Vuosipäivä

lauantaina 13.6.2015 | by Jaana Jekkonen | 2 kommenttia

Eilen tuli vuosi täyteen siitä, kun perustin blogini viime kesänä. Aika on mennyt nopeasti ja menneisiin 12 kuukauteen mahtuu paljon mukavia kalajuttuja.

Tälle viikonlopulle on luvattu todella hyvää kalastussäätä, jos verrataan viime viikonlopun hullun tuuliseen keliin. Neljä metriä sekunnissa ei tunnu missään. Eilen kävimme iltakalassa ja ai että se kalastus oli taas mukavaa muutaman päivän tauon jälkeen. Veden lämpötila on nyt noin 11-12 astetta, eli suurta muutosta ei viikon takaisesta ollut tapahtunut. Olen seuraillut kalastuskeskusteluja netissä ja kuhaa on noussut noin kuudesta metristä. Itsehän sain pari viikkoa sitten kaksi kuhaa juuri niistä syvyyksistä.

IMG_7836

Eilen sotasuunnitelma oli siis kierrellä 5-7 metrin vettä. Eivät kai ne kalat nyt syvempään ole menneet, kaiken järjen mukaan ennemminkin matalampaan…? Mentiin ensin eräälle vitosen luodolle ja kaiku piirsi niin paljon kalaa, että en meinannut housuissani pysyä. Uittelin tasuria ihan onnessani ja muistin miksi rakastan kalastusta niin paljon. Reaaliaikaista tositeeveetä siitä, kun nostelet ruokakaloja veneeseen. Kaaria sinkoili näytöllä sinne tänne, mutta ei näköjään ensimmäinen tasurin väri kiinnostanut. Äkkiä toinen väri kokeiluun. No ei sekään ollut vielä ottiväri. Kymmenen värin jälkeen ajateltiin vaihtaa maisemaa :) Tämän patin kalat olivat iloisen leikkisiä, mutta kylläisiä. Kummallista, mutta en saanut edes tärppiä, vaikka ihan hyvänkokoista kalaa oli kilotolkulla alla.

IMG_7848

Tuuli tyyntyi pariin metriin sekunnissa iltaa kohti ja pilvetkin hävisivät pikkuhiljaa taivaalta. Taas se ihana Suomen luonto vilautteli parastaan ja houkutteli minut räpsimään kymmeniä kuvia. Kyllä kauniit maisemat tekevät kalareissuista vieläkin ihanampia. Harmi kun kännykkäkuvaan ei saa vangittua sitä, minkä livenä näkee ja järkkäriä en osaa käyttää (ja se on hankala kantaa takin povarissa ;))

IMG_7853

Kelin muututtua täydelliseksi, päätimme vihdoin lähteä testaamaan Kelloselkää. Sehän on kuuluisa kuhamesta ;) Kierreltiin kolmisen tuntia ympäriinsä noin 5-8 metrin vettä. Ihmettelimme, että mitä on tapahtunut, kun joka paikassa on aivan tyhjää. Ei edes silppuparvia uiskennellut missään, niiden avulla kun saattaisi isompaakin kalaa löytyä. Suurimman osan illasta tasuroin, mutta heittelin myös jonkin aikaa jigejä. Kokeilin muutamia värejä, mutta ei merkin merkkiä mihinkään. Aurinko alkoi laskea ja Jaana kaivoi taas kännykkää taskusta, pakko ottaa muutama räpsy tuosta ihanasta uniikista tapahtumasta, joka tapahtuu vain joka päivä :)

FullSizeRender 2

Koti ja oma sänky alkoivat houkutella kalojen hiljaiselon vuoksi. Ajateltiin kuitenkin kokeilla vielä yksi “pilkkipaikka”, vaikka siellä syvempää olikin. Hurautettiin siihen ja vihdoin löytyivät silppuparvet ja isommatkin kalat. Minulle ei tietenkään kaloja noussut, mutta kalakaveri nappasi oikein kommeen kuhan.

