Sadepäivänä runosuoni pulppuaa

tiistaina 5.7.2016 | by Jaana Jekkonen | 4 kommenttia

Kalastusrakkausruno

Ensisilmäyksestä se monesti alkaa, sen jälkeen mennäänkin juoksujalkaa.
Kalaan on kiire ja aina jaksaa, yötä päivää, maksaa mitä maksaa.
Ei mikään ole ihmiselle niin tehokas loukku, kuin yksi keppi, siima ja siiman päässä koukku.
Univelka kasvaa, mutta ei se mitään.
Mennäänkö tällä kertaa länteen vai itään?

Peräkontti täynnä ja virveleitä kuusi, ensi reissulle kyllä vielä hankittava uusi.
Ei tarvikkeita voi olla mitenkään liikaa, miettikää vaikka sitä kahen kilon siikaa.
Arvaamaton kala se harmaakylki, kerrankin syyttä yhden laatumorrin sylki.
Siksi on oltava valikoima suuri, kalastajan varastolla lihotuskuuri.
Ostoslista pitkä kuin se karannut hauki, kauppiaat hoi, ovet auki!

Kalassa käydään vaikkei saalista saada, ei se kalattomuus maailmaa kaada.
Tyhjä reissu on tuttua kauraa, rantaan tullessa Ahti nauraa.
Välillä onneksi myös heltyy meille, kalastukseen täysin hurahtaneille.
Kyllähän se tietenkin paremmalta maistuu, mitä harvemmin kalafile pannulla paistuu.

Tunteista paras on kireä siima, voisiko sanoa kalastajan kiima.
Kalan ja kalastajan välinen taisto, silloin herää kalamiehen vaisto.
Toisinaan voittaa, toisinaan ei.
Kymppikilon hauki uuden vieheen vei.
Kirosana raikuu ja ilmassa viha, meinaa palaa kalastajan hiha.
Ei auta itku, ei nyrkin puinti.
Jossain päin jatkuu hauen uinti.
Kokemusta rikkaampana vaikka köyhä on olo, lohtua kaipaa kalastajapolo.
Ensi kerralla ehkä parempi tuuri ja haavista löytyy saalis suuri.

Kaikki me ollaan vieraina täällä, nöyrinä kuljetaan polkujen päällä.
Kunnioitus eläimille, järville ja puille, säilytetään tämä ihanuus myös muille.

 

Jaa:
Facebook
Whatsapp
Joko luit nämä?
4 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen
Kommentit
  1. Hannu kommentoi:

    Hyvä ois kyllä myös kappaleeksi vaikka räppiversiona. Onko tuttuja räppäreitä? Ela:)

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Harmi, kun Ela ei (vielä) kuulu kaveripiiriin =D

  2. yksjoukosta kommentoi:

    Kalastajan tuumailut

    Nyt kun ei potkuri kynnä merta
    eikä saalista ole edes sen verta
    että pannulla tirisis pulska ahven
    katsekin kaihoaa vaan ylle lahden.

    Huomenna, huomenna lähden kelaan
    tulkoon tuisku tai rönttäkeli
    näin tuumin ja vaappuja selaan
    mikä se olis oikea ottipeli.

    Jos taivaalle pilvet tulis auki
    saaliiksi riittäis myös vitosen hauki.
    Varmalta paikalta jiggaisin kuhaa
    siinä ei podettais yskää ei nuhaa.

    Affenet unissa jo venhoon hyppää
    solmuja kätöset ilmassa nyplää.
    Mietin miksi on tälläinen vuosi
    ja mikä perukkeen oikea kuosi

    Vielä on jäljellä runsaasti kesää
    aurinko tulee ja paistaa pesään.
    Kireitä siimoja myöskin muille
    teille aidoille kalastushulluille

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Jes, hieno runo :)

Kommentointi on suljettu.