Ihan uskomaton viikonloppu!

Miten voikin palaset loksahdella niin hyvin kohdilleen, olen kyllä todella tyytyväinen viikonloppuun kokonaisuutena. Ensinnäkin säät suosivat sekä lauantaina että sunnuntaina, ja kirsikkana kakun päällä oli hurja ahvenen syönti. Eilisen aikana veneestä kuului useampaan otteeseen ”minä rakastan kalastusta”, niin huikea päivä se oli.

Viikonloppu oli yksi parhaimmista kelien suhteen tällä kaudella. Tuulet olivat minimissä, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja lämpötila oli juuri sopiva kalastukseen. Koska tällaiset viikonloput ovat todella harvinaista herkkua, halusin viettää vesillä mahdollisimman paljon aikaa.

Lauantain ennuste (kuvakaappaus: www.ilmatieteenlaitos.fi)

Lauantaina suuntasimme Kallavedelle ja kalapäivä alkoi Ollinselältä, josta siirryimme pikkuhiljaa Sotkanselkää kohti. Matkan varrella oli myös minun lempipaikka Kallavedellä eli Hirviselkä. En ikinä unohda viime syksyn suuria ahvenia ja nyt ajankohta alkaisi olla taas otollinen suurille raitapaidoille. Odotukset olivat korkealla.

Lähdimme siis jo heti aamusta lauantaina etsimään ahvenia. Ollinselällä oli hiljaista, aamupäivällä löysimme joitain ahvenia ja mittakuhan, mutta isommat parvet olivat piilossa.

Nälkä ei lähde yhdellä!

Yksi kuhakin löytyi

Tällä kertaa kuhalle maistui pieni makupala: 7cm oranssi PL Core Shad

Tuntuu, että Kallavedessä kalat ovat ripoteltu sinne tänne ilman logiikkaa. Joskus harvoin saattaa osua hotspotille ja ne hetket kyllä muistaa vuosienkin päästä, mutta todennäköisyys löytää se hotspotti on lottovoiton luokkaa. Iso vesistö ja rajallinen aika eivät ole hyvä yhtälö. Pienempää kalaa siellä kyllä on, mutta ne puolen kilon ahvenet, jotka ovat minun tavoitekaloja savustusta ajatellen, ovat todella haastavia löytää.

Uuden hyrräsetin testausta

Yleensä vertikaalijigaan avokelasetillä, sillä saatan heitellä ja vertsuta täysin samalla jigillä ja tyyli voi vaihtua lennosta. Minulla on kuitenkin isoja ja painavia vertikaalijigejä kuhalle, joita varten ostin nyt uuden vertsusetin: Okuman Calera-hyrräkelan ja Patriotin Vertical Specialist vavan. Parin reissun perusteella täytyy sanoa, että kylläpä on setillä hintalaatusuhde kohdillaan. Ihan todella hyväntuntuinen kokonaisuus ja vaikka setti on naurettavan halpa, se on tosi hyvä!

Siirryimme kohti Hirviselkää ja tutut paikat olivat tyhjiä. Sain pienen havainnon isompien ahventen parvesta, kun luotain piirsi hetken aikaa hyviä kaloja ja siiman päässä oli painava raitapaita. Se ahven kuitenkin karkasi ja viimeinenkin oljenkorsi isoihin ahveniin meni epäonnistuneen ankkuroinnin seurauksena.

Kyllä on vaikeaa saada ankkuri juuri oikeaan kohtaan, jos haaveissa on saada vene parven päälle. Parvet ovat kuitenkin aina tosi pienellä alueella. Me vertikaalijigataan paljon ja aika oleellinen asia vertsuilussa on olla kalojen päällä, mutta aallokko ja tuuli asettavat aina omat haasteensa ankkurointiin. Ensi kesäksi ostan keulasähkömoottorin, joten loppuu tämä valitus, mutta enköhän minä sittenkin jonkun syyn kalattomuudelle keksi ?

Hyvin sieltä näkee ajaa, vaikka vähän onkin kampetta kertynyt tuulilasiin =)

Hirviselkä oli vähän pettymys, mutta ehkä sieltä vielä syksyn aikana ne isomukset löytyvät. Seuraava etappi oli Sotkanselkä. Siellä ollaan käyty aika vähän tänä vuonna ja viimeksi kun käytiin, joka paikka oli verkotettu, joten ei sinne kovin kytö ole ollutkaan.

Saalistilanne ei kummoiseksi muuttunut muutaman tunnin Sotkan reissun jälkeen ja yksittäisiä sattumakaloja lukuunottamatta kalat olivat karkuteillä (tai niissä verkoissa ?).

Kuhaa löytyi myös Sotkalta

NÄLÄKÄ!

Alkuillasta käännettiin veneen keula kotia kohti, mutta ajoreitillä oli lintuja ”tien” tukkeena. Lamppu syttyi välittömästi ja tajusin syyn, miksi linnut olivat kerääntyneet meidän eteemme. Ne söivät pinnasta pikkukalaa! Sattuipas kerrankin mukavasti, joten ei muuta kuin vene parkkiin ja osingoille.

Kiitos vinkistä lokit!

