Viikon hiljaiselo blogissa ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi käynyt kalassa. Kyllä minä olen ravannut siellä useammankin kerran, mutta kun Ahti sanoo ei, silloin se tarkoittaa ei. Toisin sanoen raportoitavaa ei ole ollut.

Suunnilleen kaikki muut Suomen kalastajat ovat saaneet hyvin mittakuhaa viime aikoina, mutta minun siiman päähän ovat osuneet ne miniyksilöt. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun nälkä ei lähde alamittoja vapauttamalla. Minulle on annettu vinkkejä ottiväreistä ja ottipaikoista ja viime perjantaina siivoilin pakastimeen tilaa muutamalle kilolle kuhafilettä, oli nimittäin semmoinen ottipaikka tiedossa. Siitä kalapaikasta ei mitenkään pystyisi palaamaan kotiin tyhjin käs.. kylmälaukuin. Kuulemma virtaavat salmet ovat nyt se sateenkaaren pää.

Viime viikonloppu oli säiden puolesta hyvinkin “suomenkesäinen” eli kylmä, tuulinen ja todella sateinen. Perjantai-illaksi sattui kuitenkin muutaman tunnin ajalle ihan suht hyvä keli, joten käytettiin tilaisuus hyväksi. Lähdettiin illalla yhdeksän maissa ja suunnattiin suoraan erääseen salmeen. Luotto kalantuloon oli tapissa, olin ihan varma mittakalasta.

Salmeen saapuessa tuntui, kuin olisi menty johonkin ihan eri vesistöön kuin Kallavedelle. Siellä oli niin erikoisen hienot ja melkein taianomaiset maisemat. Kallioiden välissä oli täysin tyyntä vaikka muualla Kallavedellä olikin pientä aallokkoa. Puitteet kuhien nostelulle olivat täydelliset, mutta kuten arvata saattaa, kylmälaukku tuli tyhjänä kotiin. Illan ainoaksi jäi eräs kilon pötkylä, joka todellakin oli odotuksiin nähden väärää lajia. Kuhia ei siis löytynyt, mutta onneksi maailman kaunein auringonlasku lohdutti :)

Katsokaa nyt tätä <3

Lauantai oli tämän kevään ja kesän surkein päivä kelien suhteen, sillä satoi ja tuuli täysillä. Ei se sadekaan yksistään niin haittaisi, kun vedenpitävät vaatteet on keksitty, mutta kun kaatosateen lisäksi tuulee lähemmäs 10 metriä sekunnissa, niin ei ole herkkua. Pyörittiin sitten tuskaisina koko päivä neljän seinän sisällä.

Säätiedotus lupaili kökköä keliä myös sunnuntaille, mutta päätettiin uhmata luontoa ja käydä pikapistolla päivällä. Sadevaatteet päällä lähdettiin Pirttilahdesta ja ei se keli niin huono loppujen lopuksi ollutkaan ja “sadekin” oli vain muutama lämmin pisara silloin tällöin. Kierrettiin suojaisia saarien välejä ja Pirttiniemen lahdukoita, mutta saaliiksi saatiin vain muutamia tärppejä yhden hauen lisäksi.

Melkein yhtä nättiä kuin perjantaiyönä, heh =)

Juhannus lähenee kovaa vauhtia ja koska päätimme viettää jussin perinteisesti Itämeren aalloilla, kalastukset jäävät muutaman päivän tauolle. Täytyi siis kalastella vähän varastoon, joten olin eilen koko päivän kalassa. Aamupäivällä lähdin tyttären kanssa kahdestaan kalaan ja keli ei olisi voinut parempi olla.

Kesäkalaan ilman toppavaatteita, wuhuu!

Sää oli lämmin, lähes kuuma, ja mukava tuulenvire kävi koko ajan. Alkuun kalastettiin yli kaksi tuntia tyhjää ja reissusta oli muodostumassa hyvää vauhtia perinteinen ämpee.

Sanoin lapselle, että kokeillaan vielä yksi paikka ja lähdetään sitten kotiin. Viimeinen paikka piirsikin tosi hyvin kalaa pohjaan ja melko pian siima kiristyi. Pyysin lapsen haavimieheksi ja kala paljastui kuhaksi. No niin, nyt aletaan olla jo lähellä mittaa, ensin vain kaivelen mittanauhan laukusta. Hupsista, sama amatöörivirhe kuin muutama viikko aiemmin, mittanauha olikin kotona. Hyvin lähelle 42cm kala olisi ollut, mutta en ottanut riskiä vaan päästin sen takaisin. Olisihan se toisaalta mukava, jos ensimmäinen mittakala olisi sen kokoinen, että ei tarvitsisi arvuutella. Ihan vaan vaikka joku nelikiloinen. Wink wink Ahti ;)

