Vapaapäivä

perjantaina 27.2.2015 | by Jaana Jekkonen | 6 kommenttia

Vapaapäivien aktiviteetteja ei tarvitse aina kovin kauan pähkäillä, veri vetää vettä kohti. Eilen mietiskelin kannattaako Sotkalle lähteä tänään kuhia metsästämään, kun ilmanpaine oli niin korkealla. Omaan tasuriin purreet kuhat kun ovat aina tulleet alle tonnin paineella. Voihan tämä olla taikauskoakin :) Mutta kuhia en itse tänään saanut, vaikka yksi mitallinen talouteen saatiinkin.

Aamulla oltiin seiskan jälkeen jäällä. Suuntasin heti suoraan omalle “kuha-avannolle”, joka antoi kaksi kiloista viime viikonloppuna. Ehdin pilkkiä muutaman minuutin, kun tasurin alle ilmestyi hirmuinen viiva. Sydän jyskytti, kun mietin ottaako se vai eikö se ota. Aikansa tasuria seurattuaan, kala puraisi Sillin ysiä. Se oli painava! Lähdin nostamaan kalaa ylös, mutta sain nostettua vain 2-3 metriä ja kala irtosi. Vilkutin sille kaiun näytön kautta. Nostin tasurin jäälle ja huomasin, että mahakoukku oli sotkeentunut perukkeeseen. Varmaan kala oli huonosti kiinni, koska ei saanut kunnolla lotaistua tasuria kurkkuun. Ärsytti taas aika kovasti ja pulssi oli ehkä 200. Jos se oli kuha, se olisi varmasti ollut oma ennätys. Näytölläkin kalan viiva oli niin älyttömän paksu. 
 
Meni ehkä puoli tuntia ja vieläkin epätoivoisena toivoin kalan tulevan takaisin. Uittelin PP-Lures kevennettyä ja kohta uusi viiva irtosikin pohjasta. Se ui suoraan tasurille ja tärppäsi. Haukihan se oli tietenkin, koska eihän se maailma sillä tavalla pyöri, että saisin samalta avannolta aina kiloisia kuhia. Hauella painoa reilu 1,3kg ja se lähti pakastimeen, koska edelliset pakasteet päätyivät haukipihveihin. 

Aika kovan tärpin kyllä antaa tuonkin kokoinen hauki nanofiilisiimaan. Minulla on noin metrin pätkä 0.40mm monofiiliä tapsina, mutta silti tärpin tullessa iso UUSI pilkkivapani räksähti jostain kohti ja taas lensi onki jäälle. Onneksi kala pysyi kiinni vaikka saikin löysiä sen aikaa, kun etsin siimaa jäältä. 

 
Aamun kiertelin samoilla viime viikonlopun avannoilla, koska reiät olivat vielä auki. Sitten katselin karttaselaimesta uusia paikkoja lähistöltä ja testailin niitä. Parin tunnin pyöriskelyn jälkeen lähdin taas sille kuha-avannolle. Mikä lie pakkomielle tullut siihen avantoon. Kellokin oli melkein pykälässä, koska kuhien ruoka-aika on kahdeltatoista. Ainakin silloin tällöin. 
 
Kuha-avannolla tasuri veteen ja tasan kello 12.00 pohjasta nousi viiva. Sydän tykytti jo kolmea sataa ja ajattelin, että kukaan ei enää usko minun kalajuttuja, jos vetäisen samalta avannolta kolmannen kuhan. Haaveet kuivuivat kokoon pohjaan palaavan viivan myötä. Ei makeaa mahan täydeltä. Mutta onhan päivä vielä huomennakin ;) 
 
Vaihdoin tasurin mikrotasuriin, kun näytölle ilmestyi ahvenen näköisiä viivoja. Niitä sai houkutella ihan kunnolla, että lopulta sai yhden about nelisatasen tärppäämään. Äkkiä mikrotasuri takaisin veteen, mutta muita en enää saanut tartutettua ja kohta viivat katosivatkin.  

Viikolla tein inventaarion ongistani ja ostin muutaman uuden vavan ja uudet siimat. Laitoin mikrotasurionkiin ohutta nanofiilisiimaa, mutta se ei ollutkaan maailman paras idea, koska se meinaa sotkeentua. Paksummat (yli 0.20) ovat hyviä, mutta tuo 0.14 on liian ohutta minun käyttöön. 
 
Ahvenia narratessa ongen puolalle oli tullut pieni sotku ja selvittelin sitä kaikessa rauhassa. Mikrotasuri oli edelleen vedessä varmuuden vuoksi. Yhtäkkiä tuntui hirmuinen tärppi vavassa ja aloin vetämään kalaa ylös. Arvasin sen haueksi, kun se tuli niin yllättäen. Onneksi oli peruke, kun aina ne hauet jotenkin löytävät minun mikrotasurit. Pakko pitää peruketta, vaikka se heikentääkin uintia. Toinen hauki oli samaa kokoluokkaa kuin ensimmäinenkin ja sekin pääsi minun pakastimeen.

Suolistin kalat jo jäällä, kai tämmöinen sotkeminen keskellä järveä on sallittua? Joku eläin varmaan käy herkuttelemassa tuon annoksen.. Omastakin pilkkirepusta löytyy Ricu kalanperkausväline ja kyllä sillä saa sukkelasti mahan auki ja suolet vedettyä “pellolle”. 


Aurinko paistoi “lähes” pilvettömältä taivaalta :)


Jaa:
Facebook
Whatsapp
6 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit
  1. Anonyymi kommentoi:

    muu luonto kiittää perkuujätteistä :) hienoja fisuja. laitahan lukkojen taa maagisen kuhareijän koordinaatit!

  2. Anonyymi kommentoi:

    Mukava lueskella myös näitä harvoja vastakkaisen sukupuolen blogeja hienosta harrastuksesta. Kireitä siimoja.

  3. Anonyymi kommentoi:

    Mukava lukee näitä harvoja vastakkaisen sukupuolen blogeja hienosta harrastuksesta. Jatka samaa rataa.

  4. Anonyymi kommentoi:

    Millasella solmulla kiinnität nanofiilin pilkin kelalle? Meinaa mennä hermot :)
    Amatööripilkkijä tääl kyselee…

  5. Kelalle voi laittaa pätkän monofiiliä puolasolmulla. Sitten yhdistää nanofiilin ja monofiilin tuplaunisolmulla.

  6. Anonyymi kommentoi:

    Aikani päätä pöydänreunaan hakattuani päädyin juuri ehdottamaasi ratkaisuun…