Pinnassa kävi kuoretta ja veneeseen nousseet ahvenet sylkivät niitä myös. Yksi mukavimmista tilanteista vesillä on varmasti ahventen pintasyönti, harmi kun ne tilanteet ovat aina niin nopeasti ohi.

Omnomnom

Tästä oli helppo napsia kaloja

Pintasyönti kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen lokit rauhoittuivat köllöttelemään järven pinnalle. Sen jälkeen olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, ja huristella Pirttilahteen.

Lossi saattaa paljastaa kalapaikan sijainnin =D

Lauantai-iltana pähkäilimme sunnuntain kalapaikkaa ja sanoin, että jos me ahvenia halutaan, meidän on mentävä Unnukalle. 50km matka suuntaansa ei tietenkään ole mikään kaikista lyhin ajomatka, mutta mitäpä sitä ei raitapaitojen vuoksi tekisi. Unnukalle siis!

Oltiin Unnukan rannassa puoli yhdeksältä aamulla ja jos edellisenä päivänä Hirviselän saalisodotukset olivat olleet kovat, niin nyt ne olivat tapissa. Unnukka ei petä.

Valmiina tositoimiin

Ajettiin suoraan vanhalle tutulle ns. ykköspaikalle, josta on tullut parhaiten kalaa koko kesän aikana. Ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään? No ne näkivät kaloja luotaimessa, joten ei muuta kuin vene ankkuriin ja jigipuuhiin.

Melkein heti veneeseen nousi hyvä yli 30cm ahven, jonka laitoin sumppuun (bracketiin). Jos saisin samanlaisia edes muutaman lisää, niin pääsisin vihdoin savustamaan ahvenia fileinä.

Olen jauhanut savustuksesta koko kesän, mutta edelleenkään en ollut päässyt sanoista tekoihin asti. Edelliset otettavat ahvenet taisivat tulla yli kaksi kuukautta sitten, sen jälkeen ahvensaaliit ovat koostuneet vain yksittäisistä kaloista, joita ei ole mitään järkeä ottaa mukaan viisihenkiselle perheelle.

Kokeiltiin pari muutakin ankkuripaikkaa ja lopulta yksi kymmenen metrin paikka oli kultakaivos. Vihdoinkin alkoi napsumaan sitä savupönttökokoista ahventa ja olin liekeissä ☺️ Pienet lähtivät takaisin kasvamaan ja hyvät filekoon kalat laitoin sumppuun.

Ollaan taas hyvissä väleissä Ahdin kanssa

Aamupäivällä isoin ahven oli 35cm, mutta laihoja nuo Unnukan kalat kyllä ovat, olisiko keskipaino ollut neljän sadan gramman luokkaa. Lähes kaikki kalat tulivat vertikaalijigaamalla ja ehdottomasti paras jigi oli Lunker Cityn Swimfish värissä Arkansas Shiner. Ja kuten tyypillistä, ahvenparvi hävisi jossain vaiheessa alta pois. Sen jälkeen siitä samasta ankkuripaikasta alkoi nousta kuhia.

Pian paikka hiljeni, joten oli aika jättää ykköspaikka taakse ja lähteä etsimään uusia alueita. Katsoin aamulla automatkalla kartasta paikkoja valmiiksi ja minulla oli mielessä yksi saaren pää. Suuntasimme sinne ja kyllähän siitäkin joitain kaloja nousi. Tahti oli kuitenkin paljon hitaampi, kuin aamupäivällä, joten oli taas aika katsoa karttaa.

Huomasin yhden erikoisen paikan erään syvänteen vieressä ja sanoin Juhalle, että nyt löytyi satavarma kalapaikka. Esittelin paikkaa vielä Juhallekin kartasta ja oikeasti olin sataprosenttisen varma, että siinä on kalaa. Mikä lie etiäinen =)

Ajoin sille etiäispaikalle ja en meinannut uskoa silmiäni. Harvoin minun veikkaukset osuvat oikeaan, mutta nyt osuivat ja en ole koskaan nähnyt niin paljon isoja ahvenia luotaimessa, kuin eilen. Olin taas niin liekeissä, että varmaan jo savu nousi korvista. Ihan uskomaton näky ja kalaa vaan piirtyi koko ajan ihan hurjia määriä näytölle.

Paikka oli erikoinen, sillä syvänteestä nousi aika jyrkkä penkka ja sitten oli ikäänkuin tasainen kahdeksan metrin pöytä. Mutta kartta ei pitänytkään täysin paikkaansa, vaan ”pöydällä” olikin kartassa näkymätön kymmenen metrin monttu, joka oli aivan täynnä kalaa.

Kun luotain piirsi muutaman kymmenen metrin matkan tällaista, oli pakko laskea ankkuri

Siinä tilanteessa ei kannattanut aikailla yhtään, vaan käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin. Ensimmäinen heitto ja lähelle puolikiloinen veneeseen. Jihuu! Toinen heitto ja lähes samankokoinen veneeseen. Ja sitten aloin hokea miten paljon rakastan kalastusta. Kolmas heitto ja tunsin, kun isot mötkäleahvenet tärppivät jigiä ihan koko ajan. Aina kun jigi alkoi kelauksen jälkeen vajoamaan pohjaan, joku mörkö pussasi sitä.