Vene liikkui jonkin verran tuulessa ja jouduin siirtämään meidät aina takaisin ottipaikalle. Tyttö tasuroi ja luotain piirsi kalaa. Kalat eivät vaan millään meinanneet tärpätä, joten näytin vavalla minulla kesäisin toimineen uittoliikkeen. Tein metrin rajun noston ja heti tuli tärppi. Annoin äkkiä vavan tytölle ja hän kelasi kalan veneeseen. Vihdoinkin saatiin ensimmäinen kesäkala tytölle :) Pienen ihastelun jälkeen kala pääsi takaisin.

Penkan reunassa oli suuri ahvenparvi, mutta vene liikkui aina nopeasti siitä yli. Sain itse jigillä siitä vielä yhden hyvän appuran ja sen jälkeen lähdettiin kotia kohti. Tein sotasuunnitelman, että vien tytön kotiin ja lähden illaksi takaisin, sillä kala oli ehkä parhaalla syönnillä koko kesän aikana. Kuin tilauksesta eräs Jussi soitti samalla hetkellä ja sovimme kalaan lähdöstä :)

Viideltä tapahtui lähtö numero kaksi ja taas sitä mentiin. Suuntasimme suoraan iltapäivällä alamittakalan antaneelle alueelle, mutta enää luotain ei piirtänyt niin hurjasti sinne kalaa. Sen myös huomasi siimasta, sillä se ei kiristynyt ollenkaan. Pari tärppiä pariin tuntiin ja Mirolle yksi alamitta, mutta liian hiljaista meille, joten mielessä oli jo uusi paikka.

Paikan vaihdos tepsi, sillä siellä oli ahventa vaikka muille jakaa. Heittelin välillä jigiä ja toisessa vavassa oli tasuri valmiina, jonka laskin heti veteen, jos luotain piirsi paremmin kalaa. Miro ja Jussi napsivat kalaa minkä ehtivät ja Ahti oli suotuisa jopa minullekin. Tuntui niin hyvältä saada kalaa. Ahvenet olivat ihan syömäkokoa ja Jussin pussiin niitä alettiin jossain vaiheessa keräämään.

Illan ainoa toimiva tasuri oli Kommon Köykänen muikkuvärissä ja jigeissä toimi vaaleahkot/vihertävät kuoresävyt parhaiten. Ja Jussillahan toimii moottoriöljy aina, liekö sillä muita jigejä olemassakaan ;)

Kommon Köykänen oli eilen ahventen mieleen

Kuorevärille löytyi myös selitys, kun yksi ahven sylkäisi meitä kuoreella. Se oli kyllä ehdottomasti illan kaunein kala, ei semmoisia värejä voi olla missään. Harmi, kun noita värejä ei saa siirrettyä tasuriin, vaikka kyllä jotkut aika lähelle ovat päässeetkin =)

Ahvenen syönti hiipui ja ehdotin siirtymistä pienen matkan päähän “kuhapaikalle”. On huomattu aiemmin, että tuolla patilla ahvenet viihtyvät 5-6 metrissä ja kuhat vähän syvemmässä, 6-7 metrissä. Siirsin venettä hissukseen ja pysäytin, kun kalaa näkyi alla. Laskin jigin vertikaalityylillä kohti pohjaa ja sain heti tärpin. Veneeseen nousi kuha, ALAMITTA tietenkin, mutta oltiin näköjään kuhapaikalla :) Laitettiin vene ankkuriin ja alettiin kalastamaan. Muita kuhia siitä ei enää tullutkaan, mutta saatiin houkuteltua ahvenparvi veneen vierelle ja napsittua muutamia raitapaitoja pussiin.

Jigimestari veti tietenkin illan isoimman ahvenen =)

Sekin syönti hiipui jossain vaiheessa ja Jussi ehdotti vielä käyntiä erään karikon vieressä, josta hän viime reissulla sai mittakalan. Hurautettiin siihen ja paikka oli hiljainen. Minä käytin yhden alamitan näytillä, mutta muuta siitä ei tullut. Satama ja nukkumatti kutsuivat, olihan se rankka päivä, kun tuli kalasteltua yhteensä yli 10 tuntia. Kyllä kannatti, vaikka edelleenkin se mittakala antaa odottaa itseään. Ja Jussin pussilla oli painoa yli 5kg, hyvä reissu siinäkin mielessä.

