Mitäpä se olisi pilkkiminen ilman tyhjiä reissuja? Ei kerrassa mitään. Aamulla kysyin Ahdilta, että voisiko tänään olla ahventen savustuspäivä? Se vastasi, että ei. Kävin kuitenkin haukkaamassa muutaman tunnin raitista ilmaa.
Jäällä liikkuminen oli edelleen hankalaa ja tuskaista. Lähdettiin rannasta kohti kilometrin päässä olevaa penkkaa ja matkanteko oli tosi hidasta. Jokainen askel upposi loskaan ja koska oli pakkasta, ahkion pohjaan jäätyi jääkokkareita. Muiden ahkiot luistivat hyvin, mutta heikoimmalle pistettiin vähän lisähaastetta :) Tuntui kuin olisin vetänyt tiiliskivikuormaa kävelymatolla. Askelia kertyi, mutta matka ei edennyt. Ihme, jos en kohta ala näyttämään Bull Mentulalle.
Vihdoin olin perillä kalapaikalla, hikisenä, mutta innokkaana. Viime viikolla kaira ei uponnut jäähän millään ja jännittyneenä aloin tekemään avantoja. Jes, upposi kuin veitsi voihin. 48 kierrosta, mutta pistetään vielä toinen avanto viereen. Hyvinhän se loskajäähänkin puree, Moraan voi luottaa :)
Päivälle ei sen ihmeempiä odotuksia ollut, sillä savukalaa ei olisi tiedossa. Pohjassa näkyi kaloja, joita houkuttelin kaikin mahdollisin keinoin. Ei tärppiäkään, joten päätin vaihtaa paikkaa. Kolmas avanto olikin jo vähän haastavampi tehdä. Sen jälkeen Mora alkoi näyttämään vanhoja merkkejään eli terään kertyi jäämöykky. Hermot kiristyivät taas pikkuisen lisää, jäätä oli ahkion pohjan lisäksi kairan terässä. Pilkkikaverin porakoneella tuunattu kaira auttoi neljännen avannon teossa ja aloin samalla haaveilemaan samanlaisesta vempeleestä.
Kello oli vaille yhdeksän ja vihdoin alkoi avannon alla näkymään kunnollisia viivojakin. Ei muuta kuin Kalarosvon kuoretasuri hommiin. Kalat eivät millään meinanneet nousta väliveteen, melko pohjasta asti piti käydä houkuttelemassa. Alla oli pari hyvää kalaa ja vihdoin toinen lähti määrätietoisesti kohti. Värisytin rosvoa ylöspäin ja tunsin hennon tärpin. Nyt on iso kala, mutta huonosti kiinni. Kelasin kalaa varovasti kohti avantoa, mutta pidin siiman kuitenkin koko ajan tiukalla. Kala oli jo ihan avannon alla, mutta sitten se irtosi. En voinut kurkata avantoon, sillä en halunnut nähdä sitä raitapaitaa. Se oli tosi iso ahven tai pieni hauki. Harmitti hulluna, mutta välillä tulee pahoja karkuutuksia. Olin kaksi tuntia vielä sillä samalla avannolla ja yritin saada kalan tärppäämään uudestaan. Viivoja oli alla, mutta eipä niitä kiinnostanut.
Pakkasta oli vajaa 10 astetta ja tuuli tosi kova. Siimakin jäätyi vähän väliä vaparenkaisiin ja sormet olivat jäässä. Tänään ei ollut yksi maailman parhaimmista pilkkipäivistä, mutta ehkä se sinne top tonniin mahtuu. Passiiviset kalat, loska, jääkimpaleet, kauhea tuuli, kammottava karkuutus.. Menkää ihmiset pilkille, se on ihanaa! :)
Ranta alkoi houkutella iltapäivällä, sillä pilkkiminen ei oikein edistynyt. Parempi kerätä kimpsut ja kampsut kasaan ja alkaa suunnittelemaan seuraavaa reissua. Parin pullan voimalla olin ensimmäisenä rannassa, tuntui, kuin olisin maratonin voittanut. Kieltämättä raskas päivä ja kun eilen rakensin pihaan lumilinnan, niin jokainen lihas oli jo ennestään burn outissa. Mutta nyt on huono päivä unohdettu ja jospa sitä savukalaa sitten ensi torstaina ;)
Viime viikon torstaina tuli tehtyä pikareissu jäälle ja alla muutama kuva päivästä. Vettä satoi kaatamalla ja oli kylmä, mutta sain sentään pari ahventa. Ei ehkä sekään päivä niitä ikimuistoisimpia pilkkireissuja =)
Moro!