Kaloja oli vaikea tartuttaa ja kokeilin kaikkea: pienensin koukkua, isonsin koukkua, pienensin jigipään painoa, isonsin jigipään painoa. Loppujen lopuksi 7g pää oli paras, vaikka vettä oli kymmenen metriä. Jigi varmaan leijaili tarpeeksi houkuttelevasti silloin.

Isoin ahven oli 450g, joten ihan sinne puoleen kiloon ei päästy

Hurja syönti kesti ehkä puoli tuntia, jonka jälkeen tapahtui sama ilmiö, kuin aamun ahvenpaikalla: ahvenparvi hävisi ja paikalta alkoi nousemaan kuhia. Kuhien koko oli hyvää, noin 50cm ja muutama niistä lähti ruokakalaksi.

Hurjimman syönnin jälkeen viistoluotain piirsi vielä jonkun verran kaloja

Lunker City oli nro 1

Ahvenen sylkemä kuore ja ahventen pahoinpitelemät Lunkerit, niitä kului eilen monta!

Hauki tärppäsi pikkukalaparven alta, tässä näkyy hyvin, kun silppuparvi säikähtää ohi kiitävää haukea :)

Oli kyllä niin hienot syöntipiikit, että harvoin pääsee tuollaisia kokemaan. Ja kyllä jigipäivä oli kokonaisuutena varmaan elämäni paras, sillä menomatkalla rantaan osuttiin vielä yhteen ahventen pintasyöntiin, josta siitäkin nousi hyviä ahvenia, mutta niitä me ei enää otettu mukaan, sillä ahvenkiintiö oli täynnä. Kuha alkoi myös syömään ihan hurjana auringonlaskun aikaan. Ne olivat todella aggressiivisia ja käyttäytyivät kuin hauet siiman päässä.

Syövää kalaa löytyi vielä illalla, lisäksi ne olivat siirtyneet matalampaan

Ahvenet syömässä silppua

Kuhilla oli iltapala-aika auringonlaskun aikaan

Päivä oli uskomattoman hieno ja kyllä Unnukka on jigikalastajan unelmajärvi. Ei taas kotijärven tyhjät reissut tunnu missään tuollaisten kokemusten jälkeen. Huh ja wau. Rakastan kalastusta ❤️
Kuinka teidän viikonloppu sujui? Puriko kala?

Matkalla rantaan

Olihan se taas nätti ilta =)

Viime yönä oli hommia

Facebookissa Fish me luck sivuilla on taas arvonta käynnissä, talvi tulee pikkuhiljaa, joten jollekin onnekkaalle lähtee hieno pilkkisetti =) Käykäähän tykkäilemässä ja onnea arvontaan! (linkki)

Pian on pilkkikausi paketissa

Tai Etelä-Suomessa taitaa olla jo, mutta vielä me vaan Kuopion korkeudella pilkille päästään. Olen ihan yllättynyt, miten vahvat jäät täällä vielä on, vaikka mennään jo melkein huhtikuun puolta väliä. Tämä talvi on ollut ihana pilkkikelien suhteen, kausi päästiin aloittamaan jo joulukuun alussa ja loppua ei näy =)

Ehkä se tosiasia pitää kuitenkin hyväksyä, että vaikka vielä jäätä on useampi kymmenen senttiä, stoppi voi tulla nopeastikin. Jäät saattavat heikentyä muutamassa päivässä vaarallisen ohuiksi. Tässä vaiheessa naskalit kannattaa kaivella repun taskusta kaulaan ja muutenkin olla tarkkaavaisempi jäällä liikkuessa. Itse olen käyttänyt kuivapukua talven jokaisella reissulla ja luonnollisesti jatkan käyttöä pilkkikauden loppuun. Ja veneilykauden alkaessa puku kuuluu edelleen perusvarustukseen siihen saakka, kunnes vedet lämpenevät.

Kalareissuilta ei ole mitään ihmeempiä asioita raportoitavana. Oikeastaan muutama viime reissu on mennyt todella heikosti ja haikein mielin olen muistellut viikon takaista Sotkan jättipottia. Ahvenet jatkojalostuivat pariksi isoksi patakukoksi ja olipas se taas herkkua pitkästä aikaa.

Patakukko

Muutama kilo patakukkoa uppoaa helposti

Ahven on niin hyvää ja voitteko uskoa, että meillä lapset ovat monesti pettyneitä, jos ruokana on ahventa. ”Taasko kalaa?” Kissat kyllä tykkäävät ahvenfileistä ja kyllähän karvaisia kavereitakin on välillä muistettava. Jos Ahti antaa vain yhden tai pari kalaa, ne päätyvät kissojen mahaan :)

Käytiin viime viikolla Virmasvedellä ja taas me onnistuimme valitsemaan päivän, jolloin kala ei siellä syönyt. Keli oli ihan outo ja yhdessä vaiheessa taivaalta laskeutui aivan ihmeellinen paksu sumupilvi. Se tuli ihan päälle ja peitti kaiken näkyvyyden. Ja vähän myöhemmin sumukatto katosi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. sumu

sumu

Sankka sumu oli hienon näköinen

Saaliiksi ei tullut yhtään isompaa ahventa, sillä isot ahvenet olivat valmistautumassa seuraavan päivän syöntiin. Virmaalla kala oli nimittäin syönyt ihan hurjana jo heti seuraavana päivänä. Tyypillistä :)