Jussi lyö tahtia, sille piti väkisin laittaa soimaan kalalauluja 70-luvulta =)

Ihan huippuilta, vaikka yöllä meinasi vähän kylmä tullakin. Mikähän idea oli taas lähteä paitahihasillaan. Kumma juttu, että minulla on kaksi kalastusasua, helkutin paksu toppa-asu ja sitten joku shortsiasu =) Kiitos lupsakasta illasta Prinssi Jusulle ja Mirkulle ;)

Hyvää Juhannusta lukijoille ja muistakaahan olla viisaasti vesillä!

Viikolla tuli käytyä parinakin iltana testaamassa iltasyönti. Maanantaina vein nuorimman lapseni kalaan ja asetimme tavoitteeksi kalan. Hän ei ole koskaan saanut virvelillä kalaa ja kaiken järjen mukaan tavoitteen piti täyttyä nopeasti. Kyllähän äiti nyt kalapaikat löytää…

Pari tuntia pörrättiin Pirttilahdessa ja kyllä me jopa kaloja luotaimessa nähtiin, mutta niin vain jäi lapsiraukka ilman tärppejä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Ensimmäistä kertaa ratin takana :)

Keskiviikkona sain veneeseen pari miekkosta mukaan, Jussin ja Miron. Lähdettiin vesille kuudelta ja keli oli oikein mainio. Tilasin itselleni uusia jigejä ja jigit saapuivat juuri sopivasti kalastusreissua varten. Odotukset olivat taas korkealla, sillä uudet jigit näyttivät niin herkullisilta, että melkein teki mieli itse syödä ne.

Illan ensimmäinen kala nousi minulle ja ottipelinä oli uusi jigi. Voi voi, eipä taida miekkosilla olla mitään mahdollisuuksia minua vastaan, sen verran nopeasti tuli ensimmäinen merkki. Harmi, että kala oli hauki. Siitä saa kuulemma miinuspisteitä? Taisivat kaverukset juuri keksiä tuon säännön, kun näytti siltä, että häviävät naiselle.

Kohta vietiin taas minun siimaa ja uusi jigi vaikutti lyömättömältä. Mutta taas pienoinen pettymys, sillä sain jo toisen miinuspisteen. Taisin ostaa vahingossa haukivärin. Illan aikana kasvatin saldoni miinus kolmeen ja jäin mittelöissä pronssille.

Hauska tilannekuva, huomioikaa minun tyhjä luotaimen näyttö =)

Jussin ja Miron illan kalat olivat kuhaa, haukea ja ahventa, mutta sen verran hyvässä suhteessa, että kumpikaan ei jäänyt miinukselle. Jopa yksi ruokakala löytyi mukaan, kun Jussi sai moottoriöljyn värisellä jigillä 46cm kuhan. Kuha tuli yllättävän matalasta, 2,5 metristä. Ilta oli siitä erikoinen, että pilkkimällä tai vertikaalijigaamalla ei tullut mitään, vaan kaikki kalat tulivat heittelemällä.

Huippuilta ja huippumaisemat

Tänään iltapäivän ja illan sääennusteet näyttivät sen verran sateisilta ja tuulisilta, että päätettiin käydä testaamassa aamusyönti. Heräsin puoli neljältä ja puoli viideltä lähdettiin jo satamasta kohti kalamestoja. Keli oli kuin päivällä, sillä oli niin kirkasta. Aamulla tuuli oli lähes nollassa, joten kalastus sujui ongelmitta. Tai olihan siinä yksi pieni ongelma, nimittäin kalattomuus, mutta ei sitä passaa kaikesta valittaa :)

Superkaunis aamu

Kiertelin keskiviikkoisia paikkoja, joista löytyi silloin kuhaa ja ahventa, mutta ne paikat olivat tänään täysin tyhjiä. Kala oli selkeästi vähän syvemmässä. Ei muuta kuin Karttaselain auki ja joku uusi paikka lähistöltä määränpääksi. Yksi mukava patti siinä näkyikin pienen matkan päässä, joten hurautin siihen. Koko aamun olin kierrellyt 3-6 metrin vettä, mutta patin reunalle saapuessa luotain piirsi heti kalaa seitsemään metriin.

Ja mitäs minun uniset silmäni näkivätkään, syömäkarkelot! Pitkästä aikaa niitä ihania keltaisia viivoja, jotka tulevat innokkaana tervehtimään lähestyvää Kalarosvoa. Tärppi, tärppi, tärppi. Kävipäs mäihä, että löydettiin nälkäisiä ahvenia. Kalakaveri viskeli mikrojigiä ja lähes joka heitolla kävi kala veneessä.