Tarinahan menee niin, että viime syksynä ostin Joensuun Tommilta Kalarosvo-tasurin, se oli väritykseltään sininen. Viime talvena kävin 50 kertaa pilkillä ja joka ikinen reissu uitin tasuria. Uimaan se siis on oppinut :) Ihan hyvä ja kaunis tasuri, mutta väri totaalisen väärä Kallaveteen (olen saanut sillä vain kaksi kalaa). No mistäs minä sen olisin tiennyt, ostopäätöksethän tehdään ulkonäön perusteella :) Eilen taas uitin tasuria kauan aikaa laihoin tuloksin.

FullSizeRender-1

Noh, eilen kalakaveri kysyi, että voisiko hän kokeilla sitä, ensimmäistä kertaa elämässään. Ilman muuta, itse en saanut sillä mitään, joten kalastakoon tyhjää sillä. Karman laki vai mikä, mutta kohta nousi veneeseen hauki. Sinisellä rosvolla. Muutama minuutti ja veneeseen nousi kateutta herättävä kuhan köllikkä. Sinisellä rosvolla. Tämä se on sitä kalastusta parhaimmillaan, kun saa tositeeveestä seurata, miten kuha nousee hyvin rauhallisesti pohjasta, ui määrätietoisesti tasurille ja samassa hetkessä vieruskaveri tekee hirmuisen vastaiskun. Näytöstä näin, kun oma tasuri jäi surullisena ja yksinäisenä pohjaan uimaan. Kyllähän se käsiala tässä varmasti vaikuttaa myös paljon, minä en taida osata uitella tasureita tarpeeksi houkuttelevasti, vielä. Yllättävää oli, että kalat olivatkin 10 metrissä, sen kun olisi jo alkuillasta tiennyt… Tai sitten kala söi vaan auringonlaskun aikaan ja minä en niihin karkeloihin ehtinyt. Kokeilin itsekin vielä sitä sinistä rosvoa. Ei mitään.

Jaa:
Facebook
Whatsapp
2 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit
  1. Markku Paltaani kommentoi:

    Jaahans1 Ihan kuhavesillä olet pyörinyt tuossa Kelloselän kuppeella.Tuo Kaasojen ja Joutenlahden suun välinen alue on minunkin suosikkipaikkani ollut jo yli 40v kun kuhia haluan.Kuhaa on pilkkien tullut parhaiten kun laittaa pystypilkin jatkoksi vaaksan mittaisen siimatapsin,siihen 3-haarakoukku kokoa #8-6 ja särjen pyrstö liehumaan syötiksi.Pilkkinä joku Valio,Nautilus tms isona.Jigivärit vaihtuvat päivittäin vaan vaapuista ylivoimaiseti parhaiten on antaneet Nestorit,Erityisesti Nestori Kuha väri 316.Mitättömän näköinen,herkkäuintinen vaappu.Uinti myös katoaa herkästi isompien kalojen kanssa ja on siis herkästi sitten viritettävä takaisin uintiin.Vedän 5-6- vavalla ja parhaimmillaan on tullut kutostärppejä.Tämä kesä oli kyllä poikkeus.Keskiarvo reissullaan oli 1.5 kuhaa kun huippukausina kymmeniä/reissu.siis mitallisia,alamittoja en laske.Mitallisetkin pääsevät uimaan suurin osa.Kuhaa saa hyvin myös Susisaaren ja Hietasalon väliltä,Pajuluotojen ja Tuomaansalon alueelta,Juurusvedeltä,Kuopionlahdelta jos veneliikenne on hiljaista.Kireitä!

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Hiljaista on kyllä kokonaisuudessaan ollut kuhien tulo tänä kesänä. Kelloselältä tainnut parhaimmin nousta.. Uistelua me ei olla (vielä) kokeiltu :) Kiitos pystypilkkivinkistä ja kireitä siimoja!