Yhdessä vaiheessa näin kaikuluotaimen näytöllä mielenkiintoisen näyn, kun joku kala tuli katselemaan tasuria ja antoi pienen tärpinkin. Kala ui tasurin alapuolella ja minä odotin uutta tärppiä. Sitten pohjasta lähti kovaa vauhtia toinen kala ja luulin sen tulevan tasurille. Se uikin suoraan tasurin alapuolella olevan kalan kohdalle ja söi sen. Aika törkeästi vietiin minun nenän edestä saalis :)

kaikuluotain

Joku vei minun sintin

Meidän kelkkailut loppuivat viime viikolla, kun jäällä olevan vähäisen lumen takia kelkka ei meinannut enää saada pitoja. Laitettiin se suosiolla talliin odottamaan ensi talvea. Ollaan tosi tyytyväisiä, että hankittiin kelkka, sillä uusien kalapaikkojen määrä kasvoi niin paljon. En malta odottaa ensi talvea :)

Lynkkiksen kevään vika keikka

Juha tekee Lynkkikselle huoltotoimenpiteitä :)

Kerroin viime postauksessa Kalapelen keltamahaisesta tasurista, jolla sain Sotkalta hyvin kalaa. Olen nähnyt facebookissa pitkin talvea, kun Kalapelen keltamahatasurit ovat niittäneet satoa. Minun keltamaha Nulikka oli Pekan minulle tekemä spessuväri ja hyvin toimiva väri olikin. Huomasitte ehkä tuon verbin menneen muodon: oli. Sattui nimittäin kammottava moka.

Pekka pyysi minulta muutamia valokuvia siitä spessuväristä, sillä ei muistanut tarkalleen minkälaisen oli siitä maalannut. Sanoin ottavani kuvat heti pikimmiten. Pekka huumorilla tokaisi, että ei kiirettä, kunhan otat kuvat ennen kuin hauki vie sen tasurin.

Ja siitä se epäonni sitten alkoi. En voi uskoa, että alle kaksi tuntia tuosta Pekan lauseesta tasuri makasi Sotkan pohjassa. Otin tasurista kuvia ja aloin kalastamaan. Tasurihan oli ihan supertehokas ja ei aikaakaan, kun hauki oli kiinni. Hauki sai kieputettua itsensä anturin johtoon ja siima-anturinjohto-kala-sekamelska nousi jäälle. Hauella oli sekä anturinjohto että tasuri suussa, mutta sain hauen lopulta nätisti irti ja vapautin sen. Sitten jatkoin pilkkimistä.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin

Sen jälkeen siima puolestaan sotkeentui anturin johtoon ja nostin tasurin järvestä ylös. Onnistuin tartuttamaan tasurin luotainlaukkuun ja aloin ronkkimaan pihdeillä koukkuja irti. Vihdoin koukut irtosivat ja tiputin Nulikan takaisin avantoon.

Mitäs mitäs, siima tuntui kummallisen kevyeltä. Otin ongen käteen ja sitten lenteli kirosanoja. Siiman päässä ei ollut enää mitään! Olin joko itse vahingossa jättänyt siiman pihtien väliin tai sitten hauki oli edellisessä rytäkässä puraissut siimaa, mutta joka tapauksessa luottopeli oli nyt Sotkan pohjassa. En voinut uskoa sitä! Ei vienyt hauki vaan onnistuin itse mokaamaan näin pahasti.

En ole koskaan menettänyt tasureita kaloille, sillä siimat ovat paksut ja perukkeet kestävät. Sitten pölhökustaana teen näin. Harmitti ihan todella paljon! Ainoa asia mikä lohdutti, oli se, että ehdin ottamaan valokuvat tasurista. Ensi talveksi ostan samoilla väreillä olevan Nulikan ja vahingosta viisastuneena tuplana :)

Pekka lohdutti minua ja lähetti omasta pakistaan kaksi uniikkia keltamahaa minulle. Ihan uskomattomia nämäkin, kiitos Pekka tosi paljon! Ehkä nyt saan taas yöni nukuttua =)

Nämä tipunkeltamahat uivat Pääsiäisenä

Ihana keltamaha

Sotkan episodi pisti pään sekaisin eikä loppupäivän kalastuksesta meinannut tulla mitään. Vahinkoja sattuu, mutta eniten harmitti se, että tasurissa oli erikoisvärit, eikä toista samanlaista tasuria ole missään myytävänä. Kalakaan ei syönyt, joten kotiin jouti. Luulen, että loppupäivän Sotkan kaikki kalat olivat järven pohjassa olevan Nulikan kimpussa. Sillä tasurilla on varmasti ollut vientiä.

Tämä raukka makaa järven pohjassa

Käytiin lauantaina taas Sotkalla ja mielessä pyöri kysymys, että onkohan tämä kauden viimeinen reissu. Sitten näimme, kun ihmiset ajelivat autoilla ohitse ja samalla saimme kysymykseen vastauksen. Kai se jää vielä meitäkin kestää, jos kerran autojakin.