Minulla oli ykköstykki käytössä eli Kalarosvon pieni kuore. Kokeilin myös muita tasureita ja vertikaaljigejäkin, mutta ainoa jolla kalaa sain ylös, oli rosvo. Tämä alkaa oikeasti olemaan jo uskomatonta, että minä omistan tuollaisen taikakalun. Ihan hirveä ajatus, että menettäisin tuon hauelle tai jonkun kiven väliin. Toivottavasti Tommilla on tarkat värikartat tallessa tuosta mallista, on niin tehokas ottiväri ettei tosikaan. Tasurissa ei ole kuin yksi huono puoli: tuulisella säällä isossa aallokossa tasurointi on melkein mahdotonta pienen koon vuoksi, mutta toisaalta, pitäähän kaloillakin jotain mahdollisuuksia olla.

Syönti kesti puolisen tuntia ja ahventen keskikoko oli parin sadan gramman luokkaa. Savupönttörajana pidin 300g, joten yksikään ahven ei tällä kertaa lähtenyt mukaan.

Tuuli voimistui yhtäkkiä todella kovaksi ja myös ahventen syönti loppui kuin seinään. Puuska oli lähes 10 metriä, mutta vene pysyi suht hyvin paikallaan ankkurissa. Siirryttiin hieman, josko löydettäisiin parvi uudestaan.

No siellähän niitä keltaisia viivoja taas oli! Kalarosvo lähti kohti pohjaa hoitamaan hommiaan ja joukko kaloja ui iloisesti vastaan. Ja kiinni on taas! Se tuntui jo vähän paremmalta ja sielun silmissä välkkyi puolen kilon raitapaita. Kelasin kalan veneeseen ja höh, se olikin alamittainen kuha.

Ottipeliä ei varmaan tarvitsisi mainita, mutta sehän se taas oli: pieni, mutta pippurinen kuore. Saankohan minä tänä kesänä kuhia millään muulla vieheellä? Ja se ruokakuha on edelleen hakusessa, jokohan huomenna…

Mukavaa viikonloppua ja kireitä siimoja! =)

Nyt kun vene on saatu talviunille, niin voisi vähän muistella kesää 2015 kalastuksen saralla. Tämä kesä tosiaan oli ensimmäinen kunnon kalastuskesä, sillä saatiin ikioma vene hankittua. Muistattekin varmaan Vene Puattisen.. 

Tähän kesään asti kalastus tapahtui rannoilta käsin ja muutenkin kesäkalastusharrastus on vasta kolme vuotta vanha. Ostin ensimmäisen virvelini nimittäin vuonna 2013. Siihen asti kesäkalastelut olivat niinkiin alkeellisella tasolla kuin mato-onginta :) Pientä kehitystä on siis kieltämättä tapahtunut. Nälkä kasvaa syödessä ;)

Oman veneen hankinta on aina ollut tosi kaukainen haave, sillä oma epävarmuus ja taitamattomuus olivat esteenä. Ajateltiin, että ei me ikinä opita ajamaan veneellä tai löydetä kalapaikkoja. Kun pilkkikausi alkoi viime keväänä väläytellä loppumistaan eikä kalastushimo ollut yhtään laantunut talven aikana, veneen hankinta alkoi houkuttelemaan ihan tosissaan. Olisipa mahtavaa päästä pilkille myös kesällä…

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kohta vetokoukussa napotti traileri ja trailerin päällä ihka ensimmäinen oma vene. Voi kun se oli nätti ja söpö, vaikka vähän vanhemmanpuoleinen olikin. Meille kuitenkin juuri passeli ja kyllä se on ollut hyvin luotettava kalakaveri koko kesän! Olen oppinut ajamaan veneellä ihan hyvin (ajokortittomaksi naiseksi) eikä haavereitakaan ole sattunut *koputtaa puuta* ;)

Tämä vuosi tulee olemaan varmasti yksi mieleenpainuvimmista kalastusvuosista. Hyvin epärealistinen haaveeni kilon ahvenesta toteutui viime keväänä pilkkikauden viimeisenä päivänä. Oi että, kylmät väreet menevät vieläkin pelkästä ajatuksesta, ja silloin tällöin käyn reissurapsani kyseiseltä päivältä lukemassa, oli se niin mahtava juttu. Jos joku ei ole sitä tarinaa lukenut, niin postaus löytyy täältä. Videopätkäkin kalasta löytyy Fish me luckin Youtube-kanavalta, eli täältä.

