Viime viikonloppuna otsikoin blogitekstin, että ahventa yritin, kuhaa tyrkkäs. Nyt on vähän samat fiilikset sillä erotuksella, että ahventa yritin, mutta haukea tyrkkäs. Ja tyrkkäs muuten kerralla vähän isomman kalan, meni oma ennätys uusiin lukemiin :)

Perjantaina emme ehtineet vesille, joten lauantaina oli tarkoitus kalastaa ihan pitkän kaavan mukaan. Laitoin kellon soimaan aamuneljäksi, mutta heräsin pirteänä ja intoa täynnä kello 3.58. Olin täpinöissäni ja varma hyvästä kalansaaliista, aivan kuten oikeastaan ennen jokaista kalareissua :) Lähdimme kuudelta satamasta Hirviselkää kohti ja pistin Kimille viestin, että tänään otetaan leikkimielinen kilpailu. Tiesin, että hän oli lähdössä Aleksein kanssa myös kalaan.

Haaste heitetty :)

Lauantain sää vaikutti kalakelille. Poutaista, mutta pilvistä ja tuulta 2-3 metriä sekunnissa. Ehkä ison ahvenen päivä? Hirviselälle päästyä unelmat alkoivat taas murenemaan tuttuun tapaan. Aamulla olen intoa täynnä ja jos luotain piirtää tyhjää, mitäpä sitä enää turhia haaveilemaan.

Hirviselän ykköspaikka, joka antaa aina ahvenia, ei antanut eilen mitään. Ihan uskomatonta. Etsimme aamulla kalaa monista paikoista ja kalat olivat hävinneet johonkin. Kokeilimme myös vähän erilaisempia paikkoja selkäpattien lisäksi, esimerkiksi saarten penkkoja ja myös ihan rantojen vierustoja.

Matalammasta ei ahventa saati kuhaa löytynyt, mutta viime aikoina aktivoituneita haukia kylläkin. Niitä löytyy nykyään joka paikasta. Ei se tietenkään haittaa, mutta kohdekaloina ovat kuha ja ahven, joten jokainen kova hauen tärppi saa pienen toivonkipinän syttymään, jos siiman päässä olisikin iso ahven. Ei valitettavasti ole (vielä) ollut.

Kiertelimme tuttuja paikkoja läpi ja parista paikasta ahvenparven tavoitimmekin. Ahventen koko oli taas hieman parempaa kuin viikolla löytyneiden kukkoahventen, mutta suurimmat olivat vain vähän yli kolmekymmentä senttisiä. Ahvenia nousi harvakseltaan, joten niitä emme alkaneet mukaan keräämään. Kasvakoot vielä pikkuisen, puoli kiloa olisi sopiva savupönttökoko. Ahventen seasta löytyi myös haukia.

Kylmän aamun (jouduin lainaamaan kalakaverin takkia) ensimmäinen ahven

32cm raitapaita

Välillä ahvenparvi pölähti paikalle

Päivän päätteeksi tämän kuvan hauki näytti miniatyyrille ;)

Kalaa ei meinannut löytyä, ainoastaan ihan yksittäisiä sieltä täältä. Päivän ainoa kuha nappasi jostain silpun seasta seitsemästä metristä. En ollut nähnyt sitä edes luotaimessa, oli varmaan vain ohikulkumatkalla.

Päivän ainoa kuha

Viestittelin Kimin kanssa ja myös heillä oli vaikeuksia löytää kalaa. Sen jälkeen päätin kokeilla erään tutun paikan ahventen toivossa. Paikka sijaitsee Kallaveden syvimmän kohdan vieressä, joten syvää vettä on ympärillä paljon. Heti kun ajoin paikalle, luotain piirsi ihan älyttömästi silppua pohjaan. Ajoin matalan neljän metrin patin yli ja siitä penkka lähti laskemaan syvempään. Kuudessa metrissä näin ihan hyvänkokoisia kaloja ja sanoinkin kalakaverille, että nyt taisi olla hyviä ahvenia.

Pysäytin veneen ja heitin jigin taaksepäin kohti ahvenia. Emme laittaneet ankkuria, sillä aallokko ei ollut kova. Jigi tipahti veteen ja kohta tunsin, että se jäi kiven taakse kiinni. Kirosin ääneen, että jigi jäi jumiin. Vedin vapaa taaksepäin ja se tuntui painavalta. Missä se on kiinni, ei ainakaan missään kivessä. Onko siellä joku tukki?

Kalakaveri kyseli, että no onko se kiven takana kiinni? Sanoin, että en tiedä. Kelasin samalla ja vapa oli mutkalla, mutta mitään siellä siiman päässä ei näyttänyt tapahtuvan. Painavalta se tuntui, mutta elottomalta. Kohta se sitten alkoi, kamala jumputus! Tajusimme molemmat, että siellähän on kala. Sanoin heti, että nyt on elämän isoin kala siiman päässä. Tämä painaa ihan järkyttävästi. Kalakaveri käski löysyttää jarrua ja sitten vietiinkin siimaa. Vapa oli mutkalla emmekä tienneet ollenkaan mitä siiman päässä oli.

Kalakaveri piti haavia jo veden rajan tuntumassa ja minä sanoin, että nyt se haavi ylös sieltä. Tämä kala ei todellakaan ole vielä tulossa täältä ja siimaa on vedessä ties miten paljon. Sanoin myös useampaan otteeseen, että kala ei välttämättä mahdu meidän pieneen haaviin.

Olin koko ajan varma, että jigi irtoaa kalan suusta. Ja jos ei irtoa, niin sitten vapa katkeaa. Daiwan Aird vapa oli monta kertaa ihan kaksinkerroin, sillä kala veti siimaa veneen alle. Vihdoin sain kalan näytille pintaan ja me molemmat katsoimme sen olevan noin vitosen hauki. Ei se sen isommalta näyttänyt, kun selkä käväisi veden pinnalla.

