En olisi talvella arvannut, kun ostin pilkkihaalarin, että sama asu päällä voin kalastaa myös kesällä. Kesäkuu on kestänyt jo neljä päivää, mutta kesästä ei ole vielä tietoakaan. Tai ehkä pieni kesäfiilis tuli tänään järvellä iltapäivällä, kun kalastin pilkkihaalari päällä ja lämpömittari näytti +15 astetta. Aamulla mittari oli vielä nollassa ja pelkäsin paleltuvani.

Kelien pitäisi alkaa vihdoin lämpenemään, mikäli Poudan Pekkaa on uskominen. Vedet eivät ole lämmenneet pariin viikkoon juuri ollenkaan ja se myös näkyy kalojen käytöksessä. Ehkä nyt vihdoinkin se hieman vaikeasti tavoiteltavaa leikkivä Suomen Kesä on saapumassa ja pääsemme nauttimaan sen oikukkaasta luonteesta.

Perjantaina olisin halunnut kalastamaan, mutta tuuli sotki kuviot. Lauantaina sama tuuli oli vielä maisemissa, joten pyörittelin peukaloita ja kyttäsin säätiedotuksia. Tänään aamukuudelta Puattinen kaasutti rannasta kohti kalapaikkoja. Kyllä viikon kalastustauko oli tuskaa :(

Tankin kautta kalaan

Tämä ei ollut vielä pahin aallokko tänään

Meidän vene on viisi metriä pitkä ja suht vakaa, joten sillä uskaltaa liikkua vähän kovemmassakin aallokossa. Kovin tuulilukema, millä on kalaan lähdetty, taitaa olla kahdeksan metriä sekunnissa. Eiköhän Puattisella vielä rajummassakin kelissä pääsisi, mutta kyllä jo tämän päivän kuusi metriä sekunnissa huippasi päivän jälkeen päässä. Kun istuu kaksitoista tuntia keikkuvassa veneessä ja samalla yrittää tuijottaa luotaimien näyttöjä ja etsiä kalaa, niin kyllä reissun jälkeen on aika zippi.

Välillä oli pakko mennä suojaisempiin lahukoihin

Viikko sitten lauantaina löysimme hurjalla purulla olevia ahvenia. Kiersimme tänään sekä samoja että uusia paikkoja, mutta samanlaisia kalarykelmiä ei luotain piirtänyt. Löysimme muutamia ahvenia sieltä täältä, mutta kyllä huomasi, että kala oli tosi huonolla syönnillä. Viime lauantaina kalat iskivät päätykoukkuun ja tänään ne olivat huonosti kiinni alakoukussa. Suurin osa kaloista tuli tänään Happosen Sepon tekemällä jigipäällä, on se kyllä tehokas.

Sepon tekemä jigipää toimii

Vain kaksi kalaa oli tänään päätykoukussa kiinni, loput roikkuivat alakoukussa

Tänään kalaa kyllä oli liikkeellä eikä luotain piirtänyt oikeastaan missään täysin tyhjää. Kalojen koko vaan oli muuttunut tosi pieneksi, isot körmyahvenet olivat piilossa. Myös kalojen passiivisuuden näki luotaimesta heti. Viikko sitten kalat olivat reilusti irti pohjasta ja aktiivisia etsimään saaliskalaa. Tänään ne jurottivat pohjan tuntumassa. Kalat nousivat vieheelle, mutta eivät tärpänneet.

Tästä emme saaneet edes tärppiä!

Ajoin päivän aikana 40 kilometriä, mutta se ei näkynyt saalismäärässä. Saimme vain muutaman mukaan otettavan kalan ja pienemmät sintit pistimme takaisin. Juha sai kuitenkin kesän ensimmäisen mittakuhansa.

Tänään tuli huristeltua

Kalojen etsiminen viistokaikuluotaimella on mukavaa. Sivuluotaus on tosi hyödyllinen ja tänäänkin yksi ahvenparvi löytyi, kun näin sen veneen sivulla. Tuon Elite-9 Ti:n näytön voi peilata tablettiin ja itse asiassa sitä voi myös ohjata tabletista. Minä ajan yleensä veneellä ja etsin kalat, ja nyt myös Juha näkee tabletin kautta kaikuluotainnäkymän koko ajan keulassa ollessaan.

Nyt väliaikaisratkaisuna me on myös vertsuttu yhtä luotainta käyttäen. Kun Eliten laittaa 83kHz taajuudelle, se näyttää sekä minun että Juhan vieheet, vaikka minä istun perässä ja Juha keulassa. Juha näkee tapahtumat omalta tabletiltaan.

Molempien vieheet näkyy samassa näytössä

Tänään en saanut yhtään kalaa heittämällä, vaan kaikki tuli vertikaalijigaamalla. Minun päivän saalis oli pari haukea ja kymmenkunta ahventa. Sehän tekee kala per tunti :) Aika heikkoa, mutta ei sentään mp.

Sotkiko tuuli teidän kalastussuunnitelmia vai pääsittekö vesille? Kuinka kala söi? Täällä veden lämpötila oli vieläkin alle kymmenen astetta. Toivottavasti ensi viikonloppuna on jo kesä ja kalat tosi nälkäisiä =)

Ihanan kesäisiä kelejä ollut muutamana päivänä, vaikka lämpömittari ei kovin korkealla olekaan huidellut. Aurinko on kuitenkin paistanut ja kalastuksesta on päässyt nauttimaan hyvässä säässä (toppatakki päällä ;)). Veden lämpötila ei ole vielä noussut Kallavedessä kun viiteen asteeseen ja kalareissujen saalispussit ovat jääneet tyhjiksi. En kuitenkaan valita :)

En edes muistanut miten ihana tunne on ajella Puattisella pitkin Kallaveden laineita. Nyt saa vielä aika rauhassa huristella, kun muita veneilijöitä ei ole paljon. Käytiin eilen ja tänään Etelä-Kallavedellä tutkimassa tuttuja paikkoja viistokaikuluotaimen kanssa ja kyllä luotaimen tuijottaminen muuttui viistoluotauksen myötä tosi mielenkiintoiseksi hommaksi. Opin jopa jo hieman tunnistamaan kalojen kokoja luotaimen avulla.

Eilen etsimme kalaa 4-12 metrin alueilta. Alle seitsemässä metrissä ei näkynyt oikeastaan mitään, vaikka moni on kertonut löytäneensä kalaa suht matalasta nyt. Joko etsimme vääriä paikkoja tai sitten kalat olivat syvemmässä. Viistoluotaimen kanssa on mukava etsiä kaloja, kun kerralla saa kartoitettua niin ison alueen. Jos jommalla kummalla puolella venettä näkyy kauempana esim. joku isompi kala tai parvi, kosketusnäytöstä kalaa/parvea painamalla saa juuri oikeat koordinaatit tallennettua karttaan ja sitten on helppo ajaa kalan/parven kohdalle.