Pääsiäisenä uskaltaa varmaan mennä vielä johonkin päin tasuria heiluttamaan, mutta järki päässä tietenkin. Olisihan se mukava saada edes joku pikkujättipotti ahvenia, kun seuraavaa saalista saattaa joutua odottamaan viikkoja tai kuukausia..

Kaikki onget käytössä, hektistä hommaa

Sotkan viimeisin anti

Löysin kymmenentuumaisia avantoja, niistä oli helppo pilkkiä

Onko teillä siima-asiat kunnossa? Sain nimittäin OPM:lta muutaman paketin Patriotin XII uutuussiimaa arvottavaksi ja voi olla, että siimat löytyvät sinun ongistasi kuukauden päästä. Arvonta järjestetään facebookin puolella ja tästä linkistä löytyvät tarkemmat ohjeet.

Siimauutuus vaikuttaa mielenkiintoiselta ja innolla kuulen mielipiteitä siimasta, kunhan kalastajilta alkaa käyttökokemuksia löytymään. Käykäähän osallistumassa arvontaan ja laittakaa myös Fish me luck facebook sivu seurantaan, niin saatte ilmoitukset uusimmista postauksista etusivullenne =)

Seurataan -> ilmoitukset -> katso ensin

Onnea arvontaan!

Savukalan tuoksuiset terveiset

Koko viime viikon odotin lauantaita, sillä sää- ja etenkin tuuliennusteet näyttivät ihanilta. Hirviselkä kutkutteli mielessä. Lähivedet ovat olleet typötyhjiä viime aikoina, joten olin tosi kiinnostunut Hirviselän kalatilanteesta. Ovatko kaikki kalat siellä?

Viime viikkoina ahventen keskikoko on ollut onnetonta. Melkein kalakukkoja olisi päässyt tekemään niillä jigikaloilla. Ihmeellistä, että ahven ottaa itsensä kokoiseen jigiin. Isojen körmyjen parvet ovat kiertäneet minut kaukaa ja veneessä on ollut joku outo silppumagneetti. Eikö se Ahti usko, että en tykkää pienistä kaloista…

Koko kesän olen etsinyt savustuskokoisia ahvenia ja paras koko savupönttöön on puoli kiloa. Se ei ole liian iso, eikä liian pieni ja sellaisessa kalassa on jo vatsalihatkin syötävän kokoiset, vatsan kohdalla on muutakin kuin ruodot.

Tilasin viikolla Petri Perttulalta ihan hitsin hyvännäköisiä PP-Lures ahvenvertikaalijigejä ja jigipäitä. Näillä on kuulemma tullut kilon ahvenia ja kun kysyin Petriltä saanko ’kilon ahven takuun’, niin kyllä hän sen lupasi. Aikarajaa takuulle ei kyllä tullut ;)

PP-Lures

Ahvenen herkkua

Nämä uudet jigipäät uivat tosi hyvin normaaleihin jigipäihin verrattuna ja kyllä uinti on lähempänä tasurin, kuin normaalin lyijyisen pyöreän jigipään uintia. Vertikaalijigi myös väläyttää kylkeä, kuin tasuri konsanaan. Näitä on pakko testata myös talvella!

PP-Lures

Jigipäät 20g, joten näitä voi uitella kovemmassakin aallokossa

Sepeteus-vieheiden valmistaja eli Happosen Seppo kertoi pari viikkoa sitten saaneensa proton valmiiksi uudesta kevennetystä tasurista ja lupasi minulle pari testiin. Näitä tasureita voisi sanoa täsmätasureiksi Kallavedelle, sillä Seppo oli käynyt tuosta meidän venerannasta onkimassa salakoita, tehnyt salakasta muotin ja sillä muotilla lopulta tehnyt tasurin.

Sepeteus

Evoluutio 2 -protot

Kun Seppo toi minulle testitasurit, niin yllätyin tasurien ulkonäöstä. Ne ovat tosi aidon näköisiä ja koko oli paljon isompi, mitä olin kuvitellut. Sanoinkin Sepolle, että nämä ovat hienoimpia tasureita, mitä olet koskaan tehnyt. Sepon salakat menevät varmasti ihan täydestä Kallaveden kaloille.

Sepeteus

Iso tasuri, mutta isolle kalalle juuri sopiva suupala

Eilen oli siis pitkästä aikaa hyvä keli kalastaa. Kylmähän siellä järvellä on, siitä ei pääse mihinkään, joten eilen kaksi Michelinukkoa ahtautui veneeseen. Meillä oli pilkkivaatteet päällä ja ei ole kalastus, varsinkaan heittely, mitenkään sulavan sujuvaa sellaiset vaatteet päällä.