Mamma ylpeänä mammasta

Ahven 1087g

Maagisen rajan rikkoontumisen jälkeen oli mukavaa siirtyä kesäkalastukseen. Hankittiin venepaikka Kuopionlahdelta ja potentiaalisia kalapaikkoja löytyi kartasta useampiakin lähialueelta. Mutta eipä se kalapaikkojen löytäminen niin helppoa ollutkaan enää livenä. Karttaselaimesta pystyi bongailemaan mukavia luotoja ja kuhan maun maistoi jo suussaan pateille ajellessa. Reseptit pyörivät mielessä: mitä lisukkeita, mikä viini… Monesti Ahti luki ajatukseni ja ehkä opetusmielessä jätti minut kaloitta. “Ei se Jaana kuules niin helppoa ole, kalojen eteen on tehtävä töitä.” Mutta kyllä minä muuten olen tehnytkin töitä niiden eteen ja onneksi välillä on tilipäiviäkin ollut, palkanmaksajana Ahti.

Kesä on ollut opettavainen ja uusia kalapaikkoja löytynyt useita. Kuhat ovat kuulemma olleet tänä kesänä erilaisissa paikoissa kuin normaalisti, johtuen varmaankin viileistä vesistä. Parina aiempana kesänä olen löytänyt kuhia pinnastakin, mutta tämän kesän kaikki kuhat ovat tulleet pohjasta. Toki myös välivedestä on tullut tärppejä, mutta pohjasta ovat nekin kalat ponkaisseet.

Kalarosvo toimii kesät talvet

Kesä on ollut vaikea, mutta me ollaan totuttu vaikeuteen. Vesillä on vietetty niin monta tuntia, että ei uskalla edes laskea. Ei riitä sormet ;) Ehkä jos lukijat lainaisivat sormiaan, niin voisi alkaa riittämäänkin, mutta eipä niillä luvuilla niin suurta merkitystä ole. Välillä on tullut kalaa, välillä on tullut kokemusta ja välillä on tullut vain kylmä. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois :) Kallavesi on kyllä kuhaisa vesistö. Tajusimme, että nyt kesällä pilkkimällä olemme saaneet eniten kuhia, toiseksi eniten haukia ja sitten vasta tulevat ahvenet! Ihme homma. Kyllä yleensä ahven on se ykkössaaliskala, kun pilkitään..

Kesän paras saalis oli ehdottomasti 3,9kg kuha, joka meni heittämällä omaksi ennätyskuhaksi. Se oli uskomaton ilta ja kuhaennätykseni riikkoontui kaksi kertaa saman päivän aikana. Vertikaalijigaamalla ensin 3,7kg ja pian 3,9kg. Jos jollakin on tämä ilta mennyt kokonaan ohi, niin käyppäs lukemassa se täältä. Youtubesta löytyy myös video, jossa ennätyskuha saa vapautensa takaisin, video täällä.

Toinen saalis, joka myös jäi mieleen, on haukiennätykseni rikkonut 5,2kg hauki. Vaikka hauki ei ollutkaan kohdekala, niin mukavahan sitä oli väsytellä. Elokuinen päivä oli tajuttoman kuuma ja tilanteeseen liittyy vielä hauska juttu, jota en blogissakaan silloin kertonut. Päivä oli siis todella kuuma, joten kalastin pikkuhoususillaan :) No sitten tärppäsi se mahdoton fisu ja tottakai halusin kalasta videomateriaalia. Sitä ennen oli kuitenkin pakko laittaa housut jalkaan ja kalakaveri piti virveliä sillä välin. Videolla siis on housut jalassa :) Reissurapsa löytyy tästä linkistä.

Mieleenpainuvin kuha ja hauki tulikin jo mainittua, joten kerrotaanpas myös kesän parhaasta ahvenesta. Kesä alkoi mukavan kokoisella ahvenella ja silloin sainkin ehkä liian ruusuisen kuvan kesäkalastuksesta. Pidin ahventa kädessäni ‘like a boss’  ja ajatuksissani ahven ennätyksetkin rikkoontuivat kesän aikana monta kertaa. Ahti repi minut kuitenkin maan pinnalle. Ehkä ne ahven enkat vasta ensi talvena.. ;) Ahvenjuttu.

Syksyllä pääsin elämäni ensimmäisen kerran kalaan merelle. Kokemus oli tosi mukava, vaikkei reissulla mitään suuria kaloja noussutkaan. Suuria tunteita kuitenkin nousi pintaan ja nautin joka hetkestä. Ihana viikonloppu :) Porvoon viikonlopun tunnelmista voi lukea näistä linkeistä: merellä kalassa ja mökkeilyä.

Pari kuukautta sitten sain kutsun uisteluveneeseen ja mahtava päivä oli sekin. Pääsin tutustumaan vetouisteluun läheltä ja opin päivän aikana tosi paljon uistelusta. Keli suosi, seura oli mukavaa ja kalojakin bongattiin.