Sama kalaparvi kaikissa näkymissä

Keulasähkömoottori taivasankkurilla olisi kyllä jo luxusvehje, sillä sehän veisi nappia painamalla kalojen luokse. Tuohon meidän veneeseen ei taida pystyä sellaista edes asentamaan, mutta lähivuosien aikana kyseinen kapistus on kyllä ostoslistalla. Perinteinen ankkuri painaa niin hirveästi ja ankkuroituminen on hankalaa, varsinkin kovemmalla tuulella. Taivasankkurilla ankkuroituminen kävisi täsmällisemmin. Nyt joka kerta ankkuria laskiessa pitää tarkkailla tuulen suuntaa, jotta ankkurin saa tuulen yläpuolelle juuri oikealle kohdalle kaloihin nähden. Ja eihän se ikinä ensimmäisellä kerralla onnistu. Noh, minä ajan ja joku muu nostelee ankkuria ;)

Eilen kalaa näkyi useammassa paikassa, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna tajuan, että kalastettiin liian pieniä kalanäyttöjä. Mitä lie sinttejä olivat, kun jigeihin ei tullut hipaisuakaan, vaikka kalat nousivat viehettä katsomaan. Vasta illalla sain päivän ensimmäisen tärpin ja sitäkin tärppiä mietin kauan aikaa, että olikohan se sittenkin joku haamutärppi ja pelkkää kuvitelmaa. Sitten nostin jigin vedestä ja siitä puuttui puolet. No kyllä se siis ihan todistetusti oli oikea tärppi! Voi sitä ilon tunnetta, Kallavedestä löytyi nälkäinen kala :)

Vaihdoin samanlaisen ehjän jigin tilalle ja kohta veneessä saatiinkin ihastella avovesikauden ensimmäistä kalaa. Harvoin olen hihkunut onnesta niin pienen ahvenen takia ja Juhakin sanoi, että lähellä olleissa veneissä ihmiset varmaan luulivat minun saaneen kilon ahvenen. No lähes yhtä hyvä tunne se oli!

Ou jeah, katsokaapas tätä =D

Kohta Juhallakin tärppäsi ja molemmat hämmästyttiin, kun veneeseen nousi kuha. Kalarosvon kelpuuttanut kuha oli hieman alamittainen ja pääsi jatkamaan matkaansa. Minulla ei ollut tasureita ollenkaan mukana, joten kalastin pelkästään jigeillä. Päivän aikana kokeilin kymmeniä jigejä, mutta sain vain sen yhden ahvenen, vaikka kuhaakin olisi ollut tarjolla.

Sain testiin muutaman paketin Lucky Johnin uutuusjigejä ja kyseiseltä merkiltä löytyy vaikka mitä erikoisia jigejä. En ollutkaan ennen törmännyt tuoksuviin tai kelluviin jigeihin. Tai ehkä käyttäisin sanaa haiseva, luulen, että se haju on enemmän kalojen kuin ihmisten mieleen. Hajusta tuli mieleen akvaariokalojen ruuat eli luulisi kelpaavan järvikaloillekin. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan mitä mieltä Kallaveden kuhat ja ahvenet ovat hajujigeistä :)

Lucky Johnin jigeistä löytyy jokaiselle jotakin, on mm. tuoksuvia ja kelluvia malleja

Väri- ja kokovalikoimat ovat laajat

Käväistiin tänä aamuna pikareissu Pirttilahdessa, kun sitäkin oli jo niin ikävä. Vanha kunnon Pirttilahti, luulin, että olen kolunnut sen läpikotaisin, mutta muutaman tunnin lyhyt reissu viistoluotaimen kanssa sai aikaan kummallisen, malttamattoman tunteen. Haluan tutkia jokaisen neliömetrin tuosta järvestä ja ehkä minä sitten alan ymmärtämään kalojen mieltä paremmin. Tänään en kuitenkaan vielä ymmärtänyt niiden eväkkäiden ajatuksen juoksusta hölkäsen pöläystä, saaliina yksi kukkoahven ?

Tänä aamuna oli supertyyntä

Peilityyni tarkoittaa tätä

Tänään minulla oli myös tasurit mukana, mutta niihin en saanut tärppiäkään. Yhteen Lucky Johnin jigiin sain tosi kovan tempaisun, mutta harmi kun kala ei pysynyt. Kalat olivat ihan tosi ronkelilla päällä ja paljon tuli nousuja vieheelle. Sitten se viimeinen silaus jäi kuitenkin puuttumaan.

Kosketusnäytössä kalanäyttöjen tallennus on tosi helppoa ja esim. alla olevassa näkymässä kalan koordinaatit saa tallennettua nopeasti, kun koskettaa kalan “viivaa”  ja tallentaa paikan. Ihan hirmu kätevä!

Kaloja oli, mutta ehkä ne olivat kylläisiä

Se päivän ainoa pikkuahven tuli Happosen Sepon tekemällä jigipäällä, ensi reissulla kyseinen jigipää tulee kyllä saamaan vielä enemmän uintiaikaa, sillä tänään ahvenet kävivät tosi äkäisesti tökkimässä siihen. Kunhan löydän kunnon köllikkäahvenia, niin tuossa jigipäässä kyllä pysyy kiinni :) Täytyy ehkä tilata noita muutama lisää, paino on nimittäin tosi hyvä venepilkintään ja erilaisilla pyrstöillä voi muokata ulkonäköä ja uintia.

Happosen Sepon tekemä jigipää

Jos ei näy kaloja, aina voi ihastella kiviä :)

Pääsin tämän vuoden Kalasta!-lehden kanteen ja lehdestä löytyy myös kirjoittamani artikkeli kuhan jigauksesta. Kalasta!-lehti on suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES ry) vuosijulkaisu. SKES on voittoa tavoittelematon vapaaehtoisvoimin toimiva valtakunnallinen järjestö.

Kuopiolaisille vinkiksi, että vein lehtiä jakoon Samfishingiin (Snellmaninkatu 18), joten jos liikutte keskustassa, niin hakekaa iltalukemista :) Lehti löytyy varmasti jossain vaiheessa myös netistä.

Tyhjentelin kaapeista omia ylimääräisiä kalastustarvikkeita ja pistin ne facebookin puolelle jakoon eli arvontaa pukkaa ;) Käykäähän tykkäämässä kuvasta, jos on tarvetta kalastuskamalle :) Linkki facebookiin.

Vihdoinkin saatiin Puattinen laskettua vetten päälle, kun löytyi sen verran sulaa täältä savostakin. Aloitusreissulle ei ollut muita odotuksia, kuin että vene ja elektroniikka toimisi kuten pitääkin. Ja kaikki meni hyvin, toisin kuin viime vuoden aloitusreissulla. Jos ette sitä 2016 vappuveneilyä muista, se löytyy tämän linkin takaa.

Avovesikalastuskausi 2017 alkoi siis 13.5. Puutossalmella Sotkanselällä. Se paikka taitaa olla ensimmäisiä veneilylle avautuvia paikkoja Kuopiossa, sillä Kuopion ja Vehmersalmen välissä kulkeva lossi aiheuttaa sen verran virtauksia, että jäät lähtevät nopeasti liikkeelle. Veden lämpötila oli ruhtinaalliset 3,6C, joten ihan hetkeen ei uimaan pääse, ellei sitten tykkää vähän viileämmästä vedestä :)

Siellä Puattinen tulee nätisti perässä

Puutossalmen lossilla on veneluiska

Sain täksi kesäksi OPM:lta lainaan viistokaikuluotaimen (Lowrance Elite-9 Ti). Juha teki asennushommat, sillä itse en ole mikään tekniikan ihmelapsi. Osaan kyllä luotaimia käyttää, mutta asennus menee yli ymmärryksen :) Onneksi muut taitavat sen puolen.