Jigi oli onneksi huulessa kiinni, sillä minulla oli vain fluorocarbonperuke. Niitäkin hauet ovat tuhonneet minulta useampia tänä kesänä ja tämä yksilö olisi katkaissut perukkeen sekunneissa. Onni oli minun puolellani siinä asiassa.

Minulla tärisi kädet ja hiki valui, väsyttely oli niin rankkaa (toppavaatteet päällä ;)). Kala spurttasi monta kertaa pohjaan ja pyöri veneen alla. Pelkäsin siiman sotkeentuvan moottoriin, mutta onneksi kalan menosuunta oli alaspäin. Jarrua piti löysyttää vielä toisenkin kerran ja pian kala alkoi väsymään. Edelleen olin sitä mieltä, että haavitseminen tulee olemaan vaikeaa kalan koon vuoksi.

Kalakaveri oli valmiina haavin kanssa ja kun vihdoin sain kalan veneen vierelle, ensin haaviin meni pää, mutta sitten kysymys kuului: mihinkäs tuo toinen puoli hauesta mahtuu? Hauki pääsi vielä livahtamaan pois. Uusintayritys ja nyt kala meni mutkalle haavin pohjalle. Jes!!!

Aloin nostamaan haavia veneeseen ja vitsit, että se painoi. Vihdoin kala oli veneen sisäpuolella ja näin sen kokonaisuudessaan. Huh huh, meinasin pyörtyä. Miten kalalla voi olla noin iso pää? Ihan uskomattomia mörköjä sitä järvissä ui. Tuota pystyi jo tosiaankin sanomaan möröksi.

Ennätyshauki, se oli iso!

Emme olleet ikinä nähneet niin isoa kalaa. Etsin äkkiä vaa’an ja punnitsin kalan haavissa. En meinannut jaksaa pitää haavia ja vaaka arpoi numeroita. 8.8kg, välillä yli yhdeksän kiloa, mutta lukema ei pysähtynyt. No ihan sama, kunhan suunnilleen tietää painon. Tarkalla painolla ei ole niin suurta merkitystä. Haavi painoi 650g, joten minun päätöksellä hauen viralliseksi painoksi jäi 8,2kg.

8,2kg teki Jaanasta iloisen

Sitten vielä valokuvat ja hauki takaisin kotiinsa. Kyllä niin ison kalan käteen ottaminen hieman pelotti, jos se alkaakin riehumaan ja puree minulta kädet poikki :) Onneksi hauki oli hieman väsynyt, joten se oli nätisti valokuvauksen ajan. Hei hei kala, oli kiva ja jännittävä tavata. Laitoin kalan veneen vierelle ja se roiskautti pyrstöllään vettä ja hävisi syvyyksiin. Näimme luotaimen näytöstä, kun kala ui kohti pohjaa.

Kädet tärisee, mutta kyllä tämä tässä pysyy :)

Samassa tajusimme, että olisihan sen kalan pituudenkin voinut mitata, sillä en ole koskaan saanut metrikalaa. Aika todennäköisesti kala olisi maagisen rajan rikkonut, mutta sataprosenttista varmuutta asiaan ei saatu. Eipä se auta nyt muu, kuin yrittää saada vastaava, tai vähän isompi, kala uudestaan ;)

Se tunne, kun siiman päässä on elämäsi isoin kala. Se on ihana, pelottava, kauhea, mahtava ja epävarma tunne. Et tiedä, saatko kalan näytille ja mitattavaksi. Onko se ennätyskala? Eilen kaikki meni paremmin kuin hyvin ja kala saatiin veneeseen. Tuo oli aivan varmasti isoin siimani päässä ollut kala. Alkuun luulin siiman olevan kiven kolossa kiinni. Mutta sitten se kivi liikkui..

En ole koskaan ollut mikään hauenkalastaja, vaan kohdekalat ovat olleet ahven ja kuha. Olen pelännyt noin isoja kaloja ja jo pelkkää ajatusta siitä, että siiman päässä olisi mörkö. Eilen ajatukseni vähän muuttuivat. Onhan se oikeasti ihan älyttömän ihana tunne, kun niin voimakas kala vie siimaa. Ja se kala vei muuten vielä aika ohutta siimaa, 0.13mm :) Sain elokuun alussa Samfishingiltä testiin Shiron kuitusiimaa ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen, mutta kyllä siima viimeistään nyt lunasti paikkansa minun luottosiimana.

Olen hehkuttanut Lunker Cityn Swimfish jigejä täällä viime aikoina ja kyllä ne edelleen toimivat. Eilen sain päivän kaikki kalat kyseisellä jigillä. Olin juuri vaihtanut uuden jigin ja jigikoukun, kun ennätyshauki tärppäsi ja kyllä uusi jigi oli entinen jigi hetkessä. Hauki söi jigiä, kuin purkkaa.

Nam, hyvää! T. hauki

Minulla tärisi kädet vielä kauan aikaa hauen jälkeen ja kyllä takki oli niin sanotusti tyhjä. Tuntui hyvältä saada se kala ja tuntui hyvältä vapauttaa se. Ihan täydellinen juttu :)

Tänään kävimme pikakalassa muutaman tunnin. Aamulla edellisen päivän hauki pyöri vieläkin päässä ja mieleen tuli vähän väliä pieniä flashbackeja eiliseltä. Yhdessä vaiheessa, kun kala veti siimaa veneen alle, niin vapa oli niin mutkalla, että odotin sen vain päksähtävän poikki. Ei mikään voi kestää sellaista. Vapa kuitenkin kesti, vaikka oli täysin U-mutkalla. Harmittaa, kun tilannetta ei saatu videolle ja kyllähän tuo kalakaveri ehdotti kuvaamista, mutta voi olla, että iPhone olisi Kallaveden pohjassa, ennätyshauki karkuteillä ja minä kahden viikon mykkäkoulussa. Ei siitä olisi tullut mitään, jos kännykällä sitä olisi alkanut kuvaamaan. Täytyy ehkä vihdoin hankkia GoPro näitä tilanteita varten.