Mutta inhoan kylmyyttä sen verran paljon, että vaikka olo oli iso ja kömpelö, niin oli se myös ihanan lämmin. Ainoastaan sormet olivat hypotermian kourissa ja pitäisikin hankkia jotkut hyvät ja lämpimät sormikkaat syyskalastukseen. Onko kellään vinkkejä sormikkaista, jotka eivät olisi jäykät, mutta kestäisivät vettä ja vielä pitäisivät nämä nakit lämpiminä? :)

Perjantai-iltana olin laittamassa herätystä suunnilleen neljäksi, mutta kalakaveri kysyi, että miksi ihmeessä, kun aurinko nousee vasta kahdeksalta. Hyvä kysymys, minä olin ihan kesäaikatauluissa vielä menossa. Kylläpä on muuten päivän pituus lyhentynyt, enää pystyy tekemään vain kymmenen tunnin reissuja. Pikapistoja siis ;)

kalastus

Eilen aamulla Pirttilahti oli näin tyyni

Eilinen pikapisto alkoi aamukahdeksalta ja tuuli oli aamulla vain metrin pari sekunnissa, joten Hirviselällehän minä pörryytin. Matkan varrella sain taas havainnon todennäköisesti taimenesta. Ajoin hitaasti erään saaren vierestä ja siinä oli vettä 32 metriä alla. Hiljensin vauhdin, sillä jäätiin ihastelemaan isoa lintuparvea. Yhtäkkiä näin muutaman metrin päässä veneestä, kun iso tumma pyrstö kävi veden pinnalla. Jäin vain suu auki tuijottamaan ja miettimään, että mikä ihme menee tässä syvyydessä pinnassa. Kai se taimen oli, pyrstö ainakin vaikutti pikavilkaisulla samanmuotoiselta. Hieno kokemus :)

Jatkettiin matkaa kohti ykkösahvenpaikkoja. Perillä pari ensimmäistä tuntia olin aikalailla maani myynyt. Suuret toiveet ja odotukset isoista ahvenista alkoivat taas murentua, aivan kuten lähes jokaisella aiemmallakin reissulla. Aamulla intoa täynnä ja siitä pikkuhiljaa palataan samaan vanhaan kalattomuuteen. Missä ihmeessä ne ahvenparvet luuraavat?

Onneksi muistin Happosen Sepon vinkit Hirviselän ahvenpaikoista. Pari kuukautta sitten hän merkitsi minulle karttaan paikat, joista kannattaa kokeilla ja yksi juurikin niistä paikoista piirsi vihdoin isoja ahvenia alle. Olin jo täysin unohtanut miltä isot ahvenet näyttävät Down vu:ssa. Ne näyttävät niin kauniilta <3 Se näkymä saa tosiaankin sukat pyörimään jaloissa :)

Kalastus

Siellä olisi tarjolla isoja ahvenia

Pitkästä aikaa siis löytyi ahvenia, mutta se ei tarkoittanut vielä suuria saaliita. Ahvenparven siirtäminen veneeseen asti on se työläin vaihe. Ja aika heikonlaisesti kalat söivät. Kaikenmaailman uittotyylit tuli kokeiltua, kymmenen eri tasuria ja hirmuinen kasa jigejä. Lopulta kun iso köllikkä tärppäsi, se kelpuutti Lunker Cityn Swimfish kuorejigin. Sama jigi, joka on ollut huippuviehe pari viime kuukautta Kallavedellä.

ahven

En saanut eilen yhtään kalaa heittelemällä, kaikki tulivat vertsutyylillä

Minulle jäi päivän isoimman ahvenen titteli, 530g ja 35cm ja vihdoin sain kalan, jota olen savupönttöön etsinyt.

ahven

Näitä kun tulisi joka reissulla muutama

Ahvenparvi löytyi kahdeksasta metristä ja olipas aika yllätys, että samasta parvesta löytyi myös kuha. Kuha otti Fishunterin 5,5cm kokoiseen jigiin.

kuha

Pikkukuha oli nätin värinen

kuha

Pikkukuhalle maistui pikkujigi

Ahvenia löytyi myös parista muustakin paikasta vielä, mutta ne olivat tosi nirsoja ottamaan. Kalakaveri sai ul-vehkeillä ja tosi pienellä jigillä paremmin kalaa, kuin minä kymmensenttisellä jigillä. Sekin oli eilen liian iso.

ahven

Kalakaverin päivän isoin 35cm ja 480g

Sepon tekemä salakkatasuri herätti myös kiinnostusta ja sitä käytiin tökkimässä. Sain sillä ahvenen ja hauen, ja joku iso kala oli kiinni, mutta karkasi. Eilen koko oli liian iso ahvenille, mutta kunhan syönti paranee, niin salakka on huippuviehe Kallavedelle. Vaikka tasurilla on mittaa koukusta koukkuun 13cm, niin uinti on ihmeen rauhallinen. Tasuri vilauttaa tosi kivasti kylkeä ja kyllä Seppo taisi iskea kultasuoneen tämän tasurinsa kanssa. Ulkonäkö ja uinti on huippua!

Pikapistomme päättyi kuudelta auringonlaskuun :) Kun hämärtyi, niin kokeiltiin vielä yksi Pirttilahden lähellä oleva vitosen patti. Ensin patti vaikutti ihan tyhjältä, mutta sitten yhdellä penkalla kahdeksassa metrissä näkyi kalaa. Uittelin Lunker Cityn kuoretta ja haukimainen viiva ponkaisi pohjasta kohti. Veneeseen nousi pieni kuha. Ohhoh ja tähän aikaan.