Kelpaa tätä pulpettia kesällä tuijotella

Laitettiin pulpettiin lisäksi HOOK-5 ja kyllä siihen jäi vielä vähän tilaa kirppislöytö-iPadille, josta aion katsella Karttaselainta. Lowrancen laitteissa on toki plotterit, mutta silti olen tykännyt käyttää Karttaselainta aina lisäksi vesillä liikkuessa, sillä kartoissa saattaa olla eroja.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tärkein näyttö on se reaalinäyttö, joka näkyy veneen keulasta eteenpäin. Eilenkin tuli tuijotettua pulpetissa olevia näyttöjä ja välillä aina havahduin, että ai niin, ehkä pitää muistaa seurata tätä oikeaa elämääkin. Noista näytöistä kun ei esimerkiksi näy muut veneet, joita pitää osata varoa :) Ja eilen siellä oli pari muutakin venettä jäiden seassa kalassa :)

Ensimmäiset kaksi tuntia meni laitteiden käyttöä harjoitellessa. Noissa laitteissa on niin paljon uusia ominaisuuksia omaan vanhaan yhdistelmälaitteeseen verrattuna, että menee varmasti viikkoja tai kuukausia, kun oppii edes vähän hahmottamaan mitä veneen alla on. Oltiin eilen vesillä kuutisen tuntia ja kalanäytöt olivat tiukassa. Oikeastaan mitään isompaa en ainakaan usko luotaimissa näkyneen, tai sitten en vaan osannut tulkita oikein. Silppukalaparvia oli paljon ja ne löytyivät 12-15 metristä. Alle kympissä oli tyhjää.

Pikkukalaparvia näkyi paljon, herkkyydet vielä aika isolla tässä kuvassa

Laitteiden anturit ovat sen verran lähekkäin, että laitteet ottivat häiriötä toisistaan. Täytyy perehtyä siihen ongelmaan vielä tarkemmin, jotta näytöistä saisi mahdollisimman selkeät.

Yhdessä vaiheessa jotain isompaa kävi jigin alla, pystyviivahäiriöön pitäisi vielä löytää ratkaisu

Viistokaikuluotaimen lukeminen on alkuun hankalaa, jos on tottunut käyttämään veneen alta luotaavia laitteita. Minun aivot eivät vielä oikein hahmota kokonaisuutta, mutta eiköhän tuo pääkoppa pääse jyvälle kesän mittaan. Löysin netistä alla olevat kuvat, jotka auttavat viistoluotaimen näkymän ymmärtämisessä.

Kuva lainattu: forums.sideimagingsoft.com

Kuva lainattu: forums.sideimagingsoft.com

Eilen Sotkalla oli vielä jonkun verran jäälauttoja. Me ei menty kuin maksimissaan parin kilometrin päähän rannasta ja kyllä kauempana näkyi olevan vielä ihan jäätä, ei pelkästään jäälauttoja. Lossin seutu oli kuitenkin auki ja siinä pystyi kalastamaan hyvin. Kalaa siellä ei kylläkään ollut, mutta mitäpä pienistä.

Hissukseen kun ajeli, niin jäälautat eivät haitanneet ollenkaan

Päivän mittaan nämäkin sulivat lähes kokonaan

Tipuset chillailivat jäälautoilla

Päivällä ajattelin, että kylläpä olisi kruunu päivälle, kun saisin tärpin, mutta iltaa kohti se ajatus haihtui jonnekin. Sitä tärppihaavetta olisi voinut verrata kuun saamiseen taivaalta. Mistä sen tärpin muka voisi saada, kun kaloja ei näkynyt missään. Tarkemmin ajateltuna se kuun saaminen taivaalta voisi olla jopa helpompi homma, sillä kuun möllykän sentään tietää olevan siellä taivaalla.

Keli oli uskomaton. Tosi harvoin Sotkalla on niin tyyntä, että taivas piirtyy veden pintaan. Sen kerran kun keli oli täysi kymppi, saalis oli täysi nolla. Aurinko paistoi lähes koko päivän, mutta sehän ei tarkoittanut sitä, että järvellä olisi ollut lämmin. Minulla oli normaalit pilkkivaatteet pilkkihaalarista lähtien päällä, eikä ollut yhtään kuuma. Ihan ymmärrettävää, että kolme asteinen vesi hohkaa kylmää.

Tyyntä on

Nättejä maisemia luvassa taas koko kesän :)

Vielä kala tuon siiman päähän, niin kyllä kelpaa =)

Ja missä ne kalat sitten olivat? Sitä ei tarina kerro. Etsimme viidestä metristä aina viiteentoista, mutta löysimme ainoastaan pientä kalaa. Yksi vähän isompien kalojen parvi piirtyi kerran luotaimeen ja ne olisivat voineet olla ehkä jopa ahvenia, mutta koska parvi katosi nopeasti, sitäkään ei saatu todistettua.

Ahvenparvi?

Kalaton päivä, mutta silti ihan huippu! Tästä se lähtee ja koska viime vuonna ensimmäiset mittakuhat sain kesäkuun lopussa, ehkä tänä vuonna mittakalaa on odotettavissa vasta heinäkuussa myöhäisen kevään vuoksi. Mutta kyllä minä jaksan odottaa, tutkin pohjan muotoja sillä aikaa =)

Mukavaa hommaa!

Viime vuoden Äitienpäivä meni aika kivuliaissa tunnelmissa, se todellakin oli ikimuistoinen päivä. Sain kämmättyä sen verran pahasti veneessä, että Kalarosvon koukku upposi peukaloon ja lähes koko päivä meni koukkua kaivellessa. Hyi, toivottavasti en enää joudu vastaavaan tilanteeseen.

Kevät on ainakin pari viikkoa jäljessä verrattuna viime vuoteen, sillä Pirttilahden satama oli vuosi sitten jo auki. Viikolla siellä oli vielä ihan liikaa jäätä veneen laskua ajatellen. Jospa ensi viikonlopun “helteet” sulattavat loputkin jään rippeet ja saadaan Puattinen omaan kesäparkkiinsa.

Pirttilahden jäätilanne muutama päivä sitten

Sain käytännöllisen Äitienpäivälahjan =)

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille!

Pilkkikausi on siis ohi, kauden viimeisen reissun tein 23.4. Oli kyllä mahtavan pitkä kausi ja pilkkihulluna en pistäisi yhtään pahakseni, jos kausi olisi aina näin pitkä. Lähes viisi kuukautta vetten päällä kävelyä, tykkään :)

Nyt eletään vuoden inhottavinta aikaa, kun kalastus on tauolla muutaman viikon. Joka kevät ja syksy on nämä kaksi ajanjaksoa, kun kalastuksesta pitää ottaa pakkolomaa. Ehkä jossain olisi sula kohta, jonne pääsisi jo jigiä viskomaan, mutta kyllä minä mieluummin Puattisen kanssa haluaisin treffeille pitkän talven jälkeen. Jäät ovat asiasta eri mieltä, siellä ne kaikessa rauhassa makaavat Kallaveden pinnalla. Jos pikkuisen voisitte pitää kiirettä…

Olen tutkinut Kallaveden karttaa ja pohtinut etukäteen, mihin haluan mennä kesällä kalastamaan. En tiedä mitä aivoissa on talven aikana tapahtunut, mutta syvyyskartta näyttää taas erilaiselle kuin viime kesänä. Mielestäni ollaan koluttu Kallavettä aika tarkkaan pari vuotta, mutta nyt kun karttaa katselin, sieltä löytyi vaikka mitä mielenkiintoisia uusia paikkoja. Näissä mielikuvaharjoituksissa kaikki paikat ovat aina täynnä isoja ahvenia ja kuhia, ja siksi odotan innoissani, että pääsisin tutkimaan paikat ihan livenäkin. Ajatuksen tasolla kalojen löytäminen on niin helppoa :)

Haluan palata vielä menneeseen pilkkikauteen ja muistella, mitä kaikkea kauden aikana tapahtui. Kausi oli minun pisin kauteni ikinä ja se alkoi joulukuun 14. päivä.