Tänään kalaa ei meinannut löytyä ja vähän sama homma kuin eilen, eli suurin osa kalapaikoista oli tyhjiä. Jotain kuitenkin välillä näkyi luotaimessa, mutta paljon joutui tekemään töitä niiden kalanäyttöjen eteen. Ollinselkä antoi minulle 56cm kuhan vertikaalijigaamalla ja osaatteko arvata, minkä jigin kuha kelpuutti? Aivan oikein, Lunker Cityn Swimfishin. Kauankohan se jigi Kallavedellä toimii vai käyköhän samalla tavalla, kuin Savage Gearin salakkajigille, että ensin toimii ja toimii muuten hitsin hyvin joka reissulla, mutta yhtäkkiä tulee stoppi. Salakka ei ole enää kelvannut ollenkaan, mutta onneksi minulla on Lunkkeri ;)

56cm kuha

Lunker piti kaivella syvältä kuhan suusta

Ajattelin aamun mittakuhan jälkeen, että vitsit, kun tulisi vielä toinen mittakala, niin sitten saisi hyvät fileet. Lunkkeri veteen ja mitäs sieltä nousikaan, toinen mittakala ;)

Nyt on taas nöyränä tyttönä sanottava, että kiitos Ahti <3 Tykkään susta.

Syksy etenee kovaa vauhtia ja myös kalastuskelit huononevat. Nollatuulta tuskin nähdään enää kovinkaan montaa kertaa tänä vuonna, tällekin päivälle näytti virkistävää kymmenen metrin tuulta. Kyllä tuulettuu kamppeet nopeasti tuossa viimassa. Myös kissat on hyvä tuulettaa tuossa kelissä. Vein karvapallerot pariksi tunniksi kissatarhaan, niin ai että tuoksuivat raikkaille sen jälkeen ;)

Venekuume on vähän hellittänyt ja olen miettinyt kannattaako uutta venettä hankkia talveksi. Toisaalta käytetyn veneen voisi saada paremmalla hinnalla nyt syksyllä, mutta myös oma Puattinen saattaa lähteä liian halvalla. Olen katsellut Buster X C4 venettä, mutta joku sanoi sen olevan huono ratkaisu isompiin aallokkoihin? Minkälaisella tuulella sillä vielä uskaltaa turvallisesti käydä kalassa sisävesillä? Ei me koskaan yli 7m tuulella edes kalaan lähdetä, mutta voihan se kova puhuri iskeä kesken kalastuksenkin…

Viime viikolla kala söi heikosti ja eipä tuo viikonloppuna mitenkään kovin paljon ahnaampi ollut. Lauantaina satoi vettä, vaikka ensin lupailivat hyvää keliä. Mentiin kalaan silti. Sade oli pientä ja kuuroittaista, joten vedenptävät toppavaatteet päällä ei ollut mitään hätää.

Lähdettiin iltapäivän puolella kalaan ja eräs penkka piirsi tosi paljon kalaa alle. Olin tosi innoissani ja jo ensimmäisellä heitolla oli kala kiinni. No niin, tuntuu hyvälle ahvenelle. Kelasin kalan veneeseen ja jossain kuulin Ahdin hihittelevän. Lahna! Sehän olikin jo kesän toinen lahna jigillä. Nooh, sentään kala, ei passaa valittaa. Vai olivat ne lahnoja siinä luotaimen näytöllä…

Ei onneksi kovin tavallinen jigisaalis

Heitin samaan suuntaan toiveissa parin kilon lahna, jonka voisin savustaa ? No kala kiinni toisellakin heitolla. Ei ollut lahna, oli hauki. Seuraavilla heitoilla tuli lisää haukia ja edessä oli paikan vaihdos. Raitapaita olisi kivempi.

Uusi paikka antoi taas tärpin. Hyvinhän se kala näköjään syö. Kelasin kolmosen hauen veneeseen. Se lähteekin savupönttöön testikalaksi, sillä savustettiin lauantaiaamuna kokonainen kuha ja ai että se oli namia! Ehkä hauki on yhtä hyvää..

Hauki oli liiankin purullaan ja jigit murenivat silmissä. Lähdettiin etsimään ahvenia ja kuhia ihan eri suunnille. Vettä satoi vähän väliä ja haukikin lopetti syömisen.

Viimeinen paikka ennen rantaan lähtöä piirsi onneksi taas kalaa pohjaan. Siitä löysimme kuhia ja matalammillaan alle vitosesta löytyi mittakalaa. Outoa, kuvittelin kuhan olevan yli kympissä. Joitain ahvenia kävi veneessä, mutta koko sitä samaa 200g, joten niitä emme mukaan ottaneet. Tärpit olivat sen verran harvassa, että päätimme lähteä kotiin.

Olin ehkä vähän liian toiveikas kelin suhteen lauantaina ;)

Sunnuntaiaamuna heräsimme jo viideltä ilman herätyskelloa, joten sisäinen kalakello se siellä vaan muistutteli, että aamusyönti saattaa olla kohta käynnissä. Säätiedotus lupaili pientä tihkusadetta aamupäivälle, mutta goretextopat päälle, niin ei hätää kylmyydestä tai märkyydestä. Pirttilahdessa aallokko oli sen verran pientä, että Hirviselkää kohtihan se Puattisen keula suunnattiin.

Ajoin suoraan ykköspatille, josta on määrällisesti saatu eniten ahvenia tänä syksynä. Viime aikoina kalat ovat viihtyneet tosi pienillä alueilla ja kalapaikat on ajettava tarkasti läpi. Sunnuntaina ykköspaikka vaikutti ensin tyhjälle, mutta niin vain taas pieneltä alalta löytyi iso läjä kalaa, kun tarkkaan etsi. Ajoin erään kohdan yli ja sanoin kalakaverille, että nyt näkyi monta hyvää kalaa. Pysäytin veneen ja heitin jigin veneen taakse. Kala kiinni jo vajotuksessa ja 34cm ahven veneeseen. No nytkö alkaa taas se ilotulitus?