Samaisessa uisteluveneessä pääsin kokemaan loppusyksystä myös lohikalojen täkyraksiuistelun. Tuli tavattua sellaisia kaloja, joista omilla kalareissuilla on ihan turha haaveilla. Raportti päivästä löytyy täältä.

Kyllä tuollaisten reissujen jälkeen tajuaa, miten kokematon sitä onkaan kalastajana. On niin paljon asioita, joita ei vielä tiedä, mutta joita saa ja voi opetella. Ja vaikka lukisi miten paljon kalastuskirjallisuutta tai alan lehtiä, ei niistä voi koskaan oppia tuollaisia asioita. Se, minkä kokee ja näkee, opettaa ihan eniten. Kirjallisuus ja lehdet sitten tukevat opittua. Myös muilta kalamiehiltä kuullut vinkit ja neuvot ovat kultaakin kalliimpia tässä harrastuksessa. Kalastaessa tulee usein “ahaa-elämyksiä”, kun ymmärtää esimerkiksi jotain uutta kalojen käyttäymisestä. Sellainen harrastus olisikin ihan tylsä, jossa joku päivä voisi olla kaikentietävä.

Nyt sitten valmistaudutaan jäiden tuloon. Varmaan joskus aiemminkin olen sen jo blogissa kertonut, mutta pilkkiminen on minulle tärkein kalastusmuoto. En malta odottaa <3

Miten teidän kalastusvuosi on sujunut? Onko tullut ennätyskaloja? Kertokaahan kommenttikentässä tai tulkaa juttelemaan Fish me luck kalastusryhmään Facebookiin :)

Niin ja vastaus tuohon otsikon kysymykseen: ihan kivasti ;)

Viime viikonloppuna valittelin ahvenettomuutta, kun en edes muistanut milloin olisin viimeksi ollut kontaktissa raitapaidan kanssa. Tänään tilanne korjaantui, sillä löysimme muutamia ahvenia Sotkalta. Tasurit eivät ole toimineet viikkoihin, mutta tänään ne olivat ainoita vieheitä, jotka toimivat.

Lähdimme aamupäivällä kohti Sotkaa. Keli oli ihan hyvä syksyiseksi keliksi, ei satanut ja tuulikin oli kohtuullinen. Iltapäivää kohti tuulen piti tyyntyä kokonaan, joten mitä mainioin kalakeli oli luvassa. Jos ei siis oteta kylmyyttä huomioon :)

Osasin jo varautua toppavaatteilla ja pipojakin oli neljä laukussa. Aamupäivällä viima kuitenkin aiheutti amputaatiovaaran sormille, mutta onneksi lämmin kahvikupponen helpotti pahimpaan jähmetykseen. Kun tuuli tyyntyi kokonaan, niin ei ollut enää mitään kiirettä järveltä pois. Paitsi se auringonlasku.

Sotkalla vietimme oikeastaan koko päivän yhdellä pienellä alueella, josta olin saanut vinkkejä aikaisemmin. Siellä kuulemma ahventa piisaa. Tänään siellä kuitenkin piisasi haukia. Niitä olisi varmaan tullut niin paljon, kuin olisi vaan kehdannut ottaa. Kalarosvon lyijyinen muikkutasuri on ollut kunnon haukimagneetti viime aikoina, tänäänkin meinasivat syödä sen sata kertaa. Ahvenia sieltä kuitenkin lähdettiin etsimään, joten hauet pääsivät kaikki takaisin.

Tilasin viikolla itselleni ihan uuden tuttavuuden: Kalapelen kevennetyn Nulikka-tasurin. Minulla oli tälle viikonlopulle, tai oikeastaan tälle syksylle, jäljellä enää yksi tavoite kalastuksen suhteen: saada ahven. Tänään ensimmäinen uitto Nulikalla ja minuutin päästä tavoite täyttyi. Ihana raitapaita nousi veneeseen ja harvoin olen iloinnut niin paljon pienestä kalasta :) Ehkä niitä ahvenia voi saada syksylläkin!

Päivän aikana yksittäisiä ahvenia löytyi muutamia, mutta kaiken kaikkiaan hiljaista oli syönti. Ei kuitenkaan mp :)

Tyypin paidassa oli monen monta raitaa

Kohta on marraskuu ja ei millään malttaisi laittaa venettä vielä talviteloille. Vaikka järvellä on kylmä eikä kalaakaan tule, silti siellä on kivaa. Ollaan lähestulkoon ainoita hulluja tähän vuodenaikaan vesillä, mutta eipähän ainakaan tarvitse taistella kalapaikoista :) Jospa sitä vielä muutaman viikon pääsisi ja sitten kiitos -20c pakkaset ja vahvat jäät koko talveksi. Mielelläni haluaisin jo tämän vuoden puolella pilkille. Onneksi on laitureita, joissa voi käydä purkamassa kalastuspaineita, jos ei muita vaihtoehtoja ole :)