Edellinen talvi oli ollut kokonaisuudessaan surkea saaliiden suhteen ja pelkona oli, että tästäkin talvesta tulisi huono. Onneksi jo muutaman ensimmäisen viikon aikana saimme hyviä saaliita ja henkseleitä paukutellen naureskelimme edellisen talven reissuille. Luultiin, että oltiin kehitytty pilkkijöinä niin paljon, että saisimme kalaa aina. Sitten kun tyhjiä reissuja alkoikin tulemaan, naureskelut loppuivat. Onneahan tässä lajissa tarvitaan myös, aina ei auta, vaikka olisi pilkkimisen maailmanmestari. Ja tarvitaan myös hyvät suhteet Ahtiin.

Neljä päivää kauden aloituksen jälkeen sain Sotkalta puolikiloisen ahvenen ja ajattelin kilon ahvenen olevan jo ihan nurkan takana. Sitä nurkkaa etsin vieläkin…

Kauden alkuun Sotkalta tuli hyviä ahvenia

Joulukuun loppu ja tammikuun alku antoivat hyviä saaliita ja nyt jälkeenpäin kun ajatellaan, pilkkikauden ensimmäiset ja viimeiset viikot olivat saalismäärien suhteen parhaita ja siinä välissä tuli lähinnä vain yksittäisiä kaloja.

Tammikuun alkupäivinä sain oman Kallavesipilkkienkkani, joka kylläkin oli vain 570g, mutta kitsaasta Kallavedestä hyvä pilkkiahven. Siitä reissusta voi käydä lukemassa täältä https://www.fishmeluck.fi/uusi-vuosi-uudet-ahvenkujeet/

570g Pohjois-Kallavedeltä

Juhalla tammikuu alkoi sitäkin paremmin, kun hän sai reilun kilon ahvenen.

Juhan kausi alkoi hyvin, kun pikkuisen päälle kiloinen ahven söi Kalarosvon kuoreen :)

Sen jälkeen muutamaan viikkoon ei tapahtunut mitään ihmeempiä. Yksittäisiä pieniä kaloja sieltä täältä, mutta oikeastaan vaan odotimme, että hanat aukeavat kunnolla, kun päästään Puruvedelle. Oltiin nimittäin tammikuun lopussa Puruvedellä tasurihurjien talvitreffeillä ja kyllähän haaveissa oli löytää mörköjä.

Puruvesi on varmasti yksi Suomen parhaimmista ison ahvenen järvistä ja jos se aiemmin mainitsemani onni sattuu kohdalleen ja Ahtikin vielä hyvälle päälle, sieltä voi nousta hirmuisia saaliita. Erälehdestä löytyy Henri Pennasen saaliskertomus neljän vuoden takaa ja se on ehkä uskomattomin kalatarina minkä olen koskaan kuullut. Ja kaiken lisäksi se on vielä totta :) Lukekaa ja ihmetelkää! https://eralehti.fi/saaliit/henri-pennanen-ahven-2495-kg

Meidän Puruveden keikka ei mennyt ihan samalla kaavalla, kuin Henrillä, mutta joka tapauksessa oli hieno kokemus päästä näkemään, kun treffikaverit saivat nättejä kaloja :)

Itselläni tämä jäi Puruveden isoimmaksi ahveneksi, painoa 440g

Palattiin Puruvedeltä kotiin ja harmiteltiin, miksi meillä ei ole yhtä hyviä ahvenjärviä. Ahti koputti olkapäähän ja rykäisi, “kröhöm, tässähän näitä järviä on, sen kun menette ja kalastatte”.

Löydettiin hieno ahvenpotti heti seuraavana päivänä kotivesiltä, kun reissusta palattiin. Itselle nousi talven siihen asti isoin ahven, 870g.

Löytyihän niitä ahvenia kotoakin :)

Kiitos nam!

Puruveden reissu nosti minulle moottorikelkkakuumeen. Olen aina ajatellut, että minähän en kelkkaa hanki, vaan kävelen kalapaikoille. Palattiin reissusta 29.1. ja 2.2. törötti kelkka pihassa. Piti syödä muutama sana, mutta hetkeäkään en ole kelkan hankkimista katunut :) Paitsi ehkä niinä kertoina, kun Lynkkis on lähestulkoon jättänyt meidät keskelle järven selkää, mutta ei niistä sen enempää ;)

Kaveruksia helmikuun alusta asti :)

Helmikuun puolessa välissä mökkeiltiin ja kalastettiin Taivalkoskella ja vaikka ahvenet olivat piilossa, loma oli mahtava :)

Virmasvesi antoi maaliskuun alussa yhden paremman ahvenen ja mukava oli taas pitkästä aikaa pitää körmyahventa käsissä.

Virmasveden 750g

Kallavesi on vaikea ahvenjärvi. Kalaa kyllä on, mutta en tiedä missä parvet liikkuvat. Kalat eivät myöskään kasva yhtä hurjaa vauhtia tai yhtä isoiksi, kuin Puruvedellä. Vai voisiko Kallavedestä saada 2,5kg ahvenen? Otan haasteen vastaan ;)

Maaliskuun puolessa välissä päästiin jo lähelle kiloa, kun sain oman Kallavesienkkani eräänä kauniina aamuna. 955 grammaa raitapaitaa :) Se kala jäi talven isoimmaksi ahveneksi.

Kallaveden komea raitapaita 955g/41cm

Juurusvesi antoi tuttaville hienoja kaloja tänä keväänä ja itsekin tuli käytyä siellä pari kertaa. Omalle kohdalle sattui vain yksi isompi ahven, mutta ensi talvena täytyy käydä siellä ahkerammin, sillä ahventen keskikoko vaikuttaisi olevan siellä suurta.

Juurusveden 750g

Sotkanselkä antoi alkutalvesta paremmin ahvenia, keskitalvella se oli hiljainen ja kevättä kohti taas heräili. Yleensähän syöntipiikit sattuvat aina niille päiville, kun me emme ole paikan päällä, mutta onneksi mekin päästiin herkuttelemaan ahvenruuilla muutamaan otteeseen.

Kevään satoa Sotkalta osa I

Kevään satoa Sotkalta osa II

Kevään satoa Sotkalta osa III

Kevään satoa Sotkalta osa IIII

Kevään viimeiset reissut suuntautuivat Kallavedelle ja ihan mukavat saaliit löydettiin vielä viimeisiltä jäiltä.

Yhden avannon anti

Itse päätin kauden 550g ahvenella eli kutakuinkin samalla tavalla, kuin viime vuoden puolella kauden aloitinkin.

Pilkkikauden lopetuskala 550g

Parasta!

Kaiken kaikkiaan oli hieno kausi, vaikka mitään jättimäisiä ahvenia ei noussut. Onneksi aina tulee uusia talvia :) Haluan kiittää kuluneesta pilkkikaudesta kaikkia tasurin valmistajia, joiden tasureilla olen saanut onkia ja suuri kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille! Nyt nenä kohti kesää =)

Loppuun vielä muistutus Facebookissa käynnissä olevasta arvonnasta, sunnuntaina peräti kaksi onnellista kalastajaa saa tiedon voittamistaan uutuussiimoista. Toinen niistä voit olla sinä, joten jos et ole käynyt kommentoimassa arvontakuvaan, vielä ehdit. Tällä hetkellä toinen siimapaketti on lähdössä hyvää vauhtia Matias V.:n suuntaan, mutta tilanne voi vielä muuttua :)

Siimat vaikuttavat sen verran mielenkiintoisilta, että tilasin jo itsellenikin kesäksi kyseistä siimaa, kun itse en luonnollisestikaan voi arvontaan osallistua :) Erittäin hyvä ja arvokas palkinto siis kyseessä, jonka voi yhdellä kommentilla saada itselleen =)

Niin taisi käydä, että tänään taapersin tämän kevään viimeisen kerran jäältä pois. Kausi oli ihanan pitkä ja koska ehdittiin jo viime vuoden puolella pilkkimään viikkokausia, kalastuspäiviä kertyi talven aikana kahdeksankymmentä. Saalismäärät käyntikertoihin nähden olivat aika heikot, mutta oppia tuli siitäkin edestä.