Hoikka raitapaita

Ei alkanut, sillä kadotin parven (syynä valokuvaus? ;)) Vitsit, että ne liikkuvat livakasti. Etsin vähän syvemmästä ja taas löysin hyviä kaloja tosi pieneltä alueelta. Ajoin veneen niiden päälle, mutta ei puhettakaan, että olisivat vertikaalijigille nousseet. Vene liukui kalojen ohi ja heitin jigin niiden perään. Hyvä, että jigi pääsi pohjaan asti, kun kala oli kiinni. Luulin sitä haueksi, mutta sehän olikin näpsäkkä kuha.

Lunker Cityn Swimfish oli ainoa toimiva jigi sunnuntaina

Ja taas pienten valokuvaussessioiden vuoksi kadotin senkin parven, emmekä löytäneet kalaa enää ykköspaikalta. Pieni siirtymä uudelle paikalle, joka sekin vaikutti alkuun typötyhjältä. Ajelin sitä ristiin rastiin ja olin jo vaihtamassa paikkaa, mutta sitten taas pieneltä alueelta löytyi kalaa. Tällä kertaa ne olivat ahvenia ja käytimme veneessä muutamia 20-30cm ahvenia.

Sattui muuten jännä juttu kesken ahvenen kalastuksen, sain kaksi kalaa yhdellä heitolla! Heitin jigin parvea kohti ja pian tunsin, kun maailman pienin kala oli kiinni. Naureskelin, että nyt on ennätyspieni ahven jigissä ja kelasin kalaa veneeseen. Yhtäkkiä se muuttuikin tosi painavaksi ja hymy hyytyi. Mitä ihmettä, ei varmasti ollut tämä kala aluksi koukussa. Käskin kalakaveria ottamaan äkkiä haavin, nyt on muuten hyvä ahven kiinni!

Kelasin kalan veneen vierelle ja kalakaveri koukkasi kalan haaviin. Mitä, se olikin noin kiloinen hauki! Ja kun tarkemmin katsoin, jigissä oli myös pieni ahven kiinni. Kalastin siis näköjään elävällä täkyahvenella hauen :) Ensin pikku ahven tarttui jigiin ja sen jälkeen hauki bongasi sen ja tärppäsi. Olen usein lukenut näitä juttuja, mutta sattuipas nyt omallekin kohdalle. Harmi, kun ei ollut kilon ahven ;)

Ahven oli saanut itsensä ihmeellisesti jigiin kiinni

Sen jälkeen ahvenparvi häippäsi taas jonnekin ja ei muuta kuin veneellä niitä etsimään. Pian ajoin kalarykelmän ohi, jossa oli viisi hyvää kalaa. Heitin äkkiä jigin veneen perästä kalojen päälle ja taas melkein heti tärppi. Mukava ruokakuha veneeseen! Ankkurointi on ollut ihan turhaa viime reissuilla, sillä heti kun pistetään ankkuri, kalat häviävät hetkessä. Paljon tehokkaampaa on ajella kalapaikalla ympäriinsä ja heittää heti luotaimesta bongattuja kaloja kohti. Parhaat kalat sain eilen sillä taktiikalla.

53cm ja 54cm

Mitä mieltä muuten olette yllä olevasta kuvasta, kun kaloissa on verta? Jotkut ihmisistä ovat herkkiä ja loukkaantuvat, jos kalassa näkyy verta ja sain tuostakin kuvasta kommenttia Facebookin puolella. Ei kuulemma saisi pistää tuollaisia kuvia nettiin. Verestin kalat veneessä ja yritin pyyhkiä niitä jonkun verran ennen kuvaamista, mutta näköjään en ollut saanut niitä ihan puhtaiksi. Pitäisikö veriset kalakuvat jättää kokonaan julkaisematta?

Tällä hetkellä tehokkain jigi Kallavedellä, yksi pussillinen jo tuhottu ahventen, kuhien ja haukien toimesta

Yhdentoista maissa kala lopetti syömisen ja sen jälkeen oli turha heitellä mitään jigejä. Kalat eivät edes tärppineet. Mutta eipä se haitanut, sillä suolaantumassa olleet edellispäivän hauki ja kuha vaativat päästä savupönttöön. Kyllä savukuha on aliarvostettu savukalana, ainakin minä tykkäsin mausta kovasti ja tuohan se vähän vaihtelua siihen ainaiseen savuloheen :)

Hauki oli sen verran iso, että se piti savustaa ilman päätä ja pyrstöä

Olettehan kaikki facebookilaiset käyneet tykkäämässä Fish me luck sivun arvontakuvasta? Siellä on kalastustarvikepaketti odottamassa uutta omistajaa. Arvontaan voi osallistua tykkäämällä kuvasta, mutta julkaisun saa toki jakaa ja vinkata kavereillekin =) Ja myös Fish me luck sivusta saa tykätä, linkitän sinne aina uusimmat blogipostaukset.

Arvonta https://www.facebook.com/fishmeluck1/photos/a.696963397088070.1073741828.690748611042882/1043219105795829/?type=3&theater

Nämä voivat olla sinun =D

Aijai, vähiin käy ennen kuin loppuu. Eiliselle oli luvattu matalapainetta ja sadetta, joten minulla oli joku kumma etiäinen, että talven ahvenhanat aukeaisivat. Eilisen perusteella minulta ei kannata ostaa ennustajan palveluita, meni taas vaistot täysin vikaan.

