sellaista tapahtuu. Täällä ne isot ovat niin harvassa.

Hetki, jonka muistan kauan aikaa

Hirviselkä muuttui eilen minun lempipaikaksi, ainakin kesäkalastuksessa. Onhan se Sotka ihan kiva, mutta se on ollut hitsin kitsas näin avovesiaikaan.

Oma satsi eiliseltä

Kai se täytyy nyt alkaa suunnittelemaan menua, siitä löytyy ainakin raitapaitaa, mustatorvisieniä, kanttarellejä, valkoviiniä… nyt tuli nälkä ?

Hyvää viikonloppua ja kireitä siimoja!

Koko viikko kärsitty vieroitusoireista, kun kalaan ei ole voinut mennä. Ainakin täällä Kuopiossa on tuullut niin kovasti, että kalastus on omalla hengellä leikkimistä, jos järvelle viidentoista metrin puuskiin lähtee pienellä veneellä. Ja taisihan se sataa vettäkin välillä. En muistanut, että syksy tekee kalastajan elämästä näin hankalaa :)

Kävin aikani kuluksi etsimässä tuleville kuha-aterioille kastikeaineksia, parilla reissulla on jo mukavasti löytynyt sieniä :)

Sienestysapulainen löysi suurimman osan sienistä :)

Yleensä viikonloput menee kalastaen, mutta tällä kertaa perjantai ja lauantai piti käyttää olympialaisten katseluun, sillä tuuli ei vaan hellittänyt millään. Onneksi täksi päiväksi kelissä tapahtui lähes täyskäännös, eikä tuulesta tai sateesta ollut enää tietoakaan. Ihan outoa, miten nopeasti ilma muuttui, mutta kyllähän se hyväkin ilma saattaa hetkessä pistää kaiken ranttaliksi :)

Kello soi tänään neljältä ja viiden hujakoilla oltiin satamassa pakkaamassa kamppeita veneeseen. Viime sunnuntaina löydettiin kuhien pesä Ollinselältä päin ja mietin koko viikon, oliko se vain ohimenevä syöntipiikki vai asuuko ne kuhat oikeasti siinä. No eivät ne asu, tänään siitä ei löytynyt enää yhtään kuhaa. Mutta ahvenia siitä kyllä löytyi, olisiko siinä sittenkin joku kalojen hotelli..

Näin ihana aamu meillä tänään :)

Kalakaveri nosteli ahvenia veneeseen ja minullakin tärppi, mutta en saanut kaloja tartutettua. Ajattelin, että olisi se nyt edes yksi kala kiva saada päivän aikana, mutta niin vain irtosivat koukusta, ennen kun sain kaloja veneeseen asti. Viime viikonloppuna kuhille hullun tehokkaasti toiminut Savage Gearin Bleak Paddle Tail oli uimassa ja kyllä se nostatti ahvenissakin tunteita. En tiedä yrittivätkö ne syödä vai vaan kiusata sitä, mutta koko vapa nytkähteli, kun porukka repi jigiä alakerrassa.

Savage Gear Bleak Paddle Tail, tämän hetken kuumin hottis

Päätettiin siirtyä hieman ja ajoin veneellä erään saaren vedenalaiselle niemekkeelle. Olin katsonut kartasta paikan valmiiksi ja siinä oli kuusi metriä vettä. Alue oli kuitenkin tyhjä kaloista, joten putputtelin hissukseen eteenpäin. Penkka syveni ja kohta vettä oli jo 9-10 metriä. Näin pohjan tuntumassa yhden paremman kalan näytön ja pysäytin veneen välittömästi. Tuo kala on kyllä testattava ja pakitin takaisin kohti kalaa.

Tiputin Savage Gearin salakan kohti pohjaa ja siellä oli pari jotain pienempää kalaa vastassa. Voi harmi, ei tainnut parkkeeraus osua kalan päälle. Samassa näin, että isompi keltainen viiva läheni jigiä ja tärppäsi välittömästi. Ohhoh, sepä ei aikaillut. Sanoin kalakaverille, että nyt on hauki siiman päässä. Tunsin, että jigi on huonosti kiinni, sillä en saanut iskettyä kunnolla vastaiskua.