Kävin viime viikolla kaverin kanssa kalassa Siilinjärven puolella. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hyödynnettiin auringonnousun aika, mutta kuten arvata saattaa, ei siitä mitään hyötyä ollut. Tänä talvena auringonnousu ei ole aktivoinut kaloja ollenkaan, liekö ovat aamu-unisia. Monesti kala on alkanut syömään vasta tunti pari auringonnousun jälkeen.

Heti aamusta pelipaikoilla

Hiljaista oli luotaimen näytössä ja ensimmäistä tapahtumaa sai odottaa kymmeneen saakka. Sen tapahtuman muistankin pitkän aikaa, mutta en niinkään hyvällä tavalla. Voi voi, se päivä oli epäonnea täynnä, vaikka ei ollut edes perjantai kolmastoista.

Huomasin luotaimesta, kun ihan jäänkannen alla ui hyvänkokoinen kala. Morrittelin juuri ahvenia pohjasta, joten kelasin morrin nopeasti jään alle. Kala oli jo painumassa alaspäin, kunnes huomasi minun morrin ilmestyneen yläpuolelleen.

Värisytin morria kevyesti ylöspäin ja kalahan kiinnostui siitä. Pian siimassa tuntui järkyttävä paino ja säikähdin, kun kala tärppäsi niin nopeasti. Kala oli ISO ja mietin koko ajan onko se ahven, siika vai hauki. Kalan potkut tuntuivat erikoisilta eikä se jumpsuttanut kuten hauki. Morri olisi siis ehkä turvassa, sillä siimassa ei tietenkään ollut peruketta.

Yleensä siiat uivat lähellä jään kantta, joten todennäköisin vaihtoehto kalalle oli jättimäinen siika. Nousin seisomaan ja annoin kalalle siimaa pariin otteeseen. Pelotti ihan kauheasti ja olin varma, että siima ei kestä sen kokoisen kalan painoa. Anna nyt Ahti tämä kala näytille, on oma ennätys aivan varmasti.

Kohta siima löystyi ja samassa kuului muutama kirosana. Oliko se sittenkin hauki, joka katkoi siiman? Nostin lopun siiman ylös ja jaahas, morrin koukku poikki. Voi saakeli tai joku vielä rumempi sana. Harmitti niin paljon, sillä kala oli ihan hirvittävän iso.

Siima kesti, mutta morri ei

Tuosta järvestähän on nettitietojen (SKES.fi) mukaan saatu Suomen suurin siika vuonna 1913 ja siialla oli ollut painoa 10kg. Harmi juttu, että en itse päässyt ennätysrekistereihin sillä vähintään 11kg siialla, joka karkasi ;)

Mökötin omissa oloissani tunnin ja mietin vain kalan kokoa. Olisin niin paljon halunnut nähdä sen kalan, olisihan se ollut kommee :)

Nätti keli lohdutti mököttäjää

Tuttavilla on kätevä kulkupeli =)

Ahvenet eivät olleet syönnillään ja sain päivän aikana vain muutamia alle parisatasia. Yhdessä vaiheessa huomasin taas jään kannen alla viivan ja nostin heti morrin kalan yläpuolelle. Kala tärppäsi ja jäälle nousi pieni siika, joten sen jälkeen en epäillyt enää hetkeäkään, etteikö karannut kalakin olisi ollut siika.

Näitä ui jään kannen alla

Epäonni ei jättänyt minua rauhaan, vaan koin tasurimenetyksen. Tai oikeastaan se oli puolikas menetys, mutta joka tapauksessa huono karma vainoaa minua Kalapelen tasureiden kanssa. En ole kehdannut Leinon Pekallekaan kertoa, että yksi Nulikkaparka vaurioitui.

Oikeastaan syytän siitä isokenkäistä kaveriani, joka tuli ihastelemaan viereeni hienoa Nulikkaa. Hän pyöritteli sitä käsissään ja kehui värejä. Sitten hän astui epähuomiossa sen päälle! Perälevy irti ja minä mökötin taas tunnin. Mitähän seuraavaksi? Noh, odottakaapas niin kerron.

Monissa paikoissa siioissa on vähintäänkin lokkilapamato, mutta lisäksi saattaa olla myös haukimato, joten ihan mielenkiinnosta otin pienen siian mukaani, jotta pystyisin kotona tutkimaan sen sisukset.

Irrotin kaiken mahdollisen suolistosta lähtien siian mahasta ja laitoin sanomalehden päälle. Tutkin kumihanskat kädessä “osia”, ja löysin lokkilapamadon aiheuttamia rakkuloita ja myös pitkiä valkoisia lokkilapamatoja. En vielä päässyt siihen asti, että olisin tutkinut lihan kuntoa ja mahdollista haukimatoa, sillä puhelin soi.

Olin hetken puhelimessa ja palasin tutkimaan siian kuvottavaa mahan sisältöä. Huomasin, että yksi kissa oli kadonnut, samoin sanomalehden päällinen oli tyhjä. Voi piip! Huusin kissaa ja lopulta löysin sen kylpyhuoneesta, jossa ihana kisuliini juuri lopetteli ruokailuaan. Sinne upposi lokkilapamato ja kaikki muukin lehden päällä ollut. Sen jälkeen apteekkikeikka ja matolääkitys kissoille. Ehkä olikin ihan hyvä, että se jättisiika karkasi, sillä sen mahassa niitä matoja vasta olisi ollutkin.

Bellan mielestä siika oli maukasta madoista huolimatta

Käytiin perjantaina Pohjois-Kallavedellä, vaikka alunperin oli tarkoitus lähteä Etelä-Kallavedelle Pääsiäisen ahvenpaikalle. Vaihdoimme kuitenkin suunnitelman, sillä iltapäivän keliennuste näytti niin huonolta. Suunnaksi valikoitui siis Haminalahti ja rannan läheisyydessä olevat kalapaikat.

Katson ennusteen yleensä aina Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, mutta perjantaina vilkaisin huvikseen myös Forecan. Kuinka voikin ennusteet poiketa niin paljon toisistaan? Forecan mukaan sadetta ei ollut luvassa ollenkaan, kun taas Ilmatieteenlaitos varoitteli koko iltapäivän kestävistä sateista.

Ota siitä sitten selvää (lähde: foreca.fi ja ilmatieteenlaitos.fi)

Kala söi huonosti. Olen nyt viime reissuilla sortunut morritteluun, sillä tasurit eivät saa aikaan mitään elämää jään alla. Pieniä ahvenia nousi morrilla muutamia, mutta tarve oli isommille. Etsin ahkerasti eri syvyyksiä, mutta tulosta ei tullut. Välillä kokeilin tasureitakin, mutta joka paikka vaikutti tyhjältä. Meillä oli Juhan kanssa välimatkaa useampi sata metriä ja Juha pisti minulle viestin. Viestissä luki, että hän oli saanut Kalarosvon tervaselkäisellä tasurilla hyvänkokoisen kalan nousun näyttöön.