Pahimpana pelkona oli, että sateisen ja kylmän mp-päivän jälkeen laahustetaan rantaan häntä koipien välissä kuin uitetut koirat. No siinähän kävi juuri niin. Ihan hirveä päivä suoraan sanottuna, en ottanut edes kuvia. Niin surkeita kuvia katsellessa tulisi vain surullinen mieli. Mentiin kotiin, ravisteltiin turkit kuiviksi ja heräteltiin toivoa seuraavaa päivää varten.

Tänään päätettiin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa ja lähteä vasta sitten kalaan. Puhelin soi puoli kuudelta, koska ahvenpaikalla oli kuulemma ilotulitus käynnissä ja sinne pitäisi lähteä niin nopeasti kuin pystytään. No siinä ei kauan nokka tuhissut, koko talvi on “banaaneita” etsitty ja odotettu, nyt ne olivat siellä. Kun vihdoin päästiin määränpäähän, näin vain tyhjät banaaninkuoret. Syönti oli ja meni, mitäs nukuin. Kaverin Kommoon oli paukuttanut ajoparvi ihan huolella, mutta hyvistä tärpeistä huolimatta vain yksi puolen kilon ahven tuli jäälle asti.

Matkanvarrella kalapaikoille on näin ihana minisaari :)

Minun avannon alla oli perinteisen tyhjää, kun viimein sain laskettua tasurin jään alle. Ei sadan metrin juoksua voi voittaa kahden minuutin ajalla. Minä olin hidas ja palkintoseremoniakin oli jo suoritettu, kun saavuin paikalle. No ehkä ensi talvena sitten mitali kaulaan..

Keli oli tänään aika pöpperöinen :)

Aamupäivä meni tyhjää näyttöä katsellessa, mutta aika ei käynyt siltikään pitkäksi. Tapasin erään Samin, joka on kalastellut kyseisellä järvellä yli 20 vuotta. Mukava oli höpötellä kalastusjuttuja ja kuunnella korva tarkkana ammattimiehen vinkkejä ja samalla vielä sain katsoa, miten sitä kalaa oikein nostetaan. Minä viereisellä avannolla tuijotin tyhjää ruutua, kun Sami nosteli ahvenia viiden metrin päässä :)

Nyt on jo huhtikuu, joten on hyvä alkaa valmistautumaan ensi jouluun kirjoittamalla Joulupukille lahjalistaa valmiiksi. Siihenhän on jo laitettu se moottorikelkka ja tänään keksin toisenkin jutun, joka olisi ihan kiva: telamönkijä. Ainakin alustavasti minulle riittäisivät nuo pari juttua :)

Kyllähän tuommoisella pörhältäis ;)

Siirryin tyhjältä avannolta vähän syvempään, josko löytäisin silppua uimassa välivedessä ja sieltä niitä banaaneita. Uudella paikalla vettä oli alla 14 metriä ja joitain pieniä kaloja pohjan lähettyvillä. Oli aika syödä eväät. Kaadoin kahvia mukiin ja söin eväsleivät. Kahvi jäähtyi nopeasti, joten maitoa jäi yli. Kun leivät oli syöty, ajattelin kaataa loput maidot avantoon, ei semmoista määrää viitsi enää takaisin kotiin viedä.

Kuin kaksi marjaa

Maito lähti avannosta kohti pohjaa ja luotaimessa tapahtui jotain outoa. Alle ilmestyi ihan tajuttomasti pientä kalaa. Sattumaa vai tulivatko ne maidon perässä? Joka tapauksessa kalaa tuli koko ajan lisää, ensin sitä oli viiden metrin matto pohjassa ja kohta lähes kymmenen. Nostin omaa tasuria koko ajan, jotta se olisi parven yläpuolella ja erottaisin sen, sillä silpun seasta en näe omaa syvyyttä.

Kohta keskelle silppua ilmestyi paksu keltainen viiva. Silppu ison kalan ympäriltä hävisi hetkessä. Jäljelle jäin vain minä eli ahvenen nahkainen Kalarosvo, ja se keltainen paksu viiva. Oma rosvo ui kolmessa metrissä ja viiva lähestyi kutosen kohdilla. Meinasin ottaa näytöstä valokuvan ja otin jo kännykän käteen, mutta viiva tuli niin nopeasti kohti, että pistin kännykän pois ja molemmat kädet tukevasti vapaan. HUH HUH MIKÄ TÄRPPI!!! Kylläpä tuntui mukavalta :)

Aloin kelaamaan kalaa ylös, mutta sepä ei tullutkaan niin helposti. Kala repi vapaa ylös alas ja ajattelin vaan nostaa kalaa pikkuhiljaa rauhallisesti, sillä siima kyllä kestäisi. Ehkä sille olisi pitänyt antaa siimaa, mutta tuolla hyrräkelalla ajattelin kokeilla nostaa kalan varovasti suoraan jäälle. Jos tasuri on huonosti suussa, se irtoaa jos annan löysiä.

Avanto oli harmaa maidosta ja en yhtään nähnyt mitä sieltä olisi tulossa. No kyllähän minä sen haueksi päättelin, ei nyt noin isoa ahventa voi olla. Onneksi avanto oli jonkun vanha kasituumainen ja anturikin eri reiässä, joten pitäisi mahtua :) Sain kuitusiiman ja perukkeen välissä olevan monofiilin näkyviin. Nyt kala on jo lähellä. Kunhan saan perukkeesta kiinni, niin voin nostaa kalan jäälle. Pidin yhdellä kädellä vavasta ja kala edelleen jumputtaa edestakaisin ja vapa vatkaa. Vihdoin näkyy peruke samean veden seasta ja otan siitä kiinni ja nostan kalan jäälle.

Kalarosvo kahdella koukulla erittäin tiukasti leuassa kiinni, hauella ei ollut mahiksia karata :(

Oho, mikä möhömaha. Arvelin kolmosen kalaksi, kun mittailin pituutta silmämääräisesti. Varmaan noin 80cm, joten ei ole pilkkiennätyskala. Tämän talven ennätys se kuitenkin oli, 3,2kg :) Kalalla oli ihan tyhjä maha, ilmankos oli nälkä. Nyt on minullakin nälkä, haukipullia, nam nam..