Ja jälleen Jaanalla mukavaa tarina kalapäivästä!
Joo on siellä jäätiköllä meleko surkeaa liikkuminen jalan vaan ehkä hieman helpottaa kun nyt pakastaa.
Jos sinulla palelee näppejä kuten minullakin nykyään eril. jänneleikkausten jälkeen niin kokeile auttaako kahdet villakynsikkäät päällekkäin.Ainakin minulla on silloin olo kuin mummolassa.Alle lyhytvartiset,päälle sellaiset jotka ulottuvat reilusti hihojen sisään.Kai fleecestä,merinovillasta tms.tehdyt ajavat samalla systeemillä asian vaan itse luotan aina villaan.Rukkasten kanssa pilkkiessä niillä on ehkä kömpelö olo vaan itse jahtaan kaloja sormenpäät vapaina.
Matikan narrauksessa rukkaskoura ei haittaa.Jotkut haluavat siinäkin tuntea kaikki lieraukset ja pitävät siimaa sormen varassa vaan enpä jaksa siten lirkkiä.Jos on niin hienohelmoja etteivät halua pamauttaa kiinni kunnolla niin olkoon elementissään varsinkin pakkastuulessa.
Ison ahvenen,hauen,kirren pilkinnässä en väsytä ikinä kelalla vaan siimasta.Käsipelissä saa paljon nopeammin reagoitua kalan liikkeisiin ja jotenkin osaa tuntea sen ketkumaiset suunnitelmat herkemmin.On moni sitä mieltä,että ei ole hyvä tapa vaan niin olen tehnyt vuosikymmenet ilman ongelmia.
Päinvastaista mieltä olevat kertovat siiman menevän sotkuun,tarttuvat jääkokkareisiin ym.Eipä ole ikinä niin käynyt.Poljen aina avannon ympäryksen tasaiseksi ja lusikoin sohjot kauas avannosta.Kaikki romut pois jaloista ja siimalle vapaa tila niin,että se pääsee oikenemaan myötätuuleen .Yhtään kalaa ei ole katkaissut jäällä ollutta siimaa hileisiin vaikka esim.kirreä ongin eniten varsin ohuella siimalla.Katkeamiset sen harvan kerran on johtuneet pohjan juurakoista tms.Kelaväsytys on mielestäni liian hidasta ja tunnotonta vaan makuasioista turha väitellä.
Omalla tyylilläni koppaan vavan jäältä kouraan jos isompi kala alkaa ryttyillä ja haluaa kiskoa jarrulta siimaa lisää.Hyvin onnistuu kun ei hötkyile hermona.Kalalla siinä aina se iso hätä on.Taidan silti kokeilla kelallakin väsyttelyä pitkästä aikaa kunhan sattuu vaikkapa kirreongella hyvä saalispäivä.Onhan siinä oma viehätyksensä jos hyvä jarru laitettu rullaan.
En väitä,että oma väsyttelytapani on jotenkin oikea vaan minulle se on mukavin ja helpoin.
Kohta alkaa saaliit ahvenhommissa paranemaan kun päivä pitenee ja näin on aikaa enemmän jahdata herkkupalleroita jotka syövät ennen kutua ajoittain jopa hyvin.Kireitä!
Moro ja kiitos! Olen aika huono käyttämään kynsikkäitä, kun jotenkin onnistun aina saamaan koukut niihin kiinni ja sitten ne on entiset kynsikkäät. Tänään juuri ihastelin omaa villapaitaani, voisimpa sanoa sitä jo onnenvillapaidaksi, kun se on murkkuiästä lähtien kulkenut kalassa mukana =) Mummo sen minulle joskus lapsena osti ja kai se paitakin on kasvanut minun kanssa samaa matkaa. Miksi se muuten vielä mahtuisi, kun 90-luvulla ostettu =) Niin, paitaraukan hihat on ihan rikki ja reikäiset, sata kertaa olen saanut koukut niihin tartutettua. Minusta tuntuu, että kalastukseen saa paremman tuntuman ilman hanskoja. Siis silloin, jos ei ole sormet jäätyneet tönköiksi. Täytyy ehkä opetella niitä kynsikkäitä käyttämään, yhdet tuolla jemmassa olisi eikä niissä ole vielä reiän reikää koukuista ;) Mulla on ongessa kuitusiima, niin se väsyttely siimasta on vähän haasteellista. Hyrräkelassa on sen verran paksu siima, että uskaltaa surutta vetää vaikka sukeltajan jäälle, ei pitäis katketa. Kalan huuli saattaa tietenkin antaa periksi.. Pitäisi opetella vähän rauhallisuutta siihen kalojen väsyttelyyn. Paitsi jos niitä kaloja ei ikinä tule, niin vaikeaa se on opetella.. Kireitä Markku sulllekin!