Itse en ollut tervaselkäväriä vielä kokeillut, joten pistin sen heti uimaan. Kymmenen sekunnin päästä minulla oli ensimmäinen filekala jäällä. Oho, aika tehokas! Nyt löytyi oikea väri, tästäkö alkaa ruokakalojen kerääminen. Ei alkanut. Yhden kerran se tervis toimi, mutta sen jälkeen ei tullut enää yhtään nousua.

Päivän isoin ahven

Kaksi minuuttia vaille kaksitoista alkoi sataa lunta. Peukutin ilmatieteenlaitosta, he veivät tämän päivän skaban. Minuutti yli kahdentoista lumisade loppui ja pian paistoi aurinko. Otetaanpas peukutukset pois, päivä ei olekaan vielä ohi.

Puolen tunnin päästä tuli raekuuro ja ei aikaakaan, kun pilven raosta pilkotti taas aurinko. Ihan ihme keli! Ja kohta satoi taas kaatamalla vettä ja juuri kun meinasimme pakata tavarat, aurinko paistoi jo täyttä häkää taivaalla. En osaa sanoa, kumpiko ennuste piti paremmin paikkansa, ehkä noiden kahden kannattaisi yhdistää voimansa, sillä kummankin ennusteessa oli jotain oikein ;)

Rivi avantoja syvästä matalaan, ei tuloksia

Välillä paistoi

Välillä satoi

Ehkä alla olevaan panoraamakuvaan pystyy tiivistämään sekä Forecan että Ilmatieteenlaitoksen ennusteet, toinen sanoo, että paistaa ja toinen sanoo, että sataa =)

Riita poikki, paistaa ja sataa yhtä aikaa :)

Kala söi koko päivän huonosti, mutta muutama ruokakala saatiin kuitenkin mukaan.

Eilen oli vuorossa Pääsiäisen ahvenpaikka Etelä-Kallavedellä. Juha karkuutti siellä viime viikonloppuna ison ahvenen ja suuntasimme heti aamusta samalle paikalle. Juha löysi vielä saman avannonkin, jossa kala karkasi.

Eilen oli nätti aamu

Juhan avannossa näkyi heti elämää ja siellä oli pikkukalaa pohjassa. Aivan kuten silloinkin, kun jättiahven oli karannut. Minä tein Juhan avannon ympärille reikiä ja kaikki olivat tyhjiä. Mikä lie taika-avanto se Juhan avanto, kun ainoastaan siellä oli elämää.

Juha kysyi, että saako lainata minun morrionkea nopeasti, kun hän haluaisi aktivoida pikkukaloja, sillä tasuri ei kiinnostanut kaloja ollenkaan. Annoin morriongen hänelle hetkeksi ja ihan hyvin se morri ja toukka -yhdistelmä kaloja aktivoi, sillä melkein heti jäälle nousi 700g ahven. Vai semmoisia pikkukaloja…

Minun oma avanto oli kolmen metrin päässä ja tottakai morrittelu alkoi kiinnostamaan minuakin. Sain ongen lainasta takaisin ja ajattelin saavani hyviä köllikkäahvenia itsekin. Vielä mitä, onnistuin kalastamaan vain särkiä ja kukkokaloja, vaikka ihan vieressä oli ison ahvenen paikka. Miksi ette isot kalat ole koskaan minun avannon alla?

Päivä oli minun osaltani heikko, loppujen lopuksi sain joitain ruokakaloja morrilla, mutta tasuriin en saanut päivän aikana hipuakaan. Juha taas sai ihan hyvin ruokakalaa sen seiskasatasen lisäksi ja hän sai jopa tasurillakin muutaman.

Eilen aamulla vielä ajattelin, että kausi loppuisi eiliseen ja siksi odotukset päivälle olivat kovat. Päivän päätteeksi päätin, että sunnuntaina on vielä pakko käydä kokeilemassa ahvenpaikkaa, sillä lauantain saldo oli niin heikko. En halunnut lopettaa pilkkikautta sären hajuisilla käsillä, vaan paljon kivempi olisi lopettaa ison ahvenen tuoksuisilla käsillä.

Tänään lähdin aivan yksikseni pilkille ja olin jäällä vähän ennen seitsemää. Suuntasin toiveikkaana suoraan Juhan taika-avannolle ja puoli tuntia tuijotin tyhjää reikää. Ei ollut taikuutta ilmassa eikä vedessäkään. Aloin etsimään syövää kalaa, mutta joka paikka vaikutti tyhjältä.

Ei kun menoks!

Keli oli loistava ja ahkiossa olisi ollut tilaa monelle kilolle kalaa, mutta minä en vaan löytänyt niitä. Takana on pitkä talvi ja paljon pilkkimistä, mutta edelleenkään en tiedä, milloin ja missä ahven syö.

Jos avanto on tyhjä, tarkoittaako se sitä, että kala jurottaa pohjassa suu supussa, eikä sillä ole nälkä? Vai tarkoittaako se sitä, että kala ei oikeasti olekaan siellä, vaan se on saalistusreissulla jossain ihan muualla?

Monesti tuijotan tyhjää luotaimen näyttöä ja olen sitä mieltä, että kala ei syö. Todellisuudessa se voi olla kunnon syömäkarkeloissa sadan metrin päässä ja pistää muikkua tai kuoretta kitusiinsa minkä ehtii. Ja minä olen siinä uskossa, että se ei syö?

Nyt olemme kartoittaneet tuota ahvenpaikkaa satojen reikien verran ja lähes joka kalalla on ollut muikkua suu tai maha täynnä. Siinä on ilmiselvästi pöytä katettuna ihan lähialueilla, enää pitäisi vaan keksiä, että missä. Tänään löysin reilusta kymmenestä metristä muikkuparven ja siinä on syvää vettä tosi paljon vieressä, joten ensi talvena täytyy etsiä ajoahventa myös syvemmästä.

Kunhan jäät sulavat, lähden heti tutkimaan aluetta luotaimen kanssa. Sain OPM:lta lainaan Lowrancen viistokaikuluotaimen ja uskon, että se antaa ensi kesänä minulle tosi paljon kullanarvoista tietoa ahvenparvien liikkeistä ja piilopaikoista. Ensi talvea varten tuo paikka täytyy tutkia läpikotaisin ja piirtää tarkat kartat alueesta.

Tämän päivän saalis oli kymmenistä avannoista huolimatta vain muutama kala. Morrilla nousi sinttejä ja lokit kyttäsivät koko ajan vieressä makupaloja. Aika viisaita otuksia nuo lokit. Minusta tuntuu, että tässä viikon aikana he oppivat tuntemaan minut ja samalla oppivat myös lukemaan kaikuluotainta tarkoilla silmillään. Mikä muuten selittäisi sen, että joka ikinen kerta, kun kala lähti pohjasta nousemaan vieheelle, lokki köpötteli jo valmiiksi minun viereen odottamaan kalaa. Kai ne kohta osaavat pyytää minulta ongen lainaan ja onkia itse kalat pois.

Olin aamulla epätoivoinen ja laitoin Juhalle viestin, että olen saanut morrilla vain pari kukkokalaa ja sären, enkä ole nähnyt luotaimessakaan mitään isompaa. Juha vastasi, että laita tervaselkä väliveteen.