kuha

Vielä viiden jälkeen vähän ennen auringonlaskua löytyi kuhia

Vapautin kalan ja ehdin saamaan jigin pohjaan, kun samanlainen viiva ponkaisi vastaan. Kelasin kalan veneeseen ja taas kuha. Tällä oli mittaa 45cm ja tyytyväinen hymy ilmestyi kasvoille. En olisi uskonut mittakalaa enää tänä vuonna saavani. Mutta hyvä näin ja savukuha on myös hyvää, pääsee ahventen kaveriksi pönttöön. Olipas muuten erikoisen kiva kalareissu pitkästä aikaa, vaikka kalaa ei hirveästi tullutkaan. Parempi tämä kuitenkin oli, kuin ne kukkoahvenreissut.

kuha

Harvinaista herkkua tähän vuodenaikaan

kalastus

Kuuden aikaan alkoi jo hämärtämään, kun saavuttiin satamaan

savustus

Satsi savukalaa

kalastus

Kissa-apulaiset ovat aina valmiina

kalastus

”Kai minä edes yhden noista kaloista saan?” T. Wilma

savukala

Tänään herkuteltiin savukaloilla

Seppo soitti tänään iltapäivällä, että nyt olisi myös Evoluutio 1 tasureita valmiina testikäyttöön. Hän oli juuri käynyt koeuittamassa tasurit ja nakkasi pari meille testattavaksi. Tämä ykkösversio on kevennetty balsalla ja ylempänä esitelty kakkosversio muovilla. Jos lukijoiden keskuudessa on tasurista kiinnostuneita, niin uusia Evoluutioita, kuten myös muitakin vieheitä (vaappuja ym.) voi tilata Sepolta suoraan, yhteystiedot löytyvät Sepeteus vaappujen -nettisivuilta tästä linkistä.

Sepeteus

Evoluutio 1, pituus koukusta koukkuun 13,5cm

Sepeteus

Näillä ei sitten pieniä kaloja tulekaan =)

Muistatte varmaan, kun testasin Chef’s Choice veitsenteroitinta tässä syksyn aikana. Mastermark Brands lahjoitti yhden teroittimen arvontapalkinnoksi ja huomenna on arvontapäivä. Joku onnekas saa veitsensä teräviksi, jee! :) Linkki.

Valitettavasti vain yksi voi voittaa teroittimen, mutta mikäli onni ei suosi juuri sinua ja haluaisit kuitenkin hankkia Chef’s Choice teroittimen itsellesi, niin blogin lukijat voivat hankkia teroittimen -20% alennuksella Mastermark Brands verkkokaupasta. Siellä on muitakin malleja tarjolla, myös käsikäyttöisiä sähkökäyttöisten lisäksi. Tilausten toimituksen saatte puoleen hintaan. Oiva vinkki esimerkiksi isänpäivä- tai joululahjojen kanssa tuskaileville. Ei muuten lahjan saaja pety =)

Jos päätätte hyödyntää tarjouksen, niin käyttäkää alennuskoodia FISHMESHARP

Koodi antaa kaikista Chef’s Choice teroittimista -20% alennuksen. Koodi on voimassa 15.12.2016 asti, joten esimerkiksi joululahjoja ajatellen tässä on vielä mukavasti aikaa tilata :) Tuotteisiin pääset tutustumaan tästä linkistä.

Aiemmat veitsenteroitinpostaukset löytyvät tästä ja tästä.

 

Chef’s Choice on myös Jaanan valinta

Yhteistyössä Mastermark Brands Oy:n kanssa

Kirjoitin vähän aikaa sitten Chef’s Choice M320 testivoittaja veitsenteroittimesta esittelytekstin blogiini (linkki). Nyt kirjoitan itse teroitustapahtumasta tarkemman kuvauksen. Teroitin on ollut veitsieni ilona nyt muutaman viikon ja jos veitsen teroitusta tällä kyseisellä laitteella täytyisi kuvailla yhdellä sanalla, sana olisi: helppoa.

Yksi inhottavimmista asioista kalan fileoinnissa, ja ylipäätään kaikessa kokkauksessa, on tylsä veitsi. Minulla on ollut jo kauan aikaa mielessä, että ”pitäisi opetella teroittamaan veitsiä”, mutta aina se asia on siirtynyt ja siirtynyt. Ammattikokit saavat veitset hetkessä teräviksi parilla nopealla taikatempulla, mutta minun teroitusyritykset ovat päättyneet supertylsiin veitsiin.

Viime aikoina olen yllättänyt itseni saamalla ihan mukavasti kaloja, joten veitsenteroitintesti ei olisi parempaan saumaan voinut tulla. Olen tuntenut itseni melkein ammattikokiksi, kun olen vihdoin saanut fileoitua kaloista nätit fileet. Terävät veitset myös nopeuttavat fileoimista huomattavasti.

Chef's Choice

Terävät veitset tekevät ammattilaisen (heh, ainakin melkein)

Tätä kyseistä sähkökäyttöistä teroitinta osaavat käyttää kaikki. Ei tarvitse miettiä teroituskulmia, kun veitsi menee hahloissa automaattisesti oikeaan asentoon. Selkeät käyttöohjeet kuvineen auttavat teroitusoperaatiossa. Eri käyttötarkoituksiin tarkoitetut veitset suositellaan teroitettavan veitselle suotuisimpaan tyyliin ja esimerkiksi fileointiveitsille löytyy käyttöohjeesta oma ohjeensa. Myös suorateräiset ja hammasreunaiset veitset teroitetaan eri tavalla.