Tänään kalaa oli kauheasti liikkeellä, mutta ne eivät olleet syönnillään. Kyllähän järvellä olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään fisuja narraamassa, mutta aurinko laskee jo niin aikaisin ja pakottaa pois. Oli siellä kyllä taas niin ihanat maisemat, katsokaa nyt tätä :)

Miten teidän syyskalastelut ovat tuottaneet tulosta? Onko ahvenia löytynyt ja jos on, niin minkälaisista paikoista? Meillä tämän päivän ahvenet tulivat erään saaren penkasta, noin kuuden metrin vedestä ja kaikki siis tasureilla.

Loppuun muistuttelen vielä Facebookissa meneillään olevasta arvonnasta, jossa palkintona on iso kasa kalastustarvikkeita. Käykäähän tykkäämässä tästä kuvasta, toivon mukaan pian päästään arvontahommiin ;)

Olipas taas mukavaa käydä pitkästä aikaa kalassa. Viimeksi kalastelin viikko sitten sunnuntaina ja viikon tauko tuntui kyllä hirmuisen pitkältä. Viime sunnuntain reissu taisi olla puhdas mp, eikun sainhan minä yhden n. 300g ahvenen, jonka laskin pois. Yhdessä vaiheessa iltaa päällemme nousi erikoinen sadepilvi, joka kasteli meidät. Aurinko paistoi ja ihan viereemme muodostui sateenkaari. Toivoin löytäväni sen päästä aarteen eli jättiläiskuhan. Aarre oli tällä kertaa jossain muualla.

Viime päivinä on ollut muutamia tärkeitä asioita hoidettavana, perheeseen nimittäin saapui Bella. Kyseessä ei ole vene, vaan kissanpentu :) Kissalle kiisket ja ehkä vähän ahvenfilettäkin :)

Hankittiin ensi pilkkikautta varten molemmille satsit uusia tasureita. Talveen on liian pitkä aika, joten olihan niitä ihania vieheitä pakko päästä uittamaan jo kesällä. Eilen kastettiin ne Kallavedessä ja kuoreväri antoi hyviä merkkejä. Yksi paha karkuutuskin tuli sillä, kirvelee vieläkin. Toivon sen olleen hauki, mutta mutta.. Joka tapauksessa, on ne vaan huipputasureita! Kyseessä on siis Joensuun Tommin valmistamat Kalarosvot, niistä ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Eilen ei noussut kuhaa minulle ja kalakaverillekin vain yksi alamittainen. Onneksi saatiin sentään pikkuisen paistettavia ahvenia. Alkuillasta löydettiin eräältä luodolta tosi hyvin syövää ahventa ja otettiin isoimmat ruokakaloiksi. Illan isoimmat ahvenet napsahti minulle, suurin 550g. Ahvenet olivat syömässä kuoretta, ja kuoreparvia ui vähän väliä välivedessä ja pinnassa. Isoin ahven sylkäisi neljä kuoretta suustaan ennen kuin ehdin edes papittaa sen. Lisäksi sain yhden 1,5kg cr hauen. Mutta se on jännä juttu, että jigailemalla en saa mitään!

Eiliset ahvenet tulivat tasurilla ja vertikaalijigaamalla, mutta vaikka kuinka heittelen jigejä, niin ei vaan onnistu. Aloin miettimään, että olenko edes saanut kuhaa jigaamalla tänä kesänä, ei ainakaan muistu mieleen. Kaikki kuhat ovat tainneet tulla pilkkimällä ja vertikaalijigaamalla. Tokikin ajallisesti suurimman osan pilkin ja vertikaalijigaan, mutta siltikin olisi välillä mukava saada kalaa heittelemällä. Onneksi vielä on kesää jäljellä.

Ai niin, eilen tapahtui myös yksi menetys, nimittäin puukon menetys. Puukko oli kylmälaukun päällä veneen lattialla ja kalakaveri nosti kylmälaukun veneen penkille. Aallokko oli taas yllättäen kuin merellä, joten vene keikkui puolelta toiselle. Niinpä puukko luiskahti kylmälaukun päältä järveen. Nyyh, se oli hyvä puukahvainen puukko. Ehkä saan sen jigaamalla joku päivä takaisin ;)

Siitä on nyt reilu viikko aikaa, kun sain kalamaailman jättipotin. Tai minulle se oli 7 oikein, jollekin muulle ehkä vain kuusi ja lisänumero. Puhun nyt NIISTÄ kuhista. Asia tuntuu vieläkin uskomattomalta, mutta kai sitä joskus kertoimet ovat omalla puolella, kun kalassa on kuitenkin tullut käytyä todella paljon. Voisin puhua niistä kaloista teille vaikka kuinka monta viikkoa vielä, mutta ehkä te ette jaksa kuunnella :) Joten siirrytään uusiin reissuihin.