Tein työtä käskettyä ja laitoin tervaselän väliveteen ja pilkkikauden päätöskala ahven 550g oli pian jäällä. Tähän on hyvä lopettaa, vaikka toissa keväänä kausi loppui vähän paremmin, kun ahven 1087g oli jäällä. Oi niitä aikoja :) No mutta kaiken kaikkiaan hieno talvi ja eihän se kalastusilo tähän lopu. Vain muutama viikko ja suuren ahvenen etsintä jatkuu :)

Joskus on hyvä kysyä viestillä vinkkejä =)

Kalarosvo maistuu kaloille usein pää edellä

Kännykän kameran itselaukaisimelle oli käyttöä tänään =)

Tervaselkä Kalarosvo, tänään erilaisella jigipyrstöllä

Tykkään niin paljon tuosta taustalla olevasta valkoisesta :)

Taas olisi jääkaapissa mukavasti ahvenfilettä, ne täytyy käyttää harkiten, sillä seuraavan kerran ahventa saattaa päästä syömään vasta kesällä. Viime viikolla fileet pääsivät ahvenkeittoon, positiivinen ongelma oli, että filettä meinasi olla jopa liikaa viiden litran keittoon =)

Ei ehkä kaunein keitto, mutta kyllä maistui

Jotain pientä on taas löytynyt, kun on hiki päässä etsinyt. Käytiin sunnuntaina Juurusvedellä ja se oli talven ensimmäinen reissu sinne. Jäi myös viimeiseksi, sillä jää oli sen verran huono verrattuna muihin lähivesiin.

Juurusveden jää oli loskaista ja pehmeähköä, joten kokemattomat kelkkailijat (=me) ajavat nopeasti vääriin paikkoihin. Ei olla koskaan käyty siellä kelkalla, joten meillä ei ole mitään käsitystä Juurusveden jäätilanteesta keväisin.

Oltiin aamulla pelipaikoilla jo paljon ennen kukon laulua. Kukko taisi vasta vähän raotella silmiään ja ojennella jäseniään, kun meillä oli jo siimat vedessä. Ei napannut aikainen lintu matoa ja aamupäivä meni tyhjää pyytäessä.

Hyvissä ajoin liikkeellä

Ennen puolta päivää katsottiin kartasta hyvännäköinen alue ja päätettiin lähteä kokeilemaan sitä. Se meinasi olla iso virhe, sillä jossain vaiheessa en uskaltanut enää jatkaa ajamista, sillä jäässä oli paljon mustia länttejä. Juha meni kokeilemaan niitä kairalla ja kun kaira meni sekunnissa jäästä läpi, Lynkkis teki aika jyrkän uukkarin ja kaasutettiin äkkiä takaisin paremmille jäille.

Hui kamala, meinasi päättyä huonosti se keikka. Ehkä ei kevätjäillä uskalla mennä enää ollenkaan vieraisiin paikkoihin, kun ne voivat olla tosi petollisia. Noh, selvittiin episodista säikähdyksellä ja jatkoimme pilkkimistä.

Olin ajatellut kalan syövän tosi hyvin, kun kelikin oli sen verran erikoinen. Syönnistä ei kuitenkaan ollut merkkiäkään ja joka paikka piirsi tyhjää. Kalan etsiminen oli vaikeaa, kun alueet olivat ihan uusia.

Aamulla satoi, joten otin käyttöön Rantamäen Manun lähettämän sadehupun porakoneelle. Vitsit kun on kätevä, kiitos Manu!

Juurusvedessä ahven ja kuha viihtyvät kuulemma matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Itse pilkimme Kallavedessä yleensä 7-8 metrissä, kun Juuruksella ahventa pilkitään 5-6 metristä. Vesi on siellä humuspitoista, joten varmaan siksi kuhaakin nousee talvella pilkillä paremmin, kun ne eivät mene älyttömän syviin monttuihin. Syvääkin vettä Juuruksessa kyllä riittää, siellä on useita yli viidenkymmenen metrin monttuja.

Juurusvesi sijaitsee lentokentän vieressä

Iltapäivällä näytti siltä, että Juurukselta lähdetään tyhjin käsin kotiin. Olin kairannut päivän aikana 50 avantoa ja tosissaan etsinyt kalaa. Monet sanovat nyt, että keväällä isot tasurit eivät enää toimi, vaan kokoa pitää pienentää. Itse uittelin keskikokoisia tasureita koko päivän, sillä ihan pieniä minulta ei montaa löydy.

Keli vaihteli päivän mittaan

Oli ihan sama mitä avannossa heilutti, kun kalaa ei vaan ilmestynyt luotaimen näyttöön. Kello alkoi lähestyä kolmea ja sanoin Juhalle, että kokeilen vielä yhden avannon ja että hänkin voi alkaa valmistautumaan lähtöön.

En edes kehdannut enää kairata reikää, vaan menin Juhan vanhalle avannolle. Valitsin tasuriksi yhden pienimmistä tasureista, mitä minulta löytyy. Se oli Kalarosvon kuore jigipyrstöllä. Laskin tasurin avantoon ja uittelin sitä rajusti. Ei mitään elämää!

Välillä katselin kännykkää ja vilkuilin samalla luotaimen näyttöä. Kummallisen tyhjää. Laitoin kännykän taskuun ja edelleen tasuri teki suurta ylös alas liikettä näytöllä. Sitten joku kala saikin ärsykkeen pohjassa ja lähti nousemaan kohti.

Oho katoppas, kala! Pitkästä aikaa eloa avannon alla. Pidin ongen tukevasti kädessä, sillä viiva tuli ahvenmaisen määrätietoisesti kohti. Vettä oli alla kuusi metriä ja uitin tasuria kolmosessa. Kala nousi kohdalle ja tärppäsi. No niin, nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan. Näitä lisää! Ahvenen mitat olivat 750g/37cm.

Kalat tykkäävät Kalarosvosta, se on tieteellisesti todistettu monta kertaa =)

Ei se syönti siitä sittenkään parantunut, sain lisäksi vain yhden 150g ahvenen. Juha on aina ihmettellyt, kun saatan käydä kokeilemassa hänen vanhoja avantojaan. Hänen mielestään se on täysin turhaa. Olen sanonut, että käyn tarkistamassa josko siltä olisi unohtunut sinne isoja kaloja. No enää Juha ei varmastikaan ihmettele minun tyyliä, vaan ennemminkin pelkää, että mitähän se Jaana sieltä tällä kertaa nostaa :)

Juurusvesi antoi vain yhden mukaan otettavan kalan. Törmäsimme jäällä Samiin ja Susannaan ja saimme kesäisiä kuhapaikkavinkkejä, kiitos niistä! Ensi kerralla Juurusvesi kutsuu siis vasta avoveden aikaan.

Kovin kauan ei enää kelkalla uskalla jäällä liikkua, mutta eilen käytiin vielä kokeilemassa Virmasvesi. Kylläpä oli eri meininki jään laadun kanssa siellä verrattuna Juurusveteen. Virmaalla porukka ajelee jäällä vielä autoilla!

Auringonnousu Virmasvedellä

Liikkuminen kelkalla oli tosi hankalaa, sillä jää oli ihan peilinä. Kelkka kiepsahti monta kertaa 180 astetta kesken ajon. Ohjattavuus vain hävisi ja alettiin pyörimään. Ei voitu ajaa kuin kahtakymppiä ja kyllähän se kelkka yhdessä vaiheessa jäi sutimaan paikalleenkin, mutta Juha riskinä miehenä veti sen lähimmän lumilaikun kohdalle :) Paljon on opittu uusia juttuja parin päivän aikana: älä aja mustiin läntteihin, älä aja peilijäällä…

Lynkkiksen pyörähdys jättää tällaiset jäljet

Virmasvedellä on jotain minua vastaan. Kala ei syö ikinä, kun menen sinne. Ja sitten kun en ole siellä, tyypit nostelee yli 50cm ahvenia. No ehkä joskus se ilon päivä koittaa minullekin. Virmaan saldo oli yksi 32cm ahven. Virmasvedellä pilkkikausi jatkuu varmaan Juhannukseen, sillä siellä oli teräsjäätä 40-50cm.