Ootko koittanu välillä puukalikalla “huitoa” tuota jäämöykkyä kairasta, vaikka silti kyllä hermoja kiristää kesken reiän teon alkaa kairaa koputtelemaan. Naapurilla hitachi 18v 4ah akulla niin pyörittää sillä jopa 8 tuuman kairaa, vaikka en ois uskonu ennenkuin näin.
Se on kyllä aina kriittisin vaihe tuossa ison kalan nostossa tuo jäänreunan lähiseutu. Kala säikähtää kirkasta valoa ja punaltaa itsensä irti tai sitten tasurin koukku tarttuu jään alareunaan. Monta kertaa on kyllä iso ahven karannut ja kuitenkin kerran tai vaan muutaman kerran talvessa saa sellaisen siiman päähän niin karkuutus harmittaa jonkin verran:)
Joskus aiemmin koputtelin kairasta jäitä pois, mutta tuntuu, että se jäätyy välittömästi uudestaan. Siksi nyt hankinkin itselleni toisen kairan tuon ongelman vuoksi. Tänään aliarvioin pakkasen jäätävyydeen ja otin tuon Novan mukaan, se oli virhe :) Mulla aika harvoin on pahoja karkuutuksia tullut ja tasuritkaan eivät kovin usein jään reunaan tartu. Tänään kala oli niin huonosti kiinni ja tunsin sen jo tärpistä, että ei tarttunut hyvin.. Ehkäpä ensi kerralla pysyy loppuun asti kiinni. Kireitä siimoja!
Jahas, kun noita vinkkeja alettiin jakelemaan niin laitanpas itsekin omia kehiin. Itse käytän fleese kynsikkäitä, koska niihin eivät koukut jää kiinni. Tai jos jää, niin se on tosi helppo irroittaa. Kaikki neulotut on varsinaisia koukkumagneetteja. Kynsikkäät on kaupasta ostettu, mutta sitten ne on käytetty “kustomoitavana” suutarilla, joka on ommellut niihin kämmenpuolelle palat nahkaa. Joissakin tehdastekoisissa hanskoissa on nahkaa valmiiksi, mutta missään mallissa ei tarpeeksi. Parasta nahkaa mitä itse olen löytänyt on moottoripyörän satulanahka. Nahka estää hanskoja vettymästä. Koska se vesi jossain vaiheessa kuitenkin sinne hanskaan pääsee, (yleensä pikkurilli vettyy minulla) niin pitää olla vaihtohanskoja. Suhde on 3:1 eli kolmea vasemmankäden hanskaa kohden vettyy yksi oikean käden hanska (Olen oikeakätinen joten kala on irroituksen aikana siinä vasemmassa). Lisäksi minulla roikkuu repusta pyyhe, johon sipaisen käsiä aina kalojen noston välillä. Kaira kannattaa pitää jäistä puhtaana, muuten ei jaksa kairata. Itselläni on ihan kaupasta ostettu perunanuija (puuta), jolla koputtelen sitten kairasta aina jääpalat pois kun niitä kertyy.
Kiva, kun vinkit vaihtuu :) Minä ostin viime talvena fleecekynsikkäät, mutta niissä taas on se ongelma, että ne ovat liian isot. Ei meinaa ohutsormisille naisille löytyä, yleensä ne on vähän isompien sormien mitoilla tehty :) Pitäisi tosissaan käyttää kustomoitavana tai hankkia itselle pelit ja vehkeet, joilla tehdä uniikit räpylän lämmittimet =) Tuo pyyhe on kyllä hyvä idea, pitäisi muistaa ottaa mukaan.. Kireitä siimoja vai pitäisikö sanoa vettyneitä kynsikkäitä, silloinhan sitä kalaa on noussut =)
Laitat välillä kairan edelliseen reikään sulamaan niin ei jäädy terä, ja puree koko päivän kun ensinmäisellä reijällä :)
Se on ihan tehokas keino, mutta kun siirtyy seuraavalle avannolle, kaira yleensä jäätyy matkalla. Se kerää vettä sisäänsä ja sit se vesi jäätyy.. Ehkä mun pitäis hankkia se porakone näiden ongelmieni kanssa :)