Kalakaveri vihjaili, että löysää jarrua, mutta tiesin kalan olevan huonosti kiinni, joten jatkoin kelaamista. Epäilin kalaa parin kilon haueksi. Sitten sain kalan lähelle pintaa ja iso ammottavan auki oleva suu tuli näkyviin. Tuo on varmaan 1,5 kiloisen hauen suu… Tai hetkonen, mitenkäs sillä on selässä hiton iso selkäevä pystyssä? Apua, tuohan on kuha ja vielä iso semmoinen, nyt haavi ja ÄKKIÄ!!!

En uskonut, että saadaan kalaa haaviin, sillä se oli niin hentoisesti kiinni. Kalakaveri sai kuitenkin koukkastua kuhan haaviin ja taidettiin siinä joku high five heittää. Jes! Juuri vähän aikaa sitten pistin itselleni tälle kaudelle tavoitteeksi 2kg kuhan enkä uskonut, että tavoite toteutuu. Haavissa köllöttävästä kuparikyljestä päätellen lähellä kuitenkin oltiin..

Kalakaveri oli heti sitä mieltä, että kala vapautetaan. Muistin, miten hankala fileoitava iso kuha on, joten punnituksen ja mittauksen jälkeen aioin laskea kalan takaisin kasvamaan. Paremmat oltavat sillä on järvessä, kuin jäisessä kylmälaukussa. Punnittiin kuha haavissa ja haavin paino vähennettynä kala oli noin kolmekiloinen ja pituutta sillä oli 70cm. Ai että minä olin iloinen ja onnellinen :)

Aamukahdeksalta tällä yksilöllä oli nälkä :)

Olen katsonut isojen kuhien vapautusvideoita ja niissä kuha on usein vapautettu tiputtamalla kala vauhdilla veteen pää alaspäin. Vapautin kuhan samalla tekniikalla ja kala onneksi lähti uimaan takaisin kohti pohjaa. Näimme myös luotaimesta, että kala laskeutui pohjaan.

Vitsit mikä fiilis, olin varmaan puoli tuntia jossain transsissa =D Eihän se loppujen lopuksi iso kuha ollut eikä edes ennätyskalani, mutta tämän kesän isoin ja antoi se taas vähän uskoa ja luottamusta omaan tekemiseen. Heh, tuuriahan se kaikki todellisuudessa oli ja ihan vahinko sekin, että kuha sattui uimaan juuri veneen alta. Pieni 10cm jigi ja 10g jigipää, mutta onneksi kala tuli ylös asti ja koukkukin pysyi kuhan “kitalaen” nahkariekaleessa kiinni :) Olisi se pikkuisen kirpaissut, jos kala olisi veneen vierellä karannut, varsinkin jos sen olisin kuhaksi ehtinyt todeta.

Kuha söi jigin syvälle, mutta koukku oli huonosti kiinni

Jatkettiin kalastusta, mutta siltä alueelta emme saaneet enää kalaa. Etsimme samankaltaisia paikkoja ja erään toisen saaren vastaavassa paikassa oli tosi paljon aktiivista kalaa. Saimme siitä jonkun verran kuhia ja ahvenia, ja pari ruokakuhaa lähti mukaankin. Ahvenet olivat vain kolmesatasia, joten ne pääsivät takaisin. Se puolikiloinen raitapaita olisi juuri passeli savupönttöön, mutta niitä ei vaan meinaa löytyä mistään :)

Vähän liian pieni ;)

Ahventa oli kyllä ihan tosi paljon alla. Kun pidin vertikaalijigatessa vapaa paikallaan, niin vavan kärki väpätti koko ajan, kun ahvenet kävivät niin hurjina repimässä jigiä. Tartuttaminen oli hankalaa ja usein sain kalan tarttumaan ihan pohjasta. Tein myös vastaiskuja jo ennen kuin kala oli tärpännyt, joten ihan vahingossakin tarttui kaloja koukkuun. Voi kun se olisi aina tällaista :) Tänään en saanut muilla jigeillä kalaa, kuin Savage Gearin salakalla, mutta montaa erilaista jigiä en edes malttanut kokeilla. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan. Tasurit eivät meinaa edelleenkään toimia ja yksi alamittakuha tuli Kalapelen muikkuvärisellä Nulikalla, jigi on kuitenkin viime aikoina maistunut paremmin.