Loppupäivä olikin taas hiljaista, mutta fiilis oli vähän parempi. Sain edes jotain äksöniä pilkkikauden viimeisiin päiviin :)

Löysin rannasta timantteja, nämä eivät ole ikuisia. Viikon päästä ovat jo poissa.

Nyt kun vene on saatu talviunille, niin voisi vähän muistella kesää 2015 kalastuksen saralla. Tämä kesä tosiaan oli ensimmäinen kunnon kalastuskesä, sillä saatiin ikioma vene hankittua. Muistattekin varmaan Vene Puattisen.. 

Tähän kesään asti kalastus tapahtui rannoilta käsin ja muutenkin kesäkalastusharrastus on vasta kolme vuotta vanha. Ostin ensimmäisen virvelini nimittäin vuonna 2013. Siihen asti kesäkalastelut olivat niinkiin alkeellisella tasolla kuin mato-onginta :) Pientä kehitystä on siis kieltämättä tapahtunut. Nälkä kasvaa syödessä ;)

Oman veneen hankinta on aina ollut tosi kaukainen haave, sillä oma epävarmuus ja taitamattomuus olivat esteenä. Ajateltiin, että ei me ikinä opita ajamaan veneellä tai löydetä kalapaikkoja. Kun pilkkikausi alkoi viime keväänä väläytellä loppumistaan eikä kalastushimo ollut yhtään laantunut talven aikana, veneen hankinta alkoi houkuttelemaan ihan tosissaan. Olisipa mahtavaa päästä pilkille myös kesällä…

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kohta vetokoukussa napotti traileri ja trailerin päällä ihka ensimmäinen oma vene. Voi kun se oli nätti ja söpö, vaikka vähän vanhemmanpuoleinen olikin. Meille kuitenkin juuri passeli ja kyllä se on ollut hyvin luotettava kalakaveri koko kesän! Olen oppinut ajamaan veneellä ihan hyvin (ajokortittomaksi naiseksi) eikä haavereitakaan ole sattunut *koputtaa puuta* ;)

Tämä vuosi tulee olemaan varmasti yksi mieleenpainuvimmista kalastusvuosista. Hyvin epärealistinen haaveeni kilon ahvenesta toteutui viime keväänä pilkkikauden viimeisenä päivänä. Oi että, kylmät väreet menevät vieläkin pelkästä ajatuksesta, ja silloin tällöin käyn reissurapsani kyseiseltä päivältä lukemassa, oli se niin mahtava juttu. Jos joku ei ole sitä tarinaa lukenut, niin postaus löytyy täältä. Videopätkäkin kalasta löytyy Fish me luckin Youtube-kanavalta, eli täältä.

Mamma ylpeänä mammasta

Ahven 1087g

Maagisen rajan rikkoontumisen jälkeen oli mukavaa siirtyä kesäkalastukseen. Hankittiin venepaikka Kuopionlahdelta ja potentiaalisia kalapaikkoja löytyi kartasta useampiakin lähialueelta. Mutta eipä se kalapaikkojen löytäminen niin helppoa ollutkaan enää livenä. Karttaselaimesta pystyi bongailemaan mukavia luotoja ja kuhan maun maistoi jo suussaan pateille ajellessa. Reseptit pyörivät mielessä: mitä lisukkeita, mikä viini… Monesti Ahti luki ajatukseni ja ehkä opetusmielessä jätti minut kaloitta. “Ei se Jaana kuules niin helppoa ole, kalojen eteen on tehtävä töitä.” Mutta kyllä minä muuten olen tehnytkin töitä niiden eteen ja onneksi välillä on tilipäiviäkin ollut, palkanmaksajana Ahti.

Kesä on ollut opettavainen ja uusia kalapaikkoja löytynyt useita. Kuhat ovat kuulemma olleet tänä kesänä erilaisissa paikoissa kuin normaalisti, johtuen varmaankin viileistä vesistä. Parina aiempana kesänä olen löytänyt kuhia pinnastakin, mutta tämän kesän kaikki kuhat ovat tulleet pohjasta. Toki myös välivedestä on tullut tärppejä, mutta pohjasta ovat nekin kalat ponkaisseet.

Kalarosvo toimii kesät talvet

Kesä on ollut vaikea, mutta me ollaan totuttu vaikeuteen. Vesillä on vietetty niin monta tuntia, että ei uskalla edes laskea. Ei riitä sormet ;) Ehkä jos lukijat lainaisivat sormiaan, niin voisi alkaa riittämäänkin, mutta eipä niillä luvuilla niin suurta merkitystä ole. Välillä on tullut kalaa, välillä on tullut kokemusta ja välillä on tullut vain kylmä. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois :) Kallavesi on kyllä kuhaisa vesistö. Tajusimme, että nyt kesällä pilkkimällä olemme saaneet eniten kuhia, toiseksi eniten haukia ja sitten vasta tulevat ahvenet! Ihme homma. Kyllä yleensä ahven on se ykkössaaliskala, kun pilkitään..

Kesän paras saalis oli ehdottomasti 3,9kg kuha, joka meni heittämällä omaksi ennätyskuhaksi. Se oli uskomaton ilta ja kuhaennätykseni riikkoontui kaksi kertaa saman päivän aikana. Vertikaalijigaamalla ensin 3,7kg ja pian 3,9kg. Jos jollakin on tämä ilta mennyt kokonaan ohi, niin käyppäs lukemassa se täältä. Youtubesta löytyy myös video, jossa ennätyskuha saa vapautensa takaisin, video täällä.