Teräsjäätä paljon, kaloja vähän

Lokkikaverukset kyttäsivät minun ahventa

Kelkan päällä oli mukava lekotella

Ranta oli loskainen

Suomen sää on vaihdellut tosi paljon viime päivien aikana. Jokaiseen päivään mahtuu kaikennäköisiä sään vaihteluita, aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Ja viiden minuutin päästä taitaakin tulla talvi. Tuulenpuuskat ovat olleet yli 20 metriä sekunnissa, sunnuntaina Juuruksella puuskat olivat 21 metriä sekunnissa. Tuuli varasti jopa Juhan kypärän ja meinasi viedä mennessään. Ja sunnuntaina taivaalle ilmestyi myös kokonainen sateenkaari, maaliskuussa!

Wau!

Tänään käytiin Sotkalla. Yleensä Sotka on myös yksi niistä paikoista, jotka ovat kitsaita kalojen kanssa, jos minä olen siellä. Aina saa lukea muiden huippureissuista ja katsella jättiahventen kuvia. Toisilla ei mahdu ahvenet avannosta suuren koon vuoksi. Voi sitä onnenpäivää, jos sattuisi joskus itse keskelle hurjimman ahvenen purun.

Kukko oli jo ehtinyt laulaa tänä aamuna, kun me vasta mentiin jäälle

Tänään sain viiden minuutin näytteen siitä, millaista se hurja syönti voisi olla. Ne olivat tämän talven mukavimmat viisi minuuttia, vaikka montaa kalaa en siinä ajassa ehtinyt saamaankaan, mutta tahti olisi ollut hyvä. Jos vaikka tunnin olisi sylkenyt sillä tyylillä kalaa avannosta, niin eiköhän se Sotka olisi tyhjä nyt.

Etsittiin koko aamu kalaa, mutta sain vain yhden hauen. Ahvenista ei merkkiäkään. Eilen säätiedotus näytti tälle päivälle hyvää poutaista keliä, mutta yön aikana säänjumala tuli toisiin aatoksiin. Pistetäänpäs sittenkin pieni lumisade Kuopioon.. ei kun laitetaan kerralla kunnon myräkkä!

Sieltä se pilvi tulee

Vähän esimakua tulevasta myräkästä

Porakoneen suojalle oli käyttöä

Tyhjä reikä x 7

Ihmettelin kelkalla ajaessa, että onko minun kypärän visiirissä joku tahra vai mikä kumma tuo valkoinen homma on näkökentän oikealla puolella. No ei se tahra ole, kun se liikkuu. En ole koskaan nähnyt sellaista valkoista seinämää, joka oikeasti vyöryi päälle.

Yhtäkkiä kaikki muuttui valkoiseksi. Ei nähnyt eteen, ei taakse. Yritin katsoa kelkan sivulle maahan, mutta ei nähnyt edes kelkan viereen. Pidin kännykän karttaa toisessa kädessä ja ajoin samalla. Joka kerta kun vilkaisin karttaa, olin ajanut enemmän ja enemmän väärään suuntaan.

Sama ilmiö, kuin pari vuotta sitten Sotkalla kesällä, kun sumu oli niin sakea ettei eteen nähnyt. Silloin aloin vain pyörimään ympyrää. Tänään tapahtui sama juttu. Suoraan ajaminen oli täysin mahdotonta. En varmaan ajanut kovempaa kuin ykköstä, koko ajan pelotti, että ajan jonkun päälle. Ihan kuin olisin ajanut silmät kiinni.

Todettiin, että ollaan me hulluja, kun tässä kelissä kalastetaan, mutta ainahan se toivonkipinä on takaraivossa hyvästä syönnistä. Kelin muutos voi laukaista ahventen ruokahalun.

Kyllä se aurinko vielä paistaa :)

Löydettiin vihdoin määränpäähän ja paikka oli sama, jossa käytiin viime Sotkan reissulla. Silloin joka avannolla oli välivedessä silppua ja parven alla näkyi isompia ahvenia. Tänään oli jännä juttu, että taas siellä oli silppuparvi. Ja parvi oli iso, sillä se näkyi lähes joka avannolla ja teimme yhteensä varmaan lähemmäs 40 avantoa.

Lähes joka avannolla tällainen matto pikkukalaa

Isot tasurit eivät siis oikein enää toimi, paitsi houkutteluun. Uitin Kalarosvon flash-tasuria kuva parven alla ja tein suuria uittoliikkeitä. Pian näyttöön ilmestyi hyviä ahvenia, jotka kävivät tökkimässä tasuria. Vaihdoin äkkiä pienen mikrotasurin ja se kelpasi syötäväksi asti.

Tämän päivän ottipeli

Ehdin nostamaan muutaman kivan ahvenen (suurin 470g) ja olin niin iloinen siitä tunteesta, että vihdoin omalla avannolla oli paljon nousevia kaloja ja ne vielä tärppäsivät ahneesti. Se on juuri se tunne, jonka takia jaksaa herätä aamukolmelta ja kalastaa kahdenkymmenen metrin puuskatuulesta huolimatta. Tänään neulanterävät lumirakeet piiskasivat naamaa ja sen kyllä huomaa tulipunaisesta naamasta, mutta punaisen naaman alaosassa on hymyilevät huulet.

Isoin 470g

Minun avannoilla näytti tältä, kun vaihtelin lennosta vieheitä

Syöntipiikki oli lyhyt ja ihana. Kun hyvä viiva lähestyi viehettä ja sen jälkeen tunsi mukavan painalluksen siiman päässä, se oli niin mahtava fiilis. Mitenkähän täpinöissäni olisin esimerkiksi kymmenen kilon saaliista, kun jo muutama kala saa minut leijailemaan =)

Myräkän aikana ahkion viereen tuiskutti 20cm lunta

Aurinko pilkottaa

Myrskyn jälkeen on poutasää

Iltapäivä antoi yksittäisiä kaloja silloin tällöin ja muutama jättiläisahven kävi viehettä kurkkimassa. Kyllä sinne jäi hyviä kaloja vielä uimaan, ihme paikka. Pakko päästä uudestaan.

Kalojen mahasta löytyi tosi pientä ravintokalaa, se näyttäisi vähän muikulta, en osaa täysin varmaksi sanoa. Sitä silppua oli avantojen alla useampi metri ja osalla ahvenista, joita saatiin, oli mahat pinkeinä sitä. Yhdelläkin noin 250g ahvenella oli 20 pikkukalaa mahassa. Tuo mahasta löytynyt kala ei ole kuin 4-5cm pitkä, ei ole ihmekään ettei iso tasuri kelvannut..

Muikku vai kuore? Ei saa vastata tulitikku :)

Näistä saa muutamat fileet -> herkkuruokaa luvassa

Kyllä minun kalastus on kunnon jojoilua, välillä vedetään nollapäiviä ja välillä on palkkapäivä. Silti ne tyhjät päivät kuuluvat tähän hommaan, eihän nämä palkkapäivät muuten tuntuisi miltään =)