Viime postauksessa kerroin Musagan jigikoukuista, joita sain Samfishingiltä testiin. Täytyy kyllä kehua niitä jigipäitä, sillä tänäänkään ei hurjasta ahventärppi-ilotulituksesta huolimatta jigi lähtenyt kertaakaan koukusta irti. Yleensä tuollaisessa syönnissä jigi roikkuu vähän väliä puoliksi pois paikaltaan.

Kyllä taas sanonta ‘hyvää kannattaa odottaa’ piti tänäänkin paikkansa. Koko viikon odotin malttamattomana kelin parantumista ja sitten kun se parantui, ai että mikä päivä! Hunajata, hunajata ;)

Viime viikolla en käynyt kalassa kertaakaan, mutta muuta kalastukseen liittyvää oheistoimintaa tuli harrastettua. Kävin kuopiolaisessa Samfishing kalastustarvikeliikkeessä tutustumassa liikkeen tarjontaan. Samfishing on varmaan suurimmalle osalle kuopiolaisista kalastajista tuttu paikka, sillä se on palvellut asiakkaitaan jo 20 vuotta. Nykyään pienet kivijalkaliikkeet meinaavat jäädä isompien toimijoiden jalkoihin, mikä on tosi harmillista, sillä palvelu pienemmissä liikkeissä on paljon yksilöllisempää. Asiantuntevan asiakaspalvelun lisäksi he myös kuuntelevat ja opastavat, ja itse en olisi malttanut lähteä kaupasta pois ollenkaan, niin paljon riitti juttua :) Vitsit, miten mukavia ihmisiä!

Kaupassa oli todella hyvät valikoimat kalastustarvikkeita, mikä jopa vähän yllätti minut. Hyvällä organisoinnilla kaikki oli saatu tiiviisti, mutta selkesti esille. Kun saavuin kaupalle, ihmettelin, että mitä se Pasi-myyjä pihassa touhuaa. Selvisi, että hän laittoi yhdistelmälaitteen asetuksia valmiiksi toimintakuntoon. Asiakkaan ei kuulemma tarvitse kuin hoitaa virrat ja lähteä kalaan. Ihan huippupalvelua! Ja palvelusta puheenollen, kuulin, että asiakkaalle on jopa siima puolattu valmiiksi kelalle, jos tarvitsee siinä apua. Nämä ovat ihan uniikkeja juttuja ja tätä, jos mitä, voi kutsua asiakaspalveluksi.

Sain Samfishingiltä testiin minulle merkiltään ihan uutta siimaa. Shiro on japanilaista kuitusiimaa, josta löytyy paksuuksia 0.08-0.25 väliltä. Heittojigaukseen 0.13 on hyvä paksuus ja nyt kolmen päivän kokemuksen perusteella olen aika ihastunut tuohon siimaan. Vähän aikaa sitten hankkimani uusi kela toimii tuolla uudella siimalla tosi pehmeästi ja sulavasti, aikasempi siimani oli jotenkin “rohisevampaa”. Kelaus on ihan eri tuntuista ja en olisi uskonut, että kuitusiimoissakin on niin isoja eroja. Siima yleensäkin vaikuttaa näköjään yllättävän paljon kelan käytettävyyteen.

Shiro kuitusiima, 0.13 heittojigaukseen ja 0.10 vertikaalijigaukseen

Siiman kestävyyden näkee paremmin pidemmällä aikajaksolla, mutta kyllä ainakin tärppikestävyys tuli aika moneen kertaan tänä viikonloppuna testattua ja siima kesti jokaisen tärpin. Hintalaatusuhde on tässä siimassa todellakin kohdallaan! Linkki Samfishingin sivuille.

Muutaman viime viikon aikana olen menettänyt hermoni useampaan kertaan, kun jigi on irronnut jigipäästä ahvenen tai kuhan tärpin jälkeen. Esimerkiksi vertikaalijigatessa ahvenen ei tarvitse käydä kuin vähän repäisemässä jigin pyrstöä, niin sen jälkeen jigi saattaa roikkua huonosti eivätkä kalat enää tärppää siihen. Turhauttavin tilanne on se, kun kala käy tärppäämässä, mutta ei tartu ja sitten seuraat luotaimen näytöstä 10 minuuttia, kun kalat vaan käyvät katselemassa jigiä. Sitten kun jigin kelaa ylös, se onkin ihan vinksin vonksin ja sitä on turhaan uitellut kauan aikaa.