Toinen saalis, joka myös jäi mieleen, on haukiennätykseni rikkonut 5,2kg hauki. Vaikka hauki ei ollutkaan kohdekala, niin mukavahan sitä oli väsytellä. Elokuinen päivä oli tajuttoman kuuma ja tilanteeseen liittyy vielä hauska juttu, jota en blogissakaan silloin kertonut. Päivä oli siis todella kuuma, joten kalastin pikkuhoususillaan :) No sitten tärppäsi se mahdoton fisu ja tottakai halusin kalasta videomateriaalia. Sitä ennen oli kuitenkin pakko laittaa housut jalkaan ja kalakaveri piti virveliä sillä välin. Videolla siis on housut jalassa :) Reissurapsa löytyy tästä linkistä.

Mieleenpainuvin kuha ja hauki tulikin jo mainittua, joten kerrotaanpas myös kesän parhaasta ahvenesta. Kesä alkoi mukavan kokoisella ahvenella ja silloin sainkin ehkä liian ruusuisen kuvan kesäkalastuksesta. Pidin ahventa kädessäni ‘like a boss’  ja ajatuksissani ahven ennätyksetkin rikkoontuivat kesän aikana monta kertaa. Ahti repi minut kuitenkin maan pinnalle. Ehkä ne ahven enkat vasta ensi talvena.. ;) Ahvenjuttu.

Syksyllä pääsin elämäni ensimmäisen kerran kalaan merelle. Kokemus oli tosi mukava, vaikkei reissulla mitään suuria kaloja noussutkaan. Suuria tunteita kuitenkin nousi pintaan ja nautin joka hetkestä. Ihana viikonloppu :) Porvoon viikonlopun tunnelmista voi lukea näistä linkeistä: merellä kalassa ja mökkeilyä.

Pari kuukautta sitten sain kutsun uisteluveneeseen ja mahtava päivä oli sekin. Pääsin tutustumaan vetouisteluun läheltä ja opin päivän aikana tosi paljon uistelusta. Keli suosi, seura oli mukavaa ja kalojakin bongattiin.

Samaisessa uisteluveneessä pääsin kokemaan loppusyksystä myös lohikalojen täkyraksiuistelun. Tuli tavattua sellaisia kaloja, joista omilla kalareissuilla on ihan turha haaveilla. Raportti päivästä löytyy täältä.

Kyllä tuollaisten reissujen jälkeen tajuaa, miten kokematon sitä onkaan kalastajana. On niin paljon asioita, joita ei vielä tiedä, mutta joita saa ja voi opetella. Ja vaikka lukisi miten paljon kalastuskirjallisuutta tai alan lehtiä, ei niistä voi koskaan oppia tuollaisia asioita. Se, minkä kokee ja näkee, opettaa ihan eniten. Kirjallisuus ja lehdet sitten tukevat opittua. Myös muilta kalamiehiltä kuullut vinkit ja neuvot ovat kultaakin kalliimpia tässä harrastuksessa. Kalastaessa tulee usein “ahaa-elämyksiä”, kun ymmärtää esimerkiksi jotain uutta kalojen käyttäymisestä. Sellainen harrastus olisikin ihan tylsä, jossa joku päivä voisi olla kaikentietävä.

Nyt sitten valmistaudutaan jäiden tuloon. Varmaan joskus aiemminkin olen sen jo blogissa kertonut, mutta pilkkiminen on minulle tärkein kalastusmuoto. En malta odottaa <3

Miten teidän kalastusvuosi on sujunut? Onko tullut ennätyskaloja? Kertokaahan kommenttikentässä tai tulkaa juttelemaan Fish me luck kalastusryhmään Facebookiin :)

Niin ja vastaus tuohon otsikon kysymykseen: ihan kivasti ;)

Sain eilen mahdollisuuden lähteä uistelugurun veneeseen päiväksi. En ole koskaan uistellut, joten odotin päivää innolla. Oli mukavaa päästä seuraamaan uistelua niin läheltä. Lähtö oli yhdeksältä ja ajoimme aluksi Puutossalmen suunnille. Koko Kallavesi vaikutti olevan paksun sumun peitossa, mutta matka sujui sumusta huolimatta hyvin. Koskaan en ole tuollasta sumua nähnyt, saati ollut vesillä sellaisessa kelissä. Vähän jännitti istua “etupenkillä”, kun ikkunasta ei nähnyt kerrassa mitään. Onneksi veneessä oli tutka ja hyvä kuski :)

Ottipaikoille päästyä alkoi armoton show. Vapoja, siimoja, vaappuja, laukaisijoita, puntteja, plaanareita ja takiloita siellä täällä. Katsoin vaan huuli pyöreänä miten palaset loksahtelivat kohdalleen ja kohta oli veneen katolle viritetty rivi vapoja. Tuohon vaaditaan jo jonkin verran kokemusta, jotta saadaan kaikki nätisti järjestykseen.

Ei mennyt kauaakaan, kun ensimmäinen vapa ilmoitti kalasta. Minulle iskettiin vapa kouraan ja käskettiin kelata. En ollut koskaan edes koskenut uisteluvapaan, sehän oli valtava. Aloin sitten kelaamaan kalaa olemattomilla lihaksilla ja vaikka kala paljastui vain kilon haueksi, hauikset olivat maitohapoilla.

Huh huh, toivottavasti noiden yhdeksän muun vavan vaaput olisivat edes vähän aikaa kaloilta rauhassa. Antakaa minun hauisten palautua.. Toiveeni kuultiin ja sain hengähtää vähän aikaa.

Pian taas joku vapa ilmoitteli kalasta. Nyt oli isompi ja minä riskinä naisena sain taas kunnian kelata kalan veneeseen. Päivän päätteksi ehkä kylmäkääreitä käsivarsiin, jos sama meno jatkuu.. Kala oli ihan mukavan kokoinen hauki.