Viikonloppuna kävin pari kertaa kalassa. Perjantai-iltana lähdimme kuuden jälkeen ja kalakeli ei olisi voinut enää parempi olla. Toppahousuista ei tietoakaan, vihdoinkin kesä? Kalastus tuntui vähän oudolta, kun mielessä pyöri ajatus, että mikä olisi seuraava tavoite kalojen suhteen. Kilon ahven on saatu, tavoitekuha 2kg meni kevyesti rikki. Voinko enää saada parempia kaloja? Yli neljän kilon kuhat alkavat tuntua jo pelottavalta ajatukselta. Miten sellaisen edes saisi veneeseen? Sitten tipahdin maan pinnalle ja tajusin, että turha minun on murehtia suurten kuhien veneeseen nostamista. Olen huono löytämään kaloja.

Perjantain saldona oli yksi isompi kala, hauki kylläkin, ja sillä oli painoa n. 2,5kg. Lisäksi sain yhden pienemmän hauen ja kolme alamittaista kuhaa. Kotiinviemisinä oli tällä kertaa tyhjä kalapussi, sillä kalaa on tullut syötyä normaalia enemmän ja pakastimestakin löytyy syömätöntä haukea.

Lauantaina säätiedotus näytti vesisadetta koko päiväksi, joten päätettiin skipata lauantain kalastelut ja lähteä sunnuntaina ennen kukonlaulua kalaan. Se oli virhe. Ensinnäkään lauantaina ei tainnut sataa montaakaan pisaraa ja sunnuntain kello kolmen herätys oli turha. Kalaa ei löytynyt. Kesällä aikaiset aamukalastelut ovat olleet aika tyhjiä arpoja, paremmin on tullut kalaa iltaisin. Aamulla sain vielä siiman sotkeentumaan moottoriin, siinä sitten kalakaveri selvitteli sitä jonkin aikaa.

Jigailut ja tasuroinnit eivät tuottaneet tulosta, joten otettiin sitten sunnuntain kunniaksi “uistelukilpailu”, jonka voitin yhdellä hauen luikulla. Ajeltiin hissukseen tunti pari ja veneen perässä tulivat molempien vaaput. Edelleen olin itse virvelini vapatelineenä, sen minkä uistelee, niin onnistuu noinkin :) Säästö se on pienikin säästö. Ja jos sattuisikin hankkimaan jotain uistelukampetta, niin todennäköisesti siinä kävisi sillä tavalla, että pikkusormen lisäksi menisi koko käsi…

Eilen kävin kalassa pikkuveljen kanssa. Keli oli hyvä, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä tuulikaan ollut (kovin) paha. Ikkunasta katsottuna ihana kesäinen keli. Mutta totuushan Suomen kesästä on vähän toinen eli toppahousut jalassa sitä taas lähdettiin. Naapurit katsoivat hihattomissa paidoissaan ja shortseissaan, kun tepastelin pihalla mustat toppahousut ja kelluntatakki päällä. No mutta järvellä on kylmä, minä tiedän.

Päätettiin kalastella Hietasalon ympäristössä. Kalapaikoille päästyä oli pakko heittää kellunta- ja fleecetakit pois, minulle tuli kuuma! Ruksi seinään, sitä ei ole monesti tänä kesänä tapahtunut. Oltiin viideltä eräällä luodolla ja heti kun laskettiin vieheet veteen, alkoi syöminen. Tai ehkä sitä oli jatkunut jo kauemminkin, joka tapauksessa tasuriin ja jigiin napsui koko ajan. Mutta ne olivat pieniä. Sitten syönti loppui. Etsittiin pari tuntia kaloja ja kyllähän kaiku niitä piirsi, mutta ne eivät enää tärpänneet. Pikkuveli sai ruokakalat ja hänellä illan saldona oli 1,5kg hauki, 400g ahven ja alamittainen kuha. Minulla joitain ahvenia ja pari alamittaista kuhaa. Ihan hyvä kalareissu, sillä kotiin tullessa kädet haisivat kalalle :)

Yritin kuvata eilisestä illasta videon, mutta kamera oli ollut otsalla vinksin vonksin. Suurimmaksi osaksi siellä näkyy taivasta ja äänetkään eivät kuulu, koska tuuli. Katsokaa, jos teillä on neljä minuuttia ylimäääräistä aikaa :) Linkki videoon.