Heitellessä on ollut myös samaa ongelmaa, pahimmassa tapauksessa kala käy repäisemässä jigin huonosti jo heti jigin laskeutuessa pohjaan ja taas menee kallista kalatusaikaa hukkaan, kun kelaat sitä huonosti olevaa jigiä venettä kohti. Eivät varmasti kalat tärppää siihen.

Kuin tilauksesta ongelmiin tuli ratkaisu, kiitos Samfishingille siitäkin. Sain testattavaksi uusia Musaga Hanibal-jigipäitä, joissa on pieni pyöritettävä “kierreruuvi” jigipäässä. Jigi työnnetään paikalleen ihan normaalisti, mutta se kiinnitetään jigipäähän kiinni pyörittämällä ruuvia.

Tämä viikonloppu oli jotain uskomatonta tärppien ja kalojen suhteen ja kylläpä jigi pysyi paremmin tuollaisessa erikoispäässä kuin tavallisessa. Koukut olivat jämäkät ja terävät, joten hyödyllinen kapistus kaiken kaikkiaan :)

Perjantaina lähdimme illaksi kalaan, sillä päivällä sää oli epävakaista ja tuulikin todella kovissa lukemissa. Suuntasimme muutaman kilometrin päähän Pirttilahden satamasta ja ensimmäinen paikka piirsi kalaa alle todella paljon. Karkuutin yhden paremman kalan vertikaalijigatessa ihan siitä syystä, että olin puhelimessa. Teeppä sitten yhdellä kädellä vastaisku ;) Kalan karkuutus harmitti kauan aikaa, mutta harmitus loppui heti tämän kuhan noustua :)

Minusta tuntuu, että kala oli jo lopettelemassa syömistä, kun me vasta päästiin järvelle. Ilta antoi enää yhden mittakalan, jonka jälkeen hiljeni kokonaan. Kaikki illan tärpit ja kalat tulivat Daiwan moottoriöljyn värisellä sirppipyrstöisellä jigillä, joita olin aikaisemmin päivällä käynyt ostamassa.

Tämä 45cm pääsi jatkamaan matkaansa

Söin syvälle, koska maistui hyvälle

Motor oil toimi perjantaina

<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Lauantaina oli tosi hyvää kalastuskeliä tiedossa ja tuulikin kohtuullista, joten lähdimme pitkästä aikaa testaamaan Sotkanselkää. Sitä ennen erään kaupan hylly täytyi käydä tyhjentämässä Daiwan jigeistä, olivat ne sen verran tehokkaita ;) Olimme puolen päivän jälkeen Sotkanniemessä, josta laskimme veneen vesille ja odotukset olivat tosi korkealla. Jotenkin minusta vaan tuntui, että oli ison kuhan ja ison ahvenen päivä.

Sotkalla ripsautti vähän vettä päivällä

Päivä oli pettymyksien pettymys. Kalaa ei meinannut löytyä mistään ja jos jostain jotain löytyi, ne paljastuivat alamittaisiksi kuhiksi. Isot ahvenet jäivät haaveeksi ja vain yksi havainto saatiin raitapaidoista koko päivänä. Kylmälaukusta löytyi päivän päätteeksi vain kaksi mittakalaa. Sotkanniemi saa kyllä odottaa minun seuraavaa käyntiä ainakin vuoden. Jos Sotkalla käyn, niin sitten ajan Pirttilahdesta suoraan lossille.

Minun päivän ainoa mittakala

Eilen illalla oltiin kahden vaiheilla lähdetäänkö tänään kalaan ollenkaan. Tuskin se kala syö Pirttilahdessakaan, kun Sotkakin oli niin hiljainen.. Joku minussa sai kuitenkin pistämään herätyksen aamuneljäksi.

Aurinko oli juuri noussut, kun lähdimme Pirttilahdesta kohti Ollinselkää. Meillä ei ollut tarkkoja suunnitelmia päivälle, ajeltiin ja etsittiin kalaa vähän sieltä täältä.