Uisteltiin eri paikoissa olevia penkkoja ja pieniä kaloja kävi vähän väliä veneessä. Ensimmäinen kuha löytyi Ritoniemestä ja juuri kun alettiin etsimään lisää kuhia, moottori sammui. Joku oli arvioinut tankissa olevan bensan määrän alakanttiin ja siinä sitä sitten oltiin keskellä järven selkää ilman bensaa :)

Onneksi kalakaveri sattui juuri olemaan Kuopionlahdella Puattisella ja lupasi rientää hätiin kanisterin kanssa. Pienen pakollisen tauon aikana sain pilkkiä, mutta kyllähän se uisteluvapa on vähän liian järeä pilkkivavaksi :)

Apu saapui paikalle ja saatiin tankkiin bensaa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Edessä oli vielä viimeisen paikan testaus, joten lähdettiin jatkamaan matkaa. Kurvattiin kohdepaikalle ja “pojat” virittelivät siimat nätteihin riveihin. Viimeinen paikka antoi useampia kuhia ja sain taas treeniä käsivarsiin.

Vedossa oli vain Sepeteus-vaappuja ja suurin osa kaloista tuli yhdellä tietyllä värillä. Ja jotta kuulostaisin jo puoliammattimaiselta uistelijalta, niin kerrottakoon, että kalat tulivat sadan gramman puntin takaa :)

Päivä oli aivan mahtava, seura oli aivan mahtavaa ja keli oli aivan mahtava. Isoja kaloja ei löytynyt, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Ehkäpä ensi kerralla ;) Kiitos vielä Sepolle opettavaisesta päivästä, tuollaisia juttuja ei opi lukemalla vaan kokemalla :)

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös uisteluaika. Onneksi kalakaveri oli edelleen vesillä, joten hyppäsin keskellä Kallavettä veneestä toiseen. Vaihdoin lennosta vielä omaan tyyliin ja ehdin uittamaan tasuria sekä vertikaalijigaamaan. Päivän kruunasi Svartzonkerin isoon jigiin puraissut 1,35kg kuha. Kuhan mahasta löytyi useita muikkuja, joten eipä ihmekään, että juuri tuo jigiväritys kelpasi.

Aamulla herätessä käsivarret olivat vähän kipeät, uistelulihakset ne siellä vaan ilmoittelevat olemassaolostaan. Viikonlopusta on tulossa erittäin hieno säiden suhteen, joten käykäähän kalalla :)

Sinnehän se tieni vei tänäänkin kalalle. Suunnattiin iltapäivän puolella kohti Puutossalmea, mutta koukattiin Honkkarin kautta, sillä halusin tarjota kaloille joitain uusia herkkuja.

Näin viime yönä unta, että sain Sotkalta jigillä krokotiilin ja kaikki ihmettelivät, että on ihme juttu, että Kuopiossa on krokotiilejä. Tavallaan uni kävikin toteen, sillä sain 5,2 kiloisen hauen ja se kala pääsi minun haukilistallani ensimmäiseksi, ennätyskala siis kyseessä. Ja tarkemmin kun katsoo minun paidassa olevaa numeroa, niin liekö jokin ennustus sekin hauen painon suhteen :)

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä, kun minulla oli oikeasti kuuma! Eilisen päänsärky johtui varmaan auringosta ja näköjään tämä Suomen kesä on nyt alkanut ihan hurjaksi näiden helteidensä kanssa. Vähän myöhäinen sytytys, mutta ei se mitään :)

Kuumuutta ja aurinkoa riitti siis vielä tänäänkin, välillä anelin armoa ja pyysin säiden jumalalta edes yhtä pilven hattaraa auringon eteen. Ei sitä tullut. Jouduttiin välillä ajelemaan veneellä ja viilentämään oloa, sillä paikallaan ollessa läkähtyi. Tuultakaan ei ollut oikeastaan ollenkaan. No mutta eipä tästä nyt pitäisi valittaa, kun tätähän me ollaan koko kesä odotettu, toivottu, pyydetty, rukoiltu..

Sotkalla oli tänään ihan eri meininki kalojen suhteen kuin eilen. Minulla päivän saldoksi jäi yksi mitallinen jigikuha ja tuo edellä mainittu krokotiili. Kuha lähti kylmälaukussa mukaan, mutta hauki sai vapautensa takaisin. Eihän kukaan jaksa sen kokoista haukea syödä ;) Molemmat kalat puraisivat ahvenväriseen punapyrstöiseen Relaxin jigiin, jolla tuli eilen myös kalakaverin reilu kahden kilon kuha. Hyvä ottiväri siis Sotkalle. Kun sain sen haukitärpin, niin kyllähän mielessä ensin oli toivonkipinä kuhasta, mutta ensimmäisen syöksyn jälkeen peli oli menetetty. Hauki.

Hyvin se kyllä taisteli ja väsyttelin sitä varmaan 15 minuuttia. Kun saatiin kala vihdoin haaviin, niin punnittiin se haavissa ja lisäksi napattiin muutama kuva hauki sylissä. En ole koskaan pitänyt noin suurta kalaa ja kyllä sillä vielä virtaa riitti, kun otin sen liplockiin. Se nimittäin meinasi vähän riehua, mutta onneksi pysyi otteessa ja hauki-ihottumakin jäi vähäiseksi. Oli se silti jännä tilanne ja kädetkin tärisivät aika kovasti, varsinkin siinä vaiheessa, kun ei vielä tiennyt mikä siiman päässä oli.

Ilta oli hiljainen eikä kaloja enää löytynyt. Päätettiin pikkuisen aikaa uitella vaappuja veneen perässä. Kokeilin Karpe-vaappua, on se nätin värinen, mutta tänään ei kelvannut kuhille. En varmaan saanut vaappua tarpeeksi syvälle, kalat kun ovat olleet lähes 10 metrissä viime aikoina.

Maisemat olivat taas niin ihania, mutta valitettavasti valokuviin ei mitenkään saa vangittua sitä aitoa livenä nähtyä maisemaa.

Nyt hyvää yötä ja krokotiilien kuvia ;)