Veitsenteroitin on painava, joten se on myös tukeva ja pysyy pöydällä jämäkästi paikallaan, vaikka siitä ei pidettäisi kiinni teroituksen aikana. Siksi teroitin sopii sekä vasen- että oikeakätisille.

Chef's Choice

Teroitin pysyy teroitettaessa jämäkästi pöydällä painonsa vuoksi

Teroittimessa on neljä eri hahloa, joista vasemmalla puolella olevat ykkösvaiheen hahlot (karkea timanttilaikka) ovat tarkoitettu teroitukseen ja oikealla puolella olevat kakkosvaiheen hahlot (hieno timanttilaikka) viimeistelyyn.

Chef's Choice

Vain kaksi vaihetta ja terä on TERÄVÄ :)

Ennen ensimmäistä teroitusta voit vetää veitsen vasemman puoleisesta hahlosta, jotta saat tuntuman terään. Tee tämä harjoitusveto ennen kuin laitat virrat päälle teroittimeen.

Chef's Choice

Tee yksi harjoitusveto vasemmalla puolella, jotta saat tuntuman terään

Teroittaessa on tärkeää, että veitsen terä työnnetään laitteeseen mahdollisimman läheltä kahvaa, jolloin teroitus saadaan tehtyä koko matkalle. Jos veitsen terä on kaareva, veitsen kahvaa täytyy hieman nostaa terän lähestyessä laikkaa, jotta myös kärkiosa teroittuu.

Chef's Choice

Teroitus aloitetaan niin läheltä kahvaa, kuin mahdollista

Yhden vedon kesto on muutamia sekunteja veitsen terän pituudesta riippuen. Esimerkiksi 20 senttisen terän teroitusaika on noin viisi sekuntia. Muista tehdä teroitusvedot vuorotellen sekä vasemmalla että oikealla puolella, jotta terä tulee teroitetuksi symmetrisesti. Yleensä yksi tai kaksi vetoa molemmissa hahloissa riittää, tässä on kuitenkin hieman veitsikohtaisia eroja, joista tarkemmin käyttöohjeessa.

Ykkösvaiheen jälkeen on aika siirtyä kakkosvaiheen viimeistelyhahloihin. Tarkista ensimmäisen vaiheen jälkeen, että teräsärmän toisella puolella on pursereuna. Koko terän matkalla tuntuva purse on edellytys vaiheelle kaksi. Jos terässä ei tunnu pursetta, tee uusintateroitus ykkösvaiheen hahloissa. Hyvin tylsät veitset saattavat vaatia ylimääräisiä teroituskertoja ennen kakkosvaiheeseen siirtymistä.

Chef's Choice

Et voi siirtyä vaiheeseen kaksi, ennen kuin veitsen terässä on pursereuna

Veitsi vedetään aina itseen päin, ei koskaan vastakkaiseen suuntaan. Älä paina terää liian voimakkaasti alaspäin, koska se ei vaikuta teroitustulokseen.

Chef's Choice

Vedä veitseä aina itseesi päin

Älä pysäytä vetoa missään vaiheessa, vaan teroita terä tasaisella nopeudella koko pituudeltaan

Chef's Choice

Nosta kahvaa loppuvaiheessa hieman ylös terän kaaren muotoa noudattaen

Uusintateroitus tehdään normaalisti vaiheen kaksi hahloissa. Jos terästä ei tule riittävän terävää, tee 1-2 vetoa vaiheen yksi molemmissa hahloissa, kunnes terässä on pursereuna. Sen jälkeen viimeistele terä vaiheessa kaksi.

Olen aina ollut siinä uskossa, että veitseen saa terävimmän terän teroittamalla sen käsin. Joskus pari veitseä tylsytin leikkimällä ammattiteroittajaa ja sen jälkeen olen vain toivonut, että löytäisin teroittimen, jolla saisin veitseni takaisin kuosiin. Chef’s Choice teroitin ylitti kaikki odotukseni, ja sen nopeus ja helppokäyttöisyys ovat kirsikoina kakun päällä. Tätä teroitinta voin suositella kaikille tylsien veitsien kanssa taisteleville, en usko, että tulee ikävä vanhoja teroitusmenetelmiä :)

Chef's Choice

Fileointi on nykyään kivaa :)

Mastermark Brands Oy www-sivu 

Mastermark Brands Oy Facebook-sivu

Chef’s Choice M320 veitsenteroitin

Chef’s Choice veitsenteroitinten jälleenmyyjät 

Moni varmaan haluaisi itselleen kyseisen teroittimen ja nyt kuulkaas sattui niin mukava juttu, että sain mahdollisuuden arpoa yhden testivoittajateroittimen lukijoiden kesken. Aivan mahtava palkinto on siis yhdelle onnekkaalle luvassa ja sen onnekkaan ei tarvitse enää tylsistä veitsistä murehtia. Arvonta järjestetään Facebookin puolella Fish me luck sivuilla ja arvontaan voit osallistua tykkäämällä arvontajulkaisusta, johon pääset tästä linkistä. Käykäähän tykkäilemässä ja onnea arvontaan!

Chef's Choice

Ihan huippupalkinto, nyt kannattaa tykätä =)