Syksy on ollut ennätyssateinen, mutta onneksi sateet ovat ajoittuneet enemmän arkipäiville ja viikonloput on menty kuivemmissa olosuhteissa. Lauantaiksi oli luvattu huippuhyvää syyskeliä, joten sellaiset päivät on aina hyödynnettävä kalastukseen. Sunnuntain sääennuste näyttikin sitten jo märkää ja tuulista keliä.

Kävin pari kertaa Melavedellä ja Karhonvedellä vähän aikaa sitten ja huomasin järvien potentiaalin ison ahvenen kalastuksessa. Siellä olisi tarjolla tosi hyviä raitapaitoja, kunhan vaan oppisi järvien metkut. Päätimme lähteä lauantaipäiväksi selvittämään Riistaveden ahventen arvoitusta.

Keskikesällä auringon noususta aurigon laskuun kalastaminen on kova urakka, mutta nyt syksyllä nousun ja laskun väli ei meinaa edes riittää kalastamiseen, päivä kuluu niin nopeasti. Aamulla ei pääse järvelle ennen kuin päivä on valjennut ja alkuillasta taas joutuu kyttäämään kelloa, jotta ehtii valoisan aikaan rantaan. Kuka muka ehtii kymmenessä tunnissa edes kalastaa? ?

Oltiin Melavedellä pelipaikoilla lauantaina yhdeksän maissa. Jori kertoi viime viikonloppuna, että järvet (Mela- ja Karhonvesi) ovat siitä erikoisia, että siellä on aina kalaa, mutta kala ei aina syö. Se siis poikkeaa paljon esimerkiksi Kallavedestä, joka monesti on ihan tyhjä. Ihmettelin järvien luonnetta ja ajattelin, että jos minä kalaa sieltä löydän, niin kyllä minä jollain ilveellä saan ne myös jigiin haksahtamaan.

Yksi Karhonveden saarista =D (Kuvakaappaus: Navionics Boating app)

Kaikuluotain piirsi kalaa röykkiöittäin joka paikkaan ja pakko oli jossain vaiheessa perua puheitaan. Vaikka uitti mitä jigejä ja luki loitsuja, niin kalat eivät kiinnostuneet vieheistä alkuunkaan. En ole koskaan edes nähnyt kaikuluotaimessa sellaisia kalamassoja, mitä Melavedellä ja Karhonvedellä lauantaina. Toisaalta petokaloilla oli myös ravintokalaa tarjolla ihan älyttömän paljon, voi olla että mauton kumiluttero ei voittanut mehevää, aitoa ja eloisaa muikkua tai kuoretta.

Sama tapahtuma sekä alasluotauksessa että perinteisessä 2D-näkymässä, parven alla vähän parempi kala kyttäämässä

Myös tässä sama tilanne molemmissa luotaimissa, en saanut edes tärppejä näiltä kalapaikoilta =)

Sain testiin Crazy Fish jigejä ja ensimmäisen käyttökerran perusteella jigit tulevat olemaan aktiivisessa käytössä myös tulevilla reissuilla. Kalat olivat ronkeleina, mutta Crazy Fish toimi siitä huolimatta. Luulen, että jigipäillä ja jigien kiinnityksellä oli suuri merkitys, sillä kiinnityksen ansiosta jigien uinti oli tosi eläväistä.

Crazy Fishin kelluva Polaris-jigi

Ahvenparvet olivat livakkaliikkeisiä ja montaa kalaa ei parvesta ehtinyt aina kerralla napsimaan. Kuhia näkyi luotaimessa myös paljon ja haastavalla otilla olivat nekin. Juha sai päivän isoimman ja se oli 54cm.

Polaris maistui ahvenille

Päivän kaikki ahvenet tulivat Crazy Fish jigeillä

Iltapäivällä kokonaissaldo oli aika vähäinen ja kellokin alkoi jo lähentelemään puolta viittä. Pian pitäisi alkaa valmistautumaan rantaan lähtöön, mutta ajoin vielä huvikseen yhden aiemmin päivällä luodatun paikan läpi. Silmät muuttuivat lautasiksi, kun huomasin viistoluotauskuvassa isojen ahventen parven. Juuri sellaisia parvia olen yrittänyt koko kesän bongata ja ne kerrat, jolloin sellaisen olen ylipäätään nähnyt, voi laskea yhden käden sormilla.

Kyllä viistokaikuluotaimella on suuri merkitys, kun etsitään aktiivisia ahvenparvia. Parvet ovat pienellä alueella, joten täytyisi olla hyvä tuuri, että sellaisen yli sattuisi ajamaan. Viistoluotaimesta ne saa bongattua kymmenien metrien päästäkin.

Siinä se nyt oli: isojen ahventen parvi <3

Ja tiedättekö mitä? Näin niillä lautasen kokoisilla silmilläni vielä toisenkin samanlaisen parven, sen jälkeen tuli kiire heittää ankkuri. Olin tosi täpinöissäni ja noin aktiivisten kalojen parvista saisi varmasti isoja ahvenia, jos vaan ankkurointi onnistuisi, eivätkä parvet ehtisi katoamaan sitä ennen.

Kerrankin napakymppi ankkuroinnin suhteen ja kalaa alkoi nousemaan veneeseen. Yksikään kaloista ei ollut alle 30 senttinen ja pistimme kaloja sumppuun odottamaan.

Puolitoista tuntia ennen auringon laskua kalat aktivoituivat

Yhdessä vaiheessa päätin testata ravun muotoista Crazy Fish jigiä. Olin hieman epäluuloinen, kun en todellakaan tiedä syövätkö kalat täällä Pohjois-Savon järvillä rapuja? Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kalat tärppäävät oikeastaan mihin vieheeseen vaan, kunhan väri ja uinti miellyttävät.

Maistuisikohan tämän näköinen jigi ahvenille?

Olimme saaneet ahvenia heittämällä, mutta näin, että myös veneen alla oli kaloja. Laitoin ravun tositoimiin vertikaalijigaten ja se aiheutti välittömästi ihan uskomattoman reaktion kaloissa. Pohjasta ponkaisi isojen keltaisten viivojen sarja kohti laskeutuvaa rapua. Yksi kala tärppäsi ja ul-vapa roikkui enää puoliksi kädessä. Huusin Juhalle, että äkkiä haavi. Pelkäsin, että kala irtoaa, kun tärppi oli niin kova ja vapa lähes tippui kädestä järveen.

Juha kurotti haavilla kohti veden pintaa ja minä sain kelattua kalan haaviin. Vasta kun kala oli havaksen turvallisemmalla puolella, tajusin, että sehän oli todella hyvän kokoinen ahven. Jäin vaan miettimään, että miten järkyttävän isoja ne muut keltaiset viivat olivat…

39cm ahven Crazy Fish Nimble-jigillä, aikamoista =)

Ei muuten irtoa koukku!