Hyvissä ajoin liikkeelle =D

Aamu oli tosi hiljainen, ensimmäiset kolme tuntia pyydettiin tyhjää. Sitten löydettiin eräältä patilta yhdet mittakalat mieheen, mutta syönti hiipui taas. Vaikeaa oli ja kalakaveri simahti keulaan, kun minä etsin kalaa Puattisella. Kävin parilla tutulla paikalla ja nekin olivat tyhjiä, vaikka yleensä niistä on löytynyt roppakaupalla kalaa. Missä ne kalat ovat?

Ajoin erään luodon ohi ja samalla katsoin karttaselaimesta sen tarkempia käyriä. Paikka vaikutti aika mielenkiintoiselle, joten etsin kalaa vähän laajemmin alueelta. Alku näytti huonolta eli tyhjältä. Sitten ajoin tuurilla kuhien pesän yli. Luotain piirsi paljon kalaa ihan rykelmään ja merkkasin paikan nopeasti. Herätin kalakaverin keulasta ja käskin valmistautumaan ankkurin heittoon.

Ankkuri tipahti juuri oikeaan kohtaan ja luotain piirsi kalaa alle PALJON. Kyllähän minä olen parvia nähnyt ennenkin, mutta ne ovat olleet pienten silppukalojen parvia. Nyt alla oli kuhia ja niitä oli enemmän, kuin laki sallii.

Oma jigi ui vitosessa ja näkyy katkoviivana

Vertikaalijigasin kymmensenttisellä Savage Gearin Bleak Paddle Taililla, joita olin saanut Teemulta pari kappaletta meidän Kallavesireissulla. Kalat olivat ihan hulluina siihen. Ne repivät, tärppivät, pinkoivat pohjasta jigille ja halusivat syödä sen. Tärppejä tuli ihan koko ajan ja aina välillä veneeseen nousi kuhia. Osa kaloista oli alamittaisia, mutta myös mittakalaa nousi. En tiedä mikä siinä jigissä tänään houkutti niin kovasti, kun olen niitä aiemminkin uittanut ja toki kalaakin saanut, mutta tämän päiväinen oli jotain uskomatonta.

Minulla oli yksi Savagen jigi valmiiksi pujotettuna tavallliseen jigikoukkuun ja kuhat repivät sitä jatkuvaan. Jigi meni koko ajan huonosti ja lopulta jigi katkesi. Ongelma korjaantui, kun pistin toisen jäljellä olleen jigin Samfishingiltä saatuun jigipäähän, hyvin pysyi jigi paikallaan!

Jigi ei meinannut pysyä tavallisessa jigipäässä

Myydään vähän käytetty jigi =)

Veneessä kävi päivän aikana älytön määrä kuhia, paras kuhareissu, mitä on Puattisella tehty. Hurjin syönti kesti yli tunnin, mutta kala jäi meidän lähdön jälkeen edelleen syömään. Jouduttiin jättämään kuhat pesäänsä, sillä ukkonen alkoi jyrähdellä vieressä. Kylmälaukussa oli ruokatarpeet ja ylimääräiset mittakalat laitettiin takaisin kasvamaan. Harvoin käy niin, että mitallisia täytyy pistää pois. Tänään oli kyllä ihmeellinen päivä, mutta olisikohan noiden hurjien kuhakarkeloiden taustalla ukkonen?

Yksi oman tiensä kulkija kelpuutti Hybrid Wormin, muut ottivat salakkaan

Kannatti herätä neljältä! Olisi muuten nukuttu onnemme ohi ja kuhat olisivat saaneet odottaa minun jigiä siellä ihan turhaan.

Sadetta karkuun

Eilen kävin hakemassa Daiwan sirppijigejä, mutta nyt täytyy lähteä metsästämään Savage Gearin salakkajigejä. Ja vastahan ne tykkäsivät siitä pinkistä! Nyt kuhat oikeasti, minulla loppuu kohta sekä säilytystila että rahat.

Loppuun muistutuksena vielä heittokalastuksesta innostuneille, että Tervon Lohimaassa järjestetään kuun lopussa Kultakoukku jigauskisa. Viidelle parhaalle on luvassa palkinnot ja osallistumismaksu on vain 50€/venekunta. Jos sille viikonlopulle ei ole muita suunnitelmia, niin sinne vaan tavoittelemaan keulasähkömoottoria :) Lisätietoja tässä linkissä.