Rapu on jigikoukussa ihan erilaisella kiinnityssysteemillä, mitä olen tottunut jigikalastuksessa normaalisti käyttämään. Loppuillan käytin vaan enää tuota yhtä jigiä ja todella hyvin pysyivät kalat kiinni tuolla systeemillä. Aion kyllä jatkossakin koukuttaa ainakin isommat jigit noin, täytyy perehtyä voiko ihan normijigejäkin kiinnittää tuohon koukkuun, vai vaatiiko jigi loven selkään.

Tämän rigaustyylin aion ottaa käyttöön!

Ahventen hurja syönti kesti tunnin ja lopulta rankan päivän jälkeen päätimme vapauttaa kaikki ahvenet sumpusta. Kuka jaksaa enää perata kaloja, kun kädet maitohapoilla on niitä tunti nosteltu ;) Kalat jatkavat uimistaan ja joku päivä menen taas rapuherran kanssa heidän oveaan koputtelemaan, sillä tiedän missä ne asuvat =)

Hymy korvissa ajeltiin rantaan. Vaikea päivä, mutta onneksi löydettiin nälkäiset ahvenet ennen auringon laskua. Päivän suurin ahven oli minun ennätysahven avovesikaudelta ☺️

Rannassa juuri ennen pimeää

Sunnuntain sääennuste ei mieltä lämmittänyt. Tuulta luvattiin 5-6m/s ja lisäksi päivällä saapuisivat kovat sateet. Me haluttiin tehdä kuitenkin edes pikapisto järvelle, joten kartan perusteella Ala-Ruokovesi näytti suojaisalta paikalta kalastaa itätuulen puhaltaessa.

Veneranta ei ollut “ihan” ydinkeskustassa ;)

Laskettiin vene Hirvilahdesta ja varustauduttiin päivään sadevaatteilla. Aikomus oli lähteä järveltä pois, kun kovat sateet saapuvat.

Rannassa ei ollut betonista luiskaa, mutta hyvin onnistui veneen lasku ja nosto silti

Päivä alkoi lupaavasti. Aloitin rapujigillä ja ensimmäisellä heitolla sain ihan ok-kokoisen ahvenen. No niin, toimiihan se rapu täälläkin.

Apua apua ahven söi rapua

Tavoitekalana oli ahven ja kyllä taas lauantai ja sunnuntai poikkesivat toisistaan ihan täysin. Mela- ja Karhonvedellä saatiin huippusaalis ja Ala-Ruokovedellä emme edes nähneet ahvenparvia luotaimessa.

Kierrettiin järvi kutakuinkin ympäri ja luotain ei piirtänyt ensimmäistäkään parvea! Kuhia kyllä oli joka penkassa ja jopa ihan mattoina välillä. Ja kuhat olivat yllättävän matalassa, 6-8 metrissä. Mutta kun me ei haluttu kuhia, vaan oltiin lauantain ansiosta vasta päästy vauhtiin raitapaitojen narrauksessa, joten haluttiin hioa meidän ahvenen kalastustaitoja.

Ala-Ruokovedellä tuli sama fiilis, kuin Suvaksella viime sunnuntaina. Onko nyt kyse päivästä, voiko ahvenilla olla sunnuntaisin lepopäivä? Vai onko kyse minusta? Luotaimia en voi syyttää, kun ne piirsivät niin hienosti ahvenia lauantaina. En ymmärrä, että mikä mättää.

Sääennusteen lupaamat sateet eivät tulleet koskaan ja jopa aurinko pilkahteli välillä. Toisaalta lopputuloksen kannalta sateilla ei ollut mitään merkitystä, yhtään enempää ei olisi ahvenia saatu, vaikka sade olisi saapunut klo 12. Päivä meni kartan piirtelyksi.

Kohta sataa. Tai sitten ei.

Päivä on lyhentynyt huimasti niistä keskikesän päivistä ja sehän tarkoittaa sitä, että avovesikausi alkaa pikkuhiljaa lähenemään loppuaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sillä mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, syksyn jälkeen tulee talvi. Ja kala syö myös talvella, vaikka kalastustyyli onkin hieman erilainen. Alutroll vaihtuu Lynkkikseen :)

Tilasin Joensuun Tommilta hieman täydennystä omaan tasurivarastoon ja joka kerta, kun saan uuden Kalarosvon käteeni, vietän hiljaisen hetken ihastellen tasurin ulkonäköä. Se on uskomatonta, että miten joillekin ihmisille on suotu sellaiset kädentaidot. Välillä tuntuu, että jokainen tasuri kuuluisi vitriiniin, kun ne ovat uniikkeja taideteoksia, mutta toisaalta silloin ne eivät pääsisi tekemään sitä, mihin ne ovat luotuja, eli rosvoamaan kaloja.

Kalarosvon pystyperät odottavat pakkasia

Pieni ihminen ei edes ymmärrä, että kuinka monimutkaista yhden tasurin valmistaminen on. Kurkkasin Kalarosvon Facebook-sivuja, jonne Tommi oli laittanut valokuvan kuoreen nahkasta. Olen lähes sanaton, kun mietin miten paljon työvaiheita tuollainen taideteos vaatii alkaen siitä kuoreen nylkemisestä. Jokainen tasuri kyllä näyttääkin siltä, että missään työvaiheessa ei ole oiottu, vaan kaikki on tehty millilleen juuri niin kuin pitää.

Jos vielä yksityiskohtaisempi kuvaus Kalarosvojen valmistuksesta kiinnostaa, niin käykää lukemassa viime vuoden puolella tekemäni kirjoitus. Linkki.

Kuoreen nahka (Kuva: Tommi Joensuu, Kalarosvon Facebook-sivu)

Tasureiden väritykset ovat aina sellaisia, että valokuvista on mahdotonta nähdä kaikkea, joten Tommi kertoi mitä kaikkea hän näille luomuksille teki ennen lopullista ulkonäköä.

”Kuoreen nahkainen. Nahkat on nyljetty 9cm kaloista, joten suomukuvio on mitoissaan. Nahkan osalta metalli paistaa läpi ja antaa kirkkautta. Parilla erivärisellä efektiraidalla. Vatsapuoli hyväksi havaittu vaalean keltainen höystettynä kullalla ja uv:lla. Selkäpuolella vihreä pigmentti, joka vaihtelee valon mukaan limen vihreästä kupariin. Perushöylä kaikkiin kuorepitoisiin vesiin.”

”Fish me luckissa on salakan nahka. Perä ja vatsa fluorioranssi maustettuna purplella. Selässä ja kyljessä musta rasteri. Päässä pohjalla kupari ja sininen pigmentti.”

”Salakassa on mustalla pohjalla siniseen taittava pigmentti (kahta eri sinistä). Kylki kirkasta salakan nahkaa aidolla kylkiviivalla. Vatsa metallivalkoinen, jossa hyppynen harmaan sinistä pigmenttiä. Pää sinertävä asemusta. Muikkupitoisiin vesiin ja usein myös silloin, kun muut eivät kelpaa. Varovainenkin kala kelpuuttaa.”

Kiitos Tommille jälleen kerran =)

Hei taas pitkästä aikaa, minä käväisin risteilyllä ja kyllä jo kahdessa päivässä ehti tulla ikävä Kuopiota ja kalavesiä ☺️

Sain viime postaukseen ihan älyttömän paljon kannustavia kommentteja teiltä, kiitos! Se motivoi kirjoittamaan, kun tietää, että ei tarvitse “jutella tyhjille seinille” :)

Juhannuksena kävin koleasta kelistä huolimatta kalassa ja minulla onkin paljon raportoitavaa niistä reissuista. Emme olleet käyneet Kallavedellä toukokuun lopun jälkeen ollenkaan ja viime torstaina lähdimme katsastamaan kalatilanteen sinne. Viimeksi kun siellä kävimme, veden lämpötila oli seitsemän astetta ja kalantulo heikkoa. Ajattelin nyt, että vedet olisivat lämmenneet rutkasti ja kalat aktivoituneet syömishommiin. Vielä mitä, vesi oli kaksitoista asteista ja pohja piirsi tyhjää.

Bella olisi halunnut lähteä kippariksi

Keli oli tosi tuulinen ja jouduimme kalastamaan suojaisissa paikoissa lähellä Pirttilahtea. Suomi vietti keskikesän juhlaa ja kalareissulle olisi tarvinnut pilkkihaalarin. En arvannut, että veneessä taretakseen päälle olisi pitänyt pukea toppavaatteet ja muistoksi torstain reissusta sainkin flunssan.

Keli näytti lämpöisemmältä mitä oli

En edes muista milloin minulla olisi ollut niin kylmä. Vieläkin naurattaa se päivä, sillä jouduin penkomaan laukusta lämmikettä itselleni ja tein kahdesta käsipyyhkeestä säärystimet. En aio näyttää sitä valokuvaa ;) Siitä huolimatta seuraavana aamuna heräsin kurkkukipuun.

Eihän siinä muuten mitään, kalastus vaatii veronsa, mutta olisihan se ollut mukava saada saalista. Lähdimme kotiin päivällä jo ennen kahtatoista ja saldoksi jäi kolme alamittakuhaa, jotka kaikki tulivat Happosen Sepon tekemällä jigipäällä.

Kallaveden kuhat ovat pieniä

Tilasin Sepolta (Sepeteus-vaaput) lisää niitä huippu jigipäitä ja nyt onkin nopea vaihdella eri värejä ja pyrstöjä, kun on useampi pää käytössä. En tiedä onko Seppo nimennyt jigipäitään mitenkään, mutta minä olen jo monta viikkoa kutsunut jigipäätä nimellä ‘Seppo’, joten jos sanon uitelleeni Seppoa, tiedätte mitä tarkoitan ☺️

Löytyy keltaista mahaa, kuten toivoinkin =)

Armeija valmiina

Pyrstöinä Savage Gear, Lunker City, Lucky John ja Mikado

Emme ole tänä kesänä käyneet yhtään kertaa testaamassa iltasyöntiä, joten perjantai-iltana lähdimme käymään Hirviselällä. Torstain huono syönti ei lupaillut hyvää perjantaillekaan, eivätkä odotukset olleet korkealla. Hirviselkä on hyvä ahvenpaikka elo-syyskuussa, mutta entäpä alkukesästä? Meillä ei ole siitä kokemusta.

Kuten pelkäsimme, luotain piirsi tyhjää joka paikkaan. Miksi Kallavesi olet tuollainen? Iso järvi ja silti esittää, että on muka tyhjä. Jossainhan ne kalat ovat. Kiertelimme viime kesäisiä hyviä ahvenpaikkoja ja tällä kertaa viistoluotaimen kanssa, mutta ei ole apua edes hyvästä luotaimesta, jos kalaa ei yksinkertaisesti ole. Tai ainakaan Hirviselällä ei ollut.

Perjantaina piti olla vain pientä tuulta, mutta sääennusteiden luotettavuuden tietäen lähdin toppavaatteissa. Ja se oli oikea ratkaisu, aallokko oli tosi kova ja kelikin lähes yhtä vilpoisa kuin torstaina. Onneksi käsipyyhkeisiin ei sentään tarvinnut turvautua ;) Ilta antoi minulle pari ahventa ja yhden alamittakuhan, joten päätimme unohtaa Kallaveden kalastelut taas joksikin aikaa ja vaihtaa lauantaiksi uuteen vesistöön.

Seppo maistui kuhalle perjantaina Hirviselällä

Tällaisia kun saisi enemmänkin

Kyllä Kallavesikin kalaa antaa, täytyy vaan odotella oikeaa hetkeä ja vesien lämpenemistä. Ehkä ensi kuussa :)

Hirviselkä

Ai niin, sattuihan minulle yksi menetyskin perjantai-illan aikana, kun uittelin Seppoa ison keltaisen viivan yläpuolella. Kala ihastui Seppoon, tärppäsi rajusti ja sen jälkeen vapa tuntui kevyeltä. Mietin mitä ihmettä tapahtui, kun juuri olin vaihtanut uuden siimankin ja minulla oli siinä vertsuvirvelissä peruke. Kelasin siiman ylös ja siiman päässä oli enää yksi auennut viehelukko. Sinne lähti ykkös-Seppo keltaisen viivan matkaan, voi kalaparkaakin, saattaa olla monta koukkua huulessa.

Kallavesi juhannusaattona kello 22.46

Minun on tehnyt savukalaa mieli jo useamman viikon ja keksin, että kyllähän ahventa voisi kokeilla savustaa fileenäkin. Jättää vaan savustusajan lyhyemmäksi, että ei kuivu liikaa. Ja myös kuhafile savustettuna olisi herkkua ja se olisi helppo syödä ilman ruotovaaraa.

Olemme käyneet pari kertaa Leppävirralla kalassa ja lauantain reissu suuntautui taas sinne. Juhannussääksi keli oli kylmä, tai sanotaanko perinteinen, mutta ei sentään satanut. Toppavaatteet päällä lähdettiin taas matkaan.

Oltiin kalapaikoilla jo heti aamusta ja luotain piirsi kalaa tosi paljon. Olimme ihan innoissamme ja kylmälaukun täyttyminen oli vain ajan kysymys. Ensimmäinen savukala tulikin melko pian ja se oli ihan mukavan kokoinen ahven.

Aamupäivän ensimmäinen ahven

Mittakuhaa ei löytynyt, mutta alamittoja kävi veneessä joitakin. Kun olimme kalastaneet muutaman tunnin samalla alueella, joka siis oli ihan täynnä kalaa, aloin miettimään, että miten tämä on mahdollista. Meitä on kaksi ahkeraa kalastajaa veneessä, meillä on tuhat kiloa jigejä, meillä on elektroniikkaa, jota hyödyntää kalastamisessa. Ja monen tunnin lopputuloksena kylmälaukussa oli se yksi ahven! =D

Tästä penkasta vain yksi “mitta-ahven”

Kuulin jo mielessäni ihmisten hämmästyneet kysymykset: “Ai saitte yhden kalan siitä jättimäisestä kalarykelmästä?”
-Kyllä. Näin pääsi käymään.

Alamittaa sieltä kyllä nousi, suussa Lucky Johnin Long John

Myös tämä alamittainen kävi veneessä, sille kelpasi PP-Lures ahvenvertsujigi

PP-Lures vertsupää, osaapa olla aidon kalan näköinen!

Pienille maistui iso

Luovutimme sen alueen osalta, vaikka sitkeästi jaksettiin yrittää. Moni varmaan olisi vaihtanut paikkaa jo tunnin jälkeen, mutta me uskottiin taitoihimme. Heh. Ehkä ensi kerralla paremmin sitten :)

Uusi paikka oli myös täynnä kalaa. Oikeastaan ykköstoiveena minulla olivat ahvenet, sillä ne ovat niin haastavia kalastaa kesällä. Kuhaa taas meinaa tulla liikaakin. En täysin osaa erottaa kuhia ja ahvenia luotaimen näytöstä, sillä esimerkiksi Leppävirralla kuhaparvet ovat olleet tosi isoja ja olen ensin luullut niitä ahveniksi. Ei Kallavedellä ole sellaisia parvia.

Pikkuisen isompi kuhaparvi =)

Pysäytin veneen tälle uudelle paikalle, laskin jigin kohti pohjaa ja muutaman sekunnin päästä oli kuha veneessä. Vapautin kalan ja laskin jigin pohjaan. Uusi tärppi. Ja sama toistui vielä kolmannen kerran, kolme kalaa suunnilleen minuutissa. Jiginä oli Lucky Johnin Long John, jolla tuli myös aamun isoin savuahven. Todella tehokas jigi ja tuolta uudelta kalapaikalta se napsi arviolta 15 kuhaa.

Kuhien koko oli pientä, vain pari mittakalaa viidentoista joukossa, joten vaihdoimme taas paikkaa. Molemmat aiemmat paikat, jossa olimme päivän aikana käyneet, olivat tuttuja paikkoja edellisiltä kerroilta ja olin merkinnyt ne plotteriin. Päivän kolmas paikka oli myös tuttu paikka ja ihmeellistä, mutta totta, se oli myös täynnä kalaa. Plotterin merkki oli tarkka, kalat olivat juuri siinä, mihin merkin olin muutama viikko aiemmin laittanut. Eli kyllä kaloilla näköjään on omat suosikkipaikkansa ja ne viihtyvät aina tietyillä pienillä alueilla. Jokin siellä kiinnostaa.

Ajoin viistoluotainta apuna käyttäen kalojen yli ja kyllä luotaimesta on suuri apu parvien sijainnin kartoittamisessa. Olen kiitollinen OPM:lle Elite-9 Ti:n lainasta, sillä ainakin nyt vaikuttaa siltä, että saalismäärät ovat kasvaneet. Toki Kallavedellä saa pyytää tyhjää, oli veneessä vaikka Elite-sata laite. Alla muutamia kuvia viime päiviltä viistoluotaimen näytöltä.

Tämä ei ole avaruudesta, vaikka näyttääkin vähän siltä

Kalaparvi

Syvyysvaihtelua ja kiviä

Tässä todennäköisesti välivedessä näkyvä kala, kala jättää luotaimeen varjon, josta näkee kalan sijainnin pohjaan nähden ja voi päätellä kalan koon

Vanhat kalamerkit pitivät paikkansa =)

Paljon kalaa, mutta ei isoja

Luotaimen sivuilla näkyy kirkkaampia “tikkuja”, ne ovat kaloja

Viistoluotain ei kaloja takaa, mutta jos kalapaikat ovat tiedossa, niin kalojen etsiminen nopeutuu huomattavasti ja esimerkiksi selkäpattien läpi käyminen on helppoa, kun viistoluotaus näyttää niin monta kymmentä metriä myös sivuille. Ja pelkällä alaspäinluotauksella olisi voinut eilenkin jäädä ahvenparvi löytymättä, sillä huomasin parven viistosta kauempana. Jos luotain näyttää vain veneen alle, alueen joutuu ajamaan paljon tarkemmin ja useampaan kertaan läpi.

Eilen siis sattui hyvä tuuri, kun kalat olivat juuri siinä, missä pitikin. Tiputin jigin veneen alle ja vavan kärki alkoi väpättää. Miljoona tärppiä yhtä aikaa ja ahvenet olivat ihan hurjina. Juuri sitä ilotulitusta minulla oli ollut ikävä.

Kalatakuu ;)

Ahvenet eivät olleet tarpeeksi isoja savufilekaloiksi, sillä koko oli 25-30cm, mutta mukavahan niitä oli nostella. Laitoimme ankkurin parven viereen tuulen yläpuolelle ja yleensä ankkuri karkoittaa kaikki kalat ympäriltä. Otimme kuitenkin riskin ja siinäkin oli taas onni meidän puolella, sillä parvi ei hievahtanutkaan.

Ilotulitus keskellä kesää =)

Oltiin kolmannella paikalla neljä tuntia ja koko ajan oli syövää kalaa alla. Ja koin myös oudon tunteen, kun lopulta en jaksanut enää kalastaa, kun kaloja vaan tuli ja tuli. Sellaista tunnetta ei ole tullut koskaan, käsi oli kipeä vastaiskuista ja kyllä myös tosi monet tärpit jäivät pelkiksi tärpeiksi. Olisi se kyllä rankkaa, jos joka kalareissu olisi tuollainen. Kyllä rauhallinen mp-reissu silloin tällöin on poikaa :)

Viideltä alkuillasta Lucky John vielä maistui erittäin hyvin

Kolme Lucky Johnia järsittiin kappaleiksi, pakko ostaa uusia :)

Puoli yhdeksän aikaan kuhat muuttuivat vielä aggressiivisemmiksi syönnissään. Ahventen ahnain syönti oli jo ohitse, mutta kuhia olisi tullut varmaan niin paljon, kuin olisi vaan jaksanut onkia. Niitä oli välivedessäkin ja ne käyttäyivät kuin hauet. Tärpit olivat tosi kovia ja jigit olivat suussa kokonaan, mutta silti päätimme lähteä kotiin.

Päivällä ja iltapäivällä toiminut Lucky John ei enää kiinnostanut, vaan eniten sekä kuhien että ahventen mieleen oli Lunker Cityn Fin-S Fish kuorevärissä.

48cm kuhalla Lunker City jossain suun syvyyksissä

Lunker Cityssä muutamia hampaanjälkiä :)

Eilen myös useampi tuplatärppi!

Ehkä vielä joskus kaiholla muistelen eilistä iltaa ja tärppejä, kun lopetimme kalastuksen kesken ilotulituksen, mutta meillä oli savukuhat kylmälaukussa, joten päivä oli ollut ihan täydellinen. Harmi, kun ahvenia emme saaneet mukaan kuin sen yhden, mutta kyllä me noilla kuhillakin mahat täyteen saatiin. Päivän aikana tuli myös useita haukia, joten kappalemäärissä veneessä kävi suurin määrä kalaa koskaan Puattisen ja meidän yhteisessä historiassa.

Hook-5:n näytöllä ylemmässä kuvassa ahvenia, alemmassa kuhia

Olemme päättäneet, että otamme ruokakaloiksi aina vain sen verran, kun syömme tuoreeltaan, emmekä enää pakasta kalaa ollenkaan. Juha ei saanut eilen mittakuhia, joten minä hoidin sen puolen ja neljä kuhaa kokoluokassa 45-48cm lähti mukaan. Se on kohtuullinen määrä viiden hengen perheelle. Tänään sitten päästiin herkuttelemaan niillä haaveilemillani savukuhilla, voin suositella lämpimästi myös fileenä savustusta! Ainoa huono puoli siinä oli se, että ne katosivat pöydästä alta aikayksikön.

Täysin ruodotonta filettä, lihasruodotkin sai helposti pois, vaikka fileessä oli nahka

En olisi talvella arvannut, kun ostin pilkkihaalarin, että sama asu päällä voin kalastaa myös kesällä. Kesäkuu on kestänyt jo neljä päivää, mutta kesästä ei ole vielä tietoakaan. Tai ehkä pieni kesäfiilis tuli tänään järvellä iltapäivällä, kun kalastin pilkkihaalari päällä ja lämpömittari näytti +15 astetta. Aamulla mittari oli vielä nollassa ja pelkäsin paleltuvani.

Kelien pitäisi alkaa vihdoin lämpenemään, mikäli Poudan Pekkaa on uskominen. Vedet eivät ole lämmenneet pariin viikkoon juuri ollenkaan ja se myös näkyy kalojen käytöksessä. Ehkä nyt vihdoinkin se hieman vaikeasti tavoiteltavaa leikkivä Suomen Kesä on saapumassa ja pääsemme nauttimaan sen oikukkaasta luonteesta.

Perjantaina olisin halunnut kalastamaan, mutta tuuli sotki kuviot. Lauantaina sama tuuli oli vielä maisemissa, joten pyörittelin peukaloita ja kyttäsin säätiedotuksia. Tänään aamukuudelta Puattinen kaasutti rannasta kohti kalapaikkoja. Kyllä viikon kalastustauko oli tuskaa :(

Tankin kautta kalaan

Tämä ei ollut vielä pahin aallokko tänään

Meidän vene on viisi metriä pitkä ja suht vakaa, joten sillä uskaltaa liikkua vähän kovemmassakin aallokossa. Kovin tuulilukema, millä on kalaan lähdetty, taitaa olla kahdeksan metriä sekunnissa. Eiköhän Puattisella vielä rajummassakin kelissä pääsisi, mutta kyllä jo tämän päivän kuusi metriä sekunnissa huippasi päivän jälkeen päässä. Kun istuu kaksitoista tuntia keikkuvassa veneessä ja samalla yrittää tuijottaa luotaimien näyttöjä ja etsiä kalaa, niin kyllä reissun jälkeen on aika zippi.

Välillä oli pakko mennä suojaisempiin lahukoihin

Viikko sitten lauantaina löysimme hurjalla purulla olevia ahvenia. Kiersimme tänään sekä samoja että uusia paikkoja, mutta samanlaisia kalarykelmiä ei luotain piirtänyt. Löysimme muutamia ahvenia sieltä täältä, mutta kyllä huomasi, että kala oli tosi huonolla syönnillä. Viime lauantaina kalat iskivät päätykoukkuun ja tänään ne olivat huonosti kiinni alakoukussa. Suurin osa kaloista tuli tänään Happosen Sepon tekemällä jigipäällä, on se kyllä tehokas.

Sepon tekemä jigipää toimii

Vain kaksi kalaa oli tänään päätykoukussa kiinni, loput roikkuivat alakoukussa

Tänään kalaa kyllä oli liikkeellä eikä luotain piirtänyt oikeastaan missään täysin tyhjää. Kalojen koko vaan oli muuttunut tosi pieneksi, isot körmyahvenet olivat piilossa. Myös kalojen passiivisuuden näki luotaimesta heti. Viikko sitten kalat olivat reilusti irti pohjasta ja aktiivisia etsimään saaliskalaa. Tänään ne jurottivat pohjan tuntumassa. Kalat nousivat vieheelle, mutta eivät tärpänneet.

Tästä emme saaneet edes tärppiä!

Ajoin päivän aikana 40 kilometriä, mutta se ei näkynyt saalismäärässä. Saimme vain muutaman mukaan otettavan kalan ja pienemmät sintit pistimme takaisin. Juha sai kuitenkin kesän ensimmäisen mittakuhansa.

Tänään tuli huristeltua

Kalojen etsiminen viistokaikuluotaimella on mukavaa. Sivuluotaus on tosi hyödyllinen ja tänäänkin yksi ahvenparvi löytyi, kun näin sen veneen sivulla. Tuon Elite-9 Ti:n näytön voi peilata tablettiin ja itse asiassa sitä voi myös ohjata tabletista. Minä ajan yleensä veneellä ja etsin kalat, ja nyt myös Juha näkee tabletin kautta kaikuluotainnäkymän koko ajan keulassa ollessaan.

Nyt väliaikaisratkaisuna me on myös vertsuttu yhtä luotainta käyttäen. Kun Eliten laittaa 83kHz taajuudelle, se näyttää sekä minun että Juhan vieheet, vaikka minä istun perässä ja Juha keulassa. Juha näkee tapahtumat omalta tabletiltaan.

Molempien vieheet näkyy samassa näytössä

Tänään en saanut yhtään kalaa heittämällä, vaan kaikki tuli vertikaalijigaamalla. Minun päivän saalis oli pari haukea ja kymmenkunta ahventa. Sehän tekee kala per tunti :) Aika heikkoa, mutta ei sentään mp.

Sotkiko tuuli teidän kalastussuunnitelmia vai pääsittekö vesille? Kuinka kala söi? Täällä veden lämpötila oli vieläkin alle kymmenen astetta. Toivottavasti ensi viikonloppuna on jo kesä ja kalat tosi nälkäisiä =)

Ihanan kesäisiä kelejä ollut muutamana päivänä, vaikka lämpömittari ei kovin korkealla olekaan huidellut. Aurinko on kuitenkin paistanut ja kalastuksesta on päässyt nauttimaan hyvässä säässä (toppatakki päällä ;)). Veden lämpötila ei ole vielä noussut Kallavedessä kun viiteen asteeseen ja kalareissujen saalispussit ovat jääneet tyhjiksi. En kuitenkaan valita :)

En edes muistanut miten ihana tunne on ajella Puattisella pitkin Kallaveden laineita. Nyt saa vielä aika rauhassa huristella, kun muita veneilijöitä ei ole paljon. Käytiin eilen ja tänään Etelä-Kallavedellä tutkimassa tuttuja paikkoja viistokaikuluotaimen kanssa ja kyllä luotaimen tuijottaminen muuttui viistoluotauksen myötä tosi mielenkiintoiseksi hommaksi. Opin jopa jo hieman tunnistamaan kalojen kokoja luotaimen avulla.

Eilen etsimme kalaa 4-12 metrin alueilta. Alle seitsemässä metrissä ei näkynyt oikeastaan mitään, vaikka moni on kertonut löytäneensä kalaa suht matalasta nyt. Joko etsimme vääriä paikkoja tai sitten kalat olivat syvemmässä. Viistoluotaimen kanssa on mukava etsiä kaloja, kun kerralla saa kartoitettua niin ison alueen. Jos jommalla kummalla puolella venettä näkyy kauempana esim. joku isompi kala tai parvi, kosketusnäytöstä kalaa/parvea painamalla saa juuri oikeat koordinaatit tallennettua karttaan ja sitten on helppo ajaa kalan/parven kohdalle.

Sama kalaparvi kaikissa näkymissä

Keulasähkömoottori taivasankkurilla olisi kyllä jo luxusvehje, sillä sehän veisi nappia painamalla kalojen luokse. Tuohon meidän veneeseen ei taida pystyä sellaista edes asentamaan, mutta lähivuosien aikana kyseinen kapistus on kyllä ostoslistalla. Perinteinen ankkuri painaa niin hirveästi ja ankkuroituminen on hankalaa, varsinkin kovemmalla tuulella. Taivasankkurilla ankkuroituminen kävisi täsmällisemmin. Nyt joka kerta ankkuria laskiessa pitää tarkkailla tuulen suuntaa, jotta ankkurin saa tuulen yläpuolelle juuri oikealle kohdalle kaloihin nähden. Ja eihän se ikinä ensimmäisellä kerralla onnistu. Noh, minä ajan ja joku muu nostelee ankkuria ;)

Eilen kalaa näkyi useammassa paikassa, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna tajuan, että kalastettiin liian pieniä kalanäyttöjä. Mitä lie sinttejä olivat, kun jigeihin ei tullut hipaisuakaan, vaikka kalat nousivat viehettä katsomaan. Vasta illalla sain päivän ensimmäisen tärpin ja sitäkin tärppiä mietin kauan aikaa, että olikohan se sittenkin joku haamutärppi ja pelkkää kuvitelmaa. Sitten nostin jigin vedestä ja siitä puuttui puolet. No kyllä se siis ihan todistetusti oli oikea tärppi! Voi sitä ilon tunnetta, Kallavedestä löytyi nälkäinen kala :)

Vaihdoin samanlaisen ehjän jigin tilalle ja kohta veneessä saatiinkin ihastella avovesikauden ensimmäistä kalaa. Harvoin olen hihkunut onnesta niin pienen ahvenen takia ja Juhakin sanoi, että lähellä olleissa veneissä ihmiset varmaan luulivat minun saaneen kilon ahvenen. No lähes yhtä hyvä tunne se oli!

Ou jeah, katsokaapas tätä =D

Kohta Juhallakin tärppäsi ja molemmat hämmästyttiin, kun veneeseen nousi kuha. Kalarosvon kelpuuttanut kuha oli hieman alamittainen ja pääsi jatkamaan matkaansa. Minulla ei ollut tasureita ollenkaan mukana, joten kalastin pelkästään jigeillä. Päivän aikana kokeilin kymmeniä jigejä, mutta sain vain sen yhden ahvenen, vaikka kuhaakin olisi ollut tarjolla.

Sain testiin muutaman paketin Lucky Johnin uutuusjigejä ja kyseiseltä merkiltä löytyy vaikka mitä erikoisia jigejä. En ollutkaan ennen törmännyt tuoksuviin tai kelluviin jigeihin. Tai ehkä käyttäisin sanaa haiseva, luulen, että se haju on enemmän kalojen kuin ihmisten mieleen. Hajusta tuli mieleen akvaariokalojen ruuat eli luulisi kelpaavan järvikaloillekin. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan mitä mieltä Kallaveden kuhat ja ahvenet ovat hajujigeistä :)

Lucky Johnin jigeistä löytyy jokaiselle jotakin, on mm. tuoksuvia ja kelluvia malleja

Väri- ja kokovalikoimat ovat laajat

Käväistiin tänä aamuna pikareissu Pirttilahdessa, kun sitäkin oli jo niin ikävä. Vanha kunnon Pirttilahti, luulin, että olen kolunnut sen läpikotaisin, mutta muutaman tunnin lyhyt reissu viistoluotaimen kanssa sai aikaan kummallisen, malttamattoman tunteen. Haluan tutkia jokaisen neliömetrin tuosta järvestä ja ehkä minä sitten alan ymmärtämään kalojen mieltä paremmin. Tänään en kuitenkaan vielä ymmärtänyt niiden eväkkäiden ajatuksen juoksusta hölkäsen pöläystä, saaliina yksi kukkoahven ?

Tänä aamuna oli supertyyntä

Peilityyni tarkoittaa tätä

Tänään minulla oli myös tasurit mukana, mutta niihin en saanut tärppiäkään. Yhteen Lucky Johnin jigiin sain tosi kovan tempaisun, mutta harmi kun kala ei pysynyt. Kalat olivat ihan tosi ronkelilla päällä ja paljon tuli nousuja vieheelle. Sitten se viimeinen silaus jäi kuitenkin puuttumaan.

Kosketusnäytössä kalanäyttöjen tallennus on tosi helppoa ja esim. alla olevassa näkymässä kalan koordinaatit saa tallennettua nopeasti, kun koskettaa kalan “viivaa”  ja tallentaa paikan. Ihan hirmu kätevä!

Kaloja oli, mutta ehkä ne olivat kylläisiä

Se päivän ainoa pikkuahven tuli Happosen Sepon tekemällä jigipäällä, ensi reissulla kyseinen jigipää tulee kyllä saamaan vielä enemmän uintiaikaa, sillä tänään ahvenet kävivät tosi äkäisesti tökkimässä siihen. Kunhan löydän kunnon köllikkäahvenia, niin tuossa jigipäässä kyllä pysyy kiinni :) Täytyy ehkä tilata noita muutama lisää, paino on nimittäin tosi hyvä venepilkintään ja erilaisilla pyrstöillä voi muokata ulkonäköä ja uintia.

Happosen Sepon tekemä jigipää

Jos ei näy kaloja, aina voi ihastella kiviä :)

Pääsin tämän vuoden Kalasta!-lehden kanteen ja lehdestä löytyy myös kirjoittamani artikkeli kuhan jigauksesta. Kalasta!-lehti on suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES ry) vuosijulkaisu. SKES on voittoa tavoittelematon vapaaehtoisvoimin toimiva valtakunnallinen järjestö.

Kuopiolaisille vinkiksi, että vein lehtiä jakoon Samfishingiin (Snellmaninkatu 18), joten jos liikutte keskustassa, niin hakekaa iltalukemista :) Lehti löytyy varmasti jossain vaiheessa myös netistä.

Tyhjentelin kaapeista omia ylimääräisiä kalastustarvikkeita ja pistin ne facebookin puolelle jakoon eli arvontaa pukkaa ;) Käykäähän tykkäämässä kuvasta, jos on tarvetta kalastuskamalle :) Linkki facebookiin.

Vihdoinkin saatiin Puattinen laskettua vetten päälle, kun löytyi sen verran sulaa täältä savostakin. Aloitusreissulle ei ollut muita odotuksia, kuin että vene ja elektroniikka toimisi kuten pitääkin. Ja kaikki meni hyvin, toisin kuin viime vuoden aloitusreissulla. Jos ette sitä 2016 vappuveneilyä muista, se löytyy tämän linkin takaa.

Avovesikalastuskausi 2017 alkoi siis 13.5. Puutossalmella Sotkanselällä. Se paikka taitaa olla ensimmäisiä veneilylle avautuvia paikkoja Kuopiossa, sillä Kuopion ja Vehmersalmen välissä kulkeva lossi aiheuttaa sen verran virtauksia, että jäät lähtevät nopeasti liikkeelle. Veden lämpötila oli ruhtinaalliset 3,6C, joten ihan hetkeen ei uimaan pääse, ellei sitten tykkää vähän viileämmästä vedestä :)

Siellä Puattinen tulee nätisti perässä

Puutossalmen lossilla on veneluiska

Sain täksi kesäksi OPM:lta lainaan viistokaikuluotaimen (Lowrance Elite-9 Ti). Juha teki asennushommat, sillä itse en ole mikään tekniikan ihmelapsi. Osaan kyllä luotaimia käyttää, mutta asennus menee yli ymmärryksen :) Onneksi muut taitavat sen puolen.

Kelpaa tätä pulpettia kesällä tuijotella

Laitettiin pulpettiin lisäksi HOOK-5 ja kyllä siihen jäi vielä vähän tilaa kirppislöytö-iPadille, josta aion katsella Karttaselainta. Lowrancen laitteissa on toki plotterit, mutta silti olen tykännyt käyttää Karttaselainta aina lisäksi vesillä liikkuessa, sillä kartoissa saattaa olla eroja.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tärkein näyttö on se reaalinäyttö, joka näkyy veneen keulasta eteenpäin. Eilenkin tuli tuijotettua pulpetissa olevia näyttöjä ja välillä aina havahduin, että ai niin, ehkä pitää muistaa seurata tätä oikeaa elämääkin. Noista näytöistä kun ei esimerkiksi näy muut veneet, joita pitää osata varoa :) Ja eilen siellä oli pari muutakin venettä jäiden seassa kalassa :)

Ensimmäiset kaksi tuntia meni laitteiden käyttöä harjoitellessa. Noissa laitteissa on niin paljon uusia ominaisuuksia omaan vanhaan yhdistelmälaitteeseen verrattuna, että menee varmasti viikkoja tai kuukausia, kun oppii edes vähän hahmottamaan mitä veneen alla on. Oltiin eilen vesillä kuutisen tuntia ja kalanäytöt olivat tiukassa. Oikeastaan mitään isompaa en ainakaan usko luotaimissa näkyneen, tai sitten en vaan osannut tulkita oikein. Silppukalaparvia oli paljon ja ne löytyivät 12-15 metristä. Alle kympissä oli tyhjää.

Pikkukalaparvia näkyi paljon, herkkyydet vielä aika isolla tässä kuvassa

Laitteiden anturit ovat sen verran lähekkäin, että laitteet ottivat häiriötä toisistaan. Täytyy perehtyä siihen ongelmaan vielä tarkemmin, jotta näytöistä saisi mahdollisimman selkeät.

Yhdessä vaiheessa jotain isompaa kävi jigin alla, pystyviivahäiriöön pitäisi vielä löytää ratkaisu

Viistokaikuluotaimen lukeminen on alkuun hankalaa, jos on tottunut käyttämään veneen alta luotaavia laitteita. Minun aivot eivät vielä oikein hahmota kokonaisuutta, mutta eiköhän tuo pääkoppa pääse jyvälle kesän mittaan. Löysin netistä alla olevat kuvat, jotka auttavat viistoluotaimen näkymän ymmärtämisessä.

Kuva lainattu: forums.sideimagingsoft.com

Kuva lainattu: forums.sideimagingsoft.com

Eilen Sotkalla oli vielä jonkun verran jäälauttoja. Me ei menty kuin maksimissaan parin kilometrin päähän rannasta ja kyllä kauempana näkyi olevan vielä ihan jäätä, ei pelkästään jäälauttoja. Lossin seutu oli kuitenkin auki ja siinä pystyi kalastamaan hyvin. Kalaa siellä ei kylläkään ollut, mutta mitäpä pienistä.

Hissukseen kun ajeli, niin jäälautat eivät haitanneet ollenkaan

Päivän mittaan nämäkin sulivat lähes kokonaan

Tipuset chillailivat jäälautoilla

Päivällä ajattelin, että kylläpä olisi kruunu päivälle, kun saisin tärpin, mutta iltaa kohti se ajatus haihtui jonnekin. Sitä tärppihaavetta olisi voinut verrata kuun saamiseen taivaalta. Mistä sen tärpin muka voisi saada, kun kaloja ei näkynyt missään. Tarkemmin ajateltuna se kuun saaminen taivaalta voisi olla jopa helpompi homma, sillä kuun möllykän sentään tietää olevan siellä taivaalla.

Keli oli uskomaton. Tosi harvoin Sotkalla on niin tyyntä, että taivas piirtyy veden pintaan. Sen kerran kun keli oli täysi kymppi, saalis oli täysi nolla. Aurinko paistoi lähes koko päivän, mutta sehän ei tarkoittanut sitä, että järvellä olisi ollut lämmin. Minulla oli normaalit pilkkivaatteet pilkkihaalarista lähtien päällä, eikä ollut yhtään kuuma. Ihan ymmärrettävää, että kolme asteinen vesi hohkaa kylmää.

Tyyntä on

Nättejä maisemia luvassa taas koko kesän :)

Vielä kala tuon siiman päähän, niin kyllä kelpaa =)

Ja missä ne kalat sitten olivat? Sitä ei tarina kerro. Etsimme viidestä metristä aina viiteentoista, mutta löysimme ainoastaan pientä kalaa. Yksi vähän isompien kalojen parvi piirtyi kerran luotaimeen ja ne olisivat voineet olla ehkä jopa ahvenia, mutta koska parvi katosi nopeasti, sitäkään ei saatu todistettua.

Ahvenparvi?

Kalaton päivä, mutta silti ihan huippu! Tästä se lähtee ja koska viime vuonna ensimmäiset mittakuhat sain kesäkuun lopussa, ehkä tänä vuonna mittakalaa on odotettavissa vasta heinäkuussa myöhäisen kevään vuoksi. Mutta kyllä minä jaksan odottaa, tutkin pohjan muotoja sillä aikaa =)

Mukavaa hommaa!

Viime vuoden Äitienpäivä meni aika kivuliaissa tunnelmissa, se todellakin oli ikimuistoinen päivä. Sain kämmättyä sen verran pahasti veneessä, että Kalarosvon koukku upposi peukaloon ja lähes koko päivä meni koukkua kaivellessa. Hyi, toivottavasti en enää joudu vastaavaan tilanteeseen.

Kevät on ainakin pari viikkoa jäljessä verrattuna viime vuoteen, sillä Pirttilahden satama oli vuosi sitten jo auki. Viikolla siellä oli vielä ihan liikaa jäätä veneen laskua ajatellen. Jospa ensi viikonlopun “helteet” sulattavat loputkin jään rippeet ja saadaan Puattinen omaan kesäparkkiinsa.

Pirttilahden jäätilanne muutama päivä sitten

Sain käytännöllisen Äitienpäivälahjan =)

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille!

Yksi aurinkoinen ja kuiva päivä rankkasateiden välissä on pakko käyttää hyväksi. Eilen ei ollut tarkoitus edes mennä kalaan, mutta yksi kysymys muutti päivän suunnitelmat. Kaverini Kimi kysyi lähtisinkö hänen mukaansa, kun hän oli lähdössä Kallavedelle illaksi. Tottakai lähdin. Kelikin oli ihan toista maata, kuin viikonloppuna.

Laittelin kotona varusteita valmiiksi ja koko ajan tuntui siltä, että jotain puuttuu. Olimme lähdössä Kimin veneellä, joten en tarvinnut plotteria tai kylmälaukkua. Päätin jättää myös tasurit kotiin, siksi kai olo niin omituinen olikin. Pilkkiminen on vaikeaa ilman luotainta ja uitella nyt muutaman kympin tasureita näkemättä pohjaa.. Hui, pelottaa ajatuskin. Omassa veneessä uskallan tasureita käyttää, kun voin seurata koko ajan luotaimesta etteivät aarteet tartu pohjaan… Keskityin eilen siis pelkästään jigien heittelyyn. Kimi tuli hakemaan minut neljältä ja tämä kassialma lähti vain kahden kassin kanssa matkaan, yleensä kun niitä on vähintään neljä =)

Kimillä on veneessä ihan huikean hieno Garminin viistokaikuluotain ja meinasin pyörtyä, kun näin luotaimen toiminnassa ensimmäistä kertaa. Mentiin eräälle tutulle matalikolle, jonka olen nimennyt Kimin matalaksi. Hän sai siitä yli kolmosen kuhan vähän aikaa sitten. Olen heitellyt paikalla usein jigiä, mutta koskaan ei ole jigi meinannut jäädä pohjaan. Eilen ajoimme hitaasti alueen yli ja näin luotaimesta, että pohjassa oli ihan älyttömästi kiven murikoita. Miten voi kaikuluotain piirtää noin tarkasti joka ikisen kiven? Olisin voinut tuijottaa sitä luotainta koko illan kalastamatta lainkaan, niin mielenkiintoista se oli!

Minulla meni alkuun jonkin aikaa, että ymmärsin näkemäni. Luotain piirsi kaiken niin eri tavalla, kuin tuo meidän karvalakkimalli. Hämmästyin pohjan epätasaisuutta, jigaillessa olin ajatellut sen olevan tasainen. Kivet eivät kuitenkaan olleet niin isoja, että jigi olisi niihin tarttunut. “Kimin matalasta” emme kalaa löytäneet, joten vaihdoimme paikkaa.

Seuraavaksi siirryimme hieman syvempään ja luotain piirsi jo kalaparviakin väliveteen. Kimi osasi tulkita luotaimesta myös isommat kalat, joten ankkuri tippui tasaisin väliajoin potentiaalisiin kohtiin. Tuo luotain on huippu, koska se myös näyttää kummallako puolella venettä kalat ovat. Meidän oma luotain kun piirtää kalat pohjaan, niin välttämättä ei osaa oikeaan suuntaan heittää. Monesti siksi yritänkin parkkeerata kalojen päälle ja vertsuilla tai pilkkiä ne kyytiin.

Kimillä tärppäili kalat paljon useammin kuin minulla. Luotaimen avulla heitot pystyi kohdistamaan juuri oikeaan paikkaan ja usein ankkurin tiputtamisen jälkeen ensimmäinen heitto antoi tärpin tai kalan. Kimihän se ensimmäisen kuhan ja ahvenen veneeseen nostikin :) Minä tulin kuitenkin hyvänä kakkosena, kun kolmansia sijoja ei eilen jaettu. Alkuillan tärpit ja karkuutukset muuttuivat onneksi minullakin kaloiksi jossain vaiheessa :)

Eräs kalapaikka, joka oli merkitty vihreällä kalamerkillä (jota reimariksikin kutsutaan), antoi illan parhaimmat kalat. Kaloja ei oltu koolla pilattu, mutta mukava niitä oli silti napsia. Kalastettava alue oli suuri ja ankkuroiduimme varmaan viiteen eri kohtaan. Kun yhdessä kohdassa loppui syönti, muutaman kymmenen metrin paikan vaihdos auttoi taas tavoittamaan kalat.

Viikonloppuna tuli syötyä kuhaa niin paljon, että saattaa jopa evät alkaa kasvamaan. Happosen Sepoltakin sain uistelutreeneistä pari kuhaa, kiitos niistä, hyviä olivat! Eilen vielä ennen kalastusreissua pistelin muutaman fileen poskeen. Kuhakiintiö oli siis vähäksi aikaa täynnä, joten eilen kaikki kalat olivat C&R. Mukavaa se kalastus silti oli :)

Yllätyksiä järven pohjasta

Jossain vaiheessa iltaa Ahti napsautti tärppikytkimen onnilta offille. Kalantulo loppui kuin seinään. Enää ei tuntunut edes hipaisuja siiman päässä, vaikka vaihtelin jigiä aina parin heiton jälkeen. Pientä ja isoa, painavalla ja kevyellä jigipäällä. Kävin suunnilleen kaikki värit läpi ja kokeilin jopa vertikaalijigejäkin, mutta kun kalojen ruoka-aika oli ohi, eipä siinä mitkään taikatemput enää auttaneet. Yhdentoista maissa oli aika lähteä kotiin.

Meillä oli ihan älyttömän mukava ilta. Yksi huono puoli siinä kuitenkin oli: en tykkää enää omasta plotterista. En voi vieläkään uskoa sitä, miten tarkka se viistokaikuluotain on. Se on niin eri maata tuon meidän oman luotaimen kanssa ja helpottaa kalojen etsimistä huomattavasti. Harmi vaan, että sellaisen hankkiminen ei nyt ole mahdollista. Toisaalta, täytyyhän kaloillekin antaa jotain mahdollisuuksia ;) Jatkan siis karvalakin